Suunniteltu sektio on kaikkea muuta kuin oikea synnytys.
Tiedän, tää on kestoaihe, mutta kun oma synnytys lähenee, niin pakko todeta taas tämä.
Eipä kaveri, joka on synnyttänyt lapsensa suunnitelluilla sektioilla, tiedä mitään kiinnittymiskivuista tai supistusten voimakkuudesta, saati sitten synnytyskivuista saatikka niistä jälkimainingeista. Kyllä se valitettavasti vain näin on.
Kommentit (164)
näin se vaan on!
..Eipä kaveri, joka on synnyttänyt lapsensa suunnitelluilla sektioilla, tiedä mitään kiinnittymiskivuista tai supistusten voimakkuudesta, saati sitten synnytyskivuista saatikka niistä jälkimainingeista. Kyllä se valitettavasti vain näin on.
Tiedän, tää on kestoaihe, mutta kun oma synnytys lähenee, niin pakko todeta taas tämä.
Eipä kaveri, joka on synnyttänyt lapsensa suunnitelluilla sektioilla, tiedä mitään kiinnittymiskivuista tai supistusten voimakkuudesta, saati sitten synnytyskivuista saatikka niistä jälkimainingeista. Kyllä se valitettavasti vain näin on.
EI VALITETTAVASTI tiedä mitään sektion aiheuttamista kivuista, siis niistä jälkimainingeista, joita iso leikkaus aiheuttaa!
Olen jo kerran tähän ketjuun vastannutkin, mutta nyt vielä kerran:
Itselläni siis kaksi ensimmäistä synnytystä eteni polttoineen päivineen melko pitkälle ennekuin sektion todettiin olevan ainoa oikea vaihtoehto. Näillä kerroilla en itse ehtinyt pelätä synnytystä enkä sektiota, tunsin vain suurta helpotusta saadessani sektion jälkeen vauvat itselleni elävinä. Kolmas, se suunniteltu sektio oli ikävin kokemus. Alatiesynnytystä ei Naistenklinikalla ilmeisesti edes harkita kahden sektion jälkeen, joten istuessani leikkausopöydällä aloin panikoida... Kahden sektion jälkeen tiesin jo mitä odottaa, lisäksi takana oli jo pari muutakin leikkausta. Siis koin ahdistusta, siitäkin huolimatta vaikka olen aina toipunut leikkauksista todella nopeasti...
Eli hyvä ap, älä väheksy ystäväsi suunniteltuja sektioita, sillä näin ilmiselvästi teet aloituksessasi! Ystäväsi sektioihin on ilmeisen perusteltu syy, jota kertomatta vesität omat väitteesi siitä, että korostat omaa paremmuuttasi alateitse synnyttäneenä.
Minusta olisi esim. rankempi kokemus jäädä auton alle ja katkaista raajani kuin synnyttää (taas) alateitse. Auton alle jääminen ei kuitenkaan kertoisi minulle synnyttämisen realiteeteista mitään.
en tiedä sektion aiheuttamista jälkimainingeista, mutta kuten olen aiemmin kertonut, tiedän ison leikkauksen aiheuttamat jälkimainingit ja ne ovat tyystin erilaiset verrattuna synnytystuntemuksiin. En lähtisi niitä edes vertaamaan keskenään, koska kyseessä on kaksi varsin erilaista tapahtumaa - synnytys ja leikkaus.
Myöskään sektion "huonommuutta" en ole tuonut esille, vaan ainoastaan mielipiteeni siitä, ettei suunnitellulla sektiolla lapsensa maailmaan saattanut äiti tiedä mitään niistä oikeista synnytyskivuista, joita alatiesynnytyksessä koetaan. Puhutaan sitten ennakoivista merkeistä, varsinaisista synnytystapahtumaan liittyvistä tuntemuksista tai mistään alatiesynnytykseen liittyvistä jälkituntemuksista, esim. repeämistä tai epiosotomiahaavan tikeistä tai paranemisista.
Eli ihan se ja sama, keskustelenko tulevasta synnytyksestäni ja sitä ennakoivista tuntemuksistani suunnitellusti sektioidun kaverini tai lapsettoman kaverini kanssa, molemmat ymmärtävät yhtä vähän siitä, mistä puhun.
ap
Ap:n alkuperäinen viesti huokui hänen "sektioäiti"-kavereitaan kohtaan suoranaista väheksyntää, jota hän myöhemmillä kirjoituksillaan yritti vääntää muuksi.
Jos kyse oli vain siitä, että hän ei muka voi vertailla synnytystään näiden suunnitellun sektion kokeneiden kanssa, olisi sen selkeästi sitten ilmaissut! Kyllä ainakin itse olen voinut alateisynnytyksen kokeneiden kanssa vertailla kokemuksiani, ja nämä ovat jopa kauhistelleet minun kokemuksiani, pitäneet niitä paljon pahempina synnytyksinä kuin omiaan.
Toivotan ap:lle onnistunutta synnytystä, oli se sitten hätä-, kiirellinen tai suunniteltu sektio, tai vaikka sitten se hänen vertailukelpoinen alatiesynnytyksensä kaltainen.
Vihdoinkin joku, joka ymmärtää, mistä tässä on oikeasti kyse!
Eihän tässä ole kysymys siitä kumpi on rankempi kokemus.
Minusta ap ei ole missään vaiheessa ilmoittanut, että suhtautuisi sektion kokeneisiin äiteihin väheksyen. Hän vain neutraalisti kirjoitti, että hänestä suunnitellun sektion kokenut ei tiedä mitään synnyttämisestä. Eikä tiedäkään. Koska ei ole kokenut avautumisvaihetta tuntemuksineen (on sitten kivun aste mitä tahansa) eikä ponnistusvaihetta ja jälkeisvaihetta, jotka ovat normaaliin synnytykseen liittyviä asioita. Leikkaus on leikkaus, toki siihen liittyy kipuja, mutta eihän kivut olekaan synnyttämisen määritelmä ap:n kirjoituksessa. Vaan se, mitä nainen on joko päässyt tai joutunut kokemaan. Synnyttää on eri asia kuin olla leikkauksessa. Moni lapsetonkin nainen on voinut olla leikkauksessa ja kokea rajujakin leikkauskipuja, mutta ei kuitenkaan synnytystä.
Siis sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin. Ja sektionkin jälkeen tulevat jälkipoltot siinä missä alatiesynnytyksessäkin.
Ainoa merkittävä asia on vauvan terveys, ja myös äidin, jota ei saa uhrata millään päähänpinttyneellä uskolla "oikeasta" synnytyksestä.
Miksi ap ei osaa vertailla synnytystään sektioäitien kanssa? Vai onko siis alatiesynnytys ainoa keino saada toisen hyväksyntä äitinä??? Itse olen siis kokenut kaikki sektiotyypit, ja näin ollen kokenut suurimman osan "normaalista" synnytyksestäkin kahteen kertaan, paitsi sen ponnistusvaiheen, joka kyllä oli likellä toisella kerralla, kun oli aivan suunnaton ponnistamisen tarve, jota ei missään nimessä kuitenkaan saanut tehdä!
AP:n aloitus ei kylläkään ollut neutraali, sillä kyllä sektioäiti tietää synnyttäneensä. Mistä suunnitellun sektion kokenut jää paitsi on alatiesynnytykseen liittyvät asia, vauvan hän jokatapauksessa on saanut siinä missä kuka muu äiti tahansa.
Seuraava "sopiva" ketju olisikin sitten adoptioäitien morkaaminen...
Mikä vaivaa teitä naisia, jotka ette kestä sitä faktaa että sektio on leikkaus, eikä sitä voi verrata synnytykseen? Miksi noin vahva alemmuudentunto?
En mä näe että kukaan tässäkään ketjussa olisi väittänyt, että sektioäiti ei olisi hyvä äiti tai ollut hyvä sektioitava, mutta synnyttänyt hän ei ole. Tai sitten voisi sanoa että adoptioäitikin on synnyttänyt, kun hänelle jonkun toisen suorittamien toimien ansiosta on vauva. Ihan sama, sektion tekee lääkäri, ei sektioitava. Synnyttäjä taas synnyttää itse omalla vartalollaan.
Ja joo, jos käytetään imukuppia niin mitäs sitten jne. jne. Sen peruseron kuitenkin varmasti tajuaa jokainen.
Tiedän, tää on kestoaihe, mutta kun oma synnytys lähenee, niin pakko todeta taas tämä.
Eipä kaveri, joka on synnyttänyt lapsensa suunnitelluilla sektioilla, tiedä mitään kiinnittymiskivuista tai supistusten voimakkuudesta, saati sitten synnytyskivuista saatikka niistä jälkimainingeista. Kyllä se valitettavasti vain näin on.
asiasta, niin tässäpä näin minun mielestäni kyllä varsin hyvin ivallisesti tölväistään sektioäitejä. Niin kuin että nyt olisi jotain mikä pitäisi "tietää", se kipu ilmeisesti.
Tuolla sanalla "valitettavast" annat ymmärtää, että et arvosta sektioäitejä, ja että synnytyksessä olisi jotain mitä pitäisi tietää.
En minäkään ap:n teksteistä löydä mitään väheksyntää tms. sektion kokeneita kohtaan, kunhan toteaa päivänselvän asian. Kiinnostavaa, että tämä pitkään eri muodoissa pyörinyt provo jaksaa edelleen näin kuumentaa.
Siis et löydä, vaikka 99% todennäköisyydellä olet itse ap? Itse näitä puolustusviestejä tänne kirjoittelet, koko päivän päivystät koneella. Hanki elämä!
Mikä vaivaa teitä naisia, jotka ette kestä sitä faktaa että sektio on leikkaus, eikä sitä voi verrata synnytykseen? Miksi noin vahva alemmuudentunto?
En mä näe että kukaan tässäkään ketjussa olisi väittänyt, että sektioäiti ei olisi hyvä äiti tai ollut hyvä sektioitava, mutta synnyttänyt hän ei ole. Tai sitten voisi sanoa että adoptioäitikin on synnyttänyt, kun hänelle jonkun toisen suorittamien toimien ansiosta on vauva. Ihan sama, sektion tekee lääkäri, ei sektioitava. Synnyttäjä taas synnyttää itse omalla vartalollaan.
Ja joo, jos käytetään imukuppia niin mitäs sitten jne. jne. Sen peruseron kuitenkin varmasti tajuaa jokainen.
niitä naisia, jotka eivät voi hyväksyä sitä yksinkertaista tosiasiaa, että sektiokin on synnytys!!! Vai miksi ihmeessä synnytystapa-arvioon voidaan merkitä synnytystavaksi sektio??? Tai että synnytyskertomuksessa lukee 'sektio'?
Tässä taitaa unohtoua koko raskaus! Raskauden tuloksena syntyy vauva, oli se synnytystapa mikä tahansa.
Ja sanoinhan, adoptioäidit joutuvat seuraavaksi halvennettaviksi!
Ja jäin miettimään mikä idea koko keskustelussa oli?
Aihe aloitettiin sillä tyylillä että moni alatiesynnytyksestä haaveillut provosoitui ja pahoitti mieltään väheksymisestä. Ap:n tarkemmin selitettyä asiaa, oli selkeää ettei hän paheksu sekiota kokeneita mutta kysymys heräsi mikä ihmeen pointti tällä keskustelulla on?
Joo-o maailma on pullollaan asioita jotka on koettu eri tavalla ja niistä ei voida keskustella kaikkien kanssa. Eiköhän jokainen ymmärrä tämän...
Minusta tälläisestä aiheesta aloituksen tekeminen oli hiukan riskialtista kinastelulle. En tiedä tiesikö ap sitä kun keskustelun aloitti....?
tai yritä itse päteä alatiesynnytyksellään puhuu puppua.
Aloitetaanpas samantien myös ketju:
1. Yh:n lapsi ei tiedä, mitä on elää oikeassa perheessä
Ja tietysti ihan omana mielipiteenä vaan...
Haloo, kokemuksia on erilaisia. Ei synnytyksiä voi vertailla, ei edes kahta alatiesynnytystä. Kyse on subjektiivisesta kokemuksista. Jokainen synnytys on erilainen, turha vertailla tai ihmetellä.
tai yritä itse päteä alatiesynnytyksellään puhuu puppua.
Aloitetaanpas samantien myös ketju:
1. Yh:n lapsi ei tiedä, mitä on elää oikeassa perheessä
Ja tietysti ihan omana mielipiteenä vaan...
Haloo, kokemuksia on erilaisia. Ei synnytyksiä voi vertailla, ei edes kahta alatiesynnytystä. Kyse on subjektiivisesta kokemuksista. Jokainen synnytys on erilainen, turha vertailla tai ihmetellä.
Ja yhtälailla sektioäiti voi kokea ettei tuo alatie synnyttänyt tiedä yhtään mitään siitä mitä hän on sektiossa kokenut. Puolin ja toisin...
Siksi en ymmärrä tätä keskustelua... Turhan vääntö ja mielipahan aiheutusta.
t. 122 (alatie synnytyksen ja kiireellisen sektion kokenut sekä kolmattaan odottava)
Tyyliin
- "Oliko sulla nivuskipuja, kun synnytys alkoi lähestymään?"
- "Joo, oli mulla."
tai
- "Irtosiko sulla limatulppa jo kotona?"
- "Ei, vasta sairaalan ammeesta noustuani."
Mitä näihin vastaa se äiti, joka synnytti suunnitellulla sektiolla?
Haloo, kokemuksia on erilaisia. Ei synnytyksiä voi vertailla, ei edes kahta alatiesynnytystä. Kyse on subjektiivisesta kokemuksista. Jokainen synnytys on erilainen, turha vertailla tai ihmetellä.
Kun ei enää muuta sanottavaa keksitä, niin aletaan syyttelemään ap:ta elämän puuttumisesta ja koneella päivystämisestä!
Ihan vaan tiedoksi, tällaisella sairalla palstalla on niitäkin ihmisiä, jotka esiintyvät ap:na. Mutta toki löytyy myös meitä, jotka ovat ap:n kanssa samaa mieltä. Yritä kestää se!
Siis et löydä, vaikka 99% todennäköisyydellä olet itse ap? Itse näitä puolustusviestejä tänne kirjoittelet, koko päivän päivystät koneella. Hanki elämä!
106: Mihin suuntaan tätä espoolaista elinpiiriä mielestäsi pitäisi laajentaa?
108: Lue aloitus uudestaan ja lainaa sieltä suora viittaus, missä kerron, että minua ärsyttää sektiot, kiitos!
ap