Lue keskustelun säännöt.
13 vuotta tsunamista
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea tätä ketjua. 3 viikon päästä Phuketissa ja aloin miettiä pitäisikö perua koko reissu... Olen lähdössä lapseni kanssa...
Kannattaako matkustaa alueelle, joka on mannerlaattojen reunalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netistä löytyy kirja jonka on muistaakseni kirjoittanut, tsunamissa perheensä menettäneen miehen raitistunut ystävä. Luin sen ja ymmärrän miestä, joka ei halunnut jäädä kiinni menettämäänsä perheeseen ja pyysi hävittämään perheenjäsentensä ja vanhempiensa kuvat ja henkilökohtaiset tavarat ennen sairaalasta palaamista.
Meistä jokaisella on vain määrätty aika kulkea rakkaimpien kanssa yhteistä matkaa. He eivät tosiaankaan tule takaisin vaikka monumentteja rakentaisi. Se, mikä on jäänyt sydämeen ja muistiin heistä, on paljon pysyvämpää ja aidompaa kuin kuvat tai henkilökohtaiset tavarat. Minä ymmärsin todella hyvin tuon lahtelaisen lakimiehen selviytymistavaraa. Varmasti yksikään hänen menetetyistä rakkaistaan ei olisi halunnut hänen antavan periksi vaan jatkavan elämäänsä ja mieluiten mahdollisimman onnellisena kun hänelle kerran se mahdollisuus annettiin. Tottakai on musertavaa kun tsunami vie perheen ja lähiomaiset ja ihminen jää jäljelle yksin selviämään tilanteesta.
Kirjan luettuani päätin keskustella vakavasti mutta positiivisessa hengessä mieheni ja vanhempieni kanssa siitä, kuinka heidän pitäisi suhtautua jos minulle kävisi jotain yllättävää. Kaikista viimeiseksi haluaisin ihmisten lamaantuvan vaan toivoisin heidän muistavan minusta minun kanssani koetut hyvät hetket. Omaisuuteni jääköön lapsilleni ja he saavat tehdä sillä juuri kuten haluavat.
https://www.ess.fi/arkisto/2006/02/28/katastrofista-uuteen-alkuun
Kirjan nimi on Katastrofista uuteen alkuun
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000264003.html
https://www.thaiklupi.fi/foorumi/viewtopic.php?f=21&t=5155
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/tsunamissa_koko…
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sauli-niinisto-kertoo-tsun…
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi-menetti-kaikk…
https://www.etlehti.fi/artikkeli/uusia_alkuja/elakkeelle_jaava_opettaja…
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/auerit-toivat-11-perheensa-…
Henrik 9v on Suomen nuorin Tsunamista selvinnyt https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000854264.html
https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/256510-tsunami-pyyhki-elaman-uu…
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000854312.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000851334.html
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tsunamista-selvinneet-kert…
Suosittelen myös katsomaan SVT:n ohjelman Malou efter tio tsunami-jaksot, joissa tsunamista pelastuneet ja omaisiaan menettäneet puhuvat tunnoistaan.
MTV3:n piti esittää Uuno Epsanjassa muistaakseni tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta vaihtoivat tilalle toisen Uunon. Muistankin ajatelleeni ohjelmatietoja katsellessa etteivät takuulla näytä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea tätä ketjua. 3 viikon päästä Phuketissa ja aloin miettiä pitäisikö perua koko reissu... Olen lähdössä lapseni kanssa...
Kannattaako matkustaa alueelle, joka on mannerlaattojen reunalla?
Kannattaa. Ihan yhtä paljon kuin tehdä muitakin asioita. Kaikessa on loppujen lopuksi riskinsä.
Vierailija kirjoitti:
MTV3:n piti esittää Uuno Epsanjassa muistaakseni tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta vaihtoivat tilalle toisen Uunon. Muistankin ajatelleeni ohjelmatietoja katsellessa etteivät takuulla näytä sitä.
Liittyy asiaan miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsissa tapahtumaan reagoitiin vielä hitaammin mitä Suomessa. Mm. ulkoministerin teatterireissusta nousi valtava maailmanlaajuinen kohu.
Muistan että voin fyysisesti pahoin kun näin uutisista kuvia tuhoalueelta, myös toimittajat lentokentällä haaskalla oksettivat. Olin 14 v.
Vierailija kirjoitti:
Netistä löytyy kirja jonka on muistaakseni kirjoittanut, tsunamissa perheensä menettäneen miehen raitistunut ystävä. Luin sen ja ymmärrän miestä, joka ei halunnut jäädä kiinni menettämäänsä perheeseen ja pyysi hävittämään perheenjäsentensä ja vanhempiensa kuvat ja henkilökohtaiset tavarat ennen sairaalasta palaamista.
Meistä jokaisella on vain määrätty aika kulkea rakkaimpien kanssa yhteistä matkaa. He eivät tosiaankaan tule takaisin vaikka monumentteja rakentaisi. Se, mikä on jäänyt sydämeen ja muistiin heistä, on paljon pysyvämpää ja aidompaa kuin kuvat tai henkilökohtaiset tavarat. Minä ymmärsin todella hyvin tuon lahtelaisen lakimiehen selviytymistavaraa. Varmasti yksikään hänen menetetyistä rakkaistaan ei olisi halunnut hänen antavan periksi vaan jatkavan elämäänsä ja mieluiten mahdollisimman onnellisena kun hänelle kerran se mahdollisuus annettiin. Tottakai on musertavaa kun tsunami vie perheen ja lähiomaiset ja ihminen jää jäljelle yksin selviämään tilanteesta.
Kirjan luettuani päätin keskustella vakavasti mutta positiivisessa hengessä mieheni ja vanhempieni kanssa siitä, kuinka heidän pitäisi suhtautua jos minulle kävisi jotain yllättävää. Kaikista viimeiseksi haluaisin ihmisten lamaantuvan vaan toivoisin heidän muistavan minusta minun kanssani koetut hyvät hetket. Omaisuuteni jääköön lapsilleni ja he saavat tehdä sillä juuri kuten haluavat.
Sen miehen tuttavat ja sukulaiset (ne vähät mitä oli vielä jäljellä) saivat tulla hakemaan muistotavaran tuosta menetetystä perheestä. Muistan myös, että tuo isä ei ihan kaikkia kuvia hävittänyt vaan tuttavat laittoivat niitä vähän talteen. Olen kirjan lukenut, tosin noin 10 vuotta sitten, mutta tämä on jäänyt mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa tapahtumaan reagoitiin vielä hitaammin mitä Suomessa. Mm. ulkoministerin teatterireissusta nousi valtava maailmanlaajuinen kohu.
Muistan että voin fyysisesti pahoin kun näin uutisista kuvia tuhoalueelta, myös toimittajat lentokentällä haaskalla oksettivat. Olin 14 v.
MTV:n Kari Lumikero oli Thaimaan päässä toimittajana, mm. Phuketin lentokentällä, jossa monet suomalaiset olivat hänet tunnistettuaan nimenomaan halunneet antaa haastattelun, jotta saisivat tiedon Suomeen omaisille, että ovat kunnossa. Monilta oli kännykät hukassa ja tuohon aikaan ei ollut vielä mitään älypuhelimia ja whatsappeja, joten tiedot menivät mm. niiden sukeltajien kautta hitaasti tekstiviestein Suomeen. Matkapuhelinverkko ja nettiyhteydet olivat myös tosi kuormittuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakkaasti se tsunami on jäänyt ihmisten mieleen. Olemme perheen kanssa lähdössä Thaimaahan tänä talvena ja johan sekä anoppi että äitini hössöttää ja panikoi että voi voi kun ei nyt tsunami tulisi. Olen käynyt viisi kertaa Japanissa, missä tsunamiin joutuminen on todellakin paljon todennäköisempää ja yhdessä maanjäristyksessäkin olen siellä ollut, mutta siitä kohteesta nämä samat ihmiset ovat vain ”ai jaa”.
Syynä on se, että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta tällaiset onnettomuudet vaan se että saadaan voivotella muutaman samanmaalaisen kuolemaa 13 vuotta.
Sinun omat ongelmasi ovat varmasti paljon merkityksellisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina muistunut mieleen Johanna Sällström ruotsalainen näyttelijä, joka näytteli Wallander jaksoissa Kurt Wallanderin Linda tytärtä. Linda oli poliisi kuten isänsä.
Johanna oli tsunamissa ja selviytyi hengissä siitä, mutta teki itsemurhan v2007. Tsunami vei mielenterveyden.
Nyt noita aiempia Wallander-jaksoja tullut uusintana joissa on alkuperäinen Linda =Johanna. Surullista, tosi surullista. Kokemuksesta on jäänyt varmaan monille pahoja traumoja mutta Johanna ei päässyt yli.
Johanna Sällströmin traagisen tarinan minäkin muistan. Kosketti aikanaan kovasti. Hän päätti päivänsä unilääkkeillä vuonna 2007 päästyään juuri kotiin psykiatrisesta hoidosta. Järkytystä lisäsi edelleen se, että hänen pieni tyttärensä lähti äitinsä perään oman käden kautta vain 12- vuotiaana vuonna 2014. Voi kamala.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse pahassa liikenneonnettomuudessa kyseisenä Tapaninpäivänä, joten tsunamiuhrit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Olen aina pitänyt Aasiassa ja varsinkin Thaimaassa lomailua varsinkin sen silloisen hypen aikana pröystäilynä. Kaiken huipuksi ilmasto on siellä hyvin epävakaa, joten tuollainen turma oli aivan mahdollinen. Tyrmistyttävää on ettei kukaan ollut ajatellut sellaista tapahtuvan. Katson että kohtalo päätti näpäyttää länsimaisia ihmisiä kaiken kulutushysterian keskellä.
Ainoa surua aiheuttanut tapaus oli Sirkesalon perheen menehtyminen. Siinä meni lahjakas muusikko liian aikaisin ja ironista on ettei kyseessä ollut mikään perinteinen rokkarin kohtalo.
Aasialaisia, paikallisiahan tuo tsunami ei sitten juurikaan "näpäyttänyt"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan etäisesti kuinka päivien kuluessa se koko laajuus alkoi selvitä ja uhrimäärä vaan nousi ja nousi käsittämättömästi. Sitten tuota tuntui jatkuvan epämääräisen pitkään, tuntui mahdottomalta että noin suuri tuho pystyttäisiin mitenkään koskaan korjaamaan. Lehdissä oli isoja juttuja monta kuukautta. Katsoin kuvia, laskin niistä ruumiita ja yritin mielessäni hahmottaa sitä määrää kaikkinensa tai edes osittain, yksittäisessä paikassa, sitä sekasortoa ja epäjärjestystä. Miten kaikki voi hajota niin hirveäksi silpuksi ja rojuksi.
Ajattelin paljon niitä tunnistamattomaksi muuttuneita ruumiita, jotka eivät oikein ihmiseltä edes näyttäneet ja silti, ihan todella jokaisella oli nimi ja vain päiviä aiemmin normaali elämä ja suunnitelmat ja omat tavarat ja tavat. Miten voikin muuttua oikeasta ihmisestä hahmoksi, josta kukaan ei tiedä mitään, päätyä pussitettuna pitkään riviin, jos nyt löytyy ollenkaan. Karmea loppu.
Joitakin päiviä tsunamin jälkeen lehdessä julkaistiin B. Virtasen sarjakuva, jossa ollaan lomarannalla ja isompi aalto tulee eikä jää kuin uimahousut kellumaan ja hölmistynyt vaimo ihmettelemään. Seuraavassa lehdessä oli useampi kirjoitus siitä miten ajattelematonta ja kamalaa tuo sarjakuvan julkaiseminen oli.
Minä olin 17v ja yritin ajatella muita asioita kuin sitä tuhoa ja kärsimystä ja kuolemaa, mutta en kyennyt. Ahdisti niin etten saanut nukutuksi pitkään aikaan.
Sinne menetettiin rakas naapuri, työkaveri ja opiskelukaveri. Tragedia.
Miksi tsunamissa kuolleita pitäisi surra enemmän kuin muita?
Muistan dokumentin tsunamista selvinneistä suomalaisista ja mieleen on jäänyt aavemaisen rauhallinen, vaalea nainen joka kertoi jatkaneensa elämäänsä mutta olevansa kiitollinen siitä, että sai olla vaimo ja äiti. Naiselta siis meni mies ja olikohan se kaksi lasta. Itse en kyllä olisi pystynyt jatkamaan elämääni, vaan olisin ryypänyt itseni hautaan tai vetänyt hirteen !
Vierailija kirjoitti:
Muistan dokumentin tsunamista selvinneistä suomalaisista ja mieleen on jäänyt aavemaisen rauhallinen, vaalea nainen joka kertoi jatkaneensa elämäänsä mutta olevansa kiitollinen siitä, että sai olla vaimo ja äiti. Naiselta siis meni mies ja olikohan se kaksi lasta. Itse en kyllä olisi pystynyt jatkamaan elämääni, vaan olisin ryypänyt itseni hautaan tai vetänyt hirteen !
Ei tuollaista voi tietää etukäteen miten käyttäytyisi jos tuollaisen tragedian kohtaisi.
Olin vasta 13 enkä edes paikan päällä mutta silti tuli jonkinlainen hetkittäinen trauma..outoa. Näin jonkinaikaa painajaisia kymmeniä metrejä korkeista aalloista jotka tuhosi koko silloisen kerrostalon jossa asuin. Ja jostain syystä luulin että moinen aalto olisi mahdollinen myös Suomessa. Asuin silloin merenranta kaupungissa.
Kaikkeen se ihmismieli voikin reagoida voimakkaasti.