Suunniteltu sektio on kaikkea muuta kuin oikea synnytys.

Eikö se ole uuden elämän synnyttäminen, tavalla tai toisella?

saattanut lasta maailmaan itse vaikka alakautta synnytin. Lääkäri joutui tekemään epparin ja vetämään lapsen ulos imukupilla, mun ponnistuksista ei ollut apua. Mihin kategoriaan minä kuulun?

että juttelin kaverini kanssa lähestyvästä synnytyksestä. Hänellä on takana kaksi suunniteltua sektiota, mulla yksi alatiesynnytys. Kylläpä keskustelun aikana huomasin, ettei kaverilla ole hajuakaan mistään oikeaan synnytykseen liittyvistä asioista.



Hänelle on annettu leikkausaika hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Siinäpä ehdit valmistella kaiken varmasti valmiiksi, sen kun katsot kellosta, että nyt on aika lähteä sairaalaan.



Oikean alatiesynnytyksen ajankohtaa ei voida määritellä etukäteen, ei edes siinä tapauksessa, vaikka määriteltäisiin käynnistämisen ajankohta. Siinäkään tapauksessa ei voida tietää, miten synnytys etenee ja koska lapsi syntyy.



Lisäksi suunnitellusta sektiosta ei tarvitse kärsiä synnytyskipuja kiinnittymisineen, avautumisvaiheineen, supisteluineen ja ponnistamisineen. Puhumattakaan repeämistä ja välilihan leikkaamisista. Suunnitellusta sektiosta aiheutuvat kivut tulevat jälkeen päin ja ne aiheutuvat leikkauksesta ja eroavat siten oikeista synnytyskivuista.



Molemmilla tavoilla kivut tuntuvat vielä jälkeenpäinkin, ja molemmissa tapauksissa äidit hoitavat vauvaa yleensä itse heti alusta asti. Sama se, onko ne tikit mahassa vai alapäässä. Mutta itse synnytyskivut jäävät suunnitellussa sektiossa tuntematta.



Karkeasti voisi sanoa, että alatiesynnytyksessä äiti todellakin itse synnyttäää lapsen, suunnitellussa sektiossa työn tekee leikkaava lääkäri.



Anyway, lapsi pääsee maailmaan kummallakin tavalla, mutta kyllä musta tuo alatiesynnytys enemmän SYNNYTTÄMISELTÄ tuntuu kuin etukäteen suunniteltu leikkaustoimenpide, sanokaa mitä sanotte.

Lapsi syntyy, se on aivan sama millä tavalla. Tietenkään se, joka ei ole synnyttänyt alakautta, ei tiedä miltä se tuntuu. Sama pätee sektioon - jos et ole synnyttänyt leikkauksella, et voi tietää miltä se tuntuu. Ja sitten vielä nämä kiireelliset/hätäsektio -variaatiot, olettehan muistaneet vielä ilman puudutusta/puudutuksen kanssa synnyttäneet, imukupilla, ilman imukuppia, pieni/iso lapsi jne. Anna mun kaikki kestää!

Mä olen synnyttänyt lastani loppuun asti siis niin että paikat auki ja lapsi tulollaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi mahtunut ulos. Joten leikattiin. Minä en silti tiedä mitä ovat kiinnityskivut ja voimakkaat supistukset. JOKAINEN SYNNYTYS ON ERILAINEN JA JOKAINEN NAINEN KOKEE SEN ERILAILLA!

niin kuolema olisi korjannut minut sekä suunnitellulla sektiolla rv 37 syntyneen poikani. Täydellinen eteisistukka, joka peitti koko kohdun suun. Jos supisteluja olisi tullut yhtään niin istukka olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä revennyt (se kun ei nääs jousta, kun kohdun suu aukeaa) ja me molemmat kuoltu. Taidat olla vähän yksinketainen ja huuruissasi. Toivottavast synnytyksesi menee hyvin ja jäät lapsesi kanssa eloon, kuten mekin.

Tiedän, tää on kestoaihe, mutta kun oma synnytys lähenee, niin pakko todeta taas tämä.

Eipä kaveri, joka on synnyttänyt lapsensa suunnitelluilla sektioilla, tiedä mitään kiinnittymiskivuista tai supistusten voimakkuudesta, saati sitten synnytyskivuista saatikka niistä jälkimainingeista. Kyllä se valitettavasti vain näin on.

eivät ole synnytyskipuja, vaan leikkauksesta johtuvia. Niillä on aikamoinen ero!

mutta itse puskin 24 tuntia synnytyssalissa ja lopulta päädyttiin KIIREELLISEEN sektioon, ei siis suunniteltuun eikä hätäsektioon. Ja väitän todellakin, että tiedän, mitä synnytyskivut ovat,vaikka vauva lopulta sektiolla syntyikin!

parina ekana päivänä!

Ne kivut tulevat sitten vasta leikkauksen jälkeen.

Aika heikoilla vesillä siis ollaan jos aletaan ottaa kipua mittariksi.



Mutta mä olen kyllä ap:n kanssa osittain samoilla linjoilla: vaikka sektio onkin synnytys, leikkauspöydällä makaaminen ei anna kovin kattavaa kuvaa siitä minkälaista synnytTÄMINEN on. Riippumatta siitä kuinka paljon tai vähän ihmiseen sattuu.



Esim. jos kaksi ihmistä on korkealla vuorella suksien kanssa, ja toinen laskettelee alas ja toinen kierii alas, molemmat ovat varmasti laskeutuneet. Siihen joka kieri alas on hyvinkin saattanut sattua pahasti ja siihen joka lasketteli ei ehkä tippaakaan, mutta se kierinyt ei silti voi sanoa tuntevansa tämän kokemuksen perusteella laskettelua prosessina.

tietääkö silloin minkälaista synnyttäminen on?

tiesittekös te jotka ette sektiota ole kokenut että myös leikatuille äideille tulee jälkisupistuksia? Eli kyllä siellä sen leikkauksen aiheuttamien kipujen joukossa on niitä synnytykseenkin liittyviä kipuja... Kiva olla kun joka liikahdus koskee ja sitten vielä supistelee.



no minä en silti ole niitä jotka kivenkovaan väittävät että olisin synnyttänyt. Lapseni syntyi sektiolla. Piste.

Typeriä viestejä taas siitä, kuinka kenenkin lapsi olisi kuollut ilman sektiota jne.



Sektio ON hyödyllinen ja moni kiittää onneaan, että sen avulla on lapsensa tähän maailmaan elävänä saanut. Itsekin olen yhden lapsen sektiolla saanut, joten kokemusta on kummastakin synnytystavasta.



Silti olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä siitä, että suunnitellulla sektiolla lapsensa saanut ei tiedä SYNNYTTÄMISESTÄ mitään. Leikkauspyödällä puudutettuna makaaminen ei ole synnyttämistä, sillä lääkäri hän sen lapsen tähän maailmaan tuo, ei äiti ja äidin kroppa.

mitä kaikkea "kivaa" siinä sektiossa käydään läpi. Alatiesynnyttäjät vaan kuvittelee, että sektio on joku mukava ja helppo tapa synnyttää... heh. Kokeilkaa joskus, jos kateeksi käy, niin tajuatte, kenellä ne kovimmat tuskat ja haitat on.

T: sekä alatiesynnyttänyt että kiireellisesti sektioitu

Sellainen nainen, joka ei ole koskaan niitä kipuja kokenut ja tuntenut sitä kaikkea mitä perinteisessä alatiesynnytyksessä läpikäydään ei voi sanoa tietävänsä mitä synnyttäminen on, sillä suunniteltu sektio vastaa enemmän mitä tahansa avoleikkausta kuin synnytystä sellaisena kuin se usein käsitetään.

itse olen kokenut kaksi alatiesynnytystä, suunitellun sektion sekä hätä sektion. Ja kipuja on jokaisessa, mutta erilaisia. Alatiesynnytksen kivut vielä kestää ja paraneminen oli nopeaa, toisin kuin sektiossa joista toisessa (suunitellussa) jouduin sairaalassa viettämään kolme viikkoa. Sain pahan tulehduksen leikkaushaavaan, kivut oli sietämättömiä, haava aukesi, jälleen tulehdus. Ikinä en haluaisi enää skiota elämässäni kokea. Seuraavan lapsen haluan yrittää synnyttää alateitse jo ihn tuon sktion kivuliaisuuden, ja sen aiheuttamien jälkikipujen takia.

päteä sillä että on synnyttänyt "oikeasti" lapsen. Joillain voi olla joku syy miksi lapsi pitää leikata eikä voi syntyä alateitse. Ei se tee äidistä eikä lapsesta sen huonompaa. Itse olen synnyttänyt 3 lasta alateitse, mutta en koe mitenkään että se olisi sen kummallisempaa kuin keisarinleikkauksellakaan lapsensa saaneet. Se kivun kokeminen ei ole mikään mittari. Sillä ei kaikki äidit koe suuria kipuja alateitse synnyttäessäkään, että onkos heidänkin synnyttäminen sitten jotenkin vaillinaista jos ei ole kovia kipuja. Meillä 2 lasta on syntynyt kivulla ja tuskalla ja 1 vain tulla tupsahti ja oli kyllä paljon mukavampi tapa.

Minulla ei ole kokemusta mihinkään isoon leikkaukseen joutumisesta. Sitähän sektio on, ei niinkään synnyttämistä.

En myöskään mitenkään kadehdi ihmisiä jotka ovat joutuneet sektioon.

Ja sellainen nainen, joka ei ole sektioitu, ei tiedä, mitä

mitä kaikkea "kivaa" siinä sektiossa käydään läpi. Alatiesynnyttäjät vaan kuvittelee, että sektio on joku mukava ja helppo tapa synnyttää...

kun vähän aikaa on ollut hiljaista tällä rintamalla.

Vaan siitä, ettei suunnitellulla sektiolla lapsensa saanut nainen voi tietää, miltä oikeat synnytyskivut tuntuvat. Leikkauksen aiheuttama kipu on aivan toista. Sektiolla lapsensa saanut nainen ei koe noita sinunkin mainitsemiasi kiinnittymiskipuja, avautumisvaihetta, kipeitä supistuksia eikä ponnistamisen tarvetta.

Voiko niitä sitten kutsua synnytyksiksi, koska on kiinnittymiskivut, avutumisvaihe ja kaikki kipeät supoistukset. Jälkisupistukset sekä leikkauksen jälkeiset kivut ja ehkä vielä haava tulehtuu?

Voiko siis joku sektio olla ap:n mielestä synnytys? Täyttyy nämä ap:n kriteerit synnytyksestä.

Eli vain suunniteltu sektio ei ole synnytys? Miten suunnitellun sektion läpi käyneet kuvaavat lapsen syntymää? Lapseni leikattiin heinäkuussa? Tervetuloa lapseni 1-v leikkaupäiville?

Minkä ihmeen takia minun tuollaista pitäisi TIETÄÄ??? Miten siitä viisastuisin?

t. kahden sektioäiti

Itsekin se jo totesit, kulunut aihe.



Entä jos omalla kohdallasi päädytään hätä./ kiireelliseen sektioon? Oletko silloin itse synnyttänyt?



Omalla kohdallani olen kokenut nämä kaikki, myös parjaamasi suunnitellun sektion. Eli kahdella ensimmäisellä kerralla ehdin kyllä kokea supistuksia aivan riittävästi, vain ponnistusvaihe jäi väliin.



Lisäksi, suuresta leikkauksesta toipuminen on aina "isompi" juttu, kuin "normaalista" alatiesynnytyksestä. Ja onhan nuo sektion riskit jo todettu.



Miksi synnytystapa on noussut joillakin päähän??? Eiköhän syntyvän vauvan (ja äidin) terveys ole se tärkein!