Pohdinko mä turhaan eroa, kannattaisiko tähän olla vain tyytyväinen?

Hei sä olet nuori vielä. Eroa ja etsi sellainen kumppani jonka kanssa on kiva tehdä asioita ja reissailla yhdessä. Ei tuohon kannata jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Hei sä olet nuori vielä. Eroa ja etsi sellainen kumppani jonka kanssa on kiva tehdä asioita ja reissailla yhdessä. Ei tuohon kannata jäädä. 

 

Voi sitä olla yksinkin🤭

Jos ei keskustelun ( ei riitelyn) avulla löydy edes halua sitoutua yhteisen suhteen parantamiseen, niin eroaisin.

Mutta se halu voi löytyä,jos asiasta puhutaan suoraan ja rehellisesti. Muutos voi viedä mihin vaan, muttei se taivaasta tipahda.

Kuinka niin yksinäinen vanhuus? Yksinäinenhän sä olet juuri nyt.

Älä jää tuollaiseen vangiksi, olet vielä nuori. Kysy puolisoltasi, mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Jos on kovasti erilainen näkemys tulevaisuudesta niin ei kannata jäädä, ellet sitten halua jatkaa tuttua ja turvallista suhdetta. Elämä on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei keskustelun ( ei riitelyn) avulla löydy edes halua sitoutua yhteisen suhteen parantamiseen, niin eroaisin.

Mutta se halu voi löytyä,jos asiasta puhutaan suoraan ja rehellisesti. Muutos voi viedä mihin vaan, muttei se taivaasta tipahda.

Hitto sä yksinkertainen 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei keskustelun ( ei riitelyn) avulla löydy edes halua sitoutua yhteisen suhteen parantamiseen, niin eroaisin.

Mutta se halu voi löytyä,jos asiasta puhutaan suoraan ja rehellisesti. Muutos voi viedä mihin vaan, muttei se taivaasta tipahda.

Miten tälläisen keskustelun ottaa puheeksi loukkaamatta? Eilen sanoin miehelle että kaipaisin iltamenoja, ravintolaa jne. Sanoi että mä voin mennä. Enkä mä mitään yökerhoja tai bailaamista halua. Ihan normi ravintolassa käyminen joskus tai pieni laivamatka

Ap

Voithan myös aktiivisesti rakentaa itsellesi uuden sosiaalisen piirin, ennen kuin päätät eroatko vai et. Lähde mukaan johonkin harrastus- tai järjestötoimintaan, jota kautta löydät uusia ystäviä tai porukoita, joiden kanssa käydä reissuissa, ravintoloissa ja illanvietoissa. Et tarvitse miestä siihen.

Ei ole kovinkaan todennäköistä että löytäisit sen parempaa seuraa muista ikäisistäsi miehistä. Miksi ette voi mennä parempaan paikkaan syömään jos sinä viet? Tai järjestät illanviettoja? Lähdet matkalle yksin, lapsesi tai ystäväsi kanssa? 

No onpas teillä surkeata. Luulin, että olette pariskunta noin 63v, mutta olettekin vielä aika nuoria. Aika kuollut elämä teillä, ikä huomioon ottaen. Olette varmaan menneet nuorina yhteen ja tehneet lapsetkin nuorina, koska nyt jo kaikki pois kotoa?

Kyllä ehkä eroaisin, mutta en ajattelisi että uuttakaan miestä löytäisin. Ja tulisiko sinun  sitten yksin matkustettua ja käytyä syömässä ulkona? 

Eikö sinulla ole nyt ketään naisystävää, jonka kanssa voisit käydä ulkona? Syömässä, kävelemässä, elokuvissa ja vaikka matkustaa sinne viroon?

Meilläkään mies ei harrasta mitään noista edellä mainituista, mutta matkustelen yksin ja käyn esim ulkomaan reissut yhdessä aikuisten lasten kanssa. 

Ulkona syömässäkin käyn vain silloin, kun olen jonkun lapsen luona käymässä ja se oikeastaan riittää. Miehen kanssa en sitten moisia toimintoja kaipaaa. 

Olishan se kiva, jos puolison kanssa voisi noitakin asioita yhdessä tehdä, mutta sitähän toisaalta sanotaan, että ei pidä odottaa, että se yksi ihmisnen (aviopuoliso) täyttää kaikki tarpeet, vaan siihen voi olla monia ihmisiä. Voi olla joku ystävä jonka kanssa esim käy siellä ulkona syömässä ja teatterissa jne. 

Eläkeläisenä sinulla on aikaa katsella elämänmenoa ihan erilailla kuin työtä tekevällä puolisollasi. Ehkä se on kuormittunyt töistään ja ehkä yhtä kyllästynyt parisuhteeseenne ja vetäytyy omiin oloihinsa sen takia. Sinulla on muutoksen tarve, hän on jumissa tai elämäntilanne kuitenkin jollain kieroutuneella tavalla tuntuu tyydyttävälle ajankohtaisiin voimavaroihin suhteutettuna. Ei me täällä vauvapalstalla voida kertoa, mitä sinun tulisi tehdä. Moni saattaisi erota, yhtä moni saattaisi lähteä toteuttamaan omia toiveitaan ja antaa puolisolle olla tilaa sellainen kuin se tällä hetkellä on.

Vierailija kirjoitti:

No onpas teillä surkeata. Luulin, että olette pariskunta noin 63v, mutta olettekin vielä aika nuoria. Aika kuollut elämä teillä, ikä huomioon ottaen. Olette varmaan menneet nuorina yhteen ja tehneet lapsetkin nuorina, koska nyt jo kaikki pois kotoa?

Kyllä ehkä eroaisin, mutta en ajattelisi että uuttakaan miestä löytäisin. Ja tulisiko sinun  sitten yksin matkustettua ja käytyä syömässä ulkona? 

Eikö sinulla ole nyt ketään naisystävää, jonka kanssa voisit käydä ulkona? Syömässä, kävelemässä, elokuvissa ja vaikka matkustaa sinne viroon?

Meilläkään mies ei harrasta mitään noista edellä mainituista, mutta matkustelen yksin ja käyn esim ulkomaan reissut yhdessä aikuisten lasten kanssa. 

Ulkona syömässäkin käyn vain silloin, kun olen jonkun lapsen luona käymässä ja se oikeastaan riittää. Miehen kanssa en sitten moisia toimintoja kaipaaa. 

Olishan se kiva, jos puolison kans

Ei mulla oikein ole ketään. Oon yksinäinen. Lapset sen ikäisiä että on opiskeöut ja ei ne mun kanssa lähtis. Tulleet isäänsä tai menevät kavereiden kanssa. Voi olla iso kynnys mennä noihin yksin. Ehkä mä sitten jään tähän ja katson jos mies haluaa erota

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voithan myös aktiivisesti rakentaa itsellesi uuden sosiaalisen piirin, ennen kuin päätät eroatko vai et. Lähde mukaan johonkin harrastus- tai järjestötoimintaan, jota kautta löydät uusia ystäviä tai porukoita, joiden kanssa käydä reissuissa, ravintoloissa ja illanvietoissa. Et tarvitse miestä siihen.

Miten rakennetaan sosiaalinen piiri?

Ap

Trust me, eroaminen ei ratkaise ongelmaasi. On todella vaikeaa löytää liki 5-kymppisenä hyvä, täysipäinen, uskollinen, sitoutumishaluinen ja raitis mies, joka sitten vielä nauttisi kaikesta samasta menemisestä ja tekemisestä kuin sinä.

Ratkaisu on sisäistää, ettet voi odottaa että puolison pitäisi olla ohjelmatoimistosi.

Matkusta, harrasta ja käy syömässä ystäviesi kanssa, sitten onkin aina ihana palata kotiin oman tutun uskollisen miehesi luo. 

Jaa ei oo ketään ystävää jonka kanssa lähtisi? Etsi sellaisia. On vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on löytää se HYVÄ uusi mies tuossa vaiheessa. 

Puhun siis omalla ja monen ystäväni kokemuksella... 

Kuulostaa siltä että todellinen ongelma ei ole varsinaisesti se, että mies ei lähde ravintolaan tai teatteriin. Vaan se, että olette kadottaneet yhteyden, mies pitää sinua itsestäänselvänä ja kommunikaatio välillänne ei pelaa. Sinä olet ehkä myös lopettanut oman elämäsi - minkäänhän ei estä sinua tekemästä asioita myös yksin.

Kertoisin miehelle tilanteen avoimesti eli että harkitset jo eroa tämän vuoksi. Ja että teidän pitää nyt yhdessä tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi. Jos mies ei herää ja oikeasti yritä, niin eroaisin. Olen itse eronnut, sinkku ja 45. Elämäni on täyttä ja hyvää näinkin. Koen olevani vielä nuori ja elämänne kuulostaa vähän kuin oltaisiin raihnaisia ja eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan myös aktiivisesti rakentaa itsellesi uuden sosiaalisen piirin, ennen kuin päätät eroatko vai et. Lähde mukaan johonkin harrastus- tai järjestötoimintaan, jota kautta löydät uusia ystäviä tai porukoita, joiden kanssa käydä reissuissa, ravintoloissa ja illanvietoissa. Et tarvitse miestä siihen.

Miten rakennetaan sosiaalinen piiri?

 

Ap

Esimerkiksi lähtemällä johonkin harrastus- tai järjestötoimintaan mukaan, kuten aiemmassa viestissä mainitsin. Niissä tutustut uusiin ihmisiin ja pääset osaksi ryhmiä, jotka tekevät yhdessä kaikenlaista kivaa, kuten käyvät ajoittain yhdessä ravintoloissa, tapahtumissa, reissuissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että todellinen ongelma ei ole varsinaisesti se, että mies ei lähde ravintolaan tai teatteriin. Vaan se, että olette kadottaneet yhteyden, mies pitää sinua itsestäänselvänä ja kommunikaatio välillänne ei pelaa. Sinä olet ehkä myös lopettanut oman elämäsi - minkäänhän ei estä sinua tekemästä asioita myös yksin.

Kertoisin miehelle tilanteen avoimesti eli että harkitset jo eroa tämän vuoksi. Ja että teidän pitää nyt yhdessä tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi. Jos mies ei herää ja oikeasti yritä, niin eroaisin. Olen itse eronnut, sinkku ja 45. Elämäni on täyttä ja hyvää näinkin. Koen olevani vielä nuori ja elämänne kuulostaa vähän kuin oltaisiin raihnaisia ja eläkkeellä.

Mä en uskalla ottaa puheeksi kun pelkään riitaa. Mies myös aiemmin sanonut että joo pitää käydä vaikka virossa mutta ei hanki passia kuitenkaan. Sanoo että ei ole luvannut päivämäärää. Lupailee ympäripyöreästi. Mutta ehkä yritän keksiä jotain harrastuksia itselleni jos sitä kautta löytyisi ystäviä ennenkuin mietin eroanko vai en. Ei mua kiinnosta mitkään menevät miehet. Jotka viihtyy baareissa. Kun en sitä kaipaa

Ap

Kysymykseen on mahdotonta vastata kun ei tiedä mitä olette kokeilleet tilanteen parantamiseksi ja onko asiasta puhuttu edes. Aloita nyt vaikka sillä että sanot tuntevasi itsesi yksinäiseksi suhteessa ja olo on tyhjä, et halua vanheta näin jne. Kysyt miten mies kokee tilanteen ja miten voisitte kokeilla parantaa sitä. Itse 18v parisuhdetta takana, ja etääntymisen kausia on tähän mahtunut, mutta lisäämällä keskustelua ja arkista läheisyyttä ollaan saatu tilannetta aina parannettua. En sanoisi että parisuhde vaatii jatkuvaa työtä, mutta keskusteluyhteyttä täytyy kyllä ylläpitää pitkässä suhteessa ihan tietoisesti, varsinkin ruuhkavuosina. Jos keskusteluyhteys takkuaa pahasti eikä yhteyttä oikein löydy, niin ulkopuolinen apukin voi auttaa, ihan muutama kerta terapeutin kanssa voi avata lukkoja. En nyt heti lähtisi pitkästä suhteesta eroamaan jos kiintymystä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että todellinen ongelma ei ole varsinaisesti se, että mies ei lähde ravintolaan tai teatteriin. Vaan se, että olette kadottaneet yhteyden, mies pitää sinua itsestäänselvänä ja kommunikaatio välillänne ei pelaa. Sinä olet ehkä myös lopettanut oman elämäsi - minkäänhän ei estä sinua tekemästä asioita myös yksin.

Kertoisin miehelle tilanteen avoimesti eli että harkitset jo eroa tämän vuoksi. Ja että teidän pitää nyt yhdessä tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi. Jos mies ei herää ja oikeasti yritä, niin eroaisin. Olen itse eronnut, sinkku ja 45. Elämäni on täyttä ja hyvää näinkin. Koen olevani vielä nuori ja elämänne kuulostaa vähän kuin oltaisiin raihnaisia ja eläkkeellä.

Mä en uskalla ottaa puheeksi kun pelkään riitaa. Mies myös aiemmin sanonut että joo pitää käydä vaikka virossa mutta ei hanki passia kuitenkaan. Sanoo että

Teidän täytyy vaan varata se matka. Kuulostat itsekin todella passiiviselta. Selvitä kohde, istuta mies alas, ehdota että nyt varataan tämä. Aikaisintaan vaikka heinäkuulle, niin mies ehtii sen passin hommata rauhassa, ja kyllähän se nyt pakon edessä sen hoitaa, kun matka ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpas teillä surkeata. Luulin, että olette pariskunta noin 63v, mutta olettekin vielä aika nuoria. Aika kuollut elämä teillä, ikä huomioon ottaen. Olette varmaan menneet nuorina yhteen ja tehneet lapsetkin nuorina, koska nyt jo kaikki pois kotoa?

Kyllä ehkä eroaisin, mutta en ajattelisi että uuttakaan miestä löytäisin. Ja tulisiko sinun  sitten yksin matkustettua ja käytyä syömässä ulkona? 

Eikö sinulla ole nyt ketään naisystävää, jonka kanssa voisit käydä ulkona? Syömässä, kävelemässä, elokuvissa ja vaikka matkustaa sinne viroon?

Meilläkään mies ei harrasta mitään noista edellä mainituista, mutta matkustelen yksin ja käyn esim ulkomaan reissut yhdessä aikuisten lasten kanssa. 

Ulkona syömässäkin käyn vain silloin, kun olen jonkun lapsen luona käymässä ja se oikeastaan riittää. Miehen kanssa en sitten moisia toimintoja kaipaaa

Yksi ongelma taitaa olla että olet läheisriippuvainen. Miten arvelet elämän olevan parempaa jos eroat ja et kuitenkaan rakenna ulospäin suuntautuvaa elämää?