Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa seonnutta ihmistä case -Kivikis*aäiti?
Lähimmäinen
25.12.2017 |
Olen jo pidemmän aikaa lukenut vauva.fi palstalla kirjoittelevan Kivikis*aäidin juttuja.
Olen ilahtunut siitä, miten ihmiset toisensa jälkeen yrittävät herätellä tätä kirjoittajaa ja antaa neuvoja. On kiva huomata, että ihmisissä on aitoa auttamisenhalua. Kiitos siis näistä teille vastaajille.
Mutta kyseisen henkilön keskusteluavaukset ja jankkaukset ovat järkyttäviä. Niitä lukiessa ensin huvittaa ja niitä lukee ihan tirkistelynhalusta, mutta kun niitä lukee enemmän, pystyy muodostamaan aika tarkan kuvan henkilön elämästä. Ja tässä vaiheessa oma huvittumiseni ainakin loppuu.
Hän haukkuu jatkuvasti äitiään, tästä tuskin tarvitaan edes esimerkkiä. Toisaalta kaipaa edelleen äitinsä hyväksyntää ja apua, kuten esimerkiksi kävi tässä joulun tapauksessa, kun KKÄ tunsi olonsa loukatuksi miehensä takia ja haki lohdutusta äidiltään. Hänen käytöksensä äitiään kohtaan on hirveää.
Ilmeisesti KKÄ elää yksin, erossa miehestään ja kahdesta kouluikäisestä lapsestaan. Hänen käytöksensä on hirveää myös miestä ja lapsiaan kohtaa, esimerkkinä vaikka tämä joulu, kun lapset odottavat joulun aloittamista, kuten lahjoja ja ruokaa, mutta KKÄ ei suostu kertomaan koska tulee paikalle. Tällainen kontrolli tuntuu tuottavan KKÄ:lle nautintoa.
Niiden konkreettisten asioiden mukaan, mitä KKÄ on kertonut äidistään, hänen äitinsä vaikuttaa normaalilta äidiltä. En ole nähnyt täällä yhtään tarinaa, missä hänen äitinsä olisi oikeasti toiminut niin väärin, että olisi sen pahempi kuin muutkaan äidit. Esimerkkinä vääryyksistä esimerkiksi lehtien lainaaminen tai että KKÄ joutui leikkimään kylässä olleiden lapsivieraiden kanssa, vaikka ei olisi halunnut. Näiden kertomuksien valossa tuntuukin, että KKÄ.n ongelma on hänessä itsessään. Terapiasta ei ollut apua, koska terapeutti ei lähtenyt KKÄ:n kanssa tekemään hänen äidistään kaiken nykyisen pahan syynä.
Terapia ei siis ole saanut KKÄ havahtumaan, vaan sama jankkaus jatkuu kuukaudesta toiseen. Hyvät neuvot mitä täällä palstalla annetaan lytätään heti. Hänen oma äitinsä ja miehensä eivät ilmeisesti puutu asiaan rankalla kädellä.
Kysymykseni onkin, miten häntä voisi auttaa? Vai onko hän avun ulottumattomissa, jos on niin miksi? Onko jollain omakohtaista kokemusta lähipiiristä, miten tällainen ihminen havahtuisi omaan käytökseensä?
Pakkohan hänessä on olla mukavakin puoli, kun joku on hänen kanssa naimisiinkin mennyt. Ja lapsetkin ovat vielä niin nuoria, että hän ehtisi viettää perheensä kanssa vielä hyviä vuosia, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Mieskin ilmeisesti jollain tasolla välittää KKÄ:stä, koska hän ei ole katkaissut välejä täysin ja jopa paikkailee liiaksikin KKÄ:n käytöstä. Lapset tulevat varmasti saamaan syviä arpia KKÄ:n takia, mutta jos he pystyisivät paikkaamaan niitä vielä, jos KKÄ heräisi käytökseensä?
Tämä keskustelu poistuu täältä varmasti pian, mutta en ole varmastikaan näiden ajatuksieni kanssa yksin. Mistä apua Kivikis*aäidille?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet sen miehen kanssa?
En löytänyt ketään muutakaan, kun en halunnut nuorena seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä oisin halunnut, mutta en sillä lailla kuin miehille se menee, että käytetään naista hyväksi.
Miksi olet sen kanssa edelleen? Jos se on niin paska ettekä edes asu yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole sama trollimies kuka kirjoittaa nota haisulivaimo tekstejä ja muita pitkiä jaaritusketjuja joissa vastaa itselleen eri ihmisinä. Ehkä trollaamisen lisäksi pyrkimys terapoida itseä, mutta ei ymmärrä että muut ei ole vastuussa hänen onnesta. Ja ei keksityillä tarinoilla saa oikeita neuvoja.
Tämäkin ketju saman kirjoittajan aloitus. Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö tai narsismi, veikkaan.
Kyllä tämä äitihullu on valitettavasti todellinen henkilö. Miehensä nimi ja osoite on selvillä samoi kuin muitakin yksityiskohtia. Olenkin pohtinut keinoa ottaa yhteyttä tähän mieheen. Tulisi varmasti järkytyksenä kun etsisi ja lukisi tältä palstalta kaikki vaimonsa kirjoitukset...
Kopioi täältä KKÄ:n kirjoitukset ja laita kirjattuna kirjeenä miehelle.
Olisi kyllä aivan liian iso urakka. Miettikää kuinka paksu nippu ne kaikki oksennukset olisivatkaan tulostettuina... Harmi, etten viitsi ostaa prepaidia vain tämän asian takia. Numero on kyllä tiedossa, että voisi vinkkiä laittaa.
No kivikissaäiti, miten joulu lopulta meni? Kiukuttelivatko lapsesi koska saivat liian vähän lahjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kivikissaäiti, miten joulu lopulta meni? Kiukuttelivatko lapsesi koska saivat liian vähän lahjoja?
No eivät, lisäsin siihen, mitä mulla oli sinä hetkenä heille varattuna vielä yhdet paketit, jossa tytölle vielä tuli samaan pakettiin pehmo ja puuhakirja, niin ei tullut itkua siitä, että lahjat ei riitä. Mutta kerran tytär parahti kyllä itkemään lahjojenjaon aikana, kun veli sai pehmokissan (jota oli toivonut). Tyttö sai papukaijan ja leijonan (ikeasta). Mutta tajusin, että ei kai se vihaisesti itke, vaan oli nyt vaan surullinen, joten lohdutin ja siitä päästiin onneksi eteenpäin. Myöhemmin vielä kumpikin sai toiset pehmokissat. Huoh, että ihan hyvin se.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet sen kanssa edelleen? Jos se on niin paska ettekä edes asu yhdessä?
Äiti opetti, että tehtyäsi valinnan sitoudut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on väärässä.
Niin onkin, mutta tarvitsen nyt terapiaa siihen, että se, mitä mieltä äiti oli asioista ei ole ongelma. Koska totta kai se ihanne maailmassa, jossa äiti päineen elää, eikä tässä oikeassa menee niin, että on kaunis ajatus sitoutua toiseen. Mutta suatana kun ne valinnan perusteet oli mitä oli.... Ja itsekin sitä muuttuu. Ja siis äiti ei itsekään pysynyt liitossaan vaan oli se joka jätti isäni. Silti vain elää siellä ihannemaailmassaan, koska se nyt oli vain poikkeus, että hänen oli pakko jättää isäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löydä sitä keskustelua enää, jossa mietin miten jouluaatto menee, jos tytär kokee, ettei saanut tarpeeksi lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivulla 8 on se, kun lapsi soitti mulle ja mies sanoi sellaista, mistä loukkaannuin niin, että meinasi mennä koko joulu täysin pilalle. Ja miksi en mennyt tänään äidilleni, jolle siis se, että mä olen loukkaantunut on vain halveksunnan aihe.
Etkö ole itse hieman ristiriitainen? Haukut sun äitiä ja sitä miten se on hullu ja elää harhoissa.
Ja sitten sä kuitenkin uskot sen sanomaa että miestä ei saa jättää.
Toihan on ihan mielipuolista .
Äidin mielestä mun pitäis olla vain ihan kuin ei mitään, vaikka olen loukkaantunut. Miksi mä olisin? Että kaikilla muilla ois hyvä olla, kun vien heidät äidilleni, vai? Älä unta nää. Korjaatte ensin sen, millä loukkasitte minua, tai ellette, niin selviytykää äidilleni miten parhaaksi näette. Mieskään ei olut sinne enää menossa. Siis tänään. Äiti kuulemma soittaa miehelle tänään, soitti mulle aamulla! En tiedä, saiko miehen lähtemään luokseen. Surullistahan tämmöinen on, mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole itse hieman ristiriitainen? Haukut sun äitiä ja sitä miten se on hullu ja elää harhoissa.
Ja sitten sä kuitenkin uskot sen sanomaa että miestä ei saa jättää.
Toihan on ihan mielipuolista .
No, se on ollut narsisti.
En olisi sen uhri, ellei se ois narsisti.
Miksi kuuntelet sen juttuja? Etkä esim eroa. Jos se äiti on ihan hullu.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sä olet sen miehen kanssa?