Kun päätitte tehdä lapsia, niin tuliko nämä asiat yllätyksenä?

No niin, siinä meni tämä keskustelu.

Tosin aihe ei ollut kummoinen, mutta kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.

Oletko jotenkin tyhmä? Ap vain totesi, että lapsettomana on helpompaa. Mitä se sinua haittaa? Olen perheellinen ja tiedän, että ap on oikeassa. Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja lapsettoman kanssa, jos voisi. Mikä sinua vaivaa, ettet pysty myöntämään totuutta?

Ei, kuka tahansa perheellinen ei vaihtaisi. Se, että sulla ei mene hyvin, ei tarkoita, etteikö jollain muulla menisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos et miellytä äitiä tai isää, äiti tai isi ei rakasta sinua! Niiiii!

Ota sun rauhoittavat ja poistu netistä, olet tänään tosi sairas.

Ihan oikeasti, tämä ketju ei sovi sinulle.

Sä olet nyt avautunut tästä samasta asiasta noin sata kertaa. Mitä sä yrität todistaa ja kenelle? Tämmönen jatkuva jauhaminen saa vaan epäilemään, että olet kaappilapsestahaaveileva.

Enempi vähempi perhedynamiikkaan kuulu se paskannus, että LAPSET, huom. LAPSET miellytävät vanhempiaan, ei toisin päin. Ja lasten onkin pakko miellyttää vanhempiaan, mikäli haluavat hoivaa, vanhempien ei ole mikään pakko ikinä miellyttää lapsiaan saadakseen hoivaa 😂 Koska ruuhkavuosiaan elävät pikkulasten vanhemmat eivät odota hoivaa 5-tai 6-vuotiailtaqn! He voivat siis olla miellyttämättä lapsiaqn aivan niin paljon kuin lystäävät, eikä lapsi sille mitään mahda. Mutta annas olla jos asetelma on toisin päin, lapsi ei miellytä äitiä! Lasta rangaistaan!

Lapset ja vanhemmat on pelkkää paskaa, parasta olisi jos kukaan ei enää koskaan lisääntyisi ja rankaisisi lapsiaan!

Vierailija kirjoitti:

Lapset alkavat olla ihmisinä kiinnostavia ehkä aikaisintaan siinä 17 vuoden iässä, jos silloinkaan. Jos ovat ihmisinä täysin erilaisia kuin mä, eivät kiinnosta mua silloinkaan. Valitettavasti.

Mun lapsi oli muistaakseni viisivuotias kun huomasin ensimmäistä kertaa ajattelevani, että vau, olen lounaalla shoppailun jälkeen oman lapsen kanssa ja meillä on mielenkiintoisia keskusteluita.

Mulle on ollut yllätys, miten taitava, monella tapaa lahjakas, älykäs ja hyvä tyyppi mun oma lapsi voi olla. Ja vielä enemmän on yllättänyt se, miten rohkea ja peloton hän on erilaisten haasteiden edessä. Siinä missä minä olen jännittänyt, kuinka tässä mahtaa käydä, nuorella on ollut asenne, että ilman muuta pärjään ja onnistun. Ja on pärjännyt ja onnistunut!

Kyllä meillä miellyttäminen on ollut molemminpuolinen juttu, se vuorovaikutus nääs.. ei muuten tulisi mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset ovat jo aikaa sitten lentäneet pesästä, lapsenlapsia on viisi ja kaikkiin lapsiin ja vävyihin ja miniöihin on hyvät ja mutkattomat välit.

Ihan hyvin on mennyt tähän asti, lapset ja lapsenlapset ovat puolison lisäksi parasta arjessa ja juhlassa. Onneksi olemme puolisoni kanssa aina eläneet "tässä ja nyt" emmekä "sitten tai jos" elämää.

AP:ltä kysyisin, miten hän lulee vanhempiensa kokevan ap:n olemassolon - ilona vai rasitteena? Ja aikooko ap olla se, joka ei pidä yhteyttä vanhempiinsa näiden ikääntyessä?

Siis miksi en pitäisi? Olen ollut omaishoitajana äidilleni, kun hän sairastui yllättäen ja kuoli melko nuorena. Se ei liity mitenkään siihen, että jotkut puhuvat, että kylläpä sitten kaduttaa kun ei ole ketään joka hoitaa. 

No minä tajusin jo ennen tuota kokemustani, että itse en haluaisin pilata läheisteni elämää sillä, että minusta pitäisi jonkun huolehtia.  Minä aion kuolla siihen, että muistisairaana räjäytän vahingossa taloni ilmaan. En halua, että kukaan JOUTUU elämään sellaista elämää, että täytyy huolehtia minun vuokseni????

Äiti sanoi, ettei meidän lasten ole mikään pakko häntä hoitaa. Mutta halusimme viettää viimeiset hetket hänen kanssaan. Jos itse olisin siinä tilanteessa, en haluaisi, EN HALUAISI että kukaan kärsii. Se oli raskasta. Ja silti sisareni tulevat kärsimään, jos ovat elossa. Luonto on hoitanut niin, että kun ihminen ei enää kykene itsestään huolehtimaan, niin hän kuolee pois. Ja niin minä aion kuolla :D Tai vaikka siihen kun lentokone tippuu. Tai nyt kohta sydänkohtaukseen. En murehdi sitä, vaan tulin juuri pitkästä suihkusta, laitan kohta kivaa musiikkia ja keitän hyvät kahvit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ovat luomakunnan kruunu. He ovat tehneet järkevän ratkaisun ja saavat elää elämäänsä täysin rinnoin ja siitä nauttien. Perheelliset voivat vain katkerina, surullisina ja onnettomina ja hiljaisina todeta tehneensä niin väärän ratkaisun kuin olla ja voi. Lapsettomat saavat elää onnellisen elämän ja jokainen päivä on mielekäs. Jopa jouluna voi käydä ottamassa sukulaisten lapsista jouluilon ja sitten poistua omaan rauhalliseen asuntoon ja lähteä ehkäpä sitten etelään tai jotain muuta hauskaa. Tai lähteä pistäytymään hotellissa tai kylpylässä. Koko elämä on kuin suuri seikkailu ja kaikesta voi nauttia, oli se sitten työtä tai vapaa-aikaa. Lapsettomilla on asiat todella hyvin, perheellisillä ei mitenkään, koska he ovat oman elämänsä jo kauan sitten menettäneet. Perheellisyys on syvästi masentavaa, ja kauheinta on, ettei sitä saa tekemättömäksi vaan sen kanssa on sitten kiinni koko elämänsä. Ja tämä on totuus.

Voi sua, kannattaa mennä puhumaan jonnekin, jos noin paljon kaihertaa se, ettei kukaan halunnutkaan sun kanssa perhettä perustaa.

Miksi lapsettomat on niin maanisia lapsiperheiden suhteen? Vai sattuiko se sitten kuitenkin mennä sen toisten lasten jouluilon jälkeen omaan tyhjään kotiin...

:) Kaksikin miestä on halunnut perustaa perheen kanssani, mutta en halunnut. Molemmilla kerroilla mietin asiaa syvällisesti, olisiko minusta siihen... Lopulta erottiin kun en pystynyt. Nyt noilla molemmilla on onneksi perhe! Pidän kyllä yhteyttä noihin ja toivon kaikkea hyvää. Sisarteni perhe-elämää seuraan todella läheltä ja hoidan lapsia välillä. Meillä on hyvät  välit, mutta aloituksella tarkoitinkin just noita esim. työkavereita ja sellaisia, jotka eivät ole niin läheisiä.

Ei ole tullut vielä tuollaisia yllätyksiä. Olen realisti ja tiedän, että moni asia elämässä voi yllättää niin lapsettomana kuin ¨lapsellisenakin'. Meillä on terveet lapset ja molemmilla omanlaisensa luonteet hyvine ja huonoinen piirteineen. Mielenkiinnolla olen seurannut, millaiseksi lapset kasvavat ja kehittyvät iän myötä. Hienoja persoonia on heistä tullut, aivan erilaisia keskenään.

Tottakai lapsiin kuluu rahaa ja käytänkin sitä heidän hyväkseen mielelläni. Itse olen jo suurimmat ambitioni toteuttanut harrastuspuolella. En enää halua kilpailla, vaan keskityn nykyään rennompaan menoon leppoisissa harrastusporukoissa. Nyt on lasten vuoro käydä kisoissa ja turnauksissa mittelemässä taitojaan. Niitä on ilo seurata.

Minun laajaan tuttavapiiriini ei kuulu yhtään sellaista, joka ei pitäisi yhteyttä vanhoihin vanhempiinsa, joten tuollaiset tapaukset taitavat olla kovin marginaalisia. Päinvastoin jopa lapsen huonoa kohtelua saaneet ovat hoitaneet iäkkäiden vanhempiensa asioita. Tämä ilmiö on hämmästyttänyt. Tuttavapiiriini ei kuuluu onneksi myöskään aloittajan kaltaisia katkeria ja pahantahtoisia ihmisiä. Hyvin on ystävyys säilynyt, vaikka osa onkin lapsettomia ja osa sinkkuja.

Elämä on kiireistä ja ihanaa näin lapsiperheenä, mutta yhtä kiireistä ja ihanaa se vaikuttaa olevan lapsettomilla tuttavillani. On hienoa, kun saa elää omien valintojensa mukaista elämää ja olla tyytyväinen siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä nyt aivan kaikkea ole etukäteen miettinyt ennen lasten tekoa, mutta jos en olisi noita lapsia saanut, tahtoisin edelleen saada. Tuskin se poistuisi minusta.

Kummallisissa piireissä aloittaja pyörii jos saa aina kritiikkiä omasta elämästään ja valinnasta olla tekemättä lapsia. Hommaa avarakatseisempia ystäviä.

"työkaverit"

Haluan painottaa, ettei tämäkään keskustelu koske niitä, joille asia ei ole tullut yllätyksenä ja jotka aidosti nauttivat perhe-elämästä. Sen huomaa tästä keskustelusta, keille se on tullut yllätyksenä ja ketkä ovat hieman katkeroituneet. Ne ovat noita, jotka luulevat minun (aloittaja) olevan kateellinen ja katkera.

Kuten sanoin, toivon että suurin osa on tyytyväisiä valintoihinsa. Jotenkin tuntuu, että se katkeroituminen lapsettomuuteen tulee vasta paljon myöhemmin kuin silloin, kun on vielä mahdollista saada lapsia ja ne ihmiset eivät kirjoittele nettiin. Voi tietenkin olla sellaisia, jotka eivät voi saada lapsia, mutta nekin kirjoittelevat olevansa surullisia asiasta. En tajua, miksi joku kuvittelee velan olevan kateellinen? Minä vain ihmettelen joidenkin pointteja, miksi lapsia "pitäisi" tehdä. Siis tällaisia juttuja mulle työkaverit on sanoneet. Enkä kuulu joukkoon eikä oteta keskusteluun, kun ei ole lapsia. Todella ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.

Oletko jotenkin tyhmä? Ap vain totesi, että lapsettomana on helpompaa. Mitä se sinua haittaa? Olen perheellinen ja tiedän, että ap on oikeassa. Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja lapsettoman kanssa, jos voisi. Mikä sinua vaivaa, ettet pysty myöntämään totuutta?

Ap tässä vastaa itselleen aika läpinäkyvästi.

Joku perheellinenhän siinä vastasi. Joku ei kestänyt totuutta, jonka ap sanoi.

Mitä ihmeen totuutta? Kyllä, jotkut hankkivat valitettavasti lapsia vaikkei kyseinen elämänvalinta heille sovi. Tyhmiä ihmisiä on sekä lapsettomissa että vanhemmissa. Samoin heitä, joille ne omat elämänvalinnat sopii ihan mainiosti.

Ei tullut oikeastaan mikään yllätyksenä. Ei muutenkaan elämää oikein voi suunnitella kuin jotain kirjaa vaan tietty tässä täytyy ottaa vastaan mitä annetaan, niin hyvässä kuin pahassa. Lapset antaneet sen, mitä nyt sen tiesikin olevan. Olenhan elänyt jo ennen lapsia, nähnyt lapsiperheitä. Omat lapset on Parasta mitä meillä on.

Kerron vaikka esimerkin kahvihuonekeskustelusta:

(työkaveri) -Mitäs sä teet lomalla?

(minä) -Ajattelin lähteä jonnekin reissuun

(t) -Aijaa, minne? Me lähdetään Leville laskettelemaan! (ylpeänä)

(m) -Wau, Levi on kyllä ihana paikka! Mä ajattelin et jos vaikka kävisin ihan Fidzillä tai jossain kun jäi kesältä niitä lomia pitämättä

(t) -Mitä, kuin pitkä loma sulla oikein on? Ihan epäreilua (naama nutturalla)

(m) -niin kun teillä oli kesällä ne pidemmät niin minä täällä niska limassa painoin töitä, hehe (sovittelevasti)

(t) -no hyvähän se sulla kun ei oo lapsia. Ei meillä vaan olis varaa tuollain matkustella

HUOH.

(työkaveri) -onkos sulla lapsia?

(minä) -ei ole yhtään

(t) -aijaa. No? Montako ajattelit tehdä? Sullahan tulee kiire heheh

(m) -Niin. En ole varma haluanko yhtään (en kehtaa sanoa suoraan etten halua!)

(t) -No mikset? Lapsethan on niin ihania!

(m) -Se ei vaan tunnu omalta elämältä..

(t) -(nyrpeänä) no kyllähän sä sit vanhana tulet olemaan yksinäinen

(m) -voi olla, tai sitten ei. Mä viihdyn yksin. Ja onhan niitä mummokavereita ja...

(t) -no kukas sua hoitaa, hoitokodit on aika hirveitä paikkoja!

(m) - ....... eh

(t) -kyllä sulla tulee olemaan yksinäistä

(m) -mulla on aika paljon ystäviä, joilla osalla on lapsia ja osa sitten tykkää matkustella ja elää samanlaista elämä...

(t) -kyllä sulla kuule mieli muuttuu. Toivottavasti ei ole myöhäistä! En kuule tiedä yhtään millaista elämä lasten kanssa on!

(m) -en varmasti, mutta eihän sitä voi kaivata mitä ei tiedä olevan :D

(t) -(naama nutturalla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli siis oma kokemukseni, minä olen kuullut monelta tuota että kyllä sitten vanhana ollaan katkeria, kun ei ole ketään joka huolehtii. Olen ihmetellyt tuota ja todella toivon, että ei ole yleinen ajatus, vaikka yllättävän moni niin puhuukin. Minulle harvoin suoraan tulee kukaan sanomaan, mutta olen kyllä korvat hörölläni kun kuulen joidenkin keskenään puhuvan, tuttujen tai tuntemattomien. Voin sanoa, etten kehtaa sanoa livenä mitään, mutta ihmettelen noita asioita... Miten yllätyksenä nuo sitten tulevat, esimerkiksi se rahanmeno?

Mutta ärsyttää myös olla se kohde johon puretaan tuo väsymys noin, että hyvähän se sulla.. En minäkään ajattele muutoin perheiden elämää ja käyn kylässä, minun ystäväni tietävät kantani ja minä leikin heidän lastensa kanssa ja lähipiirissä kaikki ok, mutta.. esim. työpaikalla ei-niin-läheisten kanssa oli aika raskasta olla se piikiteltävä.

Ap

Ystäväni oli aiemmin lapseton (omasta halustaan) ja en todellakaan kertonut hänelle lapsiperhearjen kaikista ihanista puolista, sillä en halunnut hänen pahoittavan mieltään, sillä hänellä ei sitä perhettä ollut. Eli voi olla, että sulle avaudutaan siitä nurjasta puolesta samasta syystä.

Ihme logiikkaa, jos toinen oli omasta halustaan lapseton. Miksi se häntä silloin olisi loukannut, että sinusta lapsiperhe-elämässä on jotain hyvää?

Samalla logiikalla kuin jos vaikka meillä on hieno auto ja kaverilla huono tai ei ole autoa ollenkaan niin en minä mene sillä hienolla autollani kehuskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ovat luomakunnan kruunu. He ovat tehneet järkevän ratkaisun ja saavat elää elämäänsä täysin rinnoin ja siitä nauttien. Perheelliset voivat vain katkerina, surullisina ja onnettomina ja hiljaisina todeta tehneensä niin väärän ratkaisun kuin olla ja voi. Lapsettomat saavat elää onnellisen elämän ja jokainen päivä on mielekäs. Jopa jouluna voi käydä ottamassa sukulaisten lapsista jouluilon ja sitten poistua omaan rauhalliseen asuntoon ja lähteä ehkäpä sitten etelään tai jotain muuta hauskaa. Tai lähteä pistäytymään hotellissa tai kylpylässä. Koko elämä on kuin suuri seikkailu ja kaikesta voi nauttia, oli se sitten työtä tai vapaa-aikaa. Lapsettomilla on asiat todella hyvin, perheellisillä ei mitenkään, koska he ovat oman elämänsä jo kauan sitten menettäneet. Perheellisyys on syvästi masentavaa, ja kauheinta on, ettei sitä saa tekemättömäksi vaan sen kanssa on sitten kiinni koko elämänsä. Ja tämä on totuus.

Koko lihavoidun tekstin voisi allekirjoittaa kääntämällä asetelman päinvastaiseksi, ja se olisi ihan yhtä totta. Jokaisella on oma totuutensa. Miksi edes viitsin vastata, on edellisen omahyväinen toteamus lopussa, ikään kuin hän olisi joku absoluuttisen totuuden haltija. Voi naamapalmu sentään, no et ole. Ja mitä lihavoitujen osuuksien väliin jäävään tekstinpätkään tulee, niin mitä sitten? Eivät kaikki tykkää reissata etelässä, oli lapsia tai ei. Ne perheelliset jotka tykkäävät, menevät sinne lasten kanssa. Siinä sinulle totuuden toinen puoli, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Todella tyypillistä itsekeskeistä vela-puhetta. Klassinen heti alkuun, että huolehtivatko lapset vanhemmistaan vanhoina. Kellekään normaalille ihmiselle ei tule sellainen pohdinta edes mieleen, kun on kyse lasten saamisesta.

LTämän palstan lisääntyjäthän jankkaavat tuota joka kerta, kun joku mainbitsee, ettei halua ollenkaan lapsia. Ilmeisesti he eivät sitten ole normaaleja...