Suunniteltu sektio on kaikkea muuta kuin oikea synnytys.

Olen aina kuvitellut että lapsen maailmaan tulo on se syntyminen

Olen aina kuvitellut että lapsen maailmaan tulo on se syntyminen

Nyt sulla meni vähän jokin asia sekaisin.. miks pitäisi

olla, että tervetuloa lapseni LEIKKAUSpäiville, kun eihän normaalisti synnyttäneetkään kutsu lapsen 1v SYNNYTYSpäiville?



Kutsuhan on yleensä syntymäpäiville ja synnytystapahan ei poista sitä tosiasiaa, että lapsi on syntynyt.



Tervetuloa lapseni 1-v leikkaupäiville?

[/quote]

Oma lapseni on syntynyt suunnitellulla sektiolla ja kyllä, olen samaa mieltä ap:n kanssa: En voi tietää, mitä synnytyskivut, supistukset jne. ovat. Kyllä suunniteltu sektio on ihan eri juttu. Mutta ei se tee minusta tai lapsesta silti sen huonompaa!! Silti ns. "normaaleihin" synnytyskeskusteluihin en kyllä voi kunnolla osallistua. En ymmärrä miksi tästä asiasta pitää niin vauhkoontua.

Itselläni kaksi alatiesynnytystä ja yksi sektio. Ensimmäinen alatiesynnytys oli kuin pieraisu, kivunlievitykset osuivat nappiin ponnistusvaiheeseen asti. Kipuja en juurikaan tuntenut. Istuin salissa synnytyksen jälkeen ihan normaalisti, olin niin hyvässä kunnossa. Toinen synnytys olikin sitten toisesta laitaa, jouduin synnyttämään ilman puudutuksia kun oli jo niin pitkällä. Että näin. Kivun määrä on turha peruste ja selitys.Synnytykset kun ovat niin erilaisia. Entäs sit sektio.. Lapsen saattaminen maailmaan oli toki erilainen mutta ne jälkisupistukset, aivan kamalia.. Että vaikka "väärällä" tavalla sainkin lapsen niin tiedän että sain niiden voimakkaiden jälkisupistusten kourissa aavistuksen siitä mitä se "oikea" synnytys tosiaan onkaan..

Tarkoitin lähinnä sitä, että silloin varmaan itse käyttäytyisit em. tavalla.

sitten ovat muka samanlaisia?

Väittääkö joku tosi helpon alatiesynnytyksen kokenut äiti muka tietävänsä miltä tuntuu sellaisesta äidistä joka on ollut synnyttämässä jopa yli vuorokauden, kokenut kipua, väsymystä ja vielä saattanut revetäkin pahasti? Ei synnytykset ole samanlaisia.

Kyllä synnyttäjistä jotkut pääsevät tosi helpolla, esim saavat niin paljon kipulääkettä että tuskin tuntevat mitään tms. Toisilla taas vauva vedetään ulos imukupilla. Ei silloinkaan voi sanoa itse synnyttäneensä, jos sen vauvan lääkäri ulos joutuu vetämään.

Lapsen syntymä on toki tärkeä tapahtuma, tapahtui se sitten millä tavalla hyvänsä. Ei se lapsesta tai äidistä sen huonompaa tee.



Mutta hassua se on keskustella lähestyvästä synnytyksestä kahden lapsen äidin kanssa, joka on saanut molemmat lapsensa suunnitellulla sektiolla. Tunne on ihan sama kuin selittäisit tuntemuksiasi lapsettomalle ystävälle - molemmat tietävät alatiesynnytykseen liittyvistä asioista ihan saman verran. Eli ei oikeastaan mitään. Toisen alatiesynnytyksen läpikäyneen kanssa on ihan toista keskustella, kun voi vertailla kokemuksia.



Eli sen vuoksi suunniteltu sektio ei ole mielestäni millään tavalla verrattavissa oikeaan synnytykseen. Lapsi leikataan ulos ja that´s it. Alatiesynnytyksessä äiti oikeasti synnyttää lapsensa.

en koe mitään sektiota milläään tavalla epäonnistumisen merkkinä. Ymmärrän, että syystä tai toisesta niitä joudutaan tekemään. Jos kohdalleni sellainen sattuisi, niin eipä sille mitään mahtaisi. Olenpahan saanut kuitenkin kokea yhden alatiesynnytyksenkin.

Cipralex? Mitä se on? En ole koskaan sellaisesta kuullut, mutta sinulle se taitaa olla tutumpi juttu... Onkohan annostus kohdallaan?

ap

Sä oletkin niitä, jotka vonkuisi täällä palstalla viisi vuotta omaa epäonnistuneisuuttaan ja vetää naamaan cipralexia ihan vaan sen vuoksi, kun ei saanut ITSE KOKEA sitä OIKEAA AINOAA synnytystä. Ja viis siitä, että lapsi on täysin terve ja mieskin osallistuu hoitoon, kaikki muu elämässä kunnossa. Nimimerkillä tiedän näitä tapauksia

Mutta vaikka äiti saisikin kivunlievitystä, on hän luultavasti saanut jo tuntea osan synnytykseen liittyvistä tuntemuksista. Itse en kivunlievitystä ehtinyt saamaan, joten kaikki mahdolliset synnytyksen vaiheet on kyllä tullut omassa kropassa koettua. Ehkäpä sen takia sitä alatiesynnytystä arvostaakin, kun on ensin tehnyt järkyttävän työn ja saanut siitä syliinsä upean palkinnon.

Ja kyllä - jokainen synnytys on erilainen, joissakin vauva päädytään vetämään ulos imukupilla tai voidaan joutua päätymään vaikkapa hätäsektioon, mutta kyllä äiti on varmasti osansa tehnyt jo siinä vaiheessa - siis muutakin kuin maannut tunnottomana leikkauspöydällä.

sitten ovat muka samanlaisia?

Väittääkö joku tosi helpon alatiesynnytyksen kokenut äiti muka tietävänsä miltä tuntuu sellaisesta äidistä joka on ollut synnyttämässä jopa yli vuorokauden, kokenut kipua, väsymystä ja vielä saattanut revetäkin pahasti? Ei synnytykset ole samanlaisia.

Kyllä synnyttäjistä jotkut pääsevät tosi helpolla, esim saavat niin paljon kipulääkettä että tuskin tuntevat mitään tms. Toisilla taas vauva vedetään ulos imukupilla. Ei silloinkaan voi sanoa itse synnyttäneensä, jos sen vauvan lääkäri ulos joutuu vetämään.

No, vauhkotaan sitten: me kaikki synnymme ja kuolemme, synnymme alateitse ta synnymme leikkaushaavan kautta. MUTTA: synnytys on vauvan pusertamista alavärkkimme kautta maailmaan, ja JOS se ei syystä tai toisesta onnistu joudutaan tekemään keisarileikkaus - SE EI OLE SYNNYTYS.

Hyvä ystävä, tunnet JOKA IKISEN lääkärin tekemän viillon ja kopeloinnin. Vain sellainen jolle ei ole tehty keisarileikkausta, voi luulla, että se ei tunnu miltään.

Kyllä se tuntuu, ja se jopa sattuu. Pöydällä makaaminen oli ainakin itselleni erittäin ahdistavaa, luulin pyörtyväni. Onneksi sain happiviikset, ja olo helpottui - kunnes tuli verenkiertohäiriöitä. Tärisin koko sektion ajan.

Te alatiesynnyttäjät kun saatte ihan itse valita missä asennsosa olette, mutta sektiomammoilla vaihtoehdot ovat vähissä, kun se alakroppa ei liiku milliäkään. Jos joku asento ahdistaa, sen kun vaan uutta kokeilemaan!

Sektiossa on vain se yksi asento, ja sen on syytä kelvata vaikka miten ahdistaisi.

Seuraavana päivänä vatsa on kipeä. Kun on vuorossa kotiinlähtö, vatsa ehtii ajomatkan aikana mennä siihen kuntoon, että autosta on käveltävä ulos kovien kramppien kanssa. Yksin, koska miehellä on se vauva.

Kipulääkkeitä saa suoraan suoneen pari päivää operaation jälkeen, ja miksihän? Olisiko siksi, että siitä tuele kovia KIPUJA, joka täällä tuntuu olevan monen mamman kriteeri synnytykselle. Vielä synnytyksen jälkeisenä päivänä kestää 15 minuuttia kääntyä sängyssä vasemmalta kyljeltä oikealle, koska kipulääkkeistä huolimatta kivut ovat kovat.

Itselläni oli suunniteltu sektio, koska en nähnyt mitään järkeä (eikä lääkäri), että olisin käynyt pusaamaan perätilassa ollutta yli 4kg esikoista alateitse. Tärkeämpää minulle oli lapseni terveys kuin se, että sitten pääsisin brassailemaan kuinka olen ihan peräti alatiesynnyttänyt, vau!

Vielä en ole sellaista alatiesynnyttäjää tavannut joka kehtaisi päin naamaa tulla laukomaan näin idoottimaisia mielipiteitä, mitä äidit täällä tekevät. Kyllä kai nyt jokainen tajuaa, että ei siihen sektioon heppoisin syin päädytä.

Nyt olen taas raskaana, ja toivon tietysti, että tällä kertaa vuorossa olisi alatiesynnytys, mutta jos ei ole, niin sitten ei. Sektio omalla kohdallani, outoa kyllä, myös vähensi pelkoa alatiesynnytystä kohti.

Joten seuraavalla kerralla haluaisin alatiesynntyksen, koska uskon, että sen vuoksi pääsen sitten synnytyksen jälkeen paljon, paljon helpommalla. Tuo sektioarpi kun on ihan tunnoton, siinä on haamukipuja jne. En usko, että alatiesynnytyksestä jää näin pahoja jälkiseuraamuksia kuin sektiosta.

Joten en kyllä menisi sanomaan, että sektiomamma vaan "makaa tunnottomana leikkauspöydällä".

Tiedän, tää on kestoaihe, mutta kun oma synnytys lähenee, niin pakko todeta taas tämä.

Eipä kaveri, joka on synnyttänyt lapsensa suunnitelluilla sektioilla, tiedä mitään kiinnittymiskivuista tai supistusten voimakkuudesta, saati sitten synnytyskivuista saatikka niistä jälkimainingeista. Kyllä se valitettavasti vain näin on.

Mistä sitä tiedät, jos sulle tehdään vaikka suunniteltu sektio?

Älä vielä kehu tulevalla synnytykselläsi, sillä se voi varsin hyvin olla sektio.

Sitten olet sektiomamma, ajatteles sitä.

BUAAHHHH!!!

se on jo varma.

Ja jos luit aikaisemman viestini (tai ehkä luitkin, mutta et ymmärtänyt), niin kerroin, ettei sektio tee äidistä eikä lapsesta sen huonompaa. Joskus sektioihin joudutaan syystä tai toisesta päätymään, mutta olenpahan saanut kokea kuitenkin jo yhden alatiesynnytyksen.

Eli turhaan yritit ärsyttää, ei onnistunut!

ap

Mistä sitä tiedät, jos sulle tehdään vaikka suunniteltu sektio?

Älä vielä kehu tulevalla synnytykselläsi, sillä se voi varsin hyvin olla sektio.

Sitten olet sektiomamma, ajatteles sitä.

BUAAHHHH!!!

ja sitten kun menin 2pv ennen laskettua aikaa sairaalaan verenpaineen vuoksi, sainkin samalla kouraan ajan seuraavaksi päiväksi suunniteltua sektiota varten. Se kun on suunniteltu, vaikka olisi edellisenä päivänä vasta suunniteltu, ystävä hyvä. Ei sitä tarvii puolta vuotta aiemmin varata!

Joten jollet nyt ole siellä jo synnyttämässä, et kyllä todellakaan voi tietää onko tulossa alatiesynnytys vai sektio. Eikä siinä pitäsi olla mitään ärsyttävää jos sieltä sektio on tulossa. Eikö normaali ihminen vain iloitse siitä, että saa lapsen?

Ettekö osaa lukea vai ettekö todellakaan ymmärrä lukemaanne?????



En ole missään vaiheessa sanonut, että sektio minua mitenkään ärsyttäisi. Joten tuo siitä jankuttaminen alkaa pikku hiljaa kyllä ärsyttämään.



Mulle on itse asiassa aivan sama millä tavalla tämä lapsi ulos tulee, kunhan tulee. Alatiesynnytys on jo kertaalleen koettu, mutta sekin käy ilmi aikaisemmista viesteistäni.



ap

sekä suunnitellun sektion rv 41+5 että normaalin synnytyksen.



Vauva leikattiin suunnitellulla sektiolla, koska oli perätilassa, eikä lähtenyt syntymään. Eli ap, ikinä ei kannata sanoa ei ikinä. Koskaan ei tiedä mihin elämä vie.



Muutenkin puhutaan nyt sellaisista asioista, joissa tunteet ovat monella pinnassa. Ikävää, että koet tarvetta tökkiä toisten haavoja. Toivottavasti se asia, joka sinut saa tällälailla lapsellisesti käyttäytymään poistuu elämästäsi ja voit lopettaa muiden loukkaamisen (varsinkin tuollaisella asenteella "ei tästä tarvitse riitaa tehdä, kunhan kerroin mielipiteeni").



Mutta joo, omana kokemuksena voin sanoa, että minulle helpompi kokemus sekä kivuiltaan, että henkiseltä kantiltaan, oli ehdottomasti alatiesynnytys.



Se on mielestäni aika kummallista, että ihminen, joka ei ole kokenut sektiota voi kertoa toiselle miltä se tuntuu ja miltä ei, mutta ihminen, joka ei ole synnyttänyt alakautta ei saa edes sanoa synnyttäneensä, vaikka sairaalapapereissa niin sanoo.



No, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa jne.

Näin EI ajatella muualla, eikä edes näin "vahvasti" kaupungeissa suomessakaan enää. Että laajenna hieman tuota elinpiiriäsi, jooko?

alateitse, ettei vain olisi tullut jonkinasteista vauriota? Ja tiedostamatta haluat kokoea saman itse nyt äitinä ja toivot että omien lapsiesi kohdalla näin ei kävisi? Kasva aikuiseksi tai hanki muuta elämää, kyllähän sinä voit kipua kokea muutenkin ja kerskua sillä. Voi miten köyhää!

En ole missään vaiheessa sanonut, että sektio minua mitenkään ärsyttäisi. ap

No kukas sen aloituksen sitten kirjoitti? Kyllä siinä varsin selvästi taas jälleen kerran tölväistiin sektioituja äitejä. Opettele itse kirjoittamaan!