Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa seonnutta ihmistä case -Kivikis*aäiti?
Lähimmäinen
25.12.2017 |
Olen jo pidemmän aikaa lukenut vauva.fi palstalla kirjoittelevan Kivikis*aäidin juttuja.
Olen ilahtunut siitä, miten ihmiset toisensa jälkeen yrittävät herätellä tätä kirjoittajaa ja antaa neuvoja. On kiva huomata, että ihmisissä on aitoa auttamisenhalua. Kiitos siis näistä teille vastaajille.
Mutta kyseisen henkilön keskusteluavaukset ja jankkaukset ovat järkyttäviä. Niitä lukiessa ensin huvittaa ja niitä lukee ihan tirkistelynhalusta, mutta kun niitä lukee enemmän, pystyy muodostamaan aika tarkan kuvan henkilön elämästä. Ja tässä vaiheessa oma huvittumiseni ainakin loppuu.
Hän haukkuu jatkuvasti äitiään, tästä tuskin tarvitaan edes esimerkkiä. Toisaalta kaipaa edelleen äitinsä hyväksyntää ja apua, kuten esimerkiksi kävi tässä joulun tapauksessa, kun KKÄ tunsi olonsa loukatuksi miehensä takia ja haki lohdutusta äidiltään. Hänen käytöksensä äitiään kohtaan on hirveää.
Ilmeisesti KKÄ elää yksin, erossa miehestään ja kahdesta kouluikäisestä lapsestaan. Hänen käytöksensä on hirveää myös miestä ja lapsiaan kohtaa, esimerkkinä vaikka tämä joulu, kun lapset odottavat joulun aloittamista, kuten lahjoja ja ruokaa, mutta KKÄ ei suostu kertomaan koska tulee paikalle. Tällainen kontrolli tuntuu tuottavan KKÄ:lle nautintoa.
Niiden konkreettisten asioiden mukaan, mitä KKÄ on kertonut äidistään, hänen äitinsä vaikuttaa normaalilta äidiltä. En ole nähnyt täällä yhtään tarinaa, missä hänen äitinsä olisi oikeasti toiminut niin väärin, että olisi sen pahempi kuin muutkaan äidit. Esimerkkinä vääryyksistä esimerkiksi lehtien lainaaminen tai että KKÄ joutui leikkimään kylässä olleiden lapsivieraiden kanssa, vaikka ei olisi halunnut. Näiden kertomuksien valossa tuntuukin, että KKÄ.n ongelma on hänessä itsessään. Terapiasta ei ollut apua, koska terapeutti ei lähtenyt KKÄ:n kanssa tekemään hänen äidistään kaiken nykyisen pahan syynä.
Terapia ei siis ole saanut KKÄ havahtumaan, vaan sama jankkaus jatkuu kuukaudesta toiseen. Hyvät neuvot mitä täällä palstalla annetaan lytätään heti. Hänen oma äitinsä ja miehensä eivät ilmeisesti puutu asiaan rankalla kädellä.
Kysymykseni onkin, miten häntä voisi auttaa? Vai onko hän avun ulottumattomissa, jos on niin miksi? Onko jollain omakohtaista kokemusta lähipiiristä, miten tällainen ihminen havahtuisi omaan käytökseensä?
Pakkohan hänessä on olla mukavakin puoli, kun joku on hänen kanssa naimisiinkin mennyt. Ja lapsetkin ovat vielä niin nuoria, että hän ehtisi viettää perheensä kanssa vielä hyviä vuosia, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Mieskin ilmeisesti jollain tasolla välittää KKÄ:stä, koska hän ei ole katkaissut välejä täysin ja jopa paikkailee liiaksikin KKÄ:n käytöstä. Lapset tulevat varmasti saamaan syviä arpia KKÄ:n takia, mutta jos he pystyisivät paikkaamaan niitä vielä, jos KKÄ heräisi käytökseensä?
Tämä keskustelu poistuu täältä varmasti pian, mutta en ole varmastikaan näiden ajatuksieni kanssa yksin. Mistä apua Kivikis*aäidille?
Kommentit (265)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virheiden näkeminen hänessä auttaa mua olemaan rakastamatta häntä, niin etten enää toivo saavani häneltä mitään. Ja siis yleensähän toisia kai pitäisi rakastaa virheineen, mutta en pysty rakastamaan ihmistä, joka on ainoastaan tuominnut minussa kaikki virheeni.
Siis tarkennan: en pysty rakastamaan ihmisen virheitä, tai ihmistä virheinee, joka on tuominnut minut virheistäni.
Niin, äiti soitti vielä tänään mulle ja oli luullut, että menen sinne lasten kanssa. Luulin, että hän jo eilen ymmärsi, että tuskin tulemme, kun löin hänelle luurin korvaan koska hänestä en taaskaan saanut loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä loukkaannuit?
No kun tytär soitti aattona päivällä ja itki puhelimeen, että he eivät ole vielä siivonneet ja en oikein tiennyt oliko lapsi surullinen siitä osin joulutunnelman ja itsensä takia vai siksi, että asuessani vielä kotona kiukuttelin sotkusta miehelle ja lapsillekin ja varmaan aiheutin jotain traumoja joo. Ja että pelkäsikö lapsi, että kun saavun alan riidan siitä, että on sotkuista. Vai molempia syitäkö itki. Tajusin siis nämä mahdollisiksi syiksi ja lohdutin tyttöä parhaani mukaan ja toki tunsin piston sydämessäni, että me aikuiset olemme sen aiheuttaneet. Mieskin, koska ei sovi riitoja mun kanssa vaan jättää asiat levälleen.
No, kuulin yhtäkkiä siinä parhaani mukaan tyttöä lohduttaessani, miten mies sanoo lapselle taustalla "älä välitä, äitis vain kiusaa sinua". Siis soitin miehelle ja hän oli todellakin sanonut niin. Koska hän uskoi, että mä itketin lasta siinä ja perusteena sille uskomukselle oli se, että olen itse kertonut äitini itkettäneen minua, mikä pitääkin paikkaansa. Sanoin miehelle, että en todellakaan itkettänyt, mies ei muuttanut kantaansa. Mikä pelle! Vailla mitään tietoa puhelun sisällöstä ja mun käytöksestä menee sanomaan tuollaista LAPSELLE? Siis jos asia ois oikeasti huolestuttanut häntä, niin olisi tullut puhelimeen ja puhunut MULLE. Mitä menee sanomaan lapselle taustalla tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolustan ja ymmärrän kivikissaäitiä, ja seurailrn hänen kirjoituksiaan siksi että oma äitini on samanlainen kuin hänellä. Selkeästi rakastavien ja normaalien äitien lapset ei tajua tai ei osaa samaistua/ymmärtää kivikissan (tai minun) tilannetta. Normaalin äidin omaavan silmissä kivikissan ikääntyneen äidin temput ei näytä ollenkaan pahalta. Tai ne näyttää jopa ystävällisiltä. Mutta te ette näekään sitä vuosikymmenten manipulointia, kaltoinkohtelua ja tunnekylmyyttä joka tekee asialle eri kontekstin, merkityksen.
Vähän niinkuin rakastavan äidin onnentoivotus on sydämellinen mutta narsistiäidin tekemänä se on selvää vittuilua. Mutta rakastavan äidin omaava tajuaa vain sen merkityksen mitä oma rakas äiti tarkoittaa. Ei hyvän äidin lapsi näe sitä, mitä ilkeä tunnekylmä äiti kirjoittaa ’rivien väliin’
Äh, vaikea selittää ja aniharva täyä edes ymmärtää. Oma äitini on niin julma, ilkeä ja kylmä ja kiusannut minua 40vuotta. Jos kirjoittaisin esimerkkejä niin mullekin varmaan sanottais että normaali äiti ja hyvää se vaan tarkottaa. Paitsi ettei tarkota. Äitini on vihannut minua vauvasta lähtien js kostaa minulle jotain sellaista ettei itsekään tajua mitä ja miksi. Olen äitini rääkkäämä ja kaltoinkohtelems ja anteeksianto on vuosien yrityksestä huolimatta mahdotonta, koska sama meno yhä jatkuu.
Toivon kivikissalle rakkautta ja hyvää elämässään. Ymmärtän häntä ja tiedän omakohtaisesti sen, mitä vauriot julma äiti voi lapseensa jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuollaisesta kannata mitään kovin suuria herneitä vetää.
No mä vedin. Ja kannattamisella ajattelet vain hyötyjä itsellesi sen muodossa, mitä saa, jos luopuu itsekunnioituksestaan, eli perheen rakkautta, kun et ole hankala. Mun itsekunnioitus maksaa nyt enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä tolla ei oo itsekunnioituksen kanssa juurikaan tekemistä.
Suhtautuisin vaan että Ahah.
Mutta en kyllä kattelis tuollaista miestä vaan eroaisin, siinä olisi mun itsekunnioitus. Noin niinku ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä tolla ei oo itsekunnioituksen kanssa juurikaan tekemistä.
Suhtautuisin vaan että Ahah.Mutta en kyllä kattelis tuollaista miestä vaan eroaisin, siinä olisi mun itsekunnioitus. Noin niinku ylipäätään.
Minusta on. Siis sillä, ettei tuollaisen jälkeen jatka sen saman hyvän antamista miehelle, mitä aiemminkin. Jos se johtaa eroon, niin sitten se johtaa eroon. Enkä kaipaa sanaa vaihtaa tuollaisen kanssa, jolle mä olen tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olis täällä parin metrin pätkä köyttä kivikissaäidille. Rasittava narsistinen lehmä vois tappaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla olis täällä parin metrin pätkä köyttä kivikissaäidille. Rasittava narsistinen lehmä vois tappaa itsensä.
Harmi, kun mä just nautin siitä, että sullakin on paha olla, tai siis siitä, että sä todistat sen, etten ole ainoa, jolla on.
Vierailija kirjoitti:
Mulla olis täällä parin metrin pätkä köyttä kivikissaäidille. Rasittava narsistinen lehmä vois tappaa itsensä.
Näin ei sanota kenellekään!
Siksi Mä ihmettelen miksi sä olet sen miehen kanssa?
Kai siihen joku syy on että ette asu yhdessä?
Ja kun siis minusta miehenkin ois hyvä käydä jonkinlaisessa terapiassa juttelemassa mutta mies ei kaipaa. Kai se on mielestään tarpeeksi hyvä ihminen. Ja onhan se, tarpeeksi hyvä, mutta se ei aina ymmärrä mua. Mutta ei sillä ole voimia oppia ymmärtämäänkään, antaa siksi olla.
Vierailija kirjoitti:
Siksi Mä ihmettelen miksi sä olet sen miehen kanssa?
Kai siihen joku syy on että ette asu yhdessä?
No siis ei tämä miehen vika ole, mies ei vain ymmärrä mua ja olisikin erittäin vaikea ymmärtää. Eikä hänen tarvitse minua ymmärtää, se, mikä mua surettaa on, jos joku ei ymmärrä mua, että tuomitsee. Kuten mies mut lapsen kiusaajaksi, koska ymmärrys päättyi siihen, miten mä voinkin yhtäkkiä lohduttaa kun en ole paikanpäällä.
Mutta totta kaimun oli, koska en enää ole siellä tuskailemassa itse, miten sotkuista on, koska en saa siivottua, eikä mieskään saa. Nyt mulla on oma koti, josta vastaan.
Alue: Aihe vapaa
No, suoraan sanottuna en odottanut joululta juuri mitään, joten se ei mennyt sikäli pilalle. Lapset olivat ihan iloisia lahjoista emmekä riidelleet ollenkaan ollessani meillä ja ilta meni ihan ookoooo, että pahemminkin ois voinut olla, esim. jos oisin vielä asunut kotona. Joulu ois silloin takuulla mennyt huonommin.