Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa seonnutta ihmistä case -Kivikis*aäiti?
Lähimmäinen
25.12.2017 |
Olen jo pidemmän aikaa lukenut vauva.fi palstalla kirjoittelevan Kivikis*aäidin juttuja.
Olen ilahtunut siitä, miten ihmiset toisensa jälkeen yrittävät herätellä tätä kirjoittajaa ja antaa neuvoja. On kiva huomata, että ihmisissä on aitoa auttamisenhalua. Kiitos siis näistä teille vastaajille.
Mutta kyseisen henkilön keskusteluavaukset ja jankkaukset ovat järkyttäviä. Niitä lukiessa ensin huvittaa ja niitä lukee ihan tirkistelynhalusta, mutta kun niitä lukee enemmän, pystyy muodostamaan aika tarkan kuvan henkilön elämästä. Ja tässä vaiheessa oma huvittumiseni ainakin loppuu.
Hän haukkuu jatkuvasti äitiään, tästä tuskin tarvitaan edes esimerkkiä. Toisaalta kaipaa edelleen äitinsä hyväksyntää ja apua, kuten esimerkiksi kävi tässä joulun tapauksessa, kun KKÄ tunsi olonsa loukatuksi miehensä takia ja haki lohdutusta äidiltään. Hänen käytöksensä äitiään kohtaan on hirveää.
Ilmeisesti KKÄ elää yksin, erossa miehestään ja kahdesta kouluikäisestä lapsestaan. Hänen käytöksensä on hirveää myös miestä ja lapsiaan kohtaa, esimerkkinä vaikka tämä joulu, kun lapset odottavat joulun aloittamista, kuten lahjoja ja ruokaa, mutta KKÄ ei suostu kertomaan koska tulee paikalle. Tällainen kontrolli tuntuu tuottavan KKÄ:lle nautintoa.
Niiden konkreettisten asioiden mukaan, mitä KKÄ on kertonut äidistään, hänen äitinsä vaikuttaa normaalilta äidiltä. En ole nähnyt täällä yhtään tarinaa, missä hänen äitinsä olisi oikeasti toiminut niin väärin, että olisi sen pahempi kuin muutkaan äidit. Esimerkkinä vääryyksistä esimerkiksi lehtien lainaaminen tai että KKÄ joutui leikkimään kylässä olleiden lapsivieraiden kanssa, vaikka ei olisi halunnut. Näiden kertomuksien valossa tuntuukin, että KKÄ.n ongelma on hänessä itsessään. Terapiasta ei ollut apua, koska terapeutti ei lähtenyt KKÄ:n kanssa tekemään hänen äidistään kaiken nykyisen pahan syynä.
Terapia ei siis ole saanut KKÄ havahtumaan, vaan sama jankkaus jatkuu kuukaudesta toiseen. Hyvät neuvot mitä täällä palstalla annetaan lytätään heti. Hänen oma äitinsä ja miehensä eivät ilmeisesti puutu asiaan rankalla kädellä.
Kysymykseni onkin, miten häntä voisi auttaa? Vai onko hän avun ulottumattomissa, jos on niin miksi? Onko jollain omakohtaista kokemusta lähipiiristä, miten tällainen ihminen havahtuisi omaan käytökseensä?
Pakkohan hänessä on olla mukavakin puoli, kun joku on hänen kanssa naimisiinkin mennyt. Ja lapsetkin ovat vielä niin nuoria, että hän ehtisi viettää perheensä kanssa vielä hyviä vuosia, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Mieskin ilmeisesti jollain tasolla välittää KKÄ:stä, koska hän ei ole katkaissut välejä täysin ja jopa paikkailee liiaksikin KKÄ:n käytöstä. Lapset tulevat varmasti saamaan syviä arpia KKÄ:n takia, mutta jos he pystyisivät paikkaamaan niitä vielä, jos KKÄ heräisi käytökseensä?
Tämä keskustelu poistuu täältä varmasti pian, mutta en ole varmastikaan näiden ajatuksieni kanssa yksin. Mistä apua Kivikis*aäidille?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että kivikissaäiti on pakostikin varmasti todella kaunis. Nimittäin se riittää monelle miehelle, vaikka päässä vähän viiraakin. Jos olisi susiruma, niin olisi ilman miestä satavarmasti.
Hänen henkilöllisyytensä ja kotikaupunkinsa ovat kyllä palstalla tiedossa. Sitä kautta ei ole vaikeaa löytää kuvia verkosta. Ei ole kaunis. Romuluiset, miehekkäät kasvot. Tavallinen kroppa. Hymytön kuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin haukkuu jotakuta netissä, ap, niin kannattaisi olla hyvin selvillä siitä, mistä kirjoittaa ja mistä,toista haukkuu. Esim. mun joulunvietto, mikä osuus toisilla on mun toimiin jne.
Paradoksaalista kyllä, parasta apua olisi jättää huomioimatta. Hän käyttää palstaa asenteittensa vahvistamiseen. Häntä ei saisi yhtään ruokkia.
Voisiko ap vastata kommenttiin 18?
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, tajusin juuri, että mieheni loukkasi minua väittämällä, että mä kiusaan mun lasta puhelimessa, jossa lohdutin lastani. Enkö mä saa siis loukkaantua ollenkaan?
Et. Tässä vaiheessa sinulla ei ole enää mitään oikeuksia loukkaantumiseen tai yhteenkään poikkipuoliseen sanaan. Olet tehnyt läheistesi elämästä täyttä paskaa joten sun oikeus on loppuelämäsi ajan ainoastaan hymyillä hiljaa sivussa. Tajuatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi antaa porttikielto palstalle, koska täällä riehuminen vain pahentaa asiaa.
KKÄ:n äitisuhdetta varmasti rasittaa äidin oma lapsuus, niin kuin monia 40-50- luvun lapsia, mutta se pitäisi käsitellä vaikka yhteisessä terapiassa.
Bjos et vastaa ap tuohon mun kommenttiin nro 18 joudun toteamaan sulle, että ikävä kyllä keksit päästäsi juttuja, joilla saat tuomittua muita. Et ole selvillä kritiikkisi kohteesta, etkä mistään faktoista, joita kritisoit. Perustat sen mutuun ja omiin inhoihisi toisia erilaisia kuin sinä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, tajusin juuri, että mieheni loukkasi minua väittämällä, että mä kiusaan mun lasta puhelimessa, jossa lohdutin lastani. Enkö mä saa siis loukkaantua ollenkaan?
Et. Tässä vaiheessa sinulla ei ole enää mitään oikeuksia loukkaantumiseen tai yhteenkään poikkipuoliseen sanaan. Olet tehnyt läheistesi elämästä täyttä paskaa joten sun oikeus on loppuelämäsi ajan ainoastaan hymyillä hiljaa sivussa. Tajuatko?
"Tässä vaiheessa" mitä sä tiedät mun elämäni aiemmista vaiheista, tai perhe-elämäni ensivaiheista? Et mitään, silti kuvitteletkin sanelevasi mulle, miten elää.
Ahdistaa sen läheisten (erit. lasten) puolesta ja ihmetyttää miksi mies on halunnut sen kanssa lisääntyä. Onko mt-ongelma eskaloitunut vasta viime vuosina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin haukkuu jotakuta netissä, ap, niin kannattaisi olla hyvin selvillä siitä, mistä kirjoittaa ja mistä,toista haukkuu. Esim. mun joulunvietto, mikä osuus toisilla on mun toimiin jne.
Etköhän sinä ole tehnyt hyvinkin selväksi taustasi ja sen mikä olet. Satoja sivuja pelkkää perheesi haukkumista ja itsesääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että kivikissaäiti on pakostikin varmasti todella kaunis. Nimittäin se riittää monelle miehelle, vaikka päässä vähän viiraakin. Jos olisi susiruma, niin olisi ilman miestä satavarmasti.
Hänen henkilöllisyytensä ja kotikaupunkinsa ovat kyllä palstalla tiedossa. Sitä kautta ei ole vaikeaa löytää kuvia verkosta. Ei ole kaunis. Romuluiset, miehekkäät kasvot. Tavallinen kroppa. Hymytön kuvissa.
Miehen nimen kyllä tiedän, mutta itse äitihullun nimeä tai kuvaa on ole vielä varmuudella tunnistanut. Millä hakusanalla löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin haukkuu jotakuta netissä, ap, niin kannattaisi olla hyvin selvillä siitä, mistä kirjoittaa ja mistä,toista haukkuu. Esim. mun joulunvietto, mikä osuus toisilla on mun toimiin jne.
Etköhän sinä ole tehnyt hyvinkin selväksi taustasi ja sen mikä olet. Satoja sivuja pelkkää perheesi haukkumista ja itsesääliä.
En ole. Sen sijaan tilanteet ja asiat, joita mä kritisoin, mä tunnen hyvin. Te ette tiedä niistä juuri mitään. Silti on kova oikeutus ja halu tuomita minut sen perusteella, mitä mä koen. No, on hyvä tietää, että ihmisiltä ei voi kovin paljoa odottaa, vaan kannattaa pysyä etäisenä, ja antaa heille siloiteltu kuva omasta elämästä, ettei kenenkään mieli pahoitu muiden suruista.
Pointsit ja tuet täältä Kissalle, typerät ihmiset ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja missä se vellihousu ap on vastaamassa huutoonsa!?
Olen käsittänyt että koti jossa lapset ja mies asuvat, on järkyttävässä sotkussa. Tuollainen likaisuus ja epäjärjestys tutkitusti aiheuttaa masennusta, ympäristö missä elät vaikuttaa suoraan mielialaasi.
Eli pitäisikö koota 20 hengen iskuryhmä ja käydä siivoamassa se koti, ihan lastenkin vuoksi...
Vierailija kirjoitti:
Pointsit ja tuet täältä Kissalle, typerät ihmiset ei ymmärrä.
Tänks, sis/bro 🖐
Edelleen tuon tyyppinen tunne-elämän ongelmatiikka on tuttua assien parista.
(Lyhyen tälläisen heiton kirjoitin eilen.)
Tunne-elämää tavallaan on, mutta sen anatomia on tavalliselle ihmiselle kovin vieras. Tunne-elämä näyttäytyy sivulliselle pelkkinä vaihtokauppoina.
”Kun minua kohdellaan näin, minä kohtelen näin.” Ja kun asiat menevät pieleen, on pakko tasata tilejä ja kostaa milloin mitäkin.
Jatkuvaa laskemista. Kaikki on vastikkeellista.
Vähän sama, kuin joidenkin tapa nähdä ihmissuhteiden syntyminen pelkkinä ”markkinoina”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin haukkuu jotakuta netissä, ap, niin kannattaisi olla hyvin selvillä siitä, mistä kirjoittaa ja mistä,toista haukkuu. Esim. mun joulunvietto, mikä osuus toisilla on mun toimiin jne.
Etköhän sinä ole tehnyt hyvinkin selväksi taustasi ja sen mikä olet. Satoja sivuja pelkkää perheesi haukkumista ja itsesääliä.
En ole. Sen sijaan tilanteet ja asiat, joita mä kritisoin, mä tunnen hyvin. Te ette tiedä niistä juuri mitään. Silti on kova oikeutus ja halu tuomita minut sen perusteella, mitä mä koen. No, on hyvä tietää, että ihmisiltä ei voi kovin paljoa odottaa, vaan kannattaa pysyä etäisenä, ja antaa heille siloiteltu kuva omasta elämästä, ettei kenenkään mieli pahoitu muiden suruista.
Älä levitä omiasi tai perheesi asioita nettiin, jos et kestä kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuon tyyppinen tunne-elämän ongelmatiikka on tuttua assien parista.
(Lyhyen tälläisen heiton kirjoitin eilen.)
Tunne-elämää tavallaan on, mutta sen anatomia on tavalliselle ihmiselle kovin vieras. Tunne-elämä näyttäytyy sivulliselle pelkkinä vaihtokauppoina.
”Kun minua kohdellaan näin, minä kohtelen näin.” Ja kun asiat menevät pieleen, on pakko tasata tilejä ja kostaa milloin mitäkin.
Jatkuvaa laskemista. Kaikki on vastikkeellista.Vähän sama, kuin joidenkin tapa nähdä ihmissuhteiden syntyminen pelkkinä ”markkinoina”.
Jos lapsi ei saa ikinä loukkaantua, niin millaiseksi luulet tunne-elämän muodostuvan?
Alue: Aihe vapaa
No niin, itse pääpiru saapui paikalle.