Kun saa anopilta lahjaksi 80€ teekannun etkä juo teetä

"Kun saa anopilta lahjaksi 80€ teekannun etkä juo teetä." Onko tämä muka suomea?

Me oltaisiin haluttu tuo, mutta saatiin muuta turhaketta, mm Wirkkalan salaattiottimet. Ne ois muuten ihan ok, mutta hyviä salaattiottimia on jo neljät. Ei vain tarvitse enempää. Mun suku kysyy tarvitaanko jotain, mutta anoppi ostaa mitä itse haluaa. Koruja, baarisettejä, kulhoja, huiveja, kirjoja. Erittäin harvoin nämä osuvat mitenkään kohdalleen koska meillä on ihan erilainen maku. Kirpparille jossain vaiheessa vien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi stressi mullakin, jos olisin saanut 80 euron lahjan, jota en halua enkä tarvitse. Arvostaisin kyllä ja olisin iloinen, että mun ajatellaan tykkäävän designista, mutta stressaisi.

Ei sitä tarkoitukseensa edes voi oikein hyvin käyttää, koska se kahva kärsii kuumasta höyrystä eikä sitä voi vaihtaa, kaverini juuri valitti. Kallis koriste-esine.

Ai, meillä on lähes jokailtaisessa käytössä ollut nyt reilun vuoden eikä kyllä ole vielä mitään merkkejä siitä että kahva jotenkin kärsisi. (Toki voi olla, että usemmiten meillä laitetaan se kahva ’alas’ käytön välillä tai sitten tietenkin niissä voi olla kahvakohtaisia eroja?)

Niinkö, no hyvä kuulla! Kaverilla oli sitten varmaan viallinen kappale. Mua on siitä asti ärsyttänyt kallis esine, jota ei voi kunnolla käyttää, mutta nyt sai Marimekko synninpäästön :-)

se, ettei nyt käy teetä juovia vieraita, ei tarkoita, etteikö myöhemmin voisi käydä. Teekannu on ihan peruskapine kotiin.

Huomenta! Kiitos vastauksista. En minä hirveää tai edes pientä stressiä asiasta saanut :) Ennemmin hieman hämilläni lahjasta. Kyllä se kaappiin tulee päätymään toistaiseksi. Katsotaan onko käyttöä esim. vuoden sisällä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa toi lahjaksi antaminen voisi olla hyvä idea. Kaveri on teefani, tykkää marimekosta ja täyttää kohta 50v. Kehtaisinko heti laittaa kiertoon.

-ap

Minusta tämä on ihan hyvä idea. Itse täytän kohta 50 v., juon teetä ja tykkään Marimekosta. Olisin ihan tyytyväinen tällaiseen lahjaan ja ei haittaisi vaikka olisi kierrätyskamaa.

Stocka ottaa jopa pirkkatuotteita takaisin...

Itsellä on äidin tuparilahjaksi ostama kahvinkeitin. On kyllä niin turha, koska minä ja mieheni juodaan vain teetä, samoin kuin kaverini. Ainoastaan äiti juo kahvia, ja hänkin käy vierailulla vain kerran-kaksi vuodessa. Olen harkinnut keittimen myymistä eteenpäin, koska kyllä nyt yhden vierailun luulisi selviävän teellä... Äiti ei välttämättä tykkää, mutta asun täällä itseäni varten, en äitiäni.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän aloittajan harmituksen. Meillä ongelmana on mutsi. Sen kanssa nämä joulut ovat ihan toivottomia. Rahaa kun löytyy, niin meille aikuisille lapsille ostetaan ties mitä, ja kasoittain. Mä olen esim. saanut useita astiastojen alkuja, kalliita sellaisia. Mutta kun eivät ole yhtään mun mieleen, jotain V&B:n hörselöä. Meillä on riittävä määrä astioita, eikä meillä käy vieraita, joille pitäisi olla jotain hopealusikoita. Lisäksi se ostelee sellaista, mihin toivoisi minun sonnustautuvan - minä tykkään mennä retkeilykuteissa ja äiti työntää mulle meikkisettiä ja kallista, naisellista nahkalaukkua. Minä ja sisarukseni asumme kaikki varsin ahtaasti, niitä ylimääräisiä kaapinnurkkia ei oikeasti ole. Minä ja mieheni vielä muutamme noin kerran vuodessa. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta siirrellä rojua mukana. Olemme myyneet eteenpäin sen, mikä helposti liikkuu, loput sitten hyväntekeväisyyteen. Eipä olisi itse asiassa minkääntasoista intoa käyttää aikaansa jossain nettikirppiksillä, kokemukseni mukaan niillä myyminen on kaikkea muuta kuin vaivatonta. 

Yritän vähentää tavaran kuluttamista ja säästää käyttämäni luonnonvarat vain tarpeelliseen. Siinäkin mielessä tuntuu pahalta, että tulee turhaa tavaraa, kun mutsi vielä tietää minun (ja sisarusteni) ekologisen aatoksen. Tänä vuonna oltiin pyhästi sovittu lahjattomasta joulusta, äidille yritettiin tarjota vaihtoehdoiksi esim. lahjoittamista hyväntekeväisyyteen. Mutta ei. Aattona hän ilmoitti, etteivät häntä muut määräile - jokaiselle iskettiin käteen taas useampi kallis ja tilaavievä lahja. Voi tuntua pieneltä first world -ongelmalta, mutta on tämä ihan oikeasti vähän tympeää vuodesta toiseen. Sisko onkin jo tehnyt ratkaisunsa, hän on usein joulut töissä tai reissussa. Pitää varmaan ruveta miettimään jotain minunkin. 

Vähän OT, mutta kyllä niitä hopeisia kahvilusikoita ja aterimia voi käyttää ihan jokapäiväisessä käytössä. Itse hillosin vuosia perintökahvilusikoita ja haarukoita/veitsiä laatikossa. Päätin että nyt saa riittää, ja laitoin kaikki päivittäiseen käyttöön, ihan samoissa aterinlaatikoissa ovat tavallisten teräksisten kanssa ja pestään astianpesukoneessa. Eivät ole menneet miksikään.

Jos sulla on kasveja niin käytä kastelukannuna sitä teepannua. Tai anna sille kaverille lahjaksi. Ei tarvitse kaikkea tavaraa pitää mitä saa lahjaksi, pääasianahan oli se että annettiin "jotain" jouluna..

Ap:n ongelma: mukava anoppi, joka antoi liian kalliin teekannun lahjaksi Ap:lle, joka juo teetä vain töissä ei kotona.

Ehkä voisit harkita juovasi teetä joskus kotonakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Josko vaikka ikään kuin tiskatessa kolahtaisi altaan reunaan...?

Miksi ihmeessä pitäisi hajottaa uusi kallis kannu kun se voi vaikka myydä tai antaa eteenpäin?

Hassua kun et tajunnut, että sitähän se "ikään kuin" tarkoittaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa toi lahjaksi antaminen voisi olla hyvä idea. Kaveri on teefani, tykkää marimekosta ja täyttää kohta 50v. Kehtaisinko heti laittaa kiertoon.

-ap

Minusta tämä on ihan hyvä idea. Itse täytän kohta 50 v., juon teetä ja tykkään Marimekosta. Olisin ihan tyytyväinen tällaiseen lahjaan ja ei haittaisi vaikka olisi kierrätyskamaa.

Tässä oli nyt varmaan pointtina, että kehtaako laittaa anopin takia eteenpäin.

Onko se kallis ja luultavasti todella hieno teekannu nyt niin kamalaa roinaa että tulee tuollainen kriisi kun miettii, että miten pääsisi siitä eroon?

No sinullakin ongelmat - voi hyvänen aika sentään!!!

Mene kuule antamaan se Hurstin köyhäinapuun tai anna se eteenpäin, ei se elämä voi olla non vaikeeta yhden teepannun kanssa!!!

HUONO 0/5

Vierailija kirjoitti:

Olisi erittäin, erittäin vaikeaa olla anoppi.

Ei ole. Ostan joka vuosi miniälle lahjakortin lahjaksi. Niin tein tänäkin jouluna ja tykkäsi. Saa ostaa ihan mitä haluaa, vaikka ruokaa jos ei muuta keksi.

Minusta teekannu on aika perusesine jokaisessa taloudessa. Jos se ei mahdu kaappiin, niin sitten siellä kaapissa on varmasti jotain turhaa roinaa, jota voisi karsia.

Jos siis tuo on talouden ensimmäinen ja ainoa teekannu, niin lahjahan oli mitä mainioin! On aika noloa tarjota vieraille pussiteetä, jota he joutuvat itse liottelemaan, kun kahvinjuojille on kuitenkin valmistettu kunnon juoma.

Tee, erityisesti vihreä tee, on hyvää ja terveellistä. Sitä kannattaa opetella juomaan, kuten joku jo kehottikin.

Opettele ihmeessä käyttämään teepannuasi! Vuoden pääästä jo naurat näille pohdinnoillesi ja ihmettelet, mitä päässäsi oikein liikkui, kun halusit siitä eroon. :) Vihreän teen lisäksi voit kokeilla kaikenlaisia ihania haudukejuomia, jotka rentouttavat ja rauhoittavat taikka piristävät.

Vierailija kirjoitti:

No, jotenkin en osaa myydä heti pois. Kaikkien lahjojen arvoa en edes tiedä. En ole kovin desing-ihminen, mutta tuntuu siltä, että mämä pitäisi säästää

Et taida olla, kirjoitetaan design.

Tulee mieleen yksi ystävä joka valittaa aina kun hankkinut jotain uutta kotiinsa että kun maksoi niin paljon. Kuka käsjee ostaa kallista, ei tietenkään kukaan mutta kun pitää päästä kehumaan kalleudella.

Ymmärrän ongelman. En halua mitään turhaa esinettä kotiin. Kun nuita "no sain tämän lahjaksi joten pakko säilyttää" -esineitä alkaa kertymään, niin niitä on kohta laatikollinen. Ja kohta toinenkin. Joku voi kokea että teepannu on pakollinen keittiöväine, mutta minä taas ajattelen että hyvin pärjää ilmankin. Ja juon kuitenkin joka aamu teetä.

Oma ideologiani on kai jossain siellä konmari tasolla. Tykkään että elämä on helpompaa, kun omistaa vähemmän tavaraa, ja voi asua pienemmässä talossa jota on helpompi ja nopeampi huoltaa.

Itselläni oli myös aina ensimmäisenä ajatus, että lahjanantaja tykkää pahaa jos hävitän lahjan. Jemmailin vaikka ja mitä lahjoja ja kuljettelin muutosta toiseen. Säilyttelin niitä paraatipaikalla, jos vaikka lahjanantaja tulee kylään, niin näkee että arvostan lahjaa. Nyt olen oppinut että ei ne ihmiset niin pahastu jos lahjan hävittää. En minäkään muista mitä olen kenellekkin vuosien mittaan antanut. Joskus tulee noloja hetkiä, kun varsinkin vanhempi väestö kysyy minne olen laittanut jonkun heiltä saamansa tuikkukipon, mutta niistäkin on aina selvitty.

Itse joudun kuitenkin tavaroideni kanssa elämään ja sumplimaan, ja itse saan päättää mistä esineistä pidän ja mitä haluan säilyttää ja käyttää. Muut voi sitten myydä kirppiksellä tai lahoittaa jonnekkin.