Miten auttaa seonnutta ihmistä case -Kivikis*aäiti?

Olen jo pidemmän aikaa lukenut vauva.fi palstalla kirjoittelevan Kivikis*aäidin juttuja.

Olen ilahtunut siitä, miten ihmiset toisensa jälkeen yrittävät herätellä tätä kirjoittajaa ja antaa neuvoja. On kiva huomata, että ihmisissä on aitoa auttamisenhalua. Kiitos siis näistä teille vastaajille.

Mutta kyseisen henkilön keskusteluavaukset ja jankkaukset ovat järkyttäviä. Niitä lukiessa ensin huvittaa ja niitä lukee ihan tirkistelynhalusta, mutta kun niitä lukee enemmän, pystyy muodostamaan aika tarkan kuvan henkilön elämästä. Ja tässä vaiheessa oma huvittumiseni ainakin loppuu.

Hän haukkuu jatkuvasti äitiään, tästä tuskin tarvitaan edes esimerkkiä. Toisaalta kaipaa edelleen äitinsä hyväksyntää ja apua, kuten esimerkiksi kävi tässä joulun tapauksessa, kun KKÄ tunsi olonsa loukatuksi miehensä takia ja haki lohdutusta äidiltään. Hänen käytöksensä äitiään kohtaan on hirveää.

Ilmeisesti KKÄ elää yksin, erossa miehestään ja kahdesta kouluikäisestä lapsestaan. Hänen käytöksensä on hirveää myös miestä ja lapsiaan kohtaa, esimerkkinä vaikka tämä joulu, kun lapset odottavat joulun aloittamista, kuten lahjoja ja ruokaa, mutta KKÄ ei suostu kertomaan koska tulee paikalle. Tällainen kontrolli tuntuu tuottavan KKÄ:lle nautintoa.

Niiden konkreettisten asioiden mukaan, mitä KKÄ on kertonut äidistään, hänen äitinsä vaikuttaa normaalilta äidiltä. En ole nähnyt täällä yhtään tarinaa, missä hänen äitinsä olisi oikeasti toiminut niin väärin, että olisi sen pahempi kuin muutkaan äidit. Esimerkkinä vääryyksistä esimerkiksi lehtien lainaaminen tai että KKÄ joutui leikkimään kylässä olleiden lapsivieraiden kanssa, vaikka ei olisi halunnut. Näiden kertomuksien valossa tuntuukin, että KKÄ.n ongelma on hänessä itsessään. Terapiasta ei ollut apua, koska terapeutti ei lähtenyt KKÄ:n kanssa tekemään hänen äidistään kaiken nykyisen pahan syynä.

Terapia ei siis ole saanut KKÄ havahtumaan, vaan sama jankkaus jatkuu kuukaudesta toiseen. Hyvät neuvot mitä täällä palstalla annetaan lytätään heti. Hänen oma äitinsä ja miehensä eivät ilmeisesti puutu asiaan rankalla kädellä.

Kysymykseni onkin, miten häntä voisi auttaa? Vai onko hän avun ulottumattomissa, jos on niin miksi? Onko jollain omakohtaista kokemusta lähipiiristä, miten tällainen ihminen havahtuisi omaan käytökseensä?

Pakkohan hänessä on olla mukavakin puoli, kun joku on hänen kanssa naimisiinkin mennyt. Ja lapsetkin ovat vielä niin nuoria, että hän ehtisi viettää perheensä kanssa vielä hyviä vuosia, ennen kuin lapset lähtevät kotoa. Mieskin ilmeisesti jollain tasolla välittää KKÄ:stä, koska hän ei ole katkaissut välejä täysin ja jopa paikkailee liiaksikin KKÄ:n käytöstä. Lapset tulevat varmasti saamaan syviä arpia KKÄ:n takia, mutta jos he pystyisivät paikkaamaan niitä vielä, jos KKÄ heräisi käytökseensä?

Tämä keskustelu poistuu täältä varmasti pian, mutta en ole varmastikaan näiden ajatuksieni kanssa yksin. Mistä apua Kivikis*aäidille?