Lue keskustelun säännöt.
Meitä ylipainon vastustajia olkiukotetaan armotta
22.12.2017 |
Tälläkin palstalla saa aina kuulla olevansa terveysfasisti ja mikä lie läskifoobikko kun kehtaa mainita (tieteellisesti todistetuista) ylipainon terveysriskeistä. Sanotaan että meillä ylipainon vastustajilla on jotain ylipainoisia IHMISIÄ vastaan. No ei tietenkään ole. Olkiukotus on armotonta. Vastustamme ylipainoa, emme ylipainoisia ihmisiä. Päinvastoin, ajattelemme ylipainoisten parasta. Ylipaino lisää riskiä lukemattomiin sairauksiin joista monet ovat tappavia. Se lyhentää elinikää huomattavasti. Miksi ihmeessä ylipainoa ei pitäisi vastustaa?
Tämä armoton olkiukotus on siinäkin mielessä ironista, että ylipainon puolustajien argumentit ovat täysin tunnepohjaisia. Että läskeille tulee pahamieli kun heidän elintavoistaan huomauttaa tms.
Ajatelkaa enemmän, olkiukottakaa vähemmän!
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap lienet nuori. Pitäisin sinuna matalampaa profiilia enkä kovin mesoasi tuosta ylupainosta.
Olen hyvässä keski- iässä ja olin nuorena lievästi ylipainoinen , siis todella vain normaalipainon ja ylipainon rajamailla.
Sain siitä kuitenkin huomautteluita koska siihen aikaan ylipaino oli harvinaista.
Mutta en ole lihonut, olen edelleen saman. Ei pömppömahaa tms. Näytän ikäisekseni hyvältä.
Vaan nuo monet ikätoverini ovatkin nyt minua monta , jotkut monta kymmentä kiloa lihavampia,kuin minä. Ja sen näkee heidän katseestaan että osat ovat vaihtuneet.Muutenkaan ei tiedä miten elämä kohtelee.
Ei kannata likaa mestaroida toisia, voi joutua häpeämään itseään.Tälläinen kommentti aina ihmetyttää. "Sinäkin saatat lihoa ihan omista teoistasi riippumatta." ei, en saata.
Mites masennus? Mielestäsi itse aiheutettu sairaus? Masennuksen seurauksena ihminen voi joko lihoa reippaasti tai sitten laihtua rajusti. Kuulut varmaan noihin jälkimmäisiin, tietenkin, jos masis iskee? Voi sua, pikku messias. ohis
Kerrotko vielä miten se masennus lihottaa ilman että syön enemmän kuin kulutan?
Tällaisessa hengessä on vaikea käydä keskustelua niin monisyisestä ongelmasta kuin lihavuus. Luulisi välkymmänkin jo ymmärtävän, että lihavuus ei ole ainoastaan syönnin ja kulutuksen välinen suhde, vaan tähän ympärille nivoutuu liuta muita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä - joista mahdollinen masennus on vain yksi, joskaan ei kaikkien lihavien ylipainoon vaikuttava tekijä.
Eli et osannut vastata. Hmm. Mielenkiintoista.
Todennäköisesti sinä vain sivuuttaisit vastauksen ja tukeutuisit silti omaan mantraasi siitä, että mikään muu ylipainoisuuteen ei johda kuin syönnin ja kulutuksen suhde. Mutta samapa se minulle, minulla on aikaa.
Masentuneellahan tyypillinen oire on, että paino joko nousee, tai vaihtoehtoisesti putoaa paljon: masentuneella ei ole resursseja kiinnittää syömisiinsä samalla tavalla huomiota kuin terveet, hän voi olla liian lamaantunut syödäkseen, tai vaihtoehtoisesti yrittää turruttaa tunteensa syömisellä. Yksittäistä kaavaahan tähän ei ole, koska masennus kuitenkin oireilee hyvin yksilöllisesti kantajillaan.
Todennäköisesti etsit tästä aasinsillan siihen, että hahaa, masennus ei aiheuta lihavuutta, hän vain syö vähemmän/enemmän kuin kuluttaa. Minä taas sanon, että näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan eri ilmiöiksi, koska masennus kuitenkin vaikuttaa vahvasti painoon.
Myös lääkitys voi vaikuttaa painonnousuun. Ei siten, että mikään pilleri sisältäisi 10 000 kcal, vaan jotkut lääkkeet vaikuttavat ruokahalua lisäävästi - tai yksinkertaisesti aktiivisuutta lisääväksi, eli ruokahalun kohoaminen ja toimeliaisuuden lisääntyminen voi näkyä myös lisääntyneenä syömisenä. Toki jotkut lääkkeet voivat yksilökohtaisesti myös vaikuttaa myös kemiallisella tasolla ja aiheuttaa painonnousua, jolloin etsitään hoitavan lääkärin kanssa vaihtoehtoista lääkettä.
Aivan, se syöminen sen painon nousun tai pudotuksen aiheuttaa, ei masennus.
Miten arvasinkaan vastauksesi.
Sanottakoon silti, että tästä ei voi erottaa pois masennuksen vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Sinä haluat vastaukseksi sen, että masennus = lihominen, tai masennus =/= lihominen, vaikka hedelmällisempi keskustelu koskisi sitä, millä tavalla masennus oireilee, ja millä tavalla masennus vaikuttaa painonhallintaan. Mutta tämä nyt on tuttua vähän joka kantilta lihavuudesta keskusteltaessa: tyypillisesti se mielletään vain ja ainoastaan syömisen ja kulutuksen väliseksi balanssiksi, ja tällä voidaan sivuuttaa itse asiassa kaikki muut sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat siihen balanssiin. Toisin sanoen keskustelua käydään 1 % alueella, ja sivuutetaan se loppu 99% - mikä, kaikella kunnioituksella, on minun mielestäni varsin köyhää ja sivistymätöntä keskustelua.Jos masennus automaattisesti lihottaisi, niin miten selität sen etteivät kaikki masentuneet ole lihavia? Niin. Asia ei siis ole niin.
Minä en sanonut, että masennus lihottaa automaattisesti. Lue huolella se, mitä kommentoit. Masennus on hyvin yksilöllisesti oireileva sairaus, jollekin se aiheuttaa painonnousua, jollekin taas painonlaskua. Oireena painonheittelyt puoleen ja toiseen kuitenkin ovat masennukselle tavallista johtuen mm. voimavaroista, joita voi painonhallintaan käyttää, joskus myös kemiallisista tekijöistä (lääkitys) ja myös mm. alituisesta väsymyksestä, stressistä ja ahdistuksesta - jotka niin ikään voivat vaikuttaa painonhallintaan.
Sinä se et vaan pysty myöntämään että se mikä lihottaa on se että syö enemmän kuin kuluttaa. Toki minä voin sanoa että lihoin koska naapuriin perustettiin pitseeria. Ihan automaattisesti vaan lihoin koska pitseeria ilmestyi siihen, se että minä käyn siellä vapaasta tahdostani joka ilta syömässä on ihan asiaankuulumaton juttu eikä sillä ole mitään tekemistä lihomisen kanssa.
Onko totaalisen mahdotonta ymmärtää, että ihmisen toimintoja sanelee psyyke, esim. juuri lihomisen suhteen? Jos on psyykkisiä ongelmia, voivat ne johtaa esim. lohtusyömiseen, JOLLOIN SYÖ ENEMMÄN KUIN KULUTTAA, ELI LIHOO!!! Kukaan ei liho lihomisen ilosta, paitsi sumopainija!
Tunnen esim. monia tupakoinnin lopettaneita, jotka alkavat uudestaan polttaa, koska paino on ryöstäytymässä käsistä. Eli jotain on otettu sitä tupakkaa korvaamaan! Samoin vaikka avioero tai läheisen menetys voi aiheuttaa niin kovan tuskan, että lohtuun vedetään suklaata yms. Tai sitten vaan laihdutaan rajusti! Näin se nyt vaan menee!
Ei se kroppa itsekseen vedä ruokaa suuhunsa kaapista, vaan sun aivot antavat käskyt tehdä syömiseenkin liittyvät toimenpiteet. Ja silloin, kun tuolla latvassa on joku mielen ongelma, voi käytös muuttua niin ratkaisevasti, ETTEI PYSTY enää KONTROLLOIMAAN tekemisiään. Masennus on yksi mahdollisuus tällaiseen tapahtumaketjuun!
Juu, ymmärrän että esim masennus voi saada ihmisen helpommin syömään enemmän. Silloinkin se on ruoka mikä lihottaa, ei se itse masennus. Joten et voi sanoa että olet lihava koska olet masentunut. Olet lihava koska syöt liikaa, se miksi syöt liikaa on toinen juttu.
Joo, masennuksessa ei ole jouleja tai kilokaloreita, ruuassa on :)
Mutta jotain on tapahtunut, jos ihminen lihoo "ilman syytä, tuosta noin vain" huomattavan määrän. On syy ja sen seuraus. Masennus-> mahdollinen lihominen/laihtuminen. Esim. lääkäri diagnosoi "masennuksesta aiheutuneen lihomisen", eikä niin, että "herrajumala mitä sä oikein syöt ja kuinka paljon"? Aina etsitään sitä syytä lihomiseen. Ei vastaanotolla huudella jotain ihratynnyriä ym. ilkkuvaa.
Tunnen masentuneita ammattini puolesta, ja jopa oma veljeni on reilusti ylipainoinen ja hoitolaitoksessa. Heille kaikille on ollut yhteistä se, että hällä väliä, vedetään vaan munkkia ja mitä keksitäänkin. Eli se masennus on se laukaiseva tekijä, eli syy. Lihominen sen seuraus. Ja jos syö yli kulutuksen, lihoo! Psyyke ja fysiikka toimivat yhdessä. Jos jompikumpi pettää, käy hassusti.
Mutta tämän palstan vainoajat eivät suostu myöntämään, että aika usein taustalla on jotain vakavaa, mikä näkyy muille vain "vastenmielisenä läskinä". Koska ei voi ikinä tietää kenenkään taustoista, voi esim. kaupassa jättää lihavat asiakkaat rauhaan (myös Pirkko!) ja keskittyä omiin ostoksiinsa.
Lisäksi on sitten masennuksen lisäksi vielä muita monisäikeisiä syitä, kuten edellä jo kerrottiinkin. Kannattaa muistaa, että on mielen köyhyyttä ja sivistymättömyyttä kenties käydä heikomman kimppuun.
Ei kukaan liho ilman syytä, mutta masennus ei ole syy lihomiseen, vaan syöminen.
Et ajattele loogisesti. Kun pohdit mistä mikin johtuu, tulee sinun pohtia juurisyytä. Juurisyy ei ole syöminen, vaan syömisen hallintaan vaikuttavat biopsykososiaaliset tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen ylipainoinen, nykyään bmi 23. Laihtumisen myötä verenpaineeni laski ihannelukemiin, samoin kolesteroli. Jaksan liikkua, kiivetä portaita vaikka kuusi kerrosta, nukun yöni kuorsaamatta. Jos nämä eivät riitä todisteeksi laihtumisen terveellisyydestä niin mikä sitten?
Entäs jos on lihava, verenpaine matala, kolesteroli kunnossa? Jaksaa liikkua ihan yhtä paljon kuin sinä, koska on aina liikkunut paljon, eikä ole koskaan kuorsannut?
ONko se todiste lihavuuden terveellisyydestä?
Vai siitä, että jos on hyvät ja terveet elintavat, niin ne suojaa jo paljon terveyttä, painosta huolimatta? Kun loppupeleissä sitten kukaan ei voi taata hoikalle pitkää ja tervettä elämää, tai lihavalle sairauksia. Kaikki on vain todennäköisyyksiä, ja yksilön kohdalla voi käydä ihan miten vaan.
Jos sulla on ylipainoa, niin syömisesi ei ainakaan ole kunnossa, joten turha puhua terveistä elintavoista.
Mites vaikka Bull Mentula, jonka BMI on yli 40, onko sillä syöminen kunnossa?
EI vaan aikuisten oikeasti: ihminen on voinut lihoa vaikka 20 vuotta aikaisemmin, ja sen jälkeen löytänyt tasapainon syömiseen ja liikkumiseen. Ja voida erittäin hyvin ja syödä terveellisesti, mutta ilman kalorivajetta. Ja jos ei ole kalorivajetta, silloin ei laihdu, mutta muuten voi voida erinomaisen hyvin.
Tai se kalorivaje voi olla niin maltillinen, että paino putoaa hyvin hitaasti, mikä itse asiassa on kaikkein terveellisin tapa.
JOka tapauksessa edelleenkään ihmisestä ei voi tehdä päätelmiä terveellisistä elämäntavoista painon perusteella. Tämä meidän palikka-ajattelu, jossa lihava=sairas ja hoikka=terve on ihan kieroutunut ja tekee pahaa kaikille. Koska edelleenkin: kaikkein tärkeimpiä on ne elintavat.
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on aivan turhaa, kyllä ylipainoiset sen itsekin tietävät. Sellaista itsensä ylentämistä on nämä lihavuusaloitukset jokainen.
Tämä! Eivätkä raukat ymmärrä ettei sitä lopulta siedä kukaan eivät edes muut hoikat.
Nämä mesoajat laittavat itse itsensä suurennuslasin alle ja vaikka siellä ei näy ylipainoa niin sieltä aina näkyy jotain muuta.Höpöhöpö. Mistäs tiedät kuka minua sietää. Eikö sinullakaan ole mitään kunnon argumenttia? eikä tämä ole mitään mesoamista, enemmän ne ylipainoiset mesoavat.
Itse en ole suomalaisiin ylipainoisiin törmännyt jotka väittävät ylipainon olevan terveellistä tai muuten tekisivät itsestään numeroa. Enemmänkin pitävät matalaa profiilia ja kokevat olonsa ikäväksi. Amerikkalaiset ovat sitten oma lukunsa ainakin mitä televisiosta näkee.
Jos ei ihan idiootti ole niin ymmärtää että elintapojen muutos on valkeaa. Toisille laihtuminen ja laihana pysyminen on kovin paljon vaikeampaa kun toisille.
Miksi ei anneta ihmisten elää elämäänsä. Kyllä ne terveydenalan ihmiset hoitavat muiden terveyteen puuttumisen tai näiden omat läheiset ihmiset. Ei todellakaan ole ulkopuolisten asia puuttua ja siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää.
Ymmärrän sen että elintapojen muutos on vaikeaa, sillä olen itsekin laihduttanut aikoinaan, mainitsin sen viestissä nro 3. En vaan pidä siitä että ei myönnetä ylipainon olevan epäterveellistä.
Mutta jos luit viestini kokonaan niin huomasit että kirjoitin myös etten ole törmännyt yhteenkään ylipainoiseen joka väittäisi ylipainon olevan mitenkään terveellistä. Ihmiset kyllä tietävät sen olevan epäterveellistä, syyt ylipainoon ovatkin sitten asia erikseen.
Minä olen törmännyt erittäin moniin ylipainoisiin jotka väittävät ylipainon olevan terveellistä. Ja jos väität että valehtelen, minäkin voin väittää että sinä valehtelet.
Voisitko valottaa missä "törmäysyhteyksissä" asia on tullut lihavien kanssa puheeksi ja olet tällaisia kannanottoja ja väitteitä kuullut? Mistä antoisa keskustelu on yleensä alkanut?
Olen ex-lihava ja tunnen mielettömän määrän ylipainoisia asiayhteyden kautta, enkä koskaan ole kenenkään tällaista kuullut väittävän. Ehkä huumorilla, sillä mustalla, jota voidaan huvittuneina porukalla tehostaa, kun joku ääliö tulee iholle. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap lienet nuori. Pitäisin sinuna matalampaa profiilia enkä kovin mesoasi tuosta ylupainosta.
Olen hyvässä keski- iässä ja olin nuorena lievästi ylipainoinen , siis todella vain normaalipainon ja ylipainon rajamailla.
Sain siitä kuitenkin huomautteluita koska siihen aikaan ylipaino oli harvinaista.
Mutta en ole lihonut, olen edelleen saman. Ei pömppömahaa tms. Näytän ikäisekseni hyvältä.
Vaan nuo monet ikätoverini ovatkin nyt minua monta , jotkut monta kymmentä kiloa lihavampia,kuin minä. Ja sen näkee heidän katseestaan että osat ovat vaihtuneet.Muutenkaan ei tiedä miten elämä kohtelee.
Ei kannata likaa mestaroida toisia, voi joutua häpeämään itseään.Tälläinen kommentti aina ihmetyttää. "Sinäkin saatat lihoa ihan omista teoistasi riippumatta." ei, en saata.
Mites masennus? Mielestäsi itse aiheutettu sairaus? Masennuksen seurauksena ihminen voi joko lihoa reippaasti tai sitten laihtua rajusti. Kuulut varmaan noihin jälkimmäisiin, tietenkin, jos masis iskee? Voi sua, pikku messias. ohis
Kerrotko vielä miten se masennus lihottaa ilman että syön enemmän kuin kulutan?
Tällaisessa hengessä on vaikea käydä keskustelua niin monisyisestä ongelmasta kuin lihavuus. Luulisi välkymmänkin jo ymmärtävän, että lihavuus ei ole ainoastaan syönnin ja kulutuksen välinen suhde, vaan tähän ympärille nivoutuu liuta muita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä - joista mahdollinen masennus on vain yksi, joskaan ei kaikkien lihavien ylipainoon vaikuttava tekijä.
Eli et osannut vastata. Hmm. Mielenkiintoista.
Tää argumentointi on yhtä älykästä, kuin jos pohdittaisiin alkoholismia, ja joku vaan vänkyttäisi, että alkoholismia ei ole olemassa, koska jokainen voi halutessaan olla juomatta.
Mikä on sinänsä jännä, että aika harva kuitenkaan yrittää opettaa päihdeongelmaisia kuten lihavia yritetään: sössötetään jostain ruokaympyrästä ja itsekurista, vaikka ihan jokainen on jo noi litaniat kuullut. Niin mitä jos päihdeongelmaisille yritettäisiin opettaa miten pullon korkki laitetaan kiinni, tai huumeet jätetään ostamatta. Ihan yhtä älykästä.
Kuitenkin meillä on lihavia ja meillä on päihdeongelmaisia. Joten voisiko olla, että tuo idioottimainen vänkytys siitä että kaikki on kiinni vain syömisestä, olisi jo vähän niinkuin tyhmemmän kansanosan toimintaa?
Kun kysymyshän on lihavuudessa lopulta ihan sama kuin päihdeongelmissa: MIKSI? Miksi ihminen syö yli tarpeensa tai MIKSI ihmisen elimistö ei toimi kuten sen pitäisi? Vain näihin kysymyksiin vastauksia etsimällä on mahdollista oikeasti hoitaa lihavuutta. Ja ihan hirveän harvoin se tapahtuu puuttumalla vain konkreettisesti syömiseen.
Lihavuudessa on kyse syömisestä. Ei kuitenkaan ruuan määrässä, vaan sisällössä. Ruokaympyrä ja itsekuri on hölmöläisten keksintö.
Olkiukko on kevyt!
Läski on läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen ylipainoinen, nykyään bmi 23. Laihtumisen myötä verenpaineeni laski ihannelukemiin, samoin kolesteroli. Jaksan liikkua, kiivetä portaita vaikka kuusi kerrosta, nukun yöni kuorsaamatta. Jos nämä eivät riitä todisteeksi laihtumisen terveellisyydestä niin mikä sitten?
Entäs jos on lihava, verenpaine matala, kolesteroli kunnossa? Jaksaa liikkua ihan yhtä paljon kuin sinä, koska on aina liikkunut paljon, eikä ole koskaan kuorsannut?
ONko se todiste lihavuuden terveellisyydestä?
Vai siitä, että jos on hyvät ja terveet elintavat, niin ne suojaa jo paljon terveyttä, painosta huolimatta? Kun loppupeleissä sitten kukaan ei voi taata hoikalle pitkää ja tervettä elämää, tai lihavalle sairauksia. Kaikki on vain todennäköisyyksiä, ja yksilön kohdalla voi käydä ihan miten vaan.
Jos sulla on ylipainoa, niin syömisesi ei ainakaan ole kunnossa, joten turha puhua terveistä elintavoista.
Mites vaikka Bull Mentula, jonka BMI on yli 40, onko sillä syöminen kunnossa?
EI vaan aikuisten oikeasti: ihminen on voinut lihoa vaikka 20 vuotta aikaisemmin, ja sen jälkeen löytänyt tasapainon syömiseen ja liikkumiseen. Ja voida erittäin hyvin ja syödä terveellisesti, mutta ilman kalorivajetta. Ja jos ei ole kalorivajetta, silloin ei laihdu, mutta muuten voi voida erinomaisen hyvin.
Tai se kalorivaje voi olla niin maltillinen, että paino putoaa hyvin hitaasti, mikä itse asiassa on kaikkein terveellisin tapa.
JOka tapauksessa edelleenkään ihmisestä ei voi tehdä päätelmiä terveellisistä elämäntavoista painon perusteella. Tämä meidän palikka-ajattelu, jossa lihava=sairas ja hoikka=terve on ihan kieroutunut ja tekee pahaa kaikille. Koska edelleenkin: kaikkein tärkeimpiä on ne elintavat.
Lääketiede on tahallaan tehnyt lihavista esisairaita, joita tulisi hoitaa. Tällä he ovat saaneet businekset sekä itselleen että laihdutusmarkkinoille.
Samaan aikaan vaateteollisuus standardoi vaatekoot muutaman malliapinan kokoihin ja visuaalisuuden tuominen ihmisen arkeen tv:n ja some jne avulla on tuonut tarpeen mukautua toisiin ihmisiin.
Some kaiken lisäksi on tuottanut ihmisiä, joiden itsetunto on nollilla vaikka olisi miten hyvä tahansa. Tälläkin on tarkoituksensa, koska pillerikauppiaat myy mielellään nappeja pahan olon poistamiseksi ja ihmisten tavoitellessa onnea ostamalla jotain joku jossain hyötyy.
Terve ihminen on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Tämän tiesivät jo antiikin filosofit.
Hoikathan vastustaa ilmeisesti lihavien silmiss ylipainoa jo pelkällä olemassaolollaan, minkä lihavat näkee punaisena vaatteena ja syöksyvät oitis nälvimään pulkannarua, että pidäs kiinni veljestäs lyhtypylväästä ettei tuuli vie. Vaikka hoikka ei olisi sanonut mitään koskaan lihavan läskeistä. Näin se vaan aina menee. Kohta alan olemaan siinä pisteessä, että sanon läskeille suorat sanat aina sellaisen nähdessäni, niinhän nekin tekee minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap lienet nuori. Pitäisin sinuna matalampaa profiilia enkä kovin mesoasi tuosta ylupainosta.
Olen hyvässä keski- iässä ja olin nuorena lievästi ylipainoinen , siis todella vain normaalipainon ja ylipainon rajamailla.
Sain siitä kuitenkin huomautteluita koska siihen aikaan ylipaino oli harvinaista.
Mutta en ole lihonut, olen edelleen saman. Ei pömppömahaa tms. Näytän ikäisekseni hyvältä.
Vaan nuo monet ikätoverini ovatkin nyt minua monta , jotkut monta kymmentä kiloa lihavampia,kuin minä. Ja sen näkee heidän katseestaan että osat ovat vaihtuneet.Muutenkaan ei tiedä miten elämä kohtelee.
Ei kannata likaa mestaroida toisia, voi joutua häpeämään itseään.Tälläinen kommentti aina ihmetyttää. "Sinäkin saatat lihoa ihan omista teoistasi riippumatta." ei, en saata.
Mites masennus? Mielestäsi itse aiheutettu sairaus? Masennuksen seurauksena ihminen voi joko lihoa reippaasti tai sitten laihtua rajusti. Kuulut varmaan noihin jälkimmäisiin, tietenkin, jos masis iskee? Voi sua, pikku messias. ohis
Kerrotko vielä miten se masennus lihottaa ilman että syön enemmän kuin kulutan?
Tällaisessa hengessä on vaikea käydä keskustelua niin monisyisestä ongelmasta kuin lihavuus. Luulisi välkymmänkin jo ymmärtävän, että lihavuus ei ole ainoastaan syönnin ja kulutuksen välinen suhde, vaan tähän ympärille nivoutuu liuta muita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä - joista mahdollinen masennus on vain yksi, joskaan ei kaikkien lihavien ylipainoon vaikuttava tekijä.
Eli et osannut vastata. Hmm. Mielenkiintoista.
Todennäköisesti sinä vain sivuuttaisit vastauksen ja tukeutuisit silti omaan mantraasi siitä, että mikään muu ylipainoisuuteen ei johda kuin syönnin ja kulutuksen suhde. Mutta samapa se minulle, minulla on aikaa.
Masentuneellahan tyypillinen oire on, että paino joko nousee, tai vaihtoehtoisesti putoaa paljon: masentuneella ei ole resursseja kiinnittää syömisiinsä samalla tavalla huomiota kuin terveet, hän voi olla liian lamaantunut syödäkseen, tai vaihtoehtoisesti yrittää turruttaa tunteensa syömisellä. Yksittäistä kaavaahan tähän ei ole, koska masennus kuitenkin oireilee hyvin yksilöllisesti kantajillaan.
Todennäköisesti etsit tästä aasinsillan siihen, että hahaa, masennus ei aiheuta lihavuutta, hän vain syö vähemmän/enemmän kuin kuluttaa. Minä taas sanon, että näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan eri ilmiöiksi, koska masennus kuitenkin vaikuttaa vahvasti painoon.
Myös lääkitys voi vaikuttaa painonnousuun. Ei siten, että mikään pilleri sisältäisi 10 000 kcal, vaan jotkut lääkkeet vaikuttavat ruokahalua lisäävästi - tai yksinkertaisesti aktiivisuutta lisääväksi, eli ruokahalun kohoaminen ja toimeliaisuuden lisääntyminen voi näkyä myös lisääntyneenä syömisenä. Toki jotkut lääkkeet voivat yksilökohtaisesti myös vaikuttaa myös kemiallisella tasolla ja aiheuttaa painonnousua, jolloin etsitään hoitavan lääkärin kanssa vaihtoehtoista lääkettä.
Aivan, se syöminen sen painon nousun tai pudotuksen aiheuttaa, ei masennus.
Miten arvasinkaan vastauksesi.
Sanottakoon silti, että tästä ei voi erottaa pois masennuksen vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Sinä haluat vastaukseksi sen, että masennus = lihominen, tai masennus =/= lihominen, vaikka hedelmällisempi keskustelu koskisi sitä, millä tavalla masennus oireilee, ja millä tavalla masennus vaikuttaa painonhallintaan. Mutta tämä nyt on tuttua vähän joka kantilta lihavuudesta keskusteltaessa: tyypillisesti se mielletään vain ja ainoastaan syömisen ja kulutuksen väliseksi balanssiksi, ja tällä voidaan sivuuttaa itse asiassa kaikki muut sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat siihen balanssiin. Toisin sanoen keskustelua käydään 1 % alueella, ja sivuutetaan se loppu 99% - mikä, kaikella kunnioituksella, on minun mielestäni varsin köyhää ja sivistymätöntä keskustelua.Jos masennus automaattisesti lihottaisi, niin miten selität sen etteivät kaikki masentuneet ole lihavia? Niin. Asia ei siis ole niin.
Minä en sanonut, että masennus lihottaa automaattisesti. Lue huolella se, mitä kommentoit. Masennus on hyvin yksilöllisesti oireileva sairaus, jollekin se aiheuttaa painonnousua, jollekin taas painonlaskua. Oireena painonheittelyt puoleen ja toiseen kuitenkin ovat masennukselle tavallista johtuen mm. voimavaroista, joita voi painonhallintaan käyttää, joskus myös kemiallisista tekijöistä (lääkitys) ja myös mm. alituisesta väsymyksestä, stressistä ja ahdistuksesta - jotka niin ikään voivat vaikuttaa painonhallintaan.
Sinä se et vaan pysty myöntämään että se mikä lihottaa on se että syö enemmän kuin kuluttaa. Toki minä voin sanoa että lihoin koska naapuriin perustettiin pitseeria. Ihan automaattisesti vaan lihoin koska pitseeria ilmestyi siihen, se että minä käyn siellä vapaasta tahdostani joka ilta syömässä on ihan asiaankuulumaton juttu eikä sillä ole mitään tekemistä lihomisen kanssa.
Onko totaalisen mahdotonta ymmärtää, että ihmisen toimintoja sanelee psyyke, esim. juuri lihomisen suhteen? Jos on psyykkisiä ongelmia, voivat ne johtaa esim. lohtusyömiseen, JOLLOIN SYÖ ENEMMÄN KUIN KULUTTAA, ELI LIHOO!!! Kukaan ei liho lihomisen ilosta, paitsi sumopainija!
Tunnen esim. monia tupakoinnin lopettaneita, jotka alkavat uudestaan polttaa, koska paino on ryöstäytymässä käsistä. Eli jotain on otettu sitä tupakkaa korvaamaan! Samoin vaikka avioero tai läheisen menetys voi aiheuttaa niin kovan tuskan, että lohtuun vedetään suklaata yms. Tai sitten vaan laihdutaan rajusti! Näin se nyt vaan menee!
Ei se kroppa itsekseen vedä ruokaa suuhunsa kaapista, vaan sun aivot antavat käskyt tehdä syömiseenkin liittyvät toimenpiteet. Ja silloin, kun tuolla latvassa on joku mielen ongelma, voi käytös muuttua niin ratkaisevasti, ETTEI PYSTY enää KONTROLLOIMAAN tekemisiään. Masennus on yksi mahdollisuus tällaiseen tapahtumaketjuun!
Juu, ymmärrän että esim masennus voi saada ihmisen helpommin syömään enemmän. Silloinkin se on ruoka mikä lihottaa, ei se itse masennus. Joten et voi sanoa että olet lihava koska olet masentunut. Olet lihava koska syöt liikaa, se miksi syöt liikaa on toinen juttu.
Joo, masennuksessa ei ole jouleja tai kilokaloreita, ruuassa on :)
Mutta jotain on tapahtunut, jos ihminen lihoo "ilman syytä, tuosta noin vain" huomattavan määrän. On syy ja sen seuraus. Masennus-> mahdollinen lihominen/laihtuminen. Esim. lääkäri diagnosoi "masennuksesta aiheutuneen lihomisen", eikä niin, että "herrajumala mitä sä oikein syöt ja kuinka paljon"? Aina etsitään sitä syytä lihomiseen. Ei vastaanotolla huudella jotain ihratynnyriä ym. ilkkuvaa.
Tunnen masentuneita ammattini puolesta, ja jopa oma veljeni on reilusti ylipainoinen ja hoitolaitoksessa. Heille kaikille on ollut yhteistä se, että hällä väliä, vedetään vaan munkkia ja mitä keksitäänkin. Eli se masennus on se laukaiseva tekijä, eli syy. Lihominen sen seuraus. Ja jos syö yli kulutuksen, lihoo! Psyyke ja fysiikka toimivat yhdessä. Jos jompikumpi pettää, käy hassusti.
Mutta tämän palstan vainoajat eivät suostu myöntämään, että aika usein taustalla on jotain vakavaa, mikä näkyy muille vain "vastenmielisenä läskinä". Koska ei voi ikinä tietää kenenkään taustoista, voi esim. kaupassa jättää lihavat asiakkaat rauhaan (myös Pirkko!) ja keskittyä omiin ostoksiinsa.
Lisäksi on sitten masennuksen lisäksi vielä muita monisäikeisiä syitä, kuten edellä jo kerrottiinkin. Kannattaa muistaa, että on mielen köyhyyttä ja sivistymättömyyttä kenties käydä heikomman kimppuun.
Ei kukaan liho ilman syytä, mutta masennus ei ole syy lihomiseen, vaan syöminen.
Onko tämä nyt sitä "pulushakkia"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen ylipainoinen, nykyään bmi 23. Laihtumisen myötä verenpaineeni laski ihannelukemiin, samoin kolesteroli. Jaksan liikkua, kiivetä portaita vaikka kuusi kerrosta, nukun yöni kuorsaamatta. Jos nämä eivät riitä todisteeksi laihtumisen terveellisyydestä niin mikä sitten?
Entäs jos on lihava, verenpaine matala, kolesteroli kunnossa? Jaksaa liikkua ihan yhtä paljon kuin sinä, koska on aina liikkunut paljon, eikä ole koskaan kuorsannut?
ONko se todiste lihavuuden terveellisyydestä?
Vai siitä, että jos on hyvät ja terveet elintavat, niin ne suojaa jo paljon terveyttä, painosta huolimatta? Kun loppupeleissä sitten kukaan ei voi taata hoikalle pitkää ja tervettä elämää, tai lihavalle sairauksia. Kaikki on vain todennäköisyyksiä, ja yksilön kohdalla voi käydä ihan miten vaan.
Jos sulla on ylipainoa, niin syömisesi ei ainakaan ole kunnossa, joten turha puhua terveistä elintavoista.
Mites vaikka Bull Mentula, jonka BMI on yli 40, onko sillä syöminen kunnossa?
EI vaan aikuisten oikeasti: ihminen on voinut lihoa vaikka 20 vuotta aikaisemmin, ja sen jälkeen löytänyt tasapainon syömiseen ja liikkumiseen. Ja voida erittäin hyvin ja syödä terveellisesti, mutta ilman kalorivajetta. Ja jos ei ole kalorivajetta, silloin ei laihdu, mutta muuten voi voida erinomaisen hyvin.
Tai se kalorivaje voi olla niin maltillinen, että paino putoaa hyvin hitaasti, mikä itse asiassa on kaikkein terveellisin tapa.
JOka tapauksessa edelleenkään ihmisestä ei voi tehdä päätelmiä terveellisistä elämäntavoista painon perusteella. Tämä meidän palikka-ajattelu, jossa lihava=sairas ja hoikka=terve on ihan kieroutunut ja tekee pahaa kaikille. Koska edelleenkin: kaikkein tärkeimpiä on ne elintavat.
Ei terveellisyyttä lasketa kaloreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen ylipainoinen, nykyään bmi 23. Laihtumisen myötä verenpaineeni laski ihannelukemiin, samoin kolesteroli. Jaksan liikkua, kiivetä portaita vaikka kuusi kerrosta, nukun yöni kuorsaamatta. Jos nämä eivät riitä todisteeksi laihtumisen terveellisyydestä niin mikä sitten?
Entäs jos on lihava, verenpaine matala, kolesteroli kunnossa? Jaksaa liikkua ihan yhtä paljon kuin sinä, koska on aina liikkunut paljon, eikä ole koskaan kuorsannut?
ONko se todiste lihavuuden terveellisyydestä?
Vai siitä, että jos on hyvät ja terveet elintavat, niin ne suojaa jo paljon terveyttä, painosta huolimatta? Kun loppupeleissä sitten kukaan ei voi taata hoikalle pitkää ja tervettä elämää, tai lihavalle sairauksia. Kaikki on vain todennäköisyyksiä, ja yksilön kohdalla voi käydä ihan miten vaan.
Jos sulla on ylipainoa, niin syömisesi ei ainakaan ole kunnossa, joten turha puhua terveistä elintavoista.
Mites vaikka Bull Mentula, jonka BMI on yli 40, onko sillä syöminen kunnossa?
EI vaan aikuisten oikeasti: ihminen on voinut lihoa vaikka 20 vuotta aikaisemmin, ja sen jälkeen löytänyt tasapainon syömiseen ja liikkumiseen. Ja voida erittäin hyvin ja syödä terveellisesti, mutta ilman kalorivajetta. Ja jos ei ole kalorivajetta, silloin ei laihdu, mutta muuten voi voida erinomaisen hyvin.
Tai se kalorivaje voi olla niin maltillinen, että paino putoaa hyvin hitaasti, mikä itse asiassa on kaikkein terveellisin tapa.
JOka tapauksessa edelleenkään ihmisestä ei voi tehdä päätelmiä terveellisistä elämäntavoista painon perusteella. Tämä meidän palikka-ajattelu, jossa lihava=sairas ja hoikka=terve on ihan kieroutunut ja tekee pahaa kaikille. Koska edelleenkin: kaikkein tärkeimpiä on ne elintavat.
Lääketiede on tahallaan tehnyt lihavista esisairaita, joita tulisi hoitaa. Tällä he ovat saaneet businekset sekä itselleen että laihdutusmarkkinoille.
Samaan aikaan vaateteollisuus standardoi vaatekoot muutaman malliapinan kokoihin ja visuaalisuuden tuominen ihmisen arkeen tv:n ja some jne avulla on tuonut tarpeen mukautua toisiin ihmisiin.
Some kaiken lisäksi on tuottanut ihmisiä, joiden itsetunto on nollilla vaikka olisi miten hyvä tahansa. Tälläkin on tarkoituksensa, koska pillerikauppiaat myy mielellään nappeja pahan olon poistamiseksi ja ihmisten tavoitellessa onnea ostamalla jotain joku jossain hyötyy.
Terve ihminen on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Tämän tiesivät jo antiikin filosofit.
Tästä jäi pois urheiluhulluus. Tiede tietää esimerkiksi HIIT-harjoittelun olevan tehokkaampi kuin hirveä pitkäkestoinen rääkki, mutta koska HIIT ei tuota rahaa urheiluvälineteollisuudelle ja perse-anaalitreenaajille (personaltrainereille), niin eihän siitä pahemmin huudella.
HIIT:stä oli erinomainen ohjelma 5v sitten
.... ja tutkijahemmo videolla sattuu olemaan suomalainen. Harmi sinänsä, että tällaiset faktat eivät saa näkyvyyttä.Vierailija kirjoitti:
Hoikathan vastustaa ilmeisesti lihavien silmiss ylipainoa jo pelkällä olemassaolollaan, minkä lihavat näkee punaisena vaatteena ja syöksyvät oitis nälvimään pulkannarua, että pidäs kiinni veljestäs lyhtypylväästä ettei tuuli vie. Vaikka hoikka ei olisi sanonut mitään koskaan lihavan läskeistä. Näin se vaan aina menee. Kohta alan olemaan siinä pisteessä, että sanon läskeille suorat sanat aina sellaisen nähdessäni, niinhän nekin tekee minulle.
Yksilöllisenä kokemuksena ymmärrän hyvin, että tämä loukkaa, ja tällaiselle urpolle on täysin ok antaa takaisin yhtään säälimättä.
Näin yleisellä tasolla taas pelkään, että näistä kokemuksista vedetään yhtäläisyysviiva siihen, että lihavia jotenkin suosittaisiin, tai että he nauttisivat jotenkin suojattua asemaa loukkauksilta. Mikä siis ei pidä paikkansa. Urpo käytös on urpoa käytöstä ketä tahansa kohtaan, mutta urpo käytös henkilöä X kohtaan ei kumoa loukkauksia henkilöä/ryhmää Y kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikathan vastustaa ilmeisesti lihavien silmiss ylipainoa jo pelkällä olemassaolollaan, minkä lihavat näkee punaisena vaatteena ja syöksyvät oitis nälvimään pulkannarua, että pidäs kiinni veljestäs lyhtypylväästä ettei tuuli vie. Vaikka hoikka ei olisi sanonut mitään koskaan lihavan läskeistä. Näin se vaan aina menee. Kohta alan olemaan siinä pisteessä, että sanon läskeille suorat sanat aina sellaisen nähdessäni, niinhän nekin tekee minulle.
Yksilöllisenä kokemuksena ymmärrän hyvin, että tämä loukkaa, ja tällaiselle urpolle on täysin ok antaa takaisin yhtään säälimättä.
Näin yleisellä tasolla taas pelkään, että näistä kokemuksista vedetään yhtäläisyysviiva siihen, että lihavia jotenkin suosittaisiin, tai että he nauttisivat jotenkin suojattua asemaa loukkauksilta. Mikä siis ei pidä paikkansa. Urpo käytös on urpoa käytöstä ketä tahansa kohtaan, mutta urpo käytös henkilöä X kohtaan ei kumoa loukkauksia henkilöä/ryhmää Y kohtaan.
Oletko muka joskus kuullut, että lihavalle piruiltaisiin? Siis näin aikuisten maailmassa. Minä en ole. Se on aina hoikka, joka saa kuulla sontaa lihavilta. Hoikat ei uskalla sanoa lihaville koskaan mitään. Kyllä se minusta vaan siltä näyttää, että lihavat nauttii jostain naljailuetuoikeudesta. Kun ei hoikat heille naljaile, niin he vähintäänkin aina tuo itse sen lihavuutensa esille jossain muka-huumorin muodossa ja katsovat kai sitten sen oikeudeksi alkaa naljailemaan hoikille näiden hoikkuudesta. Ikäänkuin jonkinlainen kieroutunut roolipeli jossa lihava vetää hoikan vittuiluroolin itseään mollaten.
Mikset vaa ala kampanjoimaan nostettavien työpöytien edestä? Eihän huono ryhtikään oo yhtää terveellistä.
Se ei vaan oo ikinä avautunut mulle et kui jotkut jaksaa välittää muiden terveydestä :’D kuinka monta kertaa ootte sanonu sille laihimmalle tyypille et syö jotai terveellistä mäkin tai pizzan sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikathan vastustaa ilmeisesti lihavien silmiss ylipainoa jo pelkällä olemassaolollaan, minkä lihavat näkee punaisena vaatteena ja syöksyvät oitis nälvimään pulkannarua, että pidäs kiinni veljestäs lyhtypylväästä ettei tuuli vie. Vaikka hoikka ei olisi sanonut mitään koskaan lihavan läskeistä. Näin se vaan aina menee. Kohta alan olemaan siinä pisteessä, että sanon läskeille suorat sanat aina sellaisen nähdessäni, niinhän nekin tekee minulle.
Yksilöllisenä kokemuksena ymmärrän hyvin, että tämä loukkaa, ja tällaiselle urpolle on täysin ok antaa takaisin yhtään säälimättä.
Näin yleisellä tasolla taas pelkään, että näistä kokemuksista vedetään yhtäläisyysviiva siihen, että lihavia jotenkin suosittaisiin, tai että he nauttisivat jotenkin suojattua asemaa loukkauksilta. Mikä siis ei pidä paikkansa. Urpo käytös on urpoa käytöstä ketä tahansa kohtaan, mutta urpo käytös henkilöä X kohtaan ei kumoa loukkauksia henkilöä/ryhmää Y kohtaan.
Oletko muka joskus kuullut, että lihavalle piruiltaisiin? Siis näin aikuisten maailmassa. Minä en ole. Se on aina hoikka, joka saa kuulla sontaa lihavilta. Hoikat ei uskalla sanoa lihaville koskaan mitään. Kyllä se minusta vaan siltä näyttää, että lihavat nauttii jostain naljailuetuoikeudesta. Kun ei hoikat heille naljaile, niin he vähintäänkin aina tuo itse sen lihavuutensa esille jossain muka-huumorin muodossa ja katsovat kai sitten sen oikeudeksi alkaa naljailemaan hoikille näiden hoikkuudesta. Ikäänkuin jonkinlainen kieroutunut roolipeli jossa lihava vetää hoikan vittuiluroolin itseään mollaten.
Olen. Minulle on monta kertaa tultu henkilökohtaisesti "huolehtimaan" painostani lukemattomia kertoja, ja joskus myös hyvin epäsopivissa tilanteissa - kuten työkeikalla asiakkaan toimesta, tai viihteellä täysin random-tilanteessa puolivieraalta ihmiseltä. Ventovieras on kehottanut minua "tekemään jotakin ittelleni" täysin puun takaa, sukulaiseni puuttui erittäin ahkerasti ylipainooni, ja itse asiassa painoni on otettu erittäin usein puheeksi, olipa kyse positiivisesta ("hienoa kun uskallat tanssia/pukeutua ylipainoisena tavalla X", "olet nätti, vaikka oletkin lihava") tai negatiivisesta (näitä tuskin tarvitsee luetella).
En vähättele kokemustasi sillä, että minä olen kokenut loukkauksia. Älä siis sinäkään väitä, ettenkö minä ylipainoisena olisi saanut osakseni kurjaa kohtelua nimenomaan ylipainoni vuoksi siksi, että sinäkin olet saanut hoikkuutesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen henkilökohtaista ominaisuutta pitää vastustaa? Kuulostaa vähän hölmöltä. Vastustatko myös huonoa näköä ja kumaraa ryhtiä? Mitä aiot näille asioille tehdä? Oletko suunnitellut esim lakialoitetta tai oletko perustanut yhdistyksen tätä asiaa edistääksesi?
"Henkilökohtaista ominaisuutta"? Esimerkiksi huono näkö ei ole sopiva vertaus tässä asiassa. Sopiva olisi esimerkiksi alkoholismi, tupakointi tms. Ylipaino ei ole synnynnäinen ominaisuus kuten silmien väri tai rintojen koko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen henkilökohtaista ominaisuutta pitää vastustaa? Kuulostaa vähän hölmöltä. Vastustatko myös huonoa näköä ja kumaraa ryhtiä? Mitä aiot näille asioille tehdä? Oletko suunnitellut esim lakialoitetta tai oletko perustanut yhdistyksen tätä asiaa edistääksesi?
"Henkilökohtaista ominaisuutta"? Esimerkiksi huono näkö ei ole sopiva vertaus tässä asiassa. Sopiva olisi esimerkiksi alkoholismi, tupakointi tms. Ylipaino ei ole synnynnäinen ominaisuus kuten silmien väri tai rintojen koko.
Nykyisin yhä useammin on. Synnynnäiseksi voi katsoa myös epigeneettisen ohjelmoitumisen. Perimä selittää lihavuusepidemiasta ison osan muutenkin. FTO-geenit erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap lienet nuori. Pitäisin sinuna matalampaa profiilia enkä kovin mesoasi tuosta ylupainosta.
Olen hyvässä keski- iässä ja olin nuorena lievästi ylipainoinen , siis todella vain normaalipainon ja ylipainon rajamailla.
Sain siitä kuitenkin huomautteluita koska siihen aikaan ylipaino oli harvinaista.
Mutta en ole lihonut, olen edelleen saman. Ei pömppömahaa tms. Näytän ikäisekseni hyvältä.
Vaan nuo monet ikätoverini ovatkin nyt minua monta , jotkut monta kymmentä kiloa lihavampia,kuin minä. Ja sen näkee heidän katseestaan että osat ovat vaihtuneet.Muutenkaan ei tiedä miten elämä kohtelee.
Ei kannata likaa mestaroida toisia, voi joutua häpeämään itseään.Tälläinen kommentti aina ihmetyttää. "Sinäkin saatat lihoa ihan omista teoistasi riippumatta." ei, en saata.
Mites masennus? Mielestäsi itse aiheutettu sairaus? Masennuksen seurauksena ihminen voi joko lihoa reippaasti tai sitten laihtua rajusti. Kuulut varmaan noihin jälkimmäisiin, tietenkin, jos masis iskee? Voi sua, pikku messias. ohis
Kerrotko vielä miten se masennus lihottaa ilman että syön enemmän kuin kulutan?
Tällaisessa hengessä on vaikea käydä keskustelua niin monisyisestä ongelmasta kuin lihavuus. Luulisi välkymmänkin jo ymmärtävän, että lihavuus ei ole ainoastaan syönnin ja kulutuksen välinen suhde, vaan tähän ympärille nivoutuu liuta muita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä - joista mahdollinen masennus on vain yksi, joskaan ei kaikkien lihavien ylipainoon vaikuttava tekijä.
Eli et osannut vastata. Hmm. Mielenkiintoista.
Todennäköisesti sinä vain sivuuttaisit vastauksen ja tukeutuisit silti omaan mantraasi siitä, että mikään muu ylipainoisuuteen ei johda kuin syönnin ja kulutuksen suhde. Mutta samapa se minulle, minulla on aikaa.
Masentuneellahan tyypillinen oire on, että paino joko nousee, tai vaihtoehtoisesti putoaa paljon: masentuneella ei ole resursseja kiinnittää syömisiinsä samalla tavalla huomiota kuin terveet, hän voi olla liian lamaantunut syödäkseen, tai vaihtoehtoisesti yrittää turruttaa tunteensa syömisellä. Yksittäistä kaavaahan tähän ei ole, koska masennus kuitenkin oireilee hyvin yksilöllisesti kantajillaan.
Todennäköisesti etsit tästä aasinsillan siihen, että hahaa, masennus ei aiheuta lihavuutta, hän vain syö vähemmän/enemmän kuin kuluttaa. Minä taas sanon, että näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan eri ilmiöiksi, koska masennus kuitenkin vaikuttaa vahvasti painoon.
Myös lääkitys voi vaikuttaa painonnousuun. Ei siten, että mikään pilleri sisältäisi 10 000 kcal, vaan jotkut lääkkeet vaikuttavat ruokahalua lisäävästi - tai yksinkertaisesti aktiivisuutta lisääväksi, eli ruokahalun kohoaminen ja toimeliaisuuden lisääntyminen voi näkyä myös lisääntyneenä syömisenä. Toki jotkut lääkkeet voivat yksilökohtaisesti myös vaikuttaa myös kemiallisella tasolla ja aiheuttaa painonnousua, jolloin etsitään hoitavan lääkärin kanssa vaihtoehtoista lääkettä.
Aivan, se syöminen sen painon nousun tai pudotuksen aiheuttaa, ei masennus.
Miten arvasinkaan vastauksesi.
Sanottakoon silti, että tästä ei voi erottaa pois masennuksen vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Sinä haluat vastaukseksi sen, että masennus = lihominen, tai masennus =/= lihominen, vaikka hedelmällisempi keskustelu koskisi sitä, millä tavalla masennus oireilee, ja millä tavalla masennus vaikuttaa painonhallintaan. Mutta tämä nyt on tuttua vähän joka kantilta lihavuudesta keskusteltaessa: tyypillisesti se mielletään vain ja ainoastaan syömisen ja kulutuksen väliseksi balanssiksi, ja tällä voidaan sivuuttaa itse asiassa kaikki muut sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat siihen balanssiin. Toisin sanoen keskustelua käydään 1 % alueella, ja sivuutetaan se loppu 99% - mikä, kaikella kunnioituksella, on minun mielestäni varsin köyhää ja sivistymätöntä keskustelua.Jos masennus automaattisesti lihottaisi, niin miten selität sen etteivät kaikki masentuneet ole lihavia? Niin. Asia ei siis ole niin.
Minä en sanonut, että masennus lihottaa automaattisesti. Lue huolella se, mitä kommentoit. Masennus on hyvin yksilöllisesti oireileva sairaus, jollekin se aiheuttaa painonnousua, jollekin taas painonlaskua. Oireena painonheittelyt puoleen ja toiseen kuitenkin ovat masennukselle tavallista johtuen mm. voimavaroista, joita voi painonhallintaan käyttää, joskus myös kemiallisista tekijöistä (lääkitys) ja myös mm. alituisesta väsymyksestä, stressistä ja ahdistuksesta - jotka niin ikään voivat vaikuttaa painonhallintaan.
Koita nyt jo ymmärtää, että masennus ei aiheuta painonmuutoksia.
Koita sinäKIN jo prkle ymmärtää, että masennus on sairaus, jonka vuosi ihminen voi menettää painonhallinnan ja ehkä kaiken muunkin kontrollin elämässään ja voi lihoa muodottomaksi möhkäleeksi! Mulla on kokemus tästä ja heti kun sain hoidon ja lääkityksen kuntoon, olen laihtunut kymmeniä kiloja, ilman leikkauksia yms.! Teen työtä, maksan laskuni ja kontrolloin elämääni ilman apua. Joten turha alkaa nyt joksikin pöpiksi nimittelemään, mikä tietenkin seuraava kommentti.
LÄÄKÄRI diagnosoi ja sanoi, että MASENNUKSEN aiheuttama lihominen!
On se harmi, kun ei edes lekuria uskota, kun on niiiin valtava himo mollata ylipainoisia! Häpeäisit, kuvottava reppana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap lienet nuori. Pitäisin sinuna matalampaa profiilia enkä kovin mesoasi tuosta ylupainosta.
Olen hyvässä keski- iässä ja olin nuorena lievästi ylipainoinen , siis todella vain normaalipainon ja ylipainon rajamailla.
Sain siitä kuitenkin huomautteluita koska siihen aikaan ylipaino oli harvinaista.
Mutta en ole lihonut, olen edelleen saman. Ei pömppömahaa tms. Näytän ikäisekseni hyvältä.
Vaan nuo monet ikätoverini ovatkin nyt minua monta , jotkut monta kymmentä kiloa lihavampia,kuin minä. Ja sen näkee heidän katseestaan että osat ovat vaihtuneet.Muutenkaan ei tiedä miten elämä kohtelee.
Ei kannata likaa mestaroida toisia, voi joutua häpeämään itseään.Tälläinen kommentti aina ihmetyttää. "Sinäkin saatat lihoa ihan omista teoistasi riippumatta." ei, en saata.
Mites masennus? Mielestäsi itse aiheutettu sairaus? Masennuksen seurauksena ihminen voi joko lihoa reippaasti tai sitten laihtua rajusti. Kuulut varmaan noihin jälkimmäisiin, tietenkin, jos masis iskee? Voi sua, pikku messias. ohis
Kerrotko vielä miten se masennus lihottaa ilman että syön enemmän kuin kulutan?
Tällaisessa hengessä on vaikea käydä keskustelua niin monisyisestä ongelmasta kuin lihavuus. Luulisi välkymmänkin jo ymmärtävän, että lihavuus ei ole ainoastaan syönnin ja kulutuksen välinen suhde, vaan tähän ympärille nivoutuu liuta muita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä - joista mahdollinen masennus on vain yksi, joskaan ei kaikkien lihavien ylipainoon vaikuttava tekijä.
Eli et osannut vastata. Hmm. Mielenkiintoista.
Todennäköisesti sinä vain sivuuttaisit vastauksen ja tukeutuisit silti omaan mantraasi siitä, että mikään muu ylipainoisuuteen ei johda kuin syönnin ja kulutuksen suhde. Mutta samapa se minulle, minulla on aikaa.
Masentuneellahan tyypillinen oire on, että paino joko nousee, tai vaihtoehtoisesti putoaa paljon: masentuneella ei ole resursseja kiinnittää syömisiinsä samalla tavalla huomiota kuin terveet, hän voi olla liian lamaantunut syödäkseen, tai vaihtoehtoisesti yrittää turruttaa tunteensa syömisellä. Yksittäistä kaavaahan tähän ei ole, koska masennus kuitenkin oireilee hyvin yksilöllisesti kantajillaan.
Todennäköisesti etsit tästä aasinsillan siihen, että hahaa, masennus ei aiheuta lihavuutta, hän vain syö vähemmän/enemmän kuin kuluttaa. Minä taas sanon, että näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan eri ilmiöiksi, koska masennus kuitenkin vaikuttaa vahvasti painoon.
Myös lääkitys voi vaikuttaa painonnousuun. Ei siten, että mikään pilleri sisältäisi 10 000 kcal, vaan jotkut lääkkeet vaikuttavat ruokahalua lisäävästi - tai yksinkertaisesti aktiivisuutta lisääväksi, eli ruokahalun kohoaminen ja toimeliaisuuden lisääntyminen voi näkyä myös lisääntyneenä syömisenä. Toki jotkut lääkkeet voivat yksilökohtaisesti myös vaikuttaa myös kemiallisella tasolla ja aiheuttaa painonnousua, jolloin etsitään hoitavan lääkärin kanssa vaihtoehtoista lääkettä.
Aivan, se syöminen sen painon nousun tai pudotuksen aiheuttaa, ei masennus.
Miten arvasinkaan vastauksesi.
Sanottakoon silti, että tästä ei voi erottaa pois masennuksen vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Sinä haluat vastaukseksi sen, että masennus = lihominen, tai masennus =/= lihominen, vaikka hedelmällisempi keskustelu koskisi sitä, millä tavalla masennus oireilee, ja millä tavalla masennus vaikuttaa painonhallintaan. Mutta tämä nyt on tuttua vähän joka kantilta lihavuudesta keskusteltaessa: tyypillisesti se mielletään vain ja ainoastaan syömisen ja kulutuksen väliseksi balanssiksi, ja tällä voidaan sivuuttaa itse asiassa kaikki muut sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat siihen balanssiin. Toisin sanoen keskustelua käydään 1 % alueella, ja sivuutetaan se loppu 99% - mikä, kaikella kunnioituksella, on minun mielestäni varsin köyhää ja sivistymätöntä keskustelua.Jos masennus automaattisesti lihottaisi, niin miten selität sen etteivät kaikki masentuneet ole lihavia? Niin. Asia ei siis ole niin.
Minä en sanonut, että masennus lihottaa automaattisesti. Lue huolella se, mitä kommentoit. Masennus on hyvin yksilöllisesti oireileva sairaus, jollekin se aiheuttaa painonnousua, jollekin taas painonlaskua. Oireena painonheittelyt puoleen ja toiseen kuitenkin ovat masennukselle tavallista johtuen mm. voimavaroista, joita voi painonhallintaan käyttää, joskus myös kemiallisista tekijöistä (lääkitys) ja myös mm. alituisesta väsymyksestä, stressistä ja ahdistuksesta - jotka niin ikään voivat vaikuttaa painonhallintaan.
Koita nyt jo ymmärtää, että masennus ei aiheuta painonmuutoksia.
Koita sinäKIN jo prkle ymmärtää, että masennus on sairaus, jonka vuosi ihminen voi menettää painonhallinnan ja ehkä kaiken muunkin kontrollin elämässään ja voi lihoa muodottomaksi möhkäleeksi! Mulla on kokemus tästä ja heti kun sain hoidon ja lääkityksen kuntoon, olen laihtunut kymmeniä kiloja, ilman leikkauksia yms.! Teen työtä, maksan laskuni ja kontrolloin elämääni ilman apua. Joten turha alkaa nyt joksikin pöpiksi nimittelemään, mikä tietenkin seuraava kommentti.
LÄÄKÄRI diagnosoi ja sanoi, että MASENNUKSEN aiheuttama lihominen!
On se harmi, kun ei edes lekuria uskota, kun on niiiin valtava himo mollata ylipainoisia! Häpeäisit, kuvottava reppana!
Saatat olla sitten jonkunlainen luonnoton mutaatti, jos masennus on sinut lihottanut eikä syöminen ole siihen vaikuttanut. Voihan se tietenkin olla, että se masennus vaikuttaa todellisuuden tajuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap lienet nuori. Pitäisin sinuna matalampaa profiilia enkä kovin mesoasi tuosta ylupainosta.
Olen hyvässä keski- iässä ja olin nuorena lievästi ylipainoinen , siis todella vain normaalipainon ja ylipainon rajamailla.
Sain siitä kuitenkin huomautteluita koska siihen aikaan ylipaino oli harvinaista.
Mutta en ole lihonut, olen edelleen saman. Ei pömppömahaa tms. Näytän ikäisekseni hyvältä.
Vaan nuo monet ikätoverini ovatkin nyt minua monta , jotkut monta kymmentä kiloa lihavampia,kuin minä. Ja sen näkee heidän katseestaan että osat ovat vaihtuneet.Muutenkaan ei tiedä miten elämä kohtelee.
Ei kannata likaa mestaroida toisia, voi joutua häpeämään itseään.Tälläinen kommentti aina ihmetyttää. "Sinäkin saatat lihoa ihan omista teoistasi riippumatta." ei, en saata.
Mites masennus? Mielestäsi itse aiheutettu sairaus? Masennuksen seurauksena ihminen voi joko lihoa reippaasti tai sitten laihtua rajusti. Kuulut varmaan noihin jälkimmäisiin, tietenkin, jos masis iskee? Voi sua, pikku messias. ohis
Kerrotko vielä miten se masennus lihottaa ilman että syön enemmän kuin kulutan?
Tällaisessa hengessä on vaikea käydä keskustelua niin monisyisestä ongelmasta kuin lihavuus. Luulisi välkymmänkin jo ymmärtävän, että lihavuus ei ole ainoastaan syönnin ja kulutuksen välinen suhde, vaan tähän ympärille nivoutuu liuta muita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä - joista mahdollinen masennus on vain yksi, joskaan ei kaikkien lihavien ylipainoon vaikuttava tekijä.
Eli et osannut vastata. Hmm. Mielenkiintoista.
Todennäköisesti sinä vain sivuuttaisit vastauksen ja tukeutuisit silti omaan mantraasi siitä, että mikään muu ylipainoisuuteen ei johda kuin syönnin ja kulutuksen suhde. Mutta samapa se minulle, minulla on aikaa.
Masentuneellahan tyypillinen oire on, että paino joko nousee, tai vaihtoehtoisesti putoaa paljon: masentuneella ei ole resursseja kiinnittää syömisiinsä samalla tavalla huomiota kuin terveet, hän voi olla liian lamaantunut syödäkseen, tai vaihtoehtoisesti yrittää turruttaa tunteensa syömisellä. Yksittäistä kaavaahan tähän ei ole, koska masennus kuitenkin oireilee hyvin yksilöllisesti kantajillaan.
Todennäköisesti etsit tästä aasinsillan siihen, että hahaa, masennus ei aiheuta lihavuutta, hän vain syö vähemmän/enemmän kuin kuluttaa. Minä taas sanon, että näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan eri ilmiöiksi, koska masennus kuitenkin vaikuttaa vahvasti painoon.
Myös lääkitys voi vaikuttaa painonnousuun. Ei siten, että mikään pilleri sisältäisi 10 000 kcal, vaan jotkut lääkkeet vaikuttavat ruokahalua lisäävästi - tai yksinkertaisesti aktiivisuutta lisääväksi, eli ruokahalun kohoaminen ja toimeliaisuuden lisääntyminen voi näkyä myös lisääntyneenä syömisenä. Toki jotkut lääkkeet voivat yksilökohtaisesti myös vaikuttaa myös kemiallisella tasolla ja aiheuttaa painonnousua, jolloin etsitään hoitavan lääkärin kanssa vaihtoehtoista lääkettä.
Aivan, se syöminen sen painon nousun tai pudotuksen aiheuttaa, ei masennus.
Miten arvasinkaan vastauksesi.
Sanottakoon silti, että tästä ei voi erottaa pois masennuksen vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Sinä haluat vastaukseksi sen, että masennus = lihominen, tai masennus =/= lihominen, vaikka hedelmällisempi keskustelu koskisi sitä, millä tavalla masennus oireilee, ja millä tavalla masennus vaikuttaa painonhallintaan. Mutta tämä nyt on tuttua vähän joka kantilta lihavuudesta keskusteltaessa: tyypillisesti se mielletään vain ja ainoastaan syömisen ja kulutuksen väliseksi balanssiksi, ja tällä voidaan sivuuttaa itse asiassa kaikki muut sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat siihen balanssiin. Toisin sanoen keskustelua käydään 1 % alueella, ja sivuutetaan se loppu 99% - mikä, kaikella kunnioituksella, on minun mielestäni varsin köyhää ja sivistymätöntä keskustelua.Jos masennus automaattisesti lihottaisi, niin miten selität sen etteivät kaikki masentuneet ole lihavia? Niin. Asia ei siis ole niin.
Minä en sanonut, että masennus lihottaa automaattisesti. Lue huolella se, mitä kommentoit. Masennus on hyvin yksilöllisesti oireileva sairaus, jollekin se aiheuttaa painonnousua, jollekin taas painonlaskua. Oireena painonheittelyt puoleen ja toiseen kuitenkin ovat masennukselle tavallista johtuen mm. voimavaroista, joita voi painonhallintaan käyttää, joskus myös kemiallisista tekijöistä (lääkitys) ja myös mm. alituisesta väsymyksestä, stressistä ja ahdistuksesta - jotka niin ikään voivat vaikuttaa painonhallintaan.
Koita nyt jo ymmärtää, että masennus ei aiheuta painonmuutoksia.
Koita sinäKIN jo prkle ymmärtää, että masennus on sairaus, jonka vuosi ihminen voi menettää painonhallinnan ja ehkä kaiken muunkin kontrollin elämässään ja voi lihoa muodottomaksi möhkäleeksi! Mulla on kokemus tästä ja heti kun sain hoidon ja lääkityksen kuntoon, olen laihtunut kymmeniä kiloja, ilman leikkauksia yms.! Teen työtä, maksan laskuni ja kontrolloin elämääni ilman apua. Joten turha alkaa nyt joksikin pöpiksi nimittelemään, mikä tietenkin seuraava kommentti.
LÄÄKÄRI diagnosoi ja sanoi, että MASENNUKSEN aiheuttama lihominen!
On se harmi, kun ei edes lekuria uskota, kun on niiiin valtava himo mollata ylipainoisia! Häpeäisit, kuvottava reppana!
Saatat olla sitten jonkunlainen luonnoton mutaatti, jos masennus on sinut lihottanut eikä syöminen ole siihen vaikuttanut. Voihan se tietenkin olla, että se masennus vaikuttaa todellisuuden tajuun.
Minkä alan lääkäri olet?
Masennus vaikuttaa moneen asiaan.
Minua masennusdiagnoosin antanut lääkäri ei luokitellut luonnottomaksi mutantiksi, vaan sanoi, että olet "aika tyypillinen masentunut henkilö", ja hoidamme sinut kuntoon. Sanoi myös, että masennus on aiheuttanut lihomisen, eikä tarvitse syyllistää itseään. Meitä on kuulemma hirveän iso määrä!
Jos minulla ei olisi kättä tai mahdollisuutta syömiseen silloin aikanaan ollut, en tietenkään olisi pystynyt lihomaan! Aivokemian muutos siis syy lihomiseen. Jos en olisi ollut masentunut, en olisi lihonutkaan. Nyt, tällä hetkellä on paino normaali, ja syön sopivasti. Jos alan lihoa jostain syystä, otan heti selvää mitä on tapahtunut.
Masennus on hiljainen ja muuten oireeton tauti, etkä itse ehkä huomaa mitään muutoksia itsessäsi, ennen kuin olet menettänyt pelin. Onko sinulla omakohtaista kokemusta?
Masennus on se OIKEA syy lihomiseen/laihtumiseen, mutta suu ja käsi vain sen mahdollistavat välineet. OIKEA LÄÄKÄRI on asian todennut. Voit saivarrella siellä ihan kuten haluat, ja uhmata lääkärin tietämystä ja lausuntoa.
Ajattele asioita laajemmasta näkövinkkelistä ja avarra itsesi näkemään kauemmaksi. Naurettavaa toitottaa "Syöminen lihottaa, syöminen lihottaa", jos se oikea syy on siellä syvällä jossain, syy joka pitäisi hoitaa.
Ihminen on paljon muutakin, kuin ruokaa sisäänsä ahtava suu. Ruumis on sielun temppeli, jossa tapahtuu henkisellä tasolla huimia asioita. Vahinko, että läskiviha estää laajemman ymmärryksen ja halun oppia uutta ja hyväksyä erilaisuutta. Päätän omalta osaltani tähän.
Päinvastoin minulla on oikein hyvä elämä, sitä ei todellakaan ole 3-4 liikakiloa pilanneet.
Oikeastaan kaikki asiat ovat mallillaan ja bonuksena se että pystyn katsoa kaikkia silmiin hyvällä omallatunnolla kun en ole sortunut arvostelemaan päin näköä tai edes selän takana.
Kaikki tuttuni eivät voi sanoa samaa.
Älyllistä ( tai muutakaan) epärehellisyyttä en siedä ja siihen sinä syyllistyt tai sitten olet vaan tyhmä.
Voin sanoa sen yhtähyvin kuin sinä voit haukkua jotakuta lihavaksi.
Sehän on vain fakta eikö niin?