Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun päätitte tehdä lapsia, niin tuliko nämä asiat yllätyksenä?
26.12.2017 |
Rahaa kuluu eikä omaa aikaa ole. Lapset eivät välttämättä pidäkään teistä huolta vanhana ja muutenkin saattavat olla vaikkapa vakavasti sairaita (henkisesti tai fyysisesti) lapsesta saakka. Kaikki ei olekaan auvoista jokeltelua päivästä toiseen ja sen jälkeen paluu työelämään käy kuin ruusuilla tanssiminen. Kasvattaminen ei sujukaan kuin oppikirjoissa, vaan sen eteen täytyy nähdä todellakin vaivaa. Yhtäkkiä huomaat, että lapset ovatkin imeneet sinun huonot tapasi ja niitä ei enää saakaan muutettua (koska ei jaksa nähdä vaivaa). Vtuttaa niin, että puretaan kaikki paska olo siihen sinkkuun/lapsettomaan ystävään ja yritetään todistella kuinka paljon paremmin asiat on, kun on OMA PERHE. Ei nähdä sinkun säälivää katsetta, koska sehän on kateutta.
Mulle nuo kaikki on ollut aina selvää ja olen pitkään miettinyt, haluanko tuollaista elämää. Olen toki tietoinen myös niistä hyvistä hetkistä, mutta olen tietoinen myös siitä, että minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Haluan elää sen niin, että olen ONNELLINEN. Minua ei tule haittaamaan tämä lapsettomuuteni vanhana, nimittäin tarvitsen paljon enemmän omaa aikaa kuin ns. normaali ihminen. Haluan pohtia ajatuksiani ja maailmanmenoa. Mielestäni ihmiskunta ei tarvitse näin paljoa ihmisiä, jos ollenkaan. Ihan oikeasti, luonto on nyt järjestänyt niin, että kaikki eivät lisäänny ja sen on oltava ok myös niille, jotka väenvängällä ovat pukanneet tänne 7 lasta. Mutta huolehtikaa niistä sitten itse, kasvattakaa ne niin, että kestätte ja menkää sellaiseen työhön, että on vara elättää. Me mun kaltaiset sitten elämme omaan tyyliimme.
Harva kritisoi lapsiperheiden elämää samoin kuin äitylit ja isukit kritisoi lapsettomien elämää. "Helppoahan se on, kun", "hyvähän se on matkustella, kun.." No niin onkin. Ihanaa elämää.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todellisuudessa tosi katkera. Miksi muutoin nähdä vaivaa tuollaiseen vuodatukseen.
Oletko jotenkin tyhmä? Ap vain totesi, että lapsettomana on helpompaa. Mitä se sinua haittaa? Olen perheellinen ja tiedän, että ap on oikeassa. Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja lapsettoman kanssa, jos voisi. Mikä sinua vaivaa, ettet pysty myöntämään totuutta?
En vaihtaisi. T. Äiti vsta 1991 ja paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks lapsettomilla on niin kova tarve todistella sitä että ovat onnellisempia ilman? Kaippa se on se että meillä on vain yksi elämä ja kun elämän rajallisuus tulee vastaan alkaa hiipiä epäilyksiä että entä jos sittenkin....Silloin kannattaa huutaa mahdollisimman lujaa:Mä oon oonnellinen! Mun ei tarvi ottaa muita huomioon eikä huolehtia muista! Mä saan tehdä mitä haluun ja olla itsekäs! Mä oon vahän ku lapsi itsekin! Jihuu!
Mä en edes rakasta mun lapsia. Välitän heistä kyllä, mutta en rakasta. Oikeasti, jos en näe heitä viikkoihin, niin ei vain ole lainkaan ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes rakasta mun lapsia. Välitän heistä kyllä, mutta en rakasta. Oikeasti, jos en näe heitä viikkoihin, niin ei vain ole lainkaan ikävä.
Ja siis he ovat ihan ala-asteikäisiä vielä. Mutta ei vain ole ikävä. Mitä mä heidän kanssaan olemisesta ikävöisin?
Mielenkiintoista, että jokainen, niin lapsettomat kuin ”lapselliset” pyrkivät selittämään omat valintansa parhaiksi ja lähes ainoiksi oikeiksi. Toinen pitää toisenlaisesta ja toinen toisenlaisesta elämästä. Jos on tullut tehneeksi lapsia, ne ovat koko loppuelämän kuvioissa mukana ja jos on jättänyt lapset tekemättä, niin vaihdevuosien jälkeen on myöhäistä harmitella asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä halua vaivata ketään, jos en pärjää yksin sitten laitokseen.
Nähty on näitä odottajia jotka itse eivät tehneet paljon mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes rakasta mun lapsia. Välitän heistä kyllä, mutta en rakasta. Oikeasti, jos en näe heitä viikkoihin, niin ei vain ole lainkaan ikävä.
Ja siis he ovat ihan ala-asteikäisiä vielä. Mutta ei vain ole ikävä. Mitä mä heidän kanssaan olemisesta ikävöisin?
Vaikuttaa kivikissaäidin puheilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes rakasta mun lapsia. Välitän heistä kyllä, mutta en rakasta. Oikeasti, jos en näe heitä viikkoihin, niin ei vain ole lainkaan ikävä.
Ja siis he ovat ihan ala-asteikäisiä vielä. Mutta ei vain ole ikävä. Mitä mä heidän kanssaan olemisesta ikävöisin?
Vaikuttaa kivikissaäidin puheilta.
Niin, no ei ole ikävä, pitäisikö olla? Ei se tarkoita, ettenkö välitä heistä, mutta miksi lapsiaan pitäisi automaattisesti rakastaa ja olla ikävää, jos ei saa elää sitä tylsää lapsiperherumbaa?
Mitä ihmeen kohtaa lapsiperhearjesta mä ikävöisin? Ei siinä ole mitään hyvää. Se on täynnä pelkkää paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsistaan voi olla iloinen ja ilahtua asumattakin heidän kanssaan. Silloin ei tartte ottaa kuin rusinat pullasta. Se on paljon kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli siis oma kokemukseni, minä olen kuullut monelta tuota että kyllä sitten vanhana ollaan katkeria, kun ei ole ketään joka huolehtii. Olen ihmetellyt tuota ja todella toivon, että ei ole yleinen ajatus, vaikka yllättävän moni niin puhuukin. Minulle harvoin suoraan tulee kukaan sanomaan, mutta olen kyllä korvat hörölläni kun kuulen joidenkin keskenään puhuvan, tuttujen tai tuntemattomien. Voin sanoa, etten kehtaa sanoa livenä mitään, mutta ihmettelen noita asioita... Miten yllätyksenä nuo sitten tulevat, esimerkiksi se rahanmeno?
Mutta ärsyttää myös olla se kohde johon puretaan tuo väsymys noin, että hyvähän se sulla.. En minäkään ajattele muutoin perheiden elämää ja käyn kylässä, minun ystäväni tietävät kantani ja minä leikin heidän lastensa kanssa ja lähipiirissä kaikki ok, mutta.. esim. työpaikalla ei-niin-läheisten kanssa oli aika raskasta olla se piikiteltävä.
Ap
Ystäväni oli aiemmin lapseton (omasta halustaan) ja en todellakaan kertonut hänelle lapsiperhearjen kaikista ihanista puolista, sillä en halunnut hänen pahoittavan mieltään, sillä hänellä ei sitä perhettä ollut. Eli voi olla, että sulle avaudutaan siitä nurjasta puolesta samasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli siis oma kokemukseni, minä olen kuullut monelta tuota että kyllä sitten vanhana ollaan katkeria, kun ei ole ketään joka huolehtii. Olen ihmetellyt tuota ja todella toivon, että ei ole yleinen ajatus, vaikka yllättävän moni niin puhuukin. Minulle harvoin suoraan tulee kukaan sanomaan, mutta olen kyllä korvat hörölläni kun kuulen joidenkin keskenään puhuvan, tuttujen tai tuntemattomien. Voin sanoa, etten kehtaa sanoa livenä mitään, mutta ihmettelen noita asioita... Miten yllätyksenä nuo sitten tulevat, esimerkiksi se rahanmeno?
Mutta ärsyttää myös olla se kohde johon puretaan tuo väsymys noin, että hyvähän se sulla.. En minäkään ajattele muutoin perheiden elämää ja käyn kylässä, minun ystäväni tietävät kantani ja minä leikin heidän lastensa kanssa ja lähipiirissä kaikki ok, mutta.. esim. työpaikalla ei-niin-läheisten kanssa oli aika raskasta olla se piikiteltävä.
Ap
Ystäväni oli aiemmin lapseton (omasta halustaan) ja en todellakaan kertonut hänelle lapsiperhearjen kaikista ihanista puolista, sillä en halunnut hänen pahoittavan mieltään, sillä hänellä ei sitä perhettä ollut. Eli voi olla, että sulle avaudutaan siitä nurjasta puolesta samasta syystä.
Ihme logiikkaa, jos toinen oli omasta halustaan lapseton. Miksi se häntä silloin olisi loukannut, että sinusta lapsiperhe-elämässä on jotain hyvää?
Lapsperhearki on niin paskaa, on paljon kivempaa olla etä-äiti, ihmisellä tässä mallissa on lapsia, mutta ei paskaista vaivaa heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin siis aivan hyvin olla etä-äiti, joka tapaa lapsiaan ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Ennen kuin alkavat oll yhtään kiinnostavia ihmisinä, siis ketä kiinnostaa se lasten maailma ja lasten typerät kertomukset siitä, siis se on niiin tylsä, niin aivan epälooginen, tyhmä ja vammainen, että ei kiinnosta mua ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen kohtaa lapsiperhearjesta mä ikävöisin? Ei siinä ole mitään hyvää. Se on täynnä pelkkää paskaa.
Sun kantasi on tullut selväksi, eikä aiheesta riitä mitään uutta sanottavaa.
Voisitko nyt mitenkään hillitä viestittämisesi tulvaa, kun tietää jo miten siinä käy.
Lapset alkavat olla ihmisinä kiinnostavia ehkä aikaisintaan siinä 17 vuoden iässä, jos silloinkaan. Jos ovat ihmisinä täysin erilaisia kuin mä, eivät kiinnosta mua silloinkaan. Valitettavasti.
Lasten asema on muutenkin niin täynnä paskaa, se on miellyttää vanhempia!
Jos et miellytä äitiä tai isää, äiti tai isi ei rakasta sinua! Niiiii!
Sitä se lapsen elämä on. Pelkkää paskaa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomat mainostavat omaa elämäntapaansa ihmisille, joita se ei kiinnosta? Tietenkin lapsettomana eläminen on helpompaa kuin perhe-elämä, mutta perheelliset ovat valinneet lapsettomia suuremman työmäärän saadakseen lapsensa ja sen positiivisen mitä lapsiin liittyy. Uskoisin sekä lapsia hankkineiden että lapsettomien olevan keskimäärin tyytyväisiä valintaansa.