Mikä pilasi sinun joulusi 2017?

Aattona alkanut järkyttävä nuha ja herääminen klo 7 alakertani remonttimeteliin! Joulurauha on joillekin vain sana.

Äitini käytös. Oli sovittu, että olen yhden yön (jouluyö) heillä, noin vuorokauden yhteensä. Ei ole omaa perhettä. Vein mukanani sovitusti jouluruokaa ja suklaita noin 50 euron edestä. Oli myös sovittu, että ei lahjoja.

Iltapäivän jouluateria oli vaan keittiön pöydän ääressä pikaisesti hotkaistut perusjouluruuat, ei liinoja, ei kynttilöitä, ei tunnelmaa.

Jouduin nukkumaan pelkällä petarilla lattialla, koska äiti ei halunnut hakea patjaa kellarista, koska se oli niin hyvin pakattu ja odotti "erikoisvieraita". Jouluaamuna hän sanoi, että laita itse itsellesi mitä haluat syödä ja keitä itse kahvit. Söin sitten yksin, he olivat syöneet jo aiemmin, herättämättä minua.

Kun sisarukseni perhe saapui kahville iltapäivällä tuomatta mukanaan mitään muuta kuin kukan, laittoi hän pöydän koreaksi heille. Liinat, kynttilät, yms.

Olen se (hänelle) arvoton naimaton keski-ikäinen tytär. Äitini varmasti kuvittelee, että joskus hoidan häntä, kun ei enää jaksa pitää huusholliaan. Ei tule tapahtumaan. Hän saa viettää ne loppuajat suosikkilapsensa kanssa, joka asuukin lähellä. Itse tulin kaukaa. En halua hoitaa ihmistä, joka ei minua arvosta.

En siis ole mikään suvun musta lammas, vaan hyvässä työssä ja yleisesti ottaen hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja ystävällinen ihminen.

En vaan taida enää jaksaa tällaista joulua ikinä. Kotona yksin olisi ollut kivempaa ja tunnelmallisempaa. Ymmärrän äitiäni kyllä, hän on äärimmäisen käytännöllinen, eikä ymmärrä tunnelmista yhtään mitään. Jokin diagnoosikin ehkä tulisi jos menisi hakemaan, aleksitymia tms.

No eihän tämä nyt kovin kamalaa ollut, mutta avauduin nyt kumminkin...

Näin todella laihan lapsen kaupassa. Hänellä oli sukkahousut ja jaloissa pelkät luut vaan ei lainkaan lihaksia. En koskaan ole nähnyt vastaavaa. Ihan anoreksian puolella jo ja samanlaiset jalat kuin netin "anoreksia" kuvissa. Toivon, että vanhemmat ovat heränneet tähän sillä  tällä voi olla pahoja vaikutuksia tulevaisuuteen. Teki ihan mieli mennä vanhempien juttusille, mutta en tietenkään voinut. Ja aika pienestä 8-9  vuotiaasta kyse. Tietysti voi olla jotakin muutakin sairautta taustalla, mutta hän ei kyllä enää terveen kirjoissa ollut. Itsekin olen ollut tosi huono syömään, mutta en koskaan tuossa kunnossa ja uskon, että tuohon kuntoon nopeasti pääse. Tämä ei tosin pilannut jouluani, mutta tuli todella ikävä ja surullinen olo lapsen puolesta. Toivon, että hän saa apua. Oli pakko tämä tänne kirjoittaa, kun on niin surullinen olo.

Norovirus.

Anoppi.

Mies, joka ottaa vain kaiken vastaan, mutta ei itse anna mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti pariviikkoa sitten. Muutamat viime joulut pilasi ryyppäämällä ja tämä joulu meni pilalle tämän uutisen vuoksi.

Myöskin se että muutamien viime kuukausien aikana aloimme suunnittelemaan perheen lisäystä ja totta kai nyt sitten tulin raskaaksi... mieskin tietää asiasta ja sanoi että onnea matkaan!

Aika helkkarin surkea olo. Harmittaa kun uskoin kaiken kääntyvän hyväksi ja mieskin sai manipuloitua minut suunnitelmiinsa mukaan ja nyt sitä tässä yksin ollaan enkä tiedä mitä tekisin.

Tuntuu että tästä sonnasta ei ole ulospääsyä. Kaiken kukkuraksi mies laittanut minut estoon puhelimeen, sähköpostiin yms. etten voi ottaa häneen edes minkäänlaista yhteyttä.

Häntä pystyyn. Jouti mennä. Laita myös estot päälle ja unohda koko mies. Tietenkin pidät lapsen. Aloita huomenna loppuelämäsi ensimmäinen päivä, ja kas siitä se alkaa. Ala ja ylämäkeä on kaikilla mutta hyväksi se kääntyy kunhan et vanhaan takerru. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Se, etten ole kenellekään niin tärkeä että kukaan olisi muistanut minua. En saanut yhden yhtä lahjaa, en ainuttakaan joulukorttia enkä edes viime hetken "hyvää joulua"-tekstaria.

Aika kamala tunne huomata, ettei olemassaolollani ole mitään merkitystä kenellekään.

Edit.  sattuipa sopivasti, tarkistusnumero on kuusi kuusi kuusi....

Melkein sama tilanne. Aloin katsoa työmahdollisuuksia ulkomailta. Tai jos aloittaisi alusta jossain toisessa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Avopuolison masennus. Pelkkää murinaa ja toimettomuutta koko joulu. Kaikki on huonosti ja kaikki kuitenkin menee pilalle. Aatto sujui ihan hyvin, kun oli niin paljon menoa ja tekemistä, mutta nämä jälkipäivät ovat olleet ihan pa*kaa.

Hankimme tänä jouluna koiranpennun, jota olimme odottaneet viimeiset puoli vuotta. Olin aluksi epäluuloinen miehen kykenevyydestä huolehtia pennusta myös, koska hänellä on masennustaustaa ja ei omakohtaista koiranomistajan kokemusta. Kappas, olinkin oikeassa.

Noh, nyt selvisi, että hän ei ole viikkoihin syönyt masennuslääkkeitään "ku ei oo muistanu". Mies vain pelaisi pleikkaria, kiroaa ja hakkaa esineitä rikki kun ei onnistu tai makaisi sängyssä. Koiranpentu on minun vastuullani ja olen todella vihainen kun mies ei kykene mihinkään kuin huutamaan vihaisesti pennulle.

Ei pennusta huolehtiminen minua rassaa, kun olemme yhdessä sen hankkineet niin tietysti olen siihen sitoutunut. Minua suututtaa aikuinen mies, joka ei kykene pitämään itsestään huolta ja käyttäytyy sitten kuin pahainen kakara (ei huvita -> en tee). Normaalisti on mitä ihanin kumppani, mutta kun hänen masennuskautensa tulee eteen, muuttuvat omatkin aatokseni synkiksi. En minä jaksa olla äitinä kahdelle otukselle. Etenkin kun miehestä ei irtoa mitään. Ei halua puhua, ei omaa aikaa, ei hellyyttä - ei mitään. Ihan sama kun mulla olisi ruumis tuolla sängyssä makaamassa, yhtä paljon saa irti.

Kuhan halusin avautua. Itselläni on ollut rankka syksy ja talvi opintojen ja töiden suhteen, en todellakaan kaipaisi lisästressiä tähän.

Älä anna sen huutaa koiralle! Koirasta tulee pelkopurija tuolla menolla ja sitten mies on jo käyttämässä fyysisiä rangaistuksia siihen, mikä pahentaa vielä entisestään asiaa.

Jospa etsisitte pennulle paremman kodin. Heti.

Se, etten ole kenellekään niin tärkeä että kukaan olisi muistanut minua. En saanut yhden yhtä lahjaa, en ainuttakaan joulukorttia enkä edes viime hetken "hyvää joulua"-tekstaria.

Aika kamala tunne huomata, ettei olemassaolollani ole mitään merkitystä kenellekään.

Hyvää tapaninpäivää! Tuo tunne, joka joulustasi tuli, on melko musertava. Toivon sinulle hyvää ja onnellista uutta vuotta ja uusia hyviä ihmisiä elämääsi! Lähetän halin ❤️

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, että lahjat on mulle tärkeä huomionosoitus. Tiesi, ettei ole muita lahjaa antavia ja itsekin sitten huolella valitsin 4 lahjaa kun sanoin, että olisi kiva jotain saada. No mitäs sitten kävikään, kaikki muut oli muistanut mutta mulle ei mitään. Ei niin mitään. Itku meinas tulla, vaikka tiedänkin että suhtautumiseni on monen mielestä lapsellinen. Kun on niin vaikea ostaa mulle, vaikka vuosia olen kertonut mistä kaikesta pienestä ilahtuisin. Mä en ymmärrä tuollasta ihmistä. Mikä siinä on , ettei toisen takia halua vaivautua edes jouluna vaikka se olisi tärkeää ja helppo tapa saada hymy huulille. Ei materian takia, vaan merkkinä siitä että huomioi toisen tunteet ja toiveet😔

Anteeksi kun sanon, mutta miehesi tekee tämän aivan tahallansa. Tuo on vallankäyttöä, jolla hän osoittaa olevansa yläpuolellasi.

Olen ollut itse aiemmin samassa, joskin pahemmassa tilanteessa. Selitykset olivat vuosia aina ne samat (jos niitä edes oli), saman voitonriemuisen hymyn kanssa: "sulle on niin vaikea keksiä mitään", "emmä nyt keksinyt mitään" tai "mä ostin jo jouluruuat, eikö ne riitä", jne. Meillä olisi kuitenkin noussut p***skamyrsky ja mykkäkoulu silloin, jos olisin itse suvainnut jättää lahjat toiselle ostamatta. Eli oletuksena oli aina jouluisin ja muina juhlina, että hän saa meistä ne lahjat, ja minä katselen vieressä.

Älä päästä teidän suhdettanne tähän jamaan.

Isoäidillä vastikään alkanut alzheimer, syyllisti minua (lapsenlastaan) siitä että on joulun yksin sillä päätin lähteä isoisäni (hänen ex-mies, eronneet melkein 60v sitten) luokse, jota nään kerran vuodessa :( Lisäksi aviomies heitti riidan yhteydessä avioerokortin ilmoille pari viikkoa takaperin ja pelkään että haluaa sitä oikeasti.

Itse en myöskään viettänyt oikeaa joulua. Pari surkeaa lahjaa sain (yöpaidan ja kahdet hanskat), ruoka oli hyvin tavallista ja tunnelma tiessään. Ei tällaista joulua voi enää jatkossa viettää, enkä aio enää kotiini sitä joulua mennä viettämään. En saa siitä kuin pahan mielen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini käytös. Oli sovittu, että olen yhden yön (jouluyö) heillä, noin vuorokauden yhteensä. Ei ole omaa perhettä. Vein mukanani sovitusti jouluruokaa ja suklaita noin 50 euron edestä. Oli myös sovittu, että ei lahjoja.

Iltapäivän jouluateria oli vaan keittiön pöydän ääressä pikaisesti hotkaistut perusjouluruuat, ei liinoja, ei kynttilöitä, ei tunnelmaa.

Jouduin nukkumaan pelkällä petarilla lattialla, koska äiti ei halunnut hakea patjaa kellarista, koska se oli niin hyvin pakattu ja odotti "erikoisvieraita". Jouluaamuna hän sanoi, että laita itse itsellesi mitä haluat syödä ja keitä itse kahvit. Söin sitten yksin, he olivat syöneet jo aiemmin, herättämättä minua.

Kun sisarukseni perhe saapui kahville iltapäivällä tuomatta mukanaan mitään muuta kuin kukan, laittoi hän pöydän koreaksi heille. Liinat, kynttilät, yms.

Olen se (hänelle) arvoton naimaton keski-ikäinen tytär. Äitini varmasti kuvittelee, että joskus hoidan häntä, kun ei enää jaksa pitää huusholliaan. Ei tule tapahtumaan. Hän saa viettää ne loppuajat suosikkilapsensa kanssa, joka asuukin lähellä. Itse tulin kaukaa. En halua hoitaa ihmistä, joka ei minua arvosta.

En siis ole mikään suvun musta lammas, vaan hyvässä työssä ja yleisesti ottaen hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja ystävällinen ihminen.

En vaan taida enää jaksaa tällaista joulua ikinä. Kotona yksin olisi ollut kivempaa ja tunnelmallisempaa. Ymmärrän äitiäni kyllä, hän on äärimmäisen käytännöllinen, eikä ymmärrä tunnelmista yhtään mitään. Jokin diagnoosikin ehkä tulisi jos menisi hakemaan, aleksitymia tms.

No eihän tämä nyt kovin kamalaa ollut, mutta avauduin nyt kumminkin...

Ymmärrän sua täysin.Mulla vähän sama,sanoikin mulle suoraan aattona että sisareni on hänen ihanin tytär.Nyt ootan junaa kotiin.En halua nähdä perhettäni enää ikinä!

15. joulu putkeen anoppilassa. Miehen sisarukset perheineen paikalla. Toinen veli nukkuu aattona klo 16 asti ja anoppi purkaa kiukkunsa kaikkiin muihin. Toisen veljen vaimo lähtee juoksulenkille siinä vaiheessa kun töiden jakamisesta puhutaan. Mies murjottaa kun en eilen anoppilan siivouksen jälkeen saunareissulla jaksanut enää seksiä. Heräsin 5-vuotiaan kuopuksen kanssa klo 6 koristelemaan joulukuusta ja sen jälkeen olen viettänyt aikani keittiössä anopin jouluruokareseptejä toteuttamassa. Joka ikinen porukasta on tapellut toistensa kanssa ainakin kerran ennen ruokapöytään siirtymistä. 

Huh, tästä on jo vuosia ja nykyään joka joulu kiitän, ettei tuollaista enää ole. Tajusin jättää sen sekopääsakin ja nykyään vietän jouluni rauhassa oman mieleni mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

M30 ja latino kirjoitti:

En voi tietää vielä. Mun joulu päättyy vasta uutena vuotena. Navidades!

Harmi, ettet saa nauttia nuutinpäivään asti niin kuin suomalaiset.

Ei hätää. Uuden vuoden jälkeen tulee vielä Fiesta de los Reyes Magos. Ehdin kyllä juhlia!

Oma masennukseni. Harmittaa etten pysty nauttimaan joulusta, vaikka matkustin Suomeen perheen luokse ulkomailta varta vasten sitä juhlimaan.

Lapset, niiden kanssa riitely.

Ensi vuonna ei järjestetä joulua, sovittiin koko perheen kesken(lapset 11 &9)

Flunssa

Vierailija kirjoitti:

Mies. Halusi olla kotona perheen kesken. Minä heräsin aikasin, tein kaikki ruuat yms. ja kaupan päälle mies alkoi kiukuttelemaan tänään kun NIIIIIIN raskasta olla kotona vaan perheen kanssa monta päivää. Yksi päivä tosiaan vasta takana.. Että vituttaa. Ollaan ostamassa uutta kämppää keväällä mutta saattaa olla että ostan yksin..

Meillä sama. Toistuu kaikkina lomina ja vapailla. Miehelle on toivottoman raskasta olla kotona, kun tajuaa, että kaikki pitääkin tehdä itse. Usein hän tekee tikusta asiaa, että pitää käydä jossain. Jos hän käy yksin, hän käy itsekseen grillillä eikä tuo meille mitään. Itse saan sitten laittaa itselleni ja lapsille ruuat miehen maatessa sohvalla. Tai sitten käymme koko porukalla hampurilaisella ja mies makaa sohvalla loppupäivän. Ei puhettakaan, että yhdessä huolehdittaisiin lapset ja tehtäsiin pitkä lista rästihommia.