Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisen häirinnän ydin - mikä siinä HÄIRITSEE
23.12.2017 |
Tämä kaikki vouhkaus seksuaalisen häirinnän ympärillä jatkuu edelleen jossain määrin ja halusinkin nyt tuoda oman mielipiteeni mikä siinä on niin tuomittavaa ja väärin. Minua ei ole ikinä ahdisteltu muutamaa perseen puristusta lukuun ottamatta.
Se mikä seksuaalisessa häirinnässä häiritsee, on minusta kunnioituksen puute. Sanotaan nyt vaikka, että mies ahdistelee/ häiritsee naista. Miehen perimmäinen tarkoitus on tehdä naisen olo epämukavaksi teoilla/sanoilla ja seksuaalisuus on helppo väylä tähän. Eli siis seksuaalisesti ahdisteleva ei kunnioita/arvosta naista. Tämän takia esim lähi-idässä ahdistelu on yleistä koska naisten arvostus on mitä on.
Kun Matt Damon sanoi jotain, että lasten raiskausta ja perseen puristelua ei pitäisi verrata keskenään, syntyi haloo. Tottakai raiskaaminen on paljon pahempi asia, mutta pienempiä asioita ei silti pidä missään mielessä hyväksyä. Perseen puristaminen on merkki mikä sanoo, että en kunnioita sinua ihmisenä tai naisena.
Minusta seksuaalisen häirinnän raja menee juuri siinä, että onko mies oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, naisena, arvostaako hän minua. Flirtti voi olla isompaakin, kunhan siitä välittyy kuva, etten ole vain lihanpala tai välinearvo seksiin. Yksikään itseään kunnioittava nainen ei lähde sovinistin mukaan.
Jotta seksuaalinen ahdistelu saadaan loppumaan, tulee jälkipolville opettaa kunnioitusta, miehille miten kohdella naisia, ja naisille, mitä heidän ei tarvitse sietää tai miten tulla kohdelluksi.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Miksi ei voi kunnioittaa ihmistä huolimatta mitä sukupuolta hän on? Miksi se on vaikeaa?
Uskot ilmeisesti, että jokainen meistä voisi unohtaa sukupuolisuuden tai jonkin muun vastaavan sosiaalisen tai historiallisen piirteen toisesta. Jäljelle jäisi vain muodollisesti samanlaisia suhteita ilman mitään ennalta määrättyä sisältöä.
Nimenomaan tuo "ennalta määrätty sisältö" on ongelma. Toisen sukupuoli ei ole mikään lupaus tulevasta. Lähtökohtana on aina muodollisesti samanlaiset suhteet ja vasta tutustuessa ja molempien halusta ja toiveesta voidaan siirtyä siihen sukupuoliasetelmaan.
ohis
Fakta on se, että periaatteen ja etiikan tasolla muodollinen samuus ihmisten kohtaamisessa ilman mitään "oikean elämän" sisältöä on todella, todella kyseenalainen.
Miten se on kyseenalainen, jos sinä et tiedä siitä toisen osapuolen oikean elämän sisällöstä mitään? Miksi ihmeessä sinun pitäisi keksiä omasta päästäsi jotain sisältöjä toisen elämään?
Sisällötön elämä ei taida olla loogisesti mahdollinen. Siksi sosiaalisuuden esiehtona on keksitty sisältö.
Miten niin? Juu, tottakai tietyt oletukset voidaan esittää, esimerkiksi, että henkilö osaa puhua ja jopa puhuu kanssasi samaa kieltä tai että tietää, mikä on aurinko ja sade. Siitä on vielä pitkä matka oletukseen, että tämä henkilö on sukupuolensa takia halukas kuulemaan kommentin ulkonäöstään. Ylipäätään sukupuolen takia ei voi tehdä oikein mitään muita oletuksia kuin sen, että hän ehkä tietää, onko naisten vessassa jonoa.
Ennakkoluulottomuuden tila olisi se, jossa ihminen voisi muodostaa pelkästään värittämättömiä (sisällöttömiä) suhteita toisiin ihmisiin, ja suhteet muistuttaisivat näin matemaattisia yhtälöitä. Faktana kuitenkin pidetään sitä, että jo se tosiasia, että elää, saa ihmisen värittämään ympäröiväänsä.
Ja normaali ihminen pystyy pitämään ne ennakkoluulonsa ja käsityksensä sivussa kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Ajatteles nyt, miten esimerkiksi kassahenkilö voisi tehdä työtänsä, jos jokaiselle asiakkaalle olisi jotenkin pakko sanoa, että "hyi, sinulle en halua myydä yhtään mitään" tai "sinua olisi kiva paneskella".
Ei ole olemassa mitään normaalia ihmistä. On vain eri sosiaalisia ihmisiä. Asiakaspalvelutilanteessa on tietenkin syytä käyttäytyä normien mukaan, mutta en näe kuinka pääset siitä arkielämään. Vai onko elämä vain asiakaspalvelutilanteiden sarjoja?
Normaalilla ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä normaalijärkistä ihmistä, joka pärjää yhteiskunnassa ja ymmärtää sosiaalisen koodiston pääpiirteissään eikä esimerkiksi ole jatkuvasti syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Miten sen saman ihmisen on mahdollista käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa asiallisesti ilman niitä ennakkoasenteita, mutta siviilissä se on ihan mahdotonta? Jos seksuaalisen ahdistelun rajan havaitseminen on vaikeaa, on turvallisinta ja mukavinta kaikille, että pysyt siellä asiakaspalvelumoodissa.
Käyttäytyminen on muutakin kuin konkreettia toimintaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös mm. fyysinen tila ja sisäinen kokemus, fysiologiakin. Asiakaspalvelu tilana ei kata elämää. On vaan mahdotonta olla asiakaspalvelija koko ajan. Eikä asiakaspalvelussakaan käyttäytymisestä täysin häviä salatut tunteet ja fysikaaliset olotilat.
Sosiaalinen koodisto on menettänyt tarkkarajaisuuttaan siitä, mikä on häirintää, siksi en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi häirinnästä kuin se olisi selviö. Jos sosiaalisuuden logiikka on kerran muuttunut, häirintäkään ei ole enää yhtä yksiselitteistä eli muotoanalyysiin alistettavissa kuten aiemmin historiassa.
Vieraiden ihmisten läheisyydessä sinun on vain oltava "asiakaspalvelija" koko ajan, jos haluat käyttäytyä hyvin. Näin se nyt vain menee.
Missä olen puhunut häirinnästä ikään kuin se olisi selviö? Mielestäni olen tässä antanut melko selkeät ohjeet siitä, miten voi välttyä siltä, että sinua syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Jos itse haluat mennä lähemmäs testaamaan sitä todellista rajaa, teet sen omalla riskilläsi. Mutta se "asiakaspalveluasenne" toimii aina, jos haluat pelata varman päälle. Ja kaikki normaaliälyiset ihmiset tähän pystyvät.
Julkisesti käyttäytyminenkin on muuttunut tilasidonnaiseksi. Esimerkiksi yökerho on tila, jossa ei tarvitse olla "asiakaspalvelijamaisesti", edes Suomessa. Ja mitään normaaliälyä ei ole olemassa. Tarkempaa olisi puhua eri sosiaalisuuksien tiloista.
Riski kasvaa juuri siitä kun yksiselitteisyys häirinnästä on nykyelämästä heikennyt. Kun kellohameet ja korsetit lähtivät ja tilalle tuli rock-musiikki, niin kuvainnollisesti muurit murtuivat ja kaaos lisääntyi. Seksuaalisuus tapahtumana ja ilmiönä on nykyään enemmän vektori tai differentiaali kuin muodollisesti kaksiarvoinen (arvon 0 tai 1 saava). En usko, että voidaan enää palata tuohon selkeyteen, vaikka toiveita siihen olisikin. Ainakin hinta olisi kova.
No sehän on sinun oman harkintasi varassa sitten, haluatko ottaa riskin vai pelata varman päälle. Täällä nyt kuitenkin jatkuvasti kysytään niitä varmoja ohjeita ja niitä tässä nyt yritän antaa. Nämä ohjeet ovat ihan kenen tahansa noudatettavissa eikä mitään rakettitiedettä. Se, että ylipäätään vedät seksuaalisuuden mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaksi on aina riski. Se ei ole useinkaan välttämätöntä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Edelleen sinulta taisi mennä ohitse, mitä tarkoitin asiakaspalvelulla. Ei yökerhossa tietenkään tarvitse käyttäytyä samoin kuin töissä, mutta ihmisiä voi kohdella ihan samalla tavalla kunnioittaen.
Väität, että ihmisen seksuaalisuus, ja siis laajemmin elävyys, muuttuu potentiaalista nollaan, jos ihminen vain itse niin haluaa. Eli vaihdat logiikoita sumeasta kaksiarvoiseen ja näin ollen metaforisesti nollaat elämän. Se ei valitettavasti ole realistinen analyysi tässä ajassa.
Juuri se, että seksiä ei voi sammuttaa edes siellä asiakaspalvelussa totaalisesti, ja se, että asiakaspalvelun tilaa ei voi muutenkaan ulottaa koko elämään isometrisesti, takaavat häilyvyyden (muodon murtamisen) ja eron rationaalisesta kaksiarvoisuudesta kohti sumeaa aikatilaa.
Kyllä sen voi tarvittaessa ja tilanteen mukaan voi sammuttaa siinä mittakaavassa, että se ei häiritse ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei muka lähde sovinistin mukaan, ja silti niillä sovinisteilla on kaikkein eniten naisia. Puheet ja teot eivät taaskaan kohtaa.
Täällä joku puhuu kaikkien naisten äänellä, että heille pitää olla yhtä asiallinen kuin myyjä kaupassa joka paikassa. Ja todellisuus on sitten tällaista. Realismi, realismi... Osa realismia on ymmärtää, että kaikki ei oikeasti mene kuin Strömsössä ja silti kokemus tai parisuhde voi olla hyvä ja mieluisa.
Nämä kaupankassaesimerkit ovat ohjeita tilanteisiin, jossa et tunne ihmistä etkä tiedä, mitä hän sinusta ajattelee. Sitten kun tunnet ihmisen ja tiedät, millaisista asioista hän pitää, voit esittää hienovaraisen ilmaisun kiinnostuksestasi. Jos hän lähtee tähän mukaan, voit ilmaista kiinnostustasi pikku hiljaa näkyvämmin. Ei nämä asiat tapahdu silmänräpäyksessä. Siitähän tässä on kysymys, että nainen toivoo sinun kunnioittavan häntä edes sen verran, että vaivaudut tutustumaan ennen kuin kiinnostut. Eli että kiinnostut muustakin kuin ulkonäöstä.
Kierrämme näköjään kehää keskustelussa. Aiemmin koitin selittää, että "tiedän, että" -tieto ei ole mikään arkielämälle tai edes hyvälle käytökselle välttämättömyys. Esimerkiksi intuitio toisesta ihmisestä on väritettyä epätietoa, mutta sen motiivi voi silti olla moraalisesti aivan hyvä, jopa parempi kuin rationaalinen tieto. Muodollisuus oli parhaiten kotonaan 1800-luvun porvarispiireissä, mutta kannattaa huomata, että heilläkin oli ilmeisesti pakonomaisuutta järjettömyyteen.
Vaikka järkipohjaisuus on ehkä kaunis ideaali - jossa metaforisesti kaksi yhtälöä täydentävät toisiaan yhtenä lausekkeena - niin sitä voisi luonnehtia parhaimmillaankin vain rationaaliseksi utopiaksi.
Ja mitä tarkoitat tällä? Tottakai se on utopiaa niin kauan, kuin kaikki eivät sitä noudata. Ei se silti tarkoita sitä, ettei sitä kannattaisi pitää hyvänä ohjenuorana.
Kaikkialla vallitseva järkevyys on sinusta hyvä ohjenuora, mutta ei todellakaan kaikista. Se on useimmin nähty dystopiana.
Jos sinusta normaali asiallinen ja kunnioittava käytös vieraita ihmisiä kohtaan on jotenkin luonnotonta, niin ehkä sinulla ei ole kovin kummoisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Siinä voi olla myös monenlaisia ulottuvuuksia esim huumoria. Ainoa vaihtoehto elävöittää sosiaalisia tilanteita ei ole seksuaaliset viittaukset.
Kohtelet näköjään sitkeästi normaalia, asiallisuutta ja kunnioittavuutta vakioituina termeinä, vaikka niitä pidetään "vain" sosiaalisuuden käsitteinä. Sinun pitäisi määritellä nämä käsitteet, koska mukaasi niiden perusta on muodollisessa (rationaalisessa) logiikassa. Et yksinkertaisesti voi enää nykypäivänä realistisesti siirtää asiakaspalvelijuutta koko elämään isometrisesti. Tilojen muodot ovat tänä päivänä sosiaalisesti murtuneita.
Ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto, sitähän mm. differentiaalin käsite kuvaakin. Ainoastaan yksiselitteisen pahaa (arvon 0 saavaa) elävöitystä ei enää ole olemassa. Ennen sitä edusti esimerkiksi valssi tai naisen pitkän hameen alle tiirailu.
Miksi ne pitää sinulle erikseen määritellä? Eikö määrittelyksi riitä se, että 1) kaikkia tulisi kohdella siten kuin toivoisi itsensäkin tulevan kohdelluksi kenen tahansa taholta 2) kohtele vieraita ihmisiä siten kuin voisit kohdella kaikkia ihmisiä ja 3) sukupuolta, asemaa, rotua tms ei tarvitse huomioida käytöksessä, vaan käytös on kunnioittavaa joka tapauksessa
Siksi, koska sinä itse pidät (pidit??) kiinni värittämättömän ennakkoluulottoman kohtaamisen ideasta, joka rakentuu rationaalisen logiikan muotoon. Et voi pelata kaksilla korteilla loogisesti johdonmukaisesti. Jos kohtaaminen on vain muodollista, se ei voi olla ilman arvojen määrittelyä.
Vaihdoitkin taktiikkaa - tai siirsit maalitolppia - uskonnollisuuteen kohdissa 1 ja 2, periaatteisiin tai tietoon, jota ei tarvitsisi järjellä määritellä. Vaihdoit toisin sanoen nyt tiedon lajia muodollisesta hengelliseen. Uskonnolliset ohjenuorat eivät enää ole niin merkityksellisiä kuin ennen. Sosiaalisuus on maallistunut, joten raamatulliset käskyt ja kehoitukset eivät enää vaikuta ihmisten arkikäyttäytymiseen yhtä paljon. Lisäksi rajaat tietyn kristinuskon etiikan tulkinnan ulkoiset ihmiset moraalisina toimijoina (he, jotka poikkeavat kohdista 1 ja 2) moraalisuuden ulkopuolelle, mikä on aika epämoraalinen liike. Kolmanneksi, jos ajatellaan eettisyyttä jonain muuna kuin järjen tai uskonnon ilmiönä, niin humanismikin voi mennä äärimmäisyyksiin, etenkin, jos siihen sekoitetaan mukaan rationaalisuutta. Esimerkiksi natsit olivat mielestään rationaalisia humanisteja.
Mitä tulee kohtaan 3, niin ne väkisinkin huomioituvat, jos kohtaaminen ei ole ennakkoluulotonta (=täysin tyhjää ja rationaalista). Mikä taas on loogisesti ottaen elämälle vastakkainen lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Miksi ei voi kunnioittaa ihmistä huolimatta mitä sukupuolta hän on? Miksi se on vaikeaa?
Uskot ilmeisesti, että jokainen meistä voisi unohtaa sukupuolisuuden tai jonkin muun vastaavan sosiaalisen tai historiallisen piirteen toisesta. Jäljelle jäisi vain muodollisesti samanlaisia suhteita ilman mitään ennalta määrättyä sisältöä.
Nimenomaan tuo "ennalta määrätty sisältö" on ongelma. Toisen sukupuoli ei ole mikään lupaus tulevasta. Lähtökohtana on aina muodollisesti samanlaiset suhteet ja vasta tutustuessa ja molempien halusta ja toiveesta voidaan siirtyä siihen sukupuoliasetelmaan.
ohis
Fakta on se, että periaatteen ja etiikan tasolla muodollinen samuus ihmisten kohtaamisessa ilman mitään "oikean elämän" sisältöä on todella, todella kyseenalainen.
Miten se on kyseenalainen, jos sinä et tiedä siitä toisen osapuolen oikean elämän sisällöstä mitään? Miksi ihmeessä sinun pitäisi keksiä omasta päästäsi jotain sisältöjä toisen elämään?
Sisällötön elämä ei taida olla loogisesti mahdollinen. Siksi sosiaalisuuden esiehtona on keksitty sisältö.
Miten niin? Juu, tottakai tietyt oletukset voidaan esittää, esimerkiksi, että henkilö osaa puhua ja jopa puhuu kanssasi samaa kieltä tai että tietää, mikä on aurinko ja sade. Siitä on vielä pitkä matka oletukseen, että tämä henkilö on sukupuolensa takia halukas kuulemaan kommentin ulkonäöstään. Ylipäätään sukupuolen takia ei voi tehdä oikein mitään muita oletuksia kuin sen, että hän ehkä tietää, onko naisten vessassa jonoa.
Ennakkoluulottomuuden tila olisi se, jossa ihminen voisi muodostaa pelkästään värittämättömiä (sisällöttömiä) suhteita toisiin ihmisiin, ja suhteet muistuttaisivat näin matemaattisia yhtälöitä. Faktana kuitenkin pidetään sitä, että jo se tosiasia, että elää, saa ihmisen värittämään ympäröiväänsä.
Ja normaali ihminen pystyy pitämään ne ennakkoluulonsa ja käsityksensä sivussa kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Ajatteles nyt, miten esimerkiksi kassahenkilö voisi tehdä työtänsä, jos jokaiselle asiakkaalle olisi jotenkin pakko sanoa, että "hyi, sinulle en halua myydä yhtään mitään" tai "sinua olisi kiva paneskella".
Ei ole olemassa mitään normaalia ihmistä. On vain eri sosiaalisia ihmisiä. Asiakaspalvelutilanteessa on tietenkin syytä käyttäytyä normien mukaan, mutta en näe kuinka pääset siitä arkielämään. Vai onko elämä vain asiakaspalvelutilanteiden sarjoja?
Normaalilla ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä normaalijärkistä ihmistä, joka pärjää yhteiskunnassa ja ymmärtää sosiaalisen koodiston pääpiirteissään eikä esimerkiksi ole jatkuvasti syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Miten sen saman ihmisen on mahdollista käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa asiallisesti ilman niitä ennakkoasenteita, mutta siviilissä se on ihan mahdotonta? Jos seksuaalisen ahdistelun rajan havaitseminen on vaikeaa, on turvallisinta ja mukavinta kaikille, että pysyt siellä asiakaspalvelumoodissa.
Käyttäytyminen on muutakin kuin konkreettia toimintaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös mm. fyysinen tila ja sisäinen kokemus, fysiologiakin. Asiakaspalvelu tilana ei kata elämää. On vaan mahdotonta olla asiakaspalvelija koko ajan. Eikä asiakaspalvelussakaan käyttäytymisestä täysin häviä salatut tunteet ja fysikaaliset olotilat.
Sosiaalinen koodisto on menettänyt tarkkarajaisuuttaan siitä, mikä on häirintää, siksi en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi häirinnästä kuin se olisi selviö. Jos sosiaalisuuden logiikka on kerran muuttunut, häirintäkään ei ole enää yhtä yksiselitteistä eli muotoanalyysiin alistettavissa kuten aiemmin historiassa.
Vieraiden ihmisten läheisyydessä sinun on vain oltava "asiakaspalvelija" koko ajan, jos haluat käyttäytyä hyvin. Näin se nyt vain menee.
Missä olen puhunut häirinnästä ikään kuin se olisi selviö? Mielestäni olen tässä antanut melko selkeät ohjeet siitä, miten voi välttyä siltä, että sinua syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Jos itse haluat mennä lähemmäs testaamaan sitä todellista rajaa, teet sen omalla riskilläsi. Mutta se "asiakaspalveluasenne" toimii aina, jos haluat pelata varman päälle. Ja kaikki normaaliälyiset ihmiset tähän pystyvät.
Julkisesti käyttäytyminenkin on muuttunut tilasidonnaiseksi. Esimerkiksi yökerho on tila, jossa ei tarvitse olla "asiakaspalvelijamaisesti", edes Suomessa. Ja mitään normaaliälyä ei ole olemassa. Tarkempaa olisi puhua eri sosiaalisuuksien tiloista.
Riski kasvaa juuri siitä kun yksiselitteisyys häirinnästä on nykyelämästä heikennyt. Kun kellohameet ja korsetit lähtivät ja tilalle tuli rock-musiikki, niin kuvainnollisesti muurit murtuivat ja kaaos lisääntyi. Seksuaalisuus tapahtumana ja ilmiönä on nykyään enemmän vektori tai differentiaali kuin muodollisesti kaksiarvoinen (arvon 0 tai 1 saava). En usko, että voidaan enää palata tuohon selkeyteen, vaikka toiveita siihen olisikin. Ainakin hinta olisi kova.
No sehän on sinun oman harkintasi varassa sitten, haluatko ottaa riskin vai pelata varman päälle. Täällä nyt kuitenkin jatkuvasti kysytään niitä varmoja ohjeita ja niitä tässä nyt yritän antaa. Nämä ohjeet ovat ihan kenen tahansa noudatettavissa eikä mitään rakettitiedettä. Se, että ylipäätään vedät seksuaalisuuden mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaksi on aina riski. Se ei ole useinkaan välttämätöntä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Edelleen sinulta taisi mennä ohitse, mitä tarkoitin asiakaspalvelulla. Ei yökerhossa tietenkään tarvitse käyttäytyä samoin kuin töissä, mutta ihmisiä voi kohdella ihan samalla tavalla kunnioittaen.
Väität, että ihmisen seksuaalisuus, ja siis laajemmin elävyys, muuttuu potentiaalista nollaan, jos ihminen vain itse niin haluaa. Eli vaihdat logiikoita sumeasta kaksiarvoiseen ja näin ollen metaforisesti nollaat elämän. Se ei valitettavasti ole realistinen analyysi tässä ajassa.
Juuri se, että seksiä ei voi sammuttaa edes siellä asiakaspalvelussa totaalisesti, ja se, että asiakaspalvelun tilaa ei voi muutenkaan ulottaa koko elämään isometrisesti, takaavat häilyvyyden (muodon murtamisen) ja eron rationaalisesta kaksiarvoisuudesta kohti sumeaa aikatilaa.
Kyllä sen voi tarvittaessa ja tilanteen mukaan voi sammuttaa siinä mittakaavassa, että se ei häiritse ketään.
Totta, pointti olikin se, että seksiä ei voi saattaa nollatilaan, jolloin se on aina potentiaalissa. Ja nykyisin tilat tälle ovat vapaammat kuin aiemmin, jolloin oli selvät rajat sille, koska se on hyvä, koska paha. Seksin vapautus ei siis ole sosiaalisesti ehdottoman moraaliton asia enää nykyään, vaikka se onkin itsekäs ja epämuodollinen tapahtumana. Kiistely alkoi siitä, että seksuaalisesta häirinnästä pitäisi päästä selkeyteen, joka ei olisi suhteellinen. Tämä on yhtä epärealistinen vaatimus kuin toisen kohtaaminen täydessä ennakkoluulottomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Miksi ei voi kunnioittaa ihmistä huolimatta mitä sukupuolta hän on? Miksi se on vaikeaa?
Uskot ilmeisesti, että jokainen meistä voisi unohtaa sukupuolisuuden tai jonkin muun vastaavan sosiaalisen tai historiallisen piirteen toisesta. Jäljelle jäisi vain muodollisesti samanlaisia suhteita ilman mitään ennalta määrättyä sisältöä.
Nimenomaan tuo "ennalta määrätty sisältö" on ongelma. Toisen sukupuoli ei ole mikään lupaus tulevasta. Lähtökohtana on aina muodollisesti samanlaiset suhteet ja vasta tutustuessa ja molempien halusta ja toiveesta voidaan siirtyä siihen sukupuoliasetelmaan.
ohis
Fakta on se, että periaatteen ja etiikan tasolla muodollinen samuus ihmisten kohtaamisessa ilman mitään "oikean elämän" sisältöä on todella, todella kyseenalainen.
Miten se on kyseenalainen, jos sinä et tiedä siitä toisen osapuolen oikean elämän sisällöstä mitään? Miksi ihmeessä sinun pitäisi keksiä omasta päästäsi jotain sisältöjä toisen elämään?
Sisällötön elämä ei taida olla loogisesti mahdollinen. Siksi sosiaalisuuden esiehtona on keksitty sisältö.
Miten niin? Juu, tottakai tietyt oletukset voidaan esittää, esimerkiksi, että henkilö osaa puhua ja jopa puhuu kanssasi samaa kieltä tai että tietää, mikä on aurinko ja sade. Siitä on vielä pitkä matka oletukseen, että tämä henkilö on sukupuolensa takia halukas kuulemaan kommentin ulkonäöstään. Ylipäätään sukupuolen takia ei voi tehdä oikein mitään muita oletuksia kuin sen, että hän ehkä tietää, onko naisten vessassa jonoa.
Ennakkoluulottomuuden tila olisi se, jossa ihminen voisi muodostaa pelkästään värittämättömiä (sisällöttömiä) suhteita toisiin ihmisiin, ja suhteet muistuttaisivat näin matemaattisia yhtälöitä. Faktana kuitenkin pidetään sitä, että jo se tosiasia, että elää, saa ihmisen värittämään ympäröiväänsä.
Ja normaali ihminen pystyy pitämään ne ennakkoluulonsa ja käsityksensä sivussa kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Ajatteles nyt, miten esimerkiksi kassahenkilö voisi tehdä työtänsä, jos jokaiselle asiakkaalle olisi jotenkin pakko sanoa, että "hyi, sinulle en halua myydä yhtään mitään" tai "sinua olisi kiva paneskella".
Ei ole olemassa mitään normaalia ihmistä. On vain eri sosiaalisia ihmisiä. Asiakaspalvelutilanteessa on tietenkin syytä käyttäytyä normien mukaan, mutta en näe kuinka pääset siitä arkielämään. Vai onko elämä vain asiakaspalvelutilanteiden sarjoja?
Normaalilla ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä normaalijärkistä ihmistä, joka pärjää yhteiskunnassa ja ymmärtää sosiaalisen koodiston pääpiirteissään eikä esimerkiksi ole jatkuvasti syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Miten sen saman ihmisen on mahdollista käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa asiallisesti ilman niitä ennakkoasenteita, mutta siviilissä se on ihan mahdotonta? Jos seksuaalisen ahdistelun rajan havaitseminen on vaikeaa, on turvallisinta ja mukavinta kaikille, että pysyt siellä asiakaspalvelumoodissa.
Käyttäytyminen on muutakin kuin konkreettia toimintaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös mm. fyysinen tila ja sisäinen kokemus, fysiologiakin. Asiakaspalvelu tilana ei kata elämää. On vaan mahdotonta olla asiakaspalvelija koko ajan. Eikä asiakaspalvelussakaan käyttäytymisestä täysin häviä salatut tunteet ja fysikaaliset olotilat.
Sosiaalinen koodisto on menettänyt tarkkarajaisuuttaan siitä, mikä on häirintää, siksi en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi häirinnästä kuin se olisi selviö. Jos sosiaalisuuden logiikka on kerran muuttunut, häirintäkään ei ole enää yhtä yksiselitteistä eli muotoanalyysiin alistettavissa kuten aiemmin historiassa.
Vieraiden ihmisten läheisyydessä sinun on vain oltava "asiakaspalvelija" koko ajan, jos haluat käyttäytyä hyvin. Näin se nyt vain menee.
Missä olen puhunut häirinnästä ikään kuin se olisi selviö? Mielestäni olen tässä antanut melko selkeät ohjeet siitä, miten voi välttyä siltä, että sinua syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Jos itse haluat mennä lähemmäs testaamaan sitä todellista rajaa, teet sen omalla riskilläsi. Mutta se "asiakaspalveluasenne" toimii aina, jos haluat pelata varman päälle. Ja kaikki normaaliälyiset ihmiset tähän pystyvät.
Julkisesti käyttäytyminenkin on muuttunut tilasidonnaiseksi. Esimerkiksi yökerho on tila, jossa ei tarvitse olla "asiakaspalvelijamaisesti", edes Suomessa. Ja mitään normaaliälyä ei ole olemassa. Tarkempaa olisi puhua eri sosiaalisuuksien tiloista.
Riski kasvaa juuri siitä kun yksiselitteisyys häirinnästä on nykyelämästä heikennyt. Kun kellohameet ja korsetit lähtivät ja tilalle tuli rock-musiikki, niin kuvainnollisesti muurit murtuivat ja kaaos lisääntyi. Seksuaalisuus tapahtumana ja ilmiönä on nykyään enemmän vektori tai differentiaali kuin muodollisesti kaksiarvoinen (arvon 0 tai 1 saava). En usko, että voidaan enää palata tuohon selkeyteen, vaikka toiveita siihen olisikin. Ainakin hinta olisi kova.
No sehän on sinun oman harkintasi varassa sitten, haluatko ottaa riskin vai pelata varman päälle. Täällä nyt kuitenkin jatkuvasti kysytään niitä varmoja ohjeita ja niitä tässä nyt yritän antaa. Nämä ohjeet ovat ihan kenen tahansa noudatettavissa eikä mitään rakettitiedettä. Se, että ylipäätään vedät seksuaalisuuden mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaksi on aina riski. Se ei ole useinkaan välttämätöntä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Edelleen sinulta taisi mennä ohitse, mitä tarkoitin asiakaspalvelulla. Ei yökerhossa tietenkään tarvitse käyttäytyä samoin kuin töissä, mutta ihmisiä voi kohdella ihan samalla tavalla kunnioittaen.
Väität, että ihmisen seksuaalisuus, ja siis laajemmin elävyys, muuttuu potentiaalista nollaan, jos ihminen vain itse niin haluaa. Eli vaihdat logiikoita sumeasta kaksiarvoiseen ja näin ollen metaforisesti nollaat elämän. Se ei valitettavasti ole realistinen analyysi tässä ajassa.
Juuri se, että seksiä ei voi sammuttaa edes siellä asiakaspalvelussa totaalisesti, ja se, että asiakaspalvelun tilaa ei voi muutenkaan ulottaa koko elämään isometrisesti, takaavat häilyvyyden (muodon murtamisen) ja eron rationaalisesta kaksiarvoisuudesta kohti sumeaa aikatilaa.
Kyllä sen voi tarvittaessa ja tilanteen mukaan voi sammuttaa siinä mittakaavassa, että se ei häiritse ketään.
Totta, pointti olikin se, että seksiä ei voi saattaa nollatilaan, jolloin se on aina potentiaalissa. Ja nykyisin tilat tälle ovat vapaammat kuin aiemmin, jolloin oli selvät rajat sille, koska se on hyvä, koska paha. Seksin vapautus ei siis ole sosiaalisesti ehdottoman moraaliton asia enää nykyään, vaikka se onkin itsekäs ja epämuodollinen tapahtumana. Kiistely alkoi siitä, että seksuaalisesta häirinnästä pitäisi päästä selkeyteen, joka ei olisi suhteellinen. Tämä on yhtä epärealistinen vaatimus kuin toisen kohtaaminen täydessä ennakkoluulottomuudessa.
Se, että maailma on nykyään avoimempi seksin suhteen, ei tarkoita, että sitä on sopivaa vetää joka yhteyteen.
Jos haluat selkeyttä, sinun kannattaa toimia varman päälle eikä ottaa riskejä. Miksi juuri tässä asiassa vaadit rajanvetoa, kun ihmiselämään kuuluu lukuisia asioita, joissa selkeitä rajoja ei ole määritelty ja niiden kanssa useimmat pystyvät elämään ilman suurempia ongelmia?
Mistä ihmeestä tässä on puhuttu nämä viimeiset sivut :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei muka lähde sovinistin mukaan, ja silti niillä sovinisteilla on kaikkein eniten naisia. Puheet ja teot eivät taaskaan kohtaa.
Täällä joku puhuu kaikkien naisten äänellä, että heille pitää olla yhtä asiallinen kuin myyjä kaupassa joka paikassa. Ja todellisuus on sitten tällaista. Realismi, realismi... Osa realismia on ymmärtää, että kaikki ei oikeasti mene kuin Strömsössä ja silti kokemus tai parisuhde voi olla hyvä ja mieluisa.
Nämä kaupankassaesimerkit ovat ohjeita tilanteisiin, jossa et tunne ihmistä etkä tiedä, mitä hän sinusta ajattelee. Sitten kun tunnet ihmisen ja tiedät, millaisista asioista hän pitää, voit esittää hienovaraisen ilmaisun kiinnostuksestasi. Jos hän lähtee tähän mukaan, voit ilmaista kiinnostustasi pikku hiljaa näkyvämmin. Ei nämä asiat tapahdu silmänräpäyksessä. Siitähän tässä on kysymys, että nainen toivoo sinun kunnioittavan häntä edes sen verran, että vaivaudut tutustumaan ennen kuin kiinnostut. Eli että kiinnostut muustakin kuin ulkonäöstä.
Kierrämme näköjään kehää keskustelussa. Aiemmin koitin selittää, että "tiedän, että" -tieto ei ole mikään arkielämälle tai edes hyvälle käytökselle välttämättömyys. Esimerkiksi intuitio toisesta ihmisestä on väritettyä epätietoa, mutta sen motiivi voi silti olla moraalisesti aivan hyvä, jopa parempi kuin rationaalinen tieto. Muodollisuus oli parhaiten kotonaan 1800-luvun porvarispiireissä, mutta kannattaa huomata, että heilläkin oli ilmeisesti pakonomaisuutta järjettömyyteen.
Vaikka järkipohjaisuus on ehkä kaunis ideaali - jossa metaforisesti kaksi yhtälöä täydentävät toisiaan yhtenä lausekkeena - niin sitä voisi luonnehtia parhaimmillaankin vain rationaaliseksi utopiaksi.
Ja mitä tarkoitat tällä? Tottakai se on utopiaa niin kauan, kuin kaikki eivät sitä noudata. Ei se silti tarkoita sitä, ettei sitä kannattaisi pitää hyvänä ohjenuorana.
Kaikkialla vallitseva järkevyys on sinusta hyvä ohjenuora, mutta ei todellakaan kaikista. Se on useimmin nähty dystopiana.
Jos sinusta normaali asiallinen ja kunnioittava käytös vieraita ihmisiä kohtaan on jotenkin luonnotonta, niin ehkä sinulla ei ole kovin kummoisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Siinä voi olla myös monenlaisia ulottuvuuksia esim huumoria. Ainoa vaihtoehto elävöittää sosiaalisia tilanteita ei ole seksuaaliset viittaukset.
Kohtelet näköjään sitkeästi normaalia, asiallisuutta ja kunnioittavuutta vakioituina termeinä, vaikka niitä pidetään "vain" sosiaalisuuden käsitteinä. Sinun pitäisi määritellä nämä käsitteet, koska mukaasi niiden perusta on muodollisessa (rationaalisessa) logiikassa. Et yksinkertaisesti voi enää nykypäivänä realistisesti siirtää asiakaspalvelijuutta koko elämään isometrisesti. Tilojen muodot ovat tänä päivänä sosiaalisesti murtuneita.
Ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto, sitähän mm. differentiaalin käsite kuvaakin. Ainoastaan yksiselitteisen pahaa (arvon 0 saavaa) elävöitystä ei enää ole olemassa. Ennen sitä edusti esimerkiksi valssi tai naisen pitkän hameen alle tiirailu.
Miksi ne pitää sinulle erikseen määritellä? Eikö määrittelyksi riitä se, että 1) kaikkia tulisi kohdella siten kuin toivoisi itsensäkin tulevan kohdelluksi kenen tahansa taholta 2) kohtele vieraita ihmisiä siten kuin voisit kohdella kaikkia ihmisiä ja 3) sukupuolta, asemaa, rotua tms ei tarvitse huomioida käytöksessä, vaan käytös on kunnioittavaa joka tapauksessa
Siksi, koska sinä itse pidät (pidit??) kiinni värittämättömän ennakkoluulottoman kohtaamisen ideasta, joka rakentuu rationaalisen logiikan muotoon. Et voi pelata kaksilla korteilla loogisesti johdonmukaisesti. Jos kohtaaminen on vain muodollista, se ei voi olla ilman arvojen määrittelyä.
Vaihdoitkin taktiikkaa - tai siirsit maalitolppia - uskonnollisuuteen kohdissa 1 ja 2, periaatteisiin tai tietoon, jota ei tarvitsisi järjellä määritellä. Vaihdoit toisin sanoen nyt tiedon lajia muodollisesta hengelliseen. Uskonnolliset ohjenuorat eivät enää ole niin merkityksellisiä kuin ennen. Sosiaalisuus on maallistunut, joten raamatulliset käskyt ja kehoitukset eivät enää vaikuta ihmisten arkikäyttäytymiseen yhtä paljon. Lisäksi rajaat tietyn kristinuskon etiikan tulkinnan ulkoiset ihmiset moraalisina toimijoina (he, jotka poikkeavat kohdista 1 ja 2) moraalisuuden ulkopuolelle, mikä on aika epämoraalinen liike. Kolmanneksi, jos ajatellaan eettisyyttä jonain muuna kuin järjen tai uskonnon ilmiönä, niin humanismikin voi mennä äärimmäisyyksiin, etenkin, jos siihen sekoitetaan mukaan rationaalisuutta. Esimerkiksi natsit olivat mielestään rationaalisia humanisteja.
Mitä tulee kohtaan 3, niin ne väkisinkin huomioituvat, jos kohtaaminen ei ole ennakkoluulotonta (=täysin tyhjää ja rationaalista). Mikä taas on loogisesti ottaen elämälle vastakkainen lähtökohta.
Edelleen, se olit sinä, joka puhui ensin epäloogisuudesta ja sitten sanoitkin, ettei se tietenkään päde kaikissa tilanteissa. Minä en missään vaiheessa ole löytänyt ihan tavallisissa käytöstavoissa mitään ristiriitaa. Ja uskonnollisuus ei liity asiaan mitenkään, vaikka yhtymäkohtia nyt sattuukin olemaan. Aika ikävältä näyttää maailma, jos joku ei noita ohjeita noudattaisi vain koska ei ole kristitty. Sinusta ilmeisesti on ok tappaa ja varastaakin, kun nehän ovat vain uskoon liittyviä ohjeita, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä miehestä tuntuu jos kadulla joku toinen mies tulee ja puristaa perseestä ja nuolee poskea? Ehkäpä alistetulta ja siltä ettei se kunnioita sua niin paljon että pelkäisi että vedät turpaan, nostat haloon, saat sen ongelmiin jne.
Sama asia kuin naisen ahdistelu.
Ps. Olisko sun oma vika kun käytät farkkuja
Heteromies?
Itseäni on homomiehet ahdistelleet fyysisesti, enkä ole tuomitsemassa kaikkia homoja noiden muutamien yksilöiden takia. Eikä minulle tullut tarvetta lyödä ketään eikä nostaa älämölöä. Myöskin on tullut mietittyä että onko nuo lähestymiset johtuneet pukeutumisestani vai jostain muusta. Todellista kunnioitusta odotan saavani vasta henkilöiltä jotka minut oikeasti tuntevat.
Sitten asian vierestä... Ehkä olisi hyvä ottaa huomioon että yksi huonosti käyttäytyvä mies ehtii ahdistelemaan 40-vuoden aikana hyvin montaa ERI naista. Eli vaikka useat naiset ovat kokeneet todellista ahdistelua, on ahdistelevien miesten prosentuaalinen osuus pieni. Kannattaisi siis miettiä miten nuo harvat ääliöt saataisiin kuriin, eikä leimata miehiä kategorisesti ahdistelijoiksi.
Kukaan ei ole tuominnutkaan kaikkia muutaman yksilön takia. Tässä puhutaan ahdistelijoista, ei kaikista miehistä. Kuitenkin näissä keskusteluissa miehet esittävät melko tyhmää, joten ei mikään ihme, että he vahvistavat stereotypiaa, että kukaan mies ei tajua mistään mitään.
Minusta kaikkia, myös tuntemattomia pitää kunnioittaa. Kunnioitus ei ole mitään palvomista tai jalustalle nostamista, vaan ihan sitä, että kaikilla on oikeus samoihin asioihin kuin sinulla, myös asialliseen kohteluun ja käytökseen. Minusta on jotenkin kummallista, että asiallinen kohtelu pitäisi jotenkin ansaita.
Miksi teille on aina niin tärkeää ajatella aina vain miesten tunteita, silloinkin kun he ovat pahantekijöitä? Älykkäiksi, innovatiivisiksi ja yhteiskunnan kuninkaiksi miehiä saa kyllä yleistää mutta sitten loukkaannutaan kun yleistetään muuten kuin ylistämällä.
Naiset kestävät maailmanlaajuista tyhmäksi ja heikoksi yleistämistä joten jospa miehet kasvattaisivat sen nahan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
No minä ainakin kohtelen! Katsos ihmisiä pitää kunnioittaa. Se on hyvä lähtökohta kaikelle kanssakäymiselle. Ylimielisyys kertoo aina ongelmista ko ihmisellä. Sovinismi on ylimielisyyttä ja lisäksi äärettömän säälittävää. Kuuluisi jo historian romukoppaan moinen.
Tässä on ongelman ydin. Kun monet miehet ovat kommentoineet, että uskaltaako sitä kiinnostavaa naista enää lähestyä, niin he eivät ymmärrä (luultavasti siksi, etteivät ole kokeneet asiaa), että todellisessa seksuaalisessa häirinnässä ja ahdistelussa ei yleensä ole ollenkaan kyse kiinnostuksesta, vaan halusta saada valtaa toiseen, nöyryyttää toista, hauskuttaa läsnä olevia miespuolisia kavereita tms. Toki hyvin harva häirikkö ajattelee tätä tietoisella tasolla, ja niitäkin luolamiehiä kai vielä kävelee muutama, joiden tapa ilmaista oikeaa kiinnostusta on se tisseihin kiinni käyminen, mutta ei niitä paljon ole.
Esim. eräällä juna-asemalla sattuneessa joukkoraiskauksessa oli kyse nimenomaan siitä, että joukko nuoria poikia lähti käsistä karanneena läppänä seuraamaan itselleen tuntematonta naista, tarrasivat kiinni ja työnsivät sormia sinne mihin ei pitäisi. Tämä oli heidän mielestään tekohetkellä hauskaa. Koska se nainen ei näyttäytynyt heille omat oikeudet omaavana yksilönä vaan kohteena, jonka varjolla voi vähän pitää kavereiden kanssa hauskaa. Sama on usein taustalla, kun joku huutaa humalassa kadulla tai auton ikkunasta ohi kävelevälle naiselle "hyvät tissit! Lähetkö panee!". Ei siinä haeta naiselta vastausta, vaan halutaan saada se vieressä oleva kaveri nauramaan. "kännissä ja läpällä" on näissä valitettavan usein perusteluna. Sama Hakkaraisellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Miksi ei voi kunnioittaa ihmistä huolimatta mitä sukupuolta hän on? Miksi se on vaikeaa?
Uskot ilmeisesti, että jokainen meistä voisi unohtaa sukupuolisuuden tai jonkin muun vastaavan sosiaalisen tai historiallisen piirteen toisesta. Jäljelle jäisi vain muodollisesti samanlaisia suhteita ilman mitään ennalta määrättyä sisältöä.
Nimenomaan tuo "ennalta määrätty sisältö" on ongelma. Toisen sukupuoli ei ole mikään lupaus tulevasta. Lähtökohtana on aina muodollisesti samanlaiset suhteet ja vasta tutustuessa ja molempien halusta ja toiveesta voidaan siirtyä siihen sukupuoliasetelmaan.
ohis
Fakta on se, että periaatteen ja etiikan tasolla muodollinen samuus ihmisten kohtaamisessa ilman mitään "oikean elämän" sisältöä on todella, todella kyseenalainen.
Miten se on kyseenalainen, jos sinä et tiedä siitä toisen osapuolen oikean elämän sisällöstä mitään? Miksi ihmeessä sinun pitäisi keksiä omasta päästäsi jotain sisältöjä toisen elämään?
Sisällötön elämä ei taida olla loogisesti mahdollinen. Siksi sosiaalisuuden esiehtona on keksitty sisältö.
Miten niin? Juu, tottakai tietyt oletukset voidaan esittää, esimerkiksi, että henkilö osaa puhua ja jopa puhuu kanssasi samaa kieltä tai että tietää, mikä on aurinko ja sade. Siitä on vielä pitkä matka oletukseen, että tämä henkilö on sukupuolensa takia halukas kuulemaan kommentin ulkonäöstään. Ylipäätään sukupuolen takia ei voi tehdä oikein mitään muita oletuksia kuin sen, että hän ehkä tietää, onko naisten vessassa jonoa.
Ennakkoluulottomuuden tila olisi se, jossa ihminen voisi muodostaa pelkästään värittämättömiä (sisällöttömiä) suhteita toisiin ihmisiin, ja suhteet muistuttaisivat näin matemaattisia yhtälöitä. Faktana kuitenkin pidetään sitä, että jo se tosiasia, että elää, saa ihmisen värittämään ympäröiväänsä.
Ja normaali ihminen pystyy pitämään ne ennakkoluulonsa ja käsityksensä sivussa kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Ajatteles nyt, miten esimerkiksi kassahenkilö voisi tehdä työtänsä, jos jokaiselle asiakkaalle olisi jotenkin pakko sanoa, että "hyi, sinulle en halua myydä yhtään mitään" tai "sinua olisi kiva paneskella".
Ei ole olemassa mitään normaalia ihmistä. On vain eri sosiaalisia ihmisiä. Asiakaspalvelutilanteessa on tietenkin syytä käyttäytyä normien mukaan, mutta en näe kuinka pääset siitä arkielämään. Vai onko elämä vain asiakaspalvelutilanteiden sarjoja?
Normaalilla ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä normaalijärkistä ihmistä, joka pärjää yhteiskunnassa ja ymmärtää sosiaalisen koodiston pääpiirteissään eikä esimerkiksi ole jatkuvasti syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Miten sen saman ihmisen on mahdollista käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa asiallisesti ilman niitä ennakkoasenteita, mutta siviilissä se on ihan mahdotonta? Jos seksuaalisen ahdistelun rajan havaitseminen on vaikeaa, on turvallisinta ja mukavinta kaikille, että pysyt siellä asiakaspalvelumoodissa.
Käyttäytyminen on muutakin kuin konkreettia toimintaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös mm. fyysinen tila ja sisäinen kokemus, fysiologiakin. Asiakaspalvelu tilana ei kata elämää. On vaan mahdotonta olla asiakaspalvelija koko ajan. Eikä asiakaspalvelussakaan käyttäytymisestä täysin häviä salatut tunteet ja fysikaaliset olotilat.
Sosiaalinen koodisto on menettänyt tarkkarajaisuuttaan siitä, mikä on häirintää, siksi en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi häirinnästä kuin se olisi selviö. Jos sosiaalisuuden logiikka on kerran muuttunut, häirintäkään ei ole enää yhtä yksiselitteistä eli muotoanalyysiin alistettavissa kuten aiemmin historiassa.
Vieraiden ihmisten läheisyydessä sinun on vain oltava "asiakaspalvelija" koko ajan, jos haluat käyttäytyä hyvin. Näin se nyt vain menee.
Missä olen puhunut häirinnästä ikään kuin se olisi selviö? Mielestäni olen tässä antanut melko selkeät ohjeet siitä, miten voi välttyä siltä, että sinua syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Jos itse haluat mennä lähemmäs testaamaan sitä todellista rajaa, teet sen omalla riskilläsi. Mutta se "asiakaspalveluasenne" toimii aina, jos haluat pelata varman päälle. Ja kaikki normaaliälyiset ihmiset tähän pystyvät.
Julkisesti käyttäytyminenkin on muuttunut tilasidonnaiseksi. Esimerkiksi yökerho on tila, jossa ei tarvitse olla "asiakaspalvelijamaisesti", edes Suomessa. Ja mitään normaaliälyä ei ole olemassa. Tarkempaa olisi puhua eri sosiaalisuuksien tiloista.
Riski kasvaa juuri siitä kun yksiselitteisyys häirinnästä on nykyelämästä heikennyt. Kun kellohameet ja korsetit lähtivät ja tilalle tuli rock-musiikki, niin kuvainnollisesti muurit murtuivat ja kaaos lisääntyi. Seksuaalisuus tapahtumana ja ilmiönä on nykyään enemmän vektori tai differentiaali kuin muodollisesti kaksiarvoinen (arvon 0 tai 1 saava). En usko, että voidaan enää palata tuohon selkeyteen, vaikka toiveita siihen olisikin. Ainakin hinta olisi kova.
No sehän on sinun oman harkintasi varassa sitten, haluatko ottaa riskin vai pelata varman päälle. Täällä nyt kuitenkin jatkuvasti kysytään niitä varmoja ohjeita ja niitä tässä nyt yritän antaa. Nämä ohjeet ovat ihan kenen tahansa noudatettavissa eikä mitään rakettitiedettä. Se, että ylipäätään vedät seksuaalisuuden mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaksi on aina riski. Se ei ole useinkaan välttämätöntä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Edelleen sinulta taisi mennä ohitse, mitä tarkoitin asiakaspalvelulla. Ei yökerhossa tietenkään tarvitse käyttäytyä samoin kuin töissä, mutta ihmisiä voi kohdella ihan samalla tavalla kunnioittaen.
Väität, että ihmisen seksuaalisuus, ja siis laajemmin elävyys, muuttuu potentiaalista nollaan, jos ihminen vain itse niin haluaa. Eli vaihdat logiikoita sumeasta kaksiarvoiseen ja näin ollen metaforisesti nollaat elämän. Se ei valitettavasti ole realistinen analyysi tässä ajassa.
Juuri se, että seksiä ei voi sammuttaa edes siellä asiakaspalvelussa totaalisesti, ja se, että asiakaspalvelun tilaa ei voi muutenkaan ulottaa koko elämään isometrisesti, takaavat häilyvyyden (muodon murtamisen) ja eron rationaalisesta kaksiarvoisuudesta kohti sumeaa aikatilaa.
Kyllä sen voi tarvittaessa ja tilanteen mukaan voi sammuttaa siinä mittakaavassa, että se ei häiritse ketään.
Totta, pointti olikin se, että seksiä ei voi saattaa nollatilaan, jolloin se on aina potentiaalissa. Ja nykyisin tilat tälle ovat vapaammat kuin aiemmin, jolloin oli selvät rajat sille, koska se on hyvä, koska paha. Seksin vapautus ei siis ole sosiaalisesti ehdottoman moraaliton asia enää nykyään, vaikka se onkin itsekäs ja epämuodollinen tapahtumana. Kiistely alkoi siitä, että seksuaalisesta häirinnästä pitäisi päästä selkeyteen, joka ei olisi suhteellinen. Tämä on yhtä epärealistinen vaatimus kuin toisen kohtaaminen täydessä ennakkoluulottomuudessa.
Se, että maailma on nykyään avoimempi seksin suhteen, ei tarkoita, että sitä on sopivaa vetää joka yhteyteen.
Jos haluat selkeyttä, sinun kannattaa toimia varman päälle eikä ottaa riskejä. Miksi juuri tässä asiassa vaadit rajanvetoa, kun ihmiselämään kuuluu lukuisia asioita, joissa selkeitä rajoja ei ole määritelty ja niiden kanssa useimmat pystyvät elämään ilman suurempia ongelmia?
Enkä vaadi. Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Mutta olet kokenut epämukavaksi sen, että asiallisuus ei ole enää nykyisin mikään yleinen olotila - jos se on sitä ikinä ollutkaan oikeasti - samoin kuin sen, että ketään ei voi kohdata ennakkoluulottomasti, siis vain järkeen nojaten. Myönsit tämän ja aloitkin järjen sijaan puhua kristillisistä moraaliohjenuorista. Samalla tulit väittäneeksi, että ne, jotka eivät kristillistä moraaliasi jaa, eivät ole moraalisia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei muka lähde sovinistin mukaan, ja silti niillä sovinisteilla on kaikkein eniten naisia. Puheet ja teot eivät taaskaan kohtaa.
Täällä joku puhuu kaikkien naisten äänellä, että heille pitää olla yhtä asiallinen kuin myyjä kaupassa joka paikassa. Ja todellisuus on sitten tällaista. Realismi, realismi... Osa realismia on ymmärtää, että kaikki ei oikeasti mene kuin Strömsössä ja silti kokemus tai parisuhde voi olla hyvä ja mieluisa.
Nämä kaupankassaesimerkit ovat ohjeita tilanteisiin, jossa et tunne ihmistä etkä tiedä, mitä hän sinusta ajattelee. Sitten kun tunnet ihmisen ja tiedät, millaisista asioista hän pitää, voit esittää hienovaraisen ilmaisun kiinnostuksestasi. Jos hän lähtee tähän mukaan, voit ilmaista kiinnostustasi pikku hiljaa näkyvämmin. Ei nämä asiat tapahdu silmänräpäyksessä. Siitähän tässä on kysymys, että nainen toivoo sinun kunnioittavan häntä edes sen verran, että vaivaudut tutustumaan ennen kuin kiinnostut. Eli että kiinnostut muustakin kuin ulkonäöstä.
Kierrämme näköjään kehää keskustelussa. Aiemmin koitin selittää, että "tiedän, että" -tieto ei ole mikään arkielämälle tai edes hyvälle käytökselle välttämättömyys. Esimerkiksi intuitio toisesta ihmisestä on väritettyä epätietoa, mutta sen motiivi voi silti olla moraalisesti aivan hyvä, jopa parempi kuin rationaalinen tieto. Muodollisuus oli parhaiten kotonaan 1800-luvun porvarispiireissä, mutta kannattaa huomata, että heilläkin oli ilmeisesti pakonomaisuutta järjettömyyteen.
Vaikka järkipohjaisuus on ehkä kaunis ideaali - jossa metaforisesti kaksi yhtälöä täydentävät toisiaan yhtenä lausekkeena - niin sitä voisi luonnehtia parhaimmillaankin vain rationaaliseksi utopiaksi.
Ja mitä tarkoitat tällä? Tottakai se on utopiaa niin kauan, kuin kaikki eivät sitä noudata. Ei se silti tarkoita sitä, ettei sitä kannattaisi pitää hyvänä ohjenuorana.
Kaikkialla vallitseva järkevyys on sinusta hyvä ohjenuora, mutta ei todellakaan kaikista. Se on useimmin nähty dystopiana.
Jos sinusta normaali asiallinen ja kunnioittava käytös vieraita ihmisiä kohtaan on jotenkin luonnotonta, niin ehkä sinulla ei ole kovin kummoisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Siinä voi olla myös monenlaisia ulottuvuuksia esim huumoria. Ainoa vaihtoehto elävöittää sosiaalisia tilanteita ei ole seksuaaliset viittaukset.
Kohtelet näköjään sitkeästi normaalia, asiallisuutta ja kunnioittavuutta vakioituina termeinä, vaikka niitä pidetään "vain" sosiaalisuuden käsitteinä. Sinun pitäisi määritellä nämä käsitteet, koska mukaasi niiden perusta on muodollisessa (rationaalisessa) logiikassa. Et yksinkertaisesti voi enää nykypäivänä realistisesti siirtää asiakaspalvelijuutta koko elämään isometrisesti. Tilojen muodot ovat tänä päivänä sosiaalisesti murtuneita.
Ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto, sitähän mm. differentiaalin käsite kuvaakin. Ainoastaan yksiselitteisen pahaa (arvon 0 saavaa) elävöitystä ei enää ole olemassa. Ennen sitä edusti esimerkiksi valssi tai naisen pitkän hameen alle tiirailu.
Miksi ne pitää sinulle erikseen määritellä? Eikö määrittelyksi riitä se, että 1) kaikkia tulisi kohdella siten kuin toivoisi itsensäkin tulevan kohdelluksi kenen tahansa taholta 2) kohtele vieraita ihmisiä siten kuin voisit kohdella kaikkia ihmisiä ja 3) sukupuolta, asemaa, rotua tms ei tarvitse huomioida käytöksessä, vaan käytös on kunnioittavaa joka tapauksessa
Siksi, koska sinä itse pidät (pidit??) kiinni värittämättömän ennakkoluulottoman kohtaamisen ideasta, joka rakentuu rationaalisen logiikan muotoon. Et voi pelata kaksilla korteilla loogisesti johdonmukaisesti. Jos kohtaaminen on vain muodollista, se ei voi olla ilman arvojen määrittelyä.
Vaihdoitkin taktiikkaa - tai siirsit maalitolppia - uskonnollisuuteen kohdissa 1 ja 2, periaatteisiin tai tietoon, jota ei tarvitsisi järjellä määritellä. Vaihdoit toisin sanoen nyt tiedon lajia muodollisesta hengelliseen. Uskonnolliset ohjenuorat eivät enää ole niin merkityksellisiä kuin ennen. Sosiaalisuus on maallistunut, joten raamatulliset käskyt ja kehoitukset eivät enää vaikuta ihmisten arkikäyttäytymiseen yhtä paljon. Lisäksi rajaat tietyn kristinuskon etiikan tulkinnan ulkoiset ihmiset moraalisina toimijoina (he, jotka poikkeavat kohdista 1 ja 2) moraalisuuden ulkopuolelle, mikä on aika epämoraalinen liike. Kolmanneksi, jos ajatellaan eettisyyttä jonain muuna kuin järjen tai uskonnon ilmiönä, niin humanismikin voi mennä äärimmäisyyksiin, etenkin, jos siihen sekoitetaan mukaan rationaalisuutta. Esimerkiksi natsit olivat mielestään rationaalisia humanisteja.
Mitä tulee kohtaan 3, niin ne väkisinkin huomioituvat, jos kohtaaminen ei ole ennakkoluulotonta (=täysin tyhjää ja rationaalista). Mikä taas on loogisesti ottaen elämälle vastakkainen lähtökohta.
Edelleen, se olit sinä, joka puhui ensin epäloogisuudesta ja sitten sanoitkin, ettei se tietenkään päde kaikissa tilanteissa. Minä en missään vaiheessa ole löytänyt ihan tavallisissa käytöstavoissa mitään ristiriitaa. Ja uskonnollisuus ei liity asiaan mitenkään, vaikka yhtymäkohtia nyt sattuukin olemaan. Aika ikävältä näyttää maailma, jos joku ei noita ohjeita noudattaisi vain koska ei ole kristitty. Sinusta ilmeisesti on ok tappaa ja varastaakin, kun nehän ovat vain uskoon liittyviä ohjeita, vai?
Muodollinen logiikka ei kuvaa arkea oikein hyvin, tästä taidamme olla samaa mieltä. Jolloin tosin ennakkoluuloisuuskin on vain tosiasia.
Uskonnollisuus liittyy voimakkaasti noihin ohjenuoriisi (Jeesuksen saarnat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tässä on puhuttu nämä viimeiset sivut :o
Kunnioituksesta ja käytöstavoista. Tämän toisen keskustelijan mielestä on epäloogista kunnioittaa ja kohdella naista ihmisenä, kun väkisin ajatukset vääntyy seksiin, näin kärjistetysti sanoen. Hän vain käyttää kiertoilmaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei muka lähde sovinistin mukaan, ja silti niillä sovinisteilla on kaikkein eniten naisia. Puheet ja teot eivät taaskaan kohtaa.
Täällä joku puhuu kaikkien naisten äänellä, että heille pitää olla yhtä asiallinen kuin myyjä kaupassa joka paikassa. Ja todellisuus on sitten tällaista. Realismi, realismi... Osa realismia on ymmärtää, että kaikki ei oikeasti mene kuin Strömsössä ja silti kokemus tai parisuhde voi olla hyvä ja mieluisa.
Nämä kaupankassaesimerkit ovat ohjeita tilanteisiin, jossa et tunne ihmistä etkä tiedä, mitä hän sinusta ajattelee. Sitten kun tunnet ihmisen ja tiedät, millaisista asioista hän pitää, voit esittää hienovaraisen ilmaisun kiinnostuksestasi. Jos hän lähtee tähän mukaan, voit ilmaista kiinnostustasi pikku hiljaa näkyvämmin. Ei nämä asiat tapahdu silmänräpäyksessä. Siitähän tässä on kysymys, että nainen toivoo sinun kunnioittavan häntä edes sen verran, että vaivaudut tutustumaan ennen kuin kiinnostut. Eli että kiinnostut muustakin kuin ulkonäöstä.
Kierrämme näköjään kehää keskustelussa. Aiemmin koitin selittää, että "tiedän, että" -tieto ei ole mikään arkielämälle tai edes hyvälle käytökselle välttämättömyys. Esimerkiksi intuitio toisesta ihmisestä on väritettyä epätietoa, mutta sen motiivi voi silti olla moraalisesti aivan hyvä, jopa parempi kuin rationaalinen tieto. Muodollisuus oli parhaiten kotonaan 1800-luvun porvarispiireissä, mutta kannattaa huomata, että heilläkin oli ilmeisesti pakonomaisuutta järjettömyyteen.
Vaikka järkipohjaisuus on ehkä kaunis ideaali - jossa metaforisesti kaksi yhtälöä täydentävät toisiaan yhtenä lausekkeena - niin sitä voisi luonnehtia parhaimmillaankin vain rationaaliseksi utopiaksi.
Ja mitä tarkoitat tällä? Tottakai se on utopiaa niin kauan, kuin kaikki eivät sitä noudata. Ei se silti tarkoita sitä, ettei sitä kannattaisi pitää hyvänä ohjenuorana.
Kaikkialla vallitseva järkevyys on sinusta hyvä ohjenuora, mutta ei todellakaan kaikista. Se on useimmin nähty dystopiana.
Jos sinusta normaali asiallinen ja kunnioittava käytös vieraita ihmisiä kohtaan on jotenkin luonnotonta, niin ehkä sinulla ei ole kovin kummoisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Siinä voi olla myös monenlaisia ulottuvuuksia esim huumoria. Ainoa vaihtoehto elävöittää sosiaalisia tilanteita ei ole seksuaaliset viittaukset.
Kohtelet näköjään sitkeästi normaalia, asiallisuutta ja kunnioittavuutta vakioituina termeinä, vaikka niitä pidetään "vain" sosiaalisuuden käsitteinä. Sinun pitäisi määritellä nämä käsitteet, koska mukaasi niiden perusta on muodollisessa (rationaalisessa) logiikassa. Et yksinkertaisesti voi enää nykypäivänä realistisesti siirtää asiakaspalvelijuutta koko elämään isometrisesti. Tilojen muodot ovat tänä päivänä sosiaalisesti murtuneita.
Ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto, sitähän mm. differentiaalin käsite kuvaakin. Ainoastaan yksiselitteisen pahaa (arvon 0 saavaa) elävöitystä ei enää ole olemassa. Ennen sitä edusti esimerkiksi valssi tai naisen pitkän hameen alle tiirailu.
Miksi ne pitää sinulle erikseen määritellä? Eikö määrittelyksi riitä se, että 1) kaikkia tulisi kohdella siten kuin toivoisi itsensäkin tulevan kohdelluksi kenen tahansa taholta 2) kohtele vieraita ihmisiä siten kuin voisit kohdella kaikkia ihmisiä ja 3) sukupuolta, asemaa, rotua tms ei tarvitse huomioida käytöksessä, vaan käytös on kunnioittavaa joka tapauksessa
Siksi, koska sinä itse pidät (pidit??) kiinni värittämättömän ennakkoluulottoman kohtaamisen ideasta, joka rakentuu rationaalisen logiikan muotoon. Et voi pelata kaksilla korteilla loogisesti johdonmukaisesti. Jos kohtaaminen on vain muodollista, se ei voi olla ilman arvojen määrittelyä.
Vaihdoitkin taktiikkaa - tai siirsit maalitolppia - uskonnollisuuteen kohdissa 1 ja 2, periaatteisiin tai tietoon, jota ei tarvitsisi järjellä määritellä. Vaihdoit toisin sanoen nyt tiedon lajia muodollisesta hengelliseen. Uskonnolliset ohjenuorat eivät enää ole niin merkityksellisiä kuin ennen. Sosiaalisuus on maallistunut, joten raamatulliset käskyt ja kehoitukset eivät enää vaikuta ihmisten arkikäyttäytymiseen yhtä paljon. Lisäksi rajaat tietyn kristinuskon etiikan tulkinnan ulkoiset ihmiset moraalisina toimijoina (he, jotka poikkeavat kohdista 1 ja 2) moraalisuuden ulkopuolelle, mikä on aika epämoraalinen liike. Kolmanneksi, jos ajatellaan eettisyyttä jonain muuna kuin järjen tai uskonnon ilmiönä, niin humanismikin voi mennä äärimmäisyyksiin, etenkin, jos siihen sekoitetaan mukaan rationaalisuutta. Esimerkiksi natsit olivat mielestään rationaalisia humanisteja.
Mitä tulee kohtaan 3, niin ne väkisinkin huomioituvat, jos kohtaaminen ei ole ennakkoluulotonta (=täysin tyhjää ja rationaalista). Mikä taas on loogisesti ottaen elämälle vastakkainen lähtökohta.
Edelleen, se olit sinä, joka puhui ensin epäloogisuudesta ja sitten sanoitkin, ettei se tietenkään päde kaikissa tilanteissa. Minä en missään vaiheessa ole löytänyt ihan tavallisissa käytöstavoissa mitään ristiriitaa. Ja uskonnollisuus ei liity asiaan mitenkään, vaikka yhtymäkohtia nyt sattuukin olemaan. Aika ikävältä näyttää maailma, jos joku ei noita ohjeita noudattaisi vain koska ei ole kristitty. Sinusta ilmeisesti on ok tappaa ja varastaakin, kun nehän ovat vain uskoon liittyviä ohjeita, vai?
Muodollinen logiikka ei kuvaa arkea oikein hyvin, tästä taidamme olla samaa mieltä. Jolloin tosin ennakkoluuloisuuskin on vain tosiasia.
Uskonnollisuus liittyy voimakkaasti noihin ohjenuoriisi (Jeesuksen saarnat).
Ennakkoluulot eivät mitenkään tee mahdottomiksi asiallista ja kunnioittavaa käytöstä. En ole missään kieltänyt ennakkoluuulojen olemassaoloa, vaan olen yrittänyt selittää, että on mahdollista toimia toisin kuin tekisi mieli toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Miksi ei voi kunnioittaa ihmistä huolimatta mitä sukupuolta hän on? Miksi se on vaikeaa?
Uskot ilmeisesti, että jokainen meistä voisi unohtaa sukupuolisuuden tai jonkin muun vastaavan sosiaalisen tai historiallisen piirteen toisesta. Jäljelle jäisi vain muodollisesti samanlaisia suhteita ilman mitään ennalta määrättyä sisältöä.
Nimenomaan tuo "ennalta määrätty sisältö" on ongelma. Toisen sukupuoli ei ole mikään lupaus tulevasta. Lähtökohtana on aina muodollisesti samanlaiset suhteet ja vasta tutustuessa ja molempien halusta ja toiveesta voidaan siirtyä siihen sukupuoliasetelmaan.
ohis
Fakta on se, että periaatteen ja etiikan tasolla muodollinen samuus ihmisten kohtaamisessa ilman mitään "oikean elämän" sisältöä on todella, todella kyseenalainen.
Miten se on kyseenalainen, jos sinä et tiedä siitä toisen osapuolen oikean elämän sisällöstä mitään? Miksi ihmeessä sinun pitäisi keksiä omasta päästäsi jotain sisältöjä toisen elämään?
Sisällötön elämä ei taida olla loogisesti mahdollinen. Siksi sosiaalisuuden esiehtona on keksitty sisältö.
Miten niin? Juu, tottakai tietyt oletukset voidaan esittää, esimerkiksi, että henkilö osaa puhua ja jopa puhuu kanssasi samaa kieltä tai että tietää, mikä on aurinko ja sade. Siitä on vielä pitkä matka oletukseen, että tämä henkilö on sukupuolensa takia halukas kuulemaan kommentin ulkonäöstään. Ylipäätään sukupuolen takia ei voi tehdä oikein mitään muita oletuksia kuin sen, että hän ehkä tietää, onko naisten vessassa jonoa.
Ennakkoluulottomuuden tila olisi se, jossa ihminen voisi muodostaa pelkästään värittämättömiä (sisällöttömiä) suhteita toisiin ihmisiin, ja suhteet muistuttaisivat näin matemaattisia yhtälöitä. Faktana kuitenkin pidetään sitä, että jo se tosiasia, että elää, saa ihmisen värittämään ympäröiväänsä.
Ja normaali ihminen pystyy pitämään ne ennakkoluulonsa ja käsityksensä sivussa kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Ajatteles nyt, miten esimerkiksi kassahenkilö voisi tehdä työtänsä, jos jokaiselle asiakkaalle olisi jotenkin pakko sanoa, että "hyi, sinulle en halua myydä yhtään mitään" tai "sinua olisi kiva paneskella".
Ei ole olemassa mitään normaalia ihmistä. On vain eri sosiaalisia ihmisiä. Asiakaspalvelutilanteessa on tietenkin syytä käyttäytyä normien mukaan, mutta en näe kuinka pääset siitä arkielämään. Vai onko elämä vain asiakaspalvelutilanteiden sarjoja?
Normaalilla ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä normaalijärkistä ihmistä, joka pärjää yhteiskunnassa ja ymmärtää sosiaalisen koodiston pääpiirteissään eikä esimerkiksi ole jatkuvasti syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Miten sen saman ihmisen on mahdollista käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa asiallisesti ilman niitä ennakkoasenteita, mutta siviilissä se on ihan mahdotonta? Jos seksuaalisen ahdistelun rajan havaitseminen on vaikeaa, on turvallisinta ja mukavinta kaikille, että pysyt siellä asiakaspalvelumoodissa.
Käyttäytyminen on muutakin kuin konkreettia toimintaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös mm. fyysinen tila ja sisäinen kokemus, fysiologiakin. Asiakaspalvelu tilana ei kata elämää. On vaan mahdotonta olla asiakaspalvelija koko ajan. Eikä asiakaspalvelussakaan käyttäytymisestä täysin häviä salatut tunteet ja fysikaaliset olotilat.
Sosiaalinen koodisto on menettänyt tarkkarajaisuuttaan siitä, mikä on häirintää, siksi en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi häirinnästä kuin se olisi selviö. Jos sosiaalisuuden logiikka on kerran muuttunut, häirintäkään ei ole enää yhtä yksiselitteistä eli muotoanalyysiin alistettavissa kuten aiemmin historiassa.
Vieraiden ihmisten läheisyydessä sinun on vain oltava "asiakaspalvelija" koko ajan, jos haluat käyttäytyä hyvin. Näin se nyt vain menee.
Missä olen puhunut häirinnästä ikään kuin se olisi selviö? Mielestäni olen tässä antanut melko selkeät ohjeet siitä, miten voi välttyä siltä, että sinua syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Jos itse haluat mennä lähemmäs testaamaan sitä todellista rajaa, teet sen omalla riskilläsi. Mutta se "asiakaspalveluasenne" toimii aina, jos haluat pelata varman päälle. Ja kaikki normaaliälyiset ihmiset tähän pystyvät.
Julkisesti käyttäytyminenkin on muuttunut tilasidonnaiseksi. Esimerkiksi yökerho on tila, jossa ei tarvitse olla "asiakaspalvelijamaisesti", edes Suomessa. Ja mitään normaaliälyä ei ole olemassa. Tarkempaa olisi puhua eri sosiaalisuuksien tiloista.
Riski kasvaa juuri siitä kun yksiselitteisyys häirinnästä on nykyelämästä heikennyt. Kun kellohameet ja korsetit lähtivät ja tilalle tuli rock-musiikki, niin kuvainnollisesti muurit murtuivat ja kaaos lisääntyi. Seksuaalisuus tapahtumana ja ilmiönä on nykyään enemmän vektori tai differentiaali kuin muodollisesti kaksiarvoinen (arvon 0 tai 1 saava). En usko, että voidaan enää palata tuohon selkeyteen, vaikka toiveita siihen olisikin. Ainakin hinta olisi kova.
No sehän on sinun oman harkintasi varassa sitten, haluatko ottaa riskin vai pelata varman päälle. Täällä nyt kuitenkin jatkuvasti kysytään niitä varmoja ohjeita ja niitä tässä nyt yritän antaa. Nämä ohjeet ovat ihan kenen tahansa noudatettavissa eikä mitään rakettitiedettä. Se, että ylipäätään vedät seksuaalisuuden mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaksi on aina riski. Se ei ole useinkaan välttämätöntä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Edelleen sinulta taisi mennä ohitse, mitä tarkoitin asiakaspalvelulla. Ei yökerhossa tietenkään tarvitse käyttäytyä samoin kuin töissä, mutta ihmisiä voi kohdella ihan samalla tavalla kunnioittaen.
Väität, että ihmisen seksuaalisuus, ja siis laajemmin elävyys, muuttuu potentiaalista nollaan, jos ihminen vain itse niin haluaa. Eli vaihdat logiikoita sumeasta kaksiarvoiseen ja näin ollen metaforisesti nollaat elämän. Se ei valitettavasti ole realistinen analyysi tässä ajassa.
Juuri se, että seksiä ei voi sammuttaa edes siellä asiakaspalvelussa totaalisesti, ja se, että asiakaspalvelun tilaa ei voi muutenkaan ulottaa koko elämään isometrisesti, takaavat häilyvyyden (muodon murtamisen) ja eron rationaalisesta kaksiarvoisuudesta kohti sumeaa aikatilaa.
Kyllä sen voi tarvittaessa ja tilanteen mukaan voi sammuttaa siinä mittakaavassa, että se ei häiritse ketään.
Totta, pointti olikin se, että seksiä ei voi saattaa nollatilaan, jolloin se on aina potentiaalissa. Ja nykyisin tilat tälle ovat vapaammat kuin aiemmin, jolloin oli selvät rajat sille, koska se on hyvä, koska paha. Seksin vapautus ei siis ole sosiaalisesti ehdottoman moraaliton asia enää nykyään, vaikka se onkin itsekäs ja epämuodollinen tapahtumana. Kiistely alkoi siitä, että seksuaalisesta häirinnästä pitäisi päästä selkeyteen, joka ei olisi suhteellinen. Tämä on yhtä epärealistinen vaatimus kuin toisen kohtaaminen täydessä ennakkoluulottomuudessa.
Se, että maailma on nykyään avoimempi seksin suhteen, ei tarkoita, että sitä on sopivaa vetää joka yhteyteen.
Jos haluat selkeyttä, sinun kannattaa toimia varman päälle eikä ottaa riskejä. Miksi juuri tässä asiassa vaadit rajanvetoa, kun ihmiselämään kuuluu lukuisia asioita, joissa selkeitä rajoja ei ole määritelty ja niiden kanssa useimmat pystyvät elämään ilman suurempia ongelmia?
Enkä vaadi. Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Mutta olet kokenut epämukavaksi sen, että asiallisuus ei ole enää nykyisin mikään yleinen olotila - jos se on sitä ikinä ollutkaan oikeasti - samoin kuin sen, että ketään ei voi kohdata ennakkoluulottomasti, siis vain järkeen nojaten. Myönsit tämän ja aloitkin järjen sijaan puhua kristillisistä moraaliohjenuorista. Samalla tulit väittäneeksi, että ne, jotka eivät kristillistä moraaliasi jaa, eivät ole moraalisia ollenkaan.
Missäs kohtaa minä olen sanonut, että nuo ohjenuorat ovat pelkästään järkeen perustuvia? Olen vain sanonut, että ne eivät ole mitenkään epäloogisia tai järjenvastaisia tai mahdottomia toteuttaa. Kai sinä arjessasi teet aika paljonkin asioita, joita et haluaisi, mutta sosiaaliset normit pakottavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Miksi ei voi kunnioittaa ihmistä huolimatta mitä sukupuolta hän on? Miksi se on vaikeaa?
Uskot ilmeisesti, että jokainen meistä voisi unohtaa sukupuolisuuden tai jonkin muun vastaavan sosiaalisen tai historiallisen piirteen toisesta. Jäljelle jäisi vain muodollisesti samanlaisia suhteita ilman mitään ennalta määrättyä sisältöä.
Nimenomaan tuo "ennalta määrätty sisältö" on ongelma. Toisen sukupuoli ei ole mikään lupaus tulevasta. Lähtökohtana on aina muodollisesti samanlaiset suhteet ja vasta tutustuessa ja molempien halusta ja toiveesta voidaan siirtyä siihen sukupuoliasetelmaan.
ohis
Fakta on se, että periaatteen ja etiikan tasolla muodollinen samuus ihmisten kohtaamisessa ilman mitään "oikean elämän" sisältöä on todella, todella kyseenalainen.
Miten se on kyseenalainen, jos sinä et tiedä siitä toisen osapuolen oikean elämän sisällöstä mitään? Miksi ihmeessä sinun pitäisi keksiä omasta päästäsi jotain sisältöjä toisen elämään?
Sisällötön elämä ei taida olla loogisesti mahdollinen. Siksi sosiaalisuuden esiehtona on keksitty sisältö.
Miten niin? Juu, tottakai tietyt oletukset voidaan esittää, esimerkiksi, että henkilö osaa puhua ja jopa puhuu kanssasi samaa kieltä tai että tietää, mikä on aurinko ja sade. Siitä on vielä pitkä matka oletukseen, että tämä henkilö on sukupuolensa takia halukas kuulemaan kommentin ulkonäöstään. Ylipäätään sukupuolen takia ei voi tehdä oikein mitään muita oletuksia kuin sen, että hän ehkä tietää, onko naisten vessassa jonoa.
Ennakkoluulottomuuden tila olisi se, jossa ihminen voisi muodostaa pelkästään värittämättömiä (sisällöttömiä) suhteita toisiin ihmisiin, ja suhteet muistuttaisivat näin matemaattisia yhtälöitä. Faktana kuitenkin pidetään sitä, että jo se tosiasia, että elää, saa ihmisen värittämään ympäröiväänsä.
Ja normaali ihminen pystyy pitämään ne ennakkoluulonsa ja käsityksensä sivussa kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Ajatteles nyt, miten esimerkiksi kassahenkilö voisi tehdä työtänsä, jos jokaiselle asiakkaalle olisi jotenkin pakko sanoa, että "hyi, sinulle en halua myydä yhtään mitään" tai "sinua olisi kiva paneskella".
Ei ole olemassa mitään normaalia ihmistä. On vain eri sosiaalisia ihmisiä. Asiakaspalvelutilanteessa on tietenkin syytä käyttäytyä normien mukaan, mutta en näe kuinka pääset siitä arkielämään. Vai onko elämä vain asiakaspalvelutilanteiden sarjoja?
Normaalilla ihmisellä tarkoitan tässä yhteydessä normaalijärkistä ihmistä, joka pärjää yhteiskunnassa ja ymmärtää sosiaalisen koodiston pääpiirteissään eikä esimerkiksi ole jatkuvasti syytettynä seksuaalisesta häirinnästä.
Miten sen saman ihmisen on mahdollista käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa asiallisesti ilman niitä ennakkoasenteita, mutta siviilissä se on ihan mahdotonta? Jos seksuaalisen ahdistelun rajan havaitseminen on vaikeaa, on turvallisinta ja mukavinta kaikille, että pysyt siellä asiakaspalvelumoodissa.
Käyttäytyminen on muutakin kuin konkreettia toimintaa. Käyttäytymiseen vaikuttaa myös mm. fyysinen tila ja sisäinen kokemus, fysiologiakin. Asiakaspalvelu tilana ei kata elämää. On vaan mahdotonta olla asiakaspalvelija koko ajan. Eikä asiakaspalvelussakaan käyttäytymisestä täysin häviä salatut tunteet ja fysikaaliset olotilat.
Sosiaalinen koodisto on menettänyt tarkkarajaisuuttaan siitä, mikä on häirintää, siksi en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat puhuessasi häirinnästä kuin se olisi selviö. Jos sosiaalisuuden logiikka on kerran muuttunut, häirintäkään ei ole enää yhtä yksiselitteistä eli muotoanalyysiin alistettavissa kuten aiemmin historiassa.
Vieraiden ihmisten läheisyydessä sinun on vain oltava "asiakaspalvelija" koko ajan, jos haluat käyttäytyä hyvin. Näin se nyt vain menee.
Missä olen puhunut häirinnästä ikään kuin se olisi selviö? Mielestäni olen tässä antanut melko selkeät ohjeet siitä, miten voi välttyä siltä, että sinua syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Jos itse haluat mennä lähemmäs testaamaan sitä todellista rajaa, teet sen omalla riskilläsi. Mutta se "asiakaspalveluasenne" toimii aina, jos haluat pelata varman päälle. Ja kaikki normaaliälyiset ihmiset tähän pystyvät.
Julkisesti käyttäytyminenkin on muuttunut tilasidonnaiseksi. Esimerkiksi yökerho on tila, jossa ei tarvitse olla "asiakaspalvelijamaisesti", edes Suomessa. Ja mitään normaaliälyä ei ole olemassa. Tarkempaa olisi puhua eri sosiaalisuuksien tiloista.
Riski kasvaa juuri siitä kun yksiselitteisyys häirinnästä on nykyelämästä heikennyt. Kun kellohameet ja korsetit lähtivät ja tilalle tuli rock-musiikki, niin kuvainnollisesti muurit murtuivat ja kaaos lisääntyi. Seksuaalisuus tapahtumana ja ilmiönä on nykyään enemmän vektori tai differentiaali kuin muodollisesti kaksiarvoinen (arvon 0 tai 1 saava). En usko, että voidaan enää palata tuohon selkeyteen, vaikka toiveita siihen olisikin. Ainakin hinta olisi kova.
No sehän on sinun oman harkintasi varassa sitten, haluatko ottaa riskin vai pelata varman päälle. Täällä nyt kuitenkin jatkuvasti kysytään niitä varmoja ohjeita ja niitä tässä nyt yritän antaa. Nämä ohjeet ovat ihan kenen tahansa noudatettavissa eikä mitään rakettitiedettä. Se, että ylipäätään vedät seksuaalisuuden mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaksi on aina riski. Se ei ole useinkaan välttämätöntä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Edelleen sinulta taisi mennä ohitse, mitä tarkoitin asiakaspalvelulla. Ei yökerhossa tietenkään tarvitse käyttäytyä samoin kuin töissä, mutta ihmisiä voi kohdella ihan samalla tavalla kunnioittaen.
Väität, että ihmisen seksuaalisuus, ja siis laajemmin elävyys, muuttuu potentiaalista nollaan, jos ihminen vain itse niin haluaa. Eli vaihdat logiikoita sumeasta kaksiarvoiseen ja näin ollen metaforisesti nollaat elämän. Se ei valitettavasti ole realistinen analyysi tässä ajassa.
Juuri se, että seksiä ei voi sammuttaa edes siellä asiakaspalvelussa totaalisesti, ja se, että asiakaspalvelun tilaa ei voi muutenkaan ulottaa koko elämään isometrisesti, takaavat häilyvyyden (muodon murtamisen) ja eron rationaalisesta kaksiarvoisuudesta kohti sumeaa aikatilaa.
Kyllä sen voi tarvittaessa ja tilanteen mukaan voi sammuttaa siinä mittakaavassa, että se ei häiritse ketään.
Totta, pointti olikin se, että seksiä ei voi saattaa nollatilaan, jolloin se on aina potentiaalissa. Ja nykyisin tilat tälle ovat vapaammat kuin aiemmin, jolloin oli selvät rajat sille, koska se on hyvä, koska paha. Seksin vapautus ei siis ole sosiaalisesti ehdottoman moraaliton asia enää nykyään, vaikka se onkin itsekäs ja epämuodollinen tapahtumana. Kiistely alkoi siitä, että seksuaalisesta häirinnästä pitäisi päästä selkeyteen, joka ei olisi suhteellinen. Tämä on yhtä epärealistinen vaatimus kuin toisen kohtaaminen täydessä ennakkoluulottomuudessa.
Se, että maailma on nykyään avoimempi seksin suhteen, ei tarkoita, että sitä on sopivaa vetää joka yhteyteen.
Jos haluat selkeyttä, sinun kannattaa toimia varman päälle eikä ottaa riskejä. Miksi juuri tässä asiassa vaadit rajanvetoa, kun ihmiselämään kuuluu lukuisia asioita, joissa selkeitä rajoja ei ole määritelty ja niiden kanssa useimmat pystyvät elämään ilman suurempia ongelmia?
Enkä vaadi. Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Mutta olet kokenut epämukavaksi sen, että asiallisuus ei ole enää nykyisin mikään yleinen olotila - jos se on sitä ikinä ollutkaan oikeasti - samoin kuin sen, että ketään ei voi kohdata ennakkoluulottomasti, siis vain järkeen nojaten. Myönsit tämän ja aloitkin järjen sijaan puhua kristillisistä moraaliohjenuorista. Samalla tulit väittäneeksi, että ne, jotka eivät kristillistä moraaliasi jaa, eivät ole moraalisia ollenkaan.
Ja tähän vielä. En ole puhunut mitään moraalista tai vedonnut kristilliseen moraaliin kokonaisuutena. Olen puhunut ainoastaa asiallisesta ja kunnioittavasta käytöksestä ja kyllä, todellakin pidän huonokäytöksisinä henkilöitä, jotka eivät kohtele muita kunnioittavasti ja asiallisesti. Mitä väärää tässä on? Yrität nyt tehdä minusta jotain moraalinvartijaa ja tuputat tätä kristillisyyttä minun argumentikseni, mutta edelleen puhun ainoastaan hyvästä käytöksestä. Sinun seksifantasioidesi olemassaolo ei tee seksuaalisesta ahdistelusta hyvää käytöstä, vaikka kristinusko jätettäisiin keskustelusta ulos.
Tämä on kyllä totta. Toivon että tämä aspekti otettaisiin enemmän huomioon, kun puhutaan seksuaalisesta ahdistelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi miehiä neuvotaankin aina " Kohtele naisia kuin äitiäsi, siskoasi, muuta sukulaistasi" koska heitä yleensä Kunnioittaa luonnostaan. Seksuaalinen ahdistelu on kuin seksuaalista kiusaamista, jolla yritetään tuottaa pahaa mieltä tai pönkittää egoa sairaalla tavalla.
Kohteleeko naiset aina kaikkia miehiä kuin "isäänsä, veljeään tai poikaansa"?
Ei kaikki tietenkään, mutta siihen tulisi pyrkiä. Nimittäin kunnioittamaan ihmisiä niiden sukupuolesta riippumatta
Miksi sukupuolta ei saisi enää ajatella käyttäytymisessä tai suhtautumisessa toiseen?
Toisen ihmisen kunnioittaminen pitäisi olla sukupuolesta riippumatonta. Eikö tämä ole itsestään selvää?
Onko nyt oikeasti olemassa mies, jonka mielestä naispuolisen työkaverin takapuoleen tarraaminen on kunnioituksen osoittamista?
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole koskaan ahdisteltu. Ainakaan sillä tavalla, että en olisi pärjännyt tilanteessa itse.
Minun kohdalle sensijaan on tullut lukematon määrä tilanteita, joissa mahdollisesti olisin joutunut ahdistelluksi jos olisin toiminut jotenkin toisin. En missään tapauksessa halua vähätellä kenenkään kokemusmaailmaa. Haluan ehkä vain kuvitella toimineeni viisaasti näissä tilanteissa.
Ei muakaan ole koskaan ahdisteltu. Ja kyllä mä koen sen olevan osaltaan mun luonteen ja ulkonäön ansiota (en ole kauneimmasta päästä ja luonteeltani olen hyvin vahva), mutta enemmän olen onnekas, koska ympärilleni on sattunut fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtää, miten toisten ihmisten seurassa käyttäydytään.
Musta on ikävää, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty kunnioittamaan fyysisen koskemattomuuden rajoja tai ylipäätään toista ihmistä.
Kuinka helkutissa tässä voisi enään kumppania löytää, jos siihen tulisi suhtautua kuin omaan lähisukulaiseen? Vonkaatko isääsi tai äitiäsi? Kuinka se syvä tunne ja kiintymys muka voi muodostua, jos ei saa edes ajatella toista ihmistä seksuaalisena olentona? Eiköhän me kaikki olla ajateltu jotakuta aivan ihkuna herkkupeppuna, tms. seksiobjektina? Ero tulee sitten siinä, kuinka sen ihastuminen pukee sanoiksi ja teoiksi. Luuletteko te naiset, ettei (räkäposkella) kännisen naisen huutelu baarissa "läheks paneen?" ole kiusallista kuunneltavaa miehistä? Ei siitä vaan ole ollut tapana nostaa älämölöä. Niin että kyllä naisetkin saisivat hieman hillitä tätä intoaan teilata jokainen mies, jota joku nainen keksii syyttää ilman todisteen häivääkään.
Miksi ne pitää sinulle erikseen määritellä? Eikö määrittelyksi riitä se, että 1) kaikkia tulisi kohdella siten kuin toivoisi itsensäkin tulevan kohdelluksi kenen tahansa taholta 2) kohtele vieraita ihmisiä siten kuin voisit kohdella kaikkia ihmisiä ja 3) sukupuolta, asemaa, rotua tms ei tarvitse huomioida käytöksessä, vaan käytös on kunnioittavaa joka tapauksessa