Mikä pilasi sinun joulusi 2017?

Huonot lahjat. Esim kuka antaa palapelin lahjaksi vuonna 2017 ihmiselle, jolla on kotona mm. pleikkari nelonen? En jaksa kyllä todellakaan tommosta pelata. Nyt pitää omilla säästöillä ostaa uusin änäri, jota siis olin toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Olen yötyöläinen ja joskus unirytmit saattaa vähän heittää ja puolen tunnin torkut venähtää kolmen tunnin uniksi.

Iltapäivällä kävin piharakennuksessa ottamassa pienet torkut, jotka vähän venähtivät. Kukaan ei vaivautunut soittamaan ja herättämään, että tule jouluaterialle. Kuivunut kuolavana poskella sitten kaivoin yksin jääkaapista rosollin jämiä. :(

Olisin halunnut olla yhdessä muiden mukana pöydän ääressä, koska kyseessä oli ehkä myös erään vanhan sukulaiseni viimeinen joulu. Aika masentavaa, ilmeisesti duunini on liian hanttihommaa akateemisessa suvussa.

Et sitten omista herätyskelloa tai kännykkää?

Vierailija kirjoitti:

Itse en myöskään viettänyt oikeaa joulua. Pari surkeaa lahjaa sain (yöpaidan ja kahdet hanskat), ruoka oli hyvin tavallista ja tunnelma tiessään. Ei tällaista joulua voi enää jatkossa viettää, enkä aio enää kotiini sitä joulua mennä viettämään. En saa siitä kuin pahan mielen.

Miten yöpaita tai hanskat ovat surkeita lahjoja? Oliko väärää kokoa vai...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini käytös. Oli sovittu, että olen yhden yön (jouluyö) heillä, noin vuorokauden yhteensä. Ei ole omaa perhettä. Vein mukanani sovitusti jouluruokaa ja suklaita noin 50 euron edestä. Oli myös sovittu, että ei lahjoja.

Iltapäivän jouluateria oli vaan keittiön pöydän ääressä pikaisesti hotkaistut perusjouluruuat, ei liinoja, ei kynttilöitä, ei tunnelmaa.

Jouduin nukkumaan pelkällä petarilla lattialla, koska äiti ei halunnut hakea patjaa kellarista, koska se oli niin hyvin pakattu ja odotti "erikoisvieraita". Jouluaamuna hän sanoi, että laita itse itsellesi mitä haluat syödä ja keitä itse kahvit. Söin sitten yksin, he olivat syöneet jo aiemmin, herättämättä minua.

Kun sisarukseni perhe saapui kahville iltapäivällä tuomatta mukanaan mitään muuta kuin kukan, laittoi hän pöydän koreaksi heille. Liinat, kynttilät, yms.

Olen se (hänelle) arvoton naimaton keski-ikäinen tytär. Äitini varmasti kuvittelee, että joskus hoidan häntä, kun ei enää jaksa pitää huusholliaan. Ei tule tapahtumaan. Hän saa viettää ne loppuajat suosikkilapsensa kanssa, joka asuukin lähellä. Itse tulin kaukaa. En halua hoitaa ihmistä, joka ei minua arvosta.

En siis ole mikään suvun musta lammas, vaan hyvässä työssä ja yleisesti ottaen hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja ystävällinen ihminen.

En vaan taida enää jaksaa tällaista joulua ikinä. Kotona yksin olisi ollut kivempaa ja tunnelmallisempaa. Ymmärrän äitiäni kyllä, hän on äärimmäisen käytännöllinen, eikä ymmärrä tunnelmista yhtään mitään. Jokin diagnoosikin ehkä tulisi jos menisi hakemaan, aleksitymia tms.

No eihän tämä nyt kovin kamalaa ollut, mutta avauduin nyt kumminkin...

Ymmärrän sua täysin.Mulla vähän sama,sanoikin mulle suoraan aattona että sisareni on hänen ihanin tytär.Nyt ootan junaa kotiin.En halua nähdä perhettäni enää ikinä!

Mä voin niin samaistua... Mua äitini kielsi yhtenä äitienpäivänä tulemasta käymään, jotta sisko ja veli voi tulla. Ei halunnut kaikkia kolmea samaan aikaan, joten mua ei sit kaivattu.

Olenko ainoa josta tämän jouluaterian "nukkumalla" missanneen tyypin tarina vähän haiskahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin todella laihan lapsen kaupassa. Hänellä oli sukkahousut ja jaloissa pelkät luut vaan ei lainkaan lihaksia. En koskaan ole nähnyt vastaavaa. Ihan anoreksian puolella jo ja samanlaiset jalat kuin netin "anoreksia" kuvissa. Toivon, että vanhemmat ovat heränneet tähän sillä  tällä voi olla pahoja vaikutuksia tulevaisuuteen. Teki ihan mieli mennä vanhempien juttusille, mutta en tietenkään voinut. Ja aika pienestä 8-9  vuotiaasta kyse. Tietysti voi olla jotakin muutakin sairautta taustalla, mutta hän ei kyllä enää terveen kirjoissa ollut. Itsekin olen ollut tosi huono syömään, mutta en koskaan tuossa kunnossa ja uskon, että tuohon kuntoon nopeasti pääse. Tämä ei tosin pilannut jouluani, mutta tuli todella ikävä ja surullinen olo lapsen puolesta. Toivon, että hän saa apua. Oli pakko tämä tänne kirjoittaa, kun on niin surullinen olo.

Yhden ystävän tytär sairastui anoreksiaan ja pääsi/joutui sairaalaan juuri joulun alla. Luultavasti pääsi sieltä lyhyelle lomalle joulunviettoon, mutta varmaksi en tiedä. Uskoisin että tuokin näkemäsi tyttö on jo hoidon piirissä, olipa sairaus sitten anoreksiaa tai jotain muuta, mutta on voinut päästä jouluksi kotiin. Ja joskushan kuolevatkin päästetään kotiin, kun ei heitä voida enää auttaa.

Anoppi antoi lahjaksi vanhoja astioita" kun ei niitä kukaan muu enää huoli". Jouluaterian ajan piilokettuili taitavasti.

Isän ryyppäys ja veemäisyys. Kun siellä sen luona pitää käydä joka joulu katsomassa sen ryyppäystä ja kuuntelemassa kiroilua tai muuten suuttuu ja lähettelee passiivis-aggressiivia tekstareitaan kännissä pari kuukautta. Menin käymään aattona joskus 11 aikaan ja oli jo siihen aikaan kännissä. Ei sinne viitsi ketään puolisoa viedä kun se joulupöydässä mässyttää ruokaa suu auki ja kiroilee koko ajan. Ja sitten piti vielä käydä puolison vanhempien luona iltapäivällä ja sinne oli sitten tullut enemmän väkeä kuin ennalta sanottiin. Siellähän oli kaikki heidän sukulaisensa ja puolet oli kännissä. Olihan se kiusallista olla siellä tuntemattomien seassa.

Jos heität yhden sananlaskun, kun et muutakaan neutraalia sanottavaa keksi, niin se nyt ei kenenkään joulua pilaa, kun kaikki muut on toistensa "kurkuissa kiinni". Jos mun rauhallisuuteni ja harkitsevaisuuteni ärsyttää niin minkäs minä luonteelleni mahdan..

Liiat odotukset, jokaisen on pakko saada tarjota ruoka (ei riitä että kerran syödään yhdellä porukalla), vanhusten on saatava tarjota (lepäisivät!), kiljuvat, juoksentelevat ja kaikkea jännittävät pennut, jouluruokia paskovat koirat, lahjasta mököttävä mies, lahjatta jääminen, samat tv-ohjelmat, jatkuva lumentulo, pimeys. Siinä näin alkuun.

Mun joulua ei pilannut mikään. Muiden joulun pilasi ilmeisesti mun kuukautiset. Ilmeisesti olen vaan muita varten vaikka ei kai nyt mulla niin suurta vaikutusta voi muihin olla. En kuvittele itsestäni liikoja kuitenkaan..

Toki jännitin myös kireän ilmapiirin takia, millon saan osani ja yritettiinhän muakin ryöpyttää. Erikoinen tapa hakemalla hakea riitaa. En ymmärrä. Ymmärrän jos oikeasti on erimielisyyttä, mutta että sitä oikein hakemalla haetaan. Sitten jos olet hiljaa, niin sekään ei käy. Pitäkää tunkkinne.

Anoppi esitti aattona mukavaa.

Jo seuraavana päivänä alkoi rääkyä kuinka pilaan hänen poikansa elämän.

Vierailija kirjoitti:

Se etten toiveistani huolimatta saanut työvuoroja ihan koko jouluksi. Jostain syystä sinkkuus. lapsettomuus ja yksinäisyys on aivan kamalaa minulle juuri jouluna ja töissä tätä kaikkea ei ehtisi ajatella. Nyt sitten olen yksin itkeskellyt omaa surkeuttani muutaman päivän ja huomannut olevani melkoisen katkera ja vihainen siitä, ettei elämäni ole lainkaan sellaista kuin haluan. Saa tehdä tänään melkoisia taikoja, että huomenna töissä on taas iloinen ihminen, joka hymyssä suin kuuntelee kuinka ihanasti muiden joulu on mennyt ja kuinka "pukkikin" toi vaikka mitä mukavaa joita sitten töissäkin esitellään ja porukalla ihastellaan.

Itse sain työnantajalta joululimpun ja that's it, ei ainuttakaan joulukorttia eikä lahjaa joten tämä surkeus ja ulkopuolisuuden tunne jatkuu siis ainakin loppuviikon. JEE!

Kuinka monelle itse lähetit joulukortteja tai ostit lahjoja?

Lopetin imetyksen jokunen kk sitten ja kierto oli aluksi säännöllinen. Kuukautisten piti alkaa viikko ennen joulua ja olin jo ihan satavarma että olin raskaana vaikka ollaan oltu todella huolellisia ja varovaisia koska toista lasta ei näin pian haluta. En uskaltanut testiäkään tehdä koska pelkäsin että positiivinen tulos pilaisi joulun täysin. No, meni se pilalle näinkin stressatessa. Tein sitten testin tapaninpäivänä ja negatiivista näytti, kuukautiset alkoi samana iltana. Tunnen itseni idiootiksi.

Uskonto.

Joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi esitti aattona mukavaa.

Jo seuraavana päivänä alkoi rääkyä kuinka pilaan hänen poikansa elämän.

Mun anoppi on jo tajunnut, että olen parasta, mitä pojalleen on tapahtunut, vaikka kiukuttelee mullekin. Kiukuttelee ihan jokaiselle, kenestä huomaa että vois saada tappelu kaverin.

Anoppi haukkui minua paksuksi. Olen 160 cm pitkä ja painan 55 kg. Reiteni ovat paksummat kuin hänen sukunsa naisilla.

Tulin surulliseksi ja mies yritti lohduttaa minua sanomalla kahden kesken, osoittaen pöydällä palavia kynttilöitä, että katsohan noitakin kynttilöitä. Tuo paksu kynttilä on ihan yhtä hieno kuin tuo kapeampikin kynttilä.

Siinä vaiheessa lähdin huoneesta. Otti vain päähän, että minua verrattiin paksuun kynttilään. Huvittavaa kyllä. Mutta harmittaa.

Pienetonmurheet kirjoitti:

Anoppi haukkui minua paksuksi. Olen 160 cm pitkä ja painan 55 kg. Reiteni ovat paksummat kuin hänen sukunsa naisilla.

Tulin surulliseksi ja mies yritti lohduttaa minua sanomalla kahden kesken, osoittaen pöydällä palavia kynttilöitä, että katsohan noitakin kynttilöitä. Tuo paksu kynttilä on ihan yhtä hieno kuin tuo kapeampikin kynttilä.

Siinä vaiheessa lähdin huoneesta. Otti vain päähän, että minua verrattiin paksuun kynttilään. Huvittavaa kyllä. Mutta harmittaa.

Ei kovin hyvin lohdudettu. :D

Vierailija kirjoitti:

Pienetonmurheet kirjoitti:

Anoppi haukkui minua paksuksi. Olen 160 cm pitkä ja painan 55 kg. Reiteni ovat paksummat kuin hänen sukunsa naisilla.

Tulin surulliseksi ja mies yritti lohduttaa minua sanomalla kahden kesken, osoittaen pöydällä palavia kynttilöitä, että katsohan noitakin kynttilöitä. Tuo paksu kynttilä on ihan yhtä hieno kuin tuo kapeampikin kynttilä.

Siinä vaiheessa lähdin huoneesta. Otti vain päähän, että minua verrattiin paksuun kynttilään. Huvittavaa kyllä. Mutta harmittaa.

Ei kovin hyvin lohdudettu. :D

lohdutettu*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se etten toiveistani huolimatta saanut työvuoroja ihan koko jouluksi. Jostain syystä sinkkuus. lapsettomuus ja yksinäisyys on aivan kamalaa minulle juuri jouluna ja töissä tätä kaikkea ei ehtisi ajatella. Nyt sitten olen yksin itkeskellyt omaa surkeuttani muutaman päivän ja huomannut olevani melkoisen katkera ja vihainen siitä, ettei elämäni ole lainkaan sellaista kuin haluan. Saa tehdä tänään melkoisia taikoja, että huomenna töissä on taas iloinen ihminen, joka hymyssä suin kuuntelee kuinka ihanasti muiden joulu on mennyt ja kuinka "pukkikin" toi vaikka mitä mukavaa joita sitten töissäkin esitellään ja porukalla ihastellaan.

Itse sain työnantajalta joululimpun ja that's it, ei ainuttakaan joulukorttia eikä lahjaa joten tämä surkeus ja ulkopuolisuuden tunne jatkuu siis ainakin loppuviikon. JEE!

Kuinka monelle itse lähetit joulukortteja tai ostit lahjoja?

Tottahan tämä on. Turha odottaa kortteja ja lahjoja, jos ei itse muista ketään.