Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Ei tää mikään "selvittämätön mysteeri" ole mutta jäi takaraivoon kummitteleen...
pomoni kuoli yllättäen n. pari vuotta sitten. Hän matkusteli paljon ja yhdeltä reissultaan hän oli aikoinaan tuonut kauniin takin joka oli villasta kudottua käsityönä ja siinä oli erikoinen kuviointi. Hän käytti sitä usein konttorilla.
Alle puoli vuotta pomon kuoleman jälkeen näin hänet kadulla! Hän kulki ohitseni samassa takissa! hiuksissa sama "luottoväri ja -leikkaus" sama kasvojen profiili, sama tumma huulipuna, sama siro vartalo, sama pituus. Mun oli pakko mennä hänen luokseen. Kun näin hänet kasvotusten, näin heti että hän ei ollut pomo-vainaa, mutta hämmentävän samannäköinen ja -tyylinen. Kehuin siinä hätäpäissäni hänen takkiaan. Hän sanoi löytäneensä sen kirpputorilta ja että se on nykyään hänen luottovaatteensa. Hän oli jopa samalla tapaa ystävällinen, iloinen ja avoin kuin pomonikin, ihan kuin olisin jutellut pomon kanssa. Olin mielessäni ilahtunut että juuri hän oli löytänyt takin. En tietenkään hänelle kertonut pomostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin unta isosta taiteilijan ateljeesta, jossa seisoi valkotakkinen mies. Ateljeen seinustalla oli iso määrä kehyksiä peräkkäin sellaisessa telineessä, ja jotenkin uniminä sanoi ettei siellä työskentelevä mies ole siellä enää, se on vain kaikuja joita näen. Mies otti väriä siveltimellä ja pyyhki siveltimen puhtaaksi liinaan ennen kuin meni vesipisteelleen. Samassa sisään käveli mies, jota taiteilija oli selkeästi odottanut saapuvaksi ja he hersyvästi tervehtivät toisiaan aika tuttavallisesti ja kovaäänisesti. Mies oli pitkä, viiksekäs ja tumma, ja mietin ensin että mies on isoisäni ennen kuin tunnistin ettei se olekaan hän.
Seuraavaksi kuljin portaita pitkin. Tulin niin outoon huoneeseen, etten ymmärtänyt sitä pohjapiirrosta, mutta se oli portaat alas ahtaaseen kylpyhuoneeseen, jossa oli seinustalla miehen mentävä amme ja muut pesutilat matalan katon alla. Siellä makasi alastomana mies, joka karjui tosissaan portaikossa vaimolleen, joka
Minulle on käynyt samoin. Keväällä 2015 näin unta, että olin jossain kauppakeskuksen tapaisessa paikassa missä oli paljon asiakkaita. Siellä kuitenkin pyöri myös paikan työntekijöitä, joiden työvaatteet olivat valkoiset suorat housutja valkoinen kauluspaita, päällä verenpunainen liivi. Muistan, että unessa kauppakeskus oli todella sokkeloinen tai sellainen vaikeakulkuinen. Niin miehillä kuin naisilla. Kuukautta myöhemmin tästä ostin kaverini kans liput erään tapahtumaan, joka oli Yhdysvalloissa. Esta hakemustemme hyväksyttyä ostimme lentoliput. Meillä oli koneenvaihto Newarkin kentällä New Jerseyssä. Itse tapahtuma oli marraskuussa. Kun saavuimme Newarkiin, hämmästykseni oli suuri kun se lentokenttä työntekijöineen todellakin oli kuin unestani. Enkä siis ollut käynyt jenkeissä aiemmin.
Mun lipputangosta hävisi viiri.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt samoin. Keväällä 2015 näin unta, että olin jossain kauppakeskuksen tapaisessa paikassa missä oli paljon asiakkaita. Siellä kuitenkin pyöri myös paikan työntekijöitä, joiden työvaatteet olivat valkoiset suorat housutja valkoinen kauluspaita, päällä verenpunainen liivi. Muistan, että unessa kauppakeskus oli todella sokkeloinen tai sellainen vaikeakulkuinen. Niin miehillä kuin naisilla. Kuukautta myöhemmin tästä ostin kaverini kans liput erään tapahtumaan, joka oli Yhdysvalloissa. Esta hakemustemme hyväksyttyä ostimme lentoliput. Meillä oli koneenvaihto Newarkin kentällä New Jerseyssä. Itse tapahtuma oli marraskuussa. Kun saavuimme Newarkiin, hämmästykseni oli suuri kun se lentokenttä työntekijöineen todellakin oli kuin unestani. Enkä siis ollut käynyt jenkeissä aiemmin.
Brittiläinen lentokoneinsinööri J. W. Dunne (1875-1949) esitti aikoinaan teorian, jonka mukaan aika ei ole normaalissa mielessä todellista. Hän perusteli tätä sillä, että unet toteutuvat niin usein ja niin yksityiskohtaisesti kuin toteutuvat. Hän esitti, että tätä ei ole pantu yleisesti merkille ei siksi että asiassa olisi jotain pelottavaa tai järkyttävää, vaan päinvastoin nimenomaan siksi, että useimmat unet käsittelevät niin tylsiä arkisia asioita, että ihminen ei huomaa niiden toteutuvan kun ne toteutuvat.
Dunne ehdotti, että asian voi jokainen todistaa itselleen kirjaamalla kaikki näkemänsä unet ylös ja seuraamalla sitten, kuinka monet niistä toteutuvat (siis sellaisista unista, joissa ollaan nimenomaan tilanteessa, jollaiseen ei voi etukäteen olettaa joutuvansa).
Dunnen kirjaa An Experiment with Time (1927) ei ole suomennettu, mutta koska sen tekijänoikeudet eivät enää ole voimassa, se löytyy helposti verkosta, esim. tästä: https://archive.org/details/AnExperimentWithTimeEbook/mode/1up
Miksi erääseen uuteen paikkaan muuttaessa (olin alle kouluikäinen silloin) pari paikallista teiniä päätti pelotella minut puolikuoliaaksi. Pitkän aikaa sen jälkeen (tuosta on yli 30v) jokainen vastaan tullut ihminen on tuntunut lähinnä uhalta tai potentiaaliselta viholliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kesälomalla kävin usein omakotitalomme vintillä lukemassa Akuja ja muita vanhoja lehtiä ja kirjoja, joita siellä oli pinoittain. Yhtenä aamuna kun menin vintille, näin orrella vaalean peruukin näköisen kuontalon, joka ei ollut siellä koskaan ollut. Vein sen alakertaan ja sovitin peilin edessä päähäni. Olin aina halunnut olla blondi, kuin sadun prinsessat. Koko päivän puuhailin ulkona pihalla ja puutarhassa peruukki päässä. Ennen kuin vanhemmat tulivat töistä, sain muuta tekemistä ja vein peruukin takaisin vintille.
Seuraavana aamuna kun menin ylös, peruukkia ei enää löytynyt mistään, eikä sen koommin sitä enää näkynyt. Vanhemmat vain minulle ihmettelivät, kun naapurit olivat kyselleet kuka vieras tyttö oli pihallamme leikkinyt.
Tämä oli mielenkiintoinen tapaus. Tulee vain mieleen, että sinne vintille on päässyt joku muukin ja ensin jättänyt ta
Vanhempien yö-leikeissä ollut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se syy,jonka vuoksi jouduin 9-vuotiaana vanhempien ja sisarusten ns.sylkykupiksi ilman omaa syytä koko elämäni ajaksi.
Edellinen tapaus sattui 60-luvun puolessavälin.Laulussa sanotaan,"en päivääkään vaihtaisi pois."Varmasti vaihtaisin jok'ikisen,jos se olisi mahdollista,jäi niin ikävät jäljet sieluun,eräitten aikaansaannoksina.
Olen lukenut viestejäsi tässä ketjussa, ja mulla tuli niiden pohjalta mieleen että onkohan jommallakummalla tai jopa molemmilla vanhemmistasi voinut olla jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Sellaisissa perheissä käy joskus niin, että yhdestä lapsesta tehdään ns. syntipukki, jonka niskaan kaadetaan kaikki loka ja jota myös usein rankaistaan kohtuuttomasti.
Tällaisen kohtelun uhriksi joutunut ihminen saattaa kantaa pi
Miten lakimies asian perusteli, mikset saanut mitään perinnöstä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt silmäkulmasta hahmoja kotona. En aina, mutta välillä. Yksi tyypillinen tilanne on, kun tiskaan. Keittiön oviaukko on oikealla ja sen takana on hämärä eteinen. Välillä joudun katsomaan oviaukkoa kohti, kun näyttää siltä kuin siellä seisoisi aikuisen mittainen tummapukuinen hahmo katsomassa puuhaani. Kun sinne katsoo suoraan, näkee, ettei siinä ketään ole.
Toinen vastaava tilanne oli kerran, kun siivosin olohuonetta. Tuli äkkiä tunne, että olohuonern ovella seisoo joku katselemassa. Tuli ikävä tunne kuin tarkkailija olisi ivallinen ja jotenkin epäystävällinen. Kun katsoin ovelle suoraan, ei siellä ollut ketään. Olkkarissa olen myös usein iltaisin haistanut tupakan. Kukaan meillä ei polta eikä muu perhe sitä haista.
Joku tupakoi ja miettii intensiivisesti sua, sun tuttu ?
Kaktuskukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaktuskukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mölli kirjoitti:
Olin arviolta 6-7 -vuotias. Heräsin kesäaamuna yläkerrasta omasta sängystäni, vanhempani olivat jo alhaalla. Huoneessani kuului outo ja pelottava ääni. Sitä on vaikea kuvailla, vähän kuin kauhuelokuvissakin joskus käytetty "kurkkuääni", mutta metallisempi. En uskaltanut nousta sängystä, lapsenmieli ajatteli sängyn alla olevan hirviö. Katselin ikkunasta yms ja yritin löytää kyllä äänen lähdettä, mut ei, se tuntui tulevan huoneesta. Olin pelosta paniikissa, mutta pissahätä yltyi lopulta niin kovaksi, että loikkasin sängystä ja juoksin alakertaan. Ääni ei kuulunut muualla. Vanhempani eivät olleet kuulleet mitään ääntä ja isän mennessä huoneeseeni, ei ääntä enää kuulunut. Äitinikin muistaa vielä tapahtuman, koska olin niin paniikissa...Yhä ed
Verenpaineen nousu kohisee korvissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttåreni, silloin suunnilleen puolen vuoden ikäinen, istui vauvanistuimessaan. Vilkaisin häntä siinä ohimennessäni ja yhtäkkiä hänen kasvojensa paikalla vilahti hyvin selvästi melko vanhan naisen kasvot. Kasvot eivät olleet mitenkään tutut, ihan vieraan ihmisen olivat. Kasvolla oli jotenkin hiukan kova ja katkera ilme, mikä hätkähdytti. Se oli tosiaan vain ohimenevä vilahdus mutta jäi lähtemättömästi mieleen hiukan pelottavana. Tästä on aikaa useita vuosikymmeniä ja tytärkin ylittänyt keski-iän, mutta ei hän mitenkään muistuta sitä näkemääni naista, eli ei se mikään tulevaisuuden näky ollut.
Hei, olen kokenut samankaltaisen asian mun tyttären kasvoilla(teini ikäinen) näin oman äitini vääntyneet kasvot hänellä(äitini oli alkoholisti) ja tyttärelläni on päihdeongelma.
En muista ohjelman nimeä mutta siinä oli ihmiseksi naamioituneita demoneja sisäoppilaitoksessa. Hyvä sarja.
No kuitenkin,AINA kun uusi jakso tuli tv:stä alkoi ukkonen jyristä! Kerran meni sähkötkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista ohjelman nimeä mutta siinä oli ihmiseksi naamioituneita demoneja sisäoppilaitoksessa. Hyvä sarja.
No kuitenkin,AINA kun uusi jakso tuli tv:stä alkoi ukkonen jyristä! Kerran meni sähkötkin.
En muista ohjelman nimeä mutta siinä oli ihmiseksi naamioituneita demoneja sisäoppilaitoksessa. Hyvä sarja.
No kuitenkin,AINA kun uusi jakso tuli tv:stä alkoi ukkonen jyristä! Kerran meni sähkötkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt samoin. Keväällä 2015 näin unta, että olin jossain kauppakeskuksen tapaisessa paikassa missä oli paljon asiakkaita. Siellä kuitenkin pyöri myös paikan työntekijöitä, joiden työvaatteet olivat valkoiset suorat housutja valkoinen kauluspaita, päällä verenpunainen liivi. Muistan, että unessa kauppakeskus oli todella sokkeloinen tai sellainen vaikeakulkuinen. Niin miehillä kuin naisilla. Kuukautta myöhemmin tästä ostin kaverini kans liput erään tapahtumaan, joka oli Yhdysvalloissa. Esta hakemustemme hyväksyttyä ostimme lentoliput. Meillä oli koneenvaihto Newarkin kentällä New Jerseyssä. Itse tapahtuma oli marraskuussa. Kun saavuimme Newarkiin, hämmästykseni oli suuri kun se lentokenttä työntekijöineen todellakin oli kuin unestani. Enkä siis ollut käynyt jenkeissä aiemmin.
Brittiläinen lentokoneinsinööri J. W. Dunne (18
Se miten hahmotamme tapahtumat, on aivojen tulosta. Miksi sama ei voi tapahtua unessa? Miksi unet olisivat immuuneja aivojen muulle toiminnalle.
Katson Netflixiä niin että pöytäkone on yhdistetty telkkariin,laitan siis ohjelman päälle tietokoneen kautta. Katsoin sarjaa ja tuli nälkä,joten laitoin ohjelman pauselle ja menin valmistamaan ruokaa ja sen jälkeen kävin nopeasti suihkussa. Pukiessni vaatteita ylle jähmetyin kauhusta: jotkut miehet puhuu mun olohuoneessa! Imurinputki aseena hiivin katsomaan ja totesin että Netflix oli jotenkin mennyt päälle ja telkkarissa hahmot vain puhuivat.
Mutta kuka laittoi Netflixin pois pauselta? Se vaatii hiiren klikkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta vuosikymmeniä hämmentänyt juttu. Miksi ystäväni isä suuttui maksukortin löytämisestä?
Eli siis lapsuudenystäväni isä oli vienyt minut ja tyttärensä uimaan. Oli vuosi -94 tai -95, olimme alle 10-vuotiaita, ystäväni pikkusisko ei vielä koulussakaan. Uimaranta oli tuttu ja hiljainen, me tytöt tykkäsimme pulikoita matalammassa hiekkarannassa tai pomppia laiturilta ihan rauhassa kun ketään muita uimareita ei ollut.
Oli aika lähteä kotiin kun kaverin isä oli kuntouintilenkkinsä tehnyt, ja kauheassa pissähädässä minun piti käydä vielä ulkohuussissa ennen kotimatkaa. Huussi oli kauempana rannasta, uimakoppien ja parkkipaikan takana, ja kun oikaisin pienen tallaantuneen polun kautta, löysin sen varrelta aivan uuden luotto- tai pankkikortin. Kuin kortti olisi juuri tipahtanut jonkun taskusta polulle, muistan miten kiiltävä ja hieno se oli. Kortissa oli aivan tavallinen suomalaisen miehen nimi, ei kukaan minulle tuttu
Kerroit että olit ääneen pohdiskellut jotain sellaista, että kortti pitäisi viedä löytötavaratoimistoon, kun luovutit sen kaverin isälle. Ehkä hän tulkitsi sen siten, että epäilit hänen rehellisyyttään, että tavallaan varmistit että hän toimii asianmukaisesti kortin kanssa? Jotkut ovat hirveän herkkänahkaisia tuolla tavoin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ulosottovirasto vei kaiken vaikka olin yrittäjä vaimoni kanssa. Vaimolleni ei annettu armoa, koska oli hyvää hyvyyttä taaannut lainamme. Tämä murhaajalaitos antaa sitä enemmän palkaa murhaajillensa mitä enemmän voivat varastaa surkeiden kohtaloiden omaavia yrittäjiä... Meillä vaimo sairastui ensin ja minä sen jälkeen. Kumpikaan ei ollut enää pystyväinen mihinkää ja se ei riittänyt ikuiseen velkahelvetin toteamiseen raukkamaisen uuden syyttäjän tarinaan. Hävetkää tulevat varajuomarit! saatte vielä mitä tulemaan pitää
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten ketjussa useampaan otteeseen vakuutellaan omaa mielenterveyttä työssäkäynnillä: "Näen ja kuulen olemattomia, mutta en ole hullu vaan ihan tavallinen _työssäkäyvä_ ihminen.". Tuota, luuletteko että vain työttömät sairastuu mielisairauksiin...? Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja tällaiselle uskomukselle, joka vielä elää herran vuonna 2024.
Oon huomannut saman.
En ole viitsinyt harrastaa TM:n joogalentoa (YF; aakaasha-gamanam) viime aikoina, koska jos sitä duunaa esim. minuutinkin verran, saman päivän aikana tuppaa tapahtumaan kaikenlaista erikoista, useimmiten kiusallista, noloa tahi ikävää, yms. Johtunee siitä että se aktivoi/nopeuttaa nega-karman toteutumista, jos sellaista sattuu olemaan kypsymisvuorossa (praarabdha-karma*)
Muutama päivä sitten tein snadin iltafuntsin aikana (n. klo 16.34 -36) muutaman rundin YF:ää. Illalla sitten polkaisin muutaman kilsan etäisyydellä olevaan Prismaan. Jälleen kerran tapahtui kolmisen tai nelisen seikkaa, joita ei yleensä tapahdu. Ihmeellisin oli kuitenkin se, että kun menin pikakassalle ja yritin maksaa, laite ei hyväksynyt korttia. Vähän ajan päästä valvojaneito hokasi että Nordean kortit ovat tiltissä. Hän totesi vähän aikaa sen jälkeen kun olin yrittänyt maksaa (parafraasi): Täällä on ainakin neljä kassaa joissa Nordean kortit eivät toimi!
* Prarabdha karma are the part of sanchita karma, a collection of past karmas, which are ready to be experienced through the present body (incarnation)
Alue: Aihe vapaa
Tuo oli yleistä vielä 1990-luvullakin.