Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
7661/7964
|
08.05.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Raisa Räisäsen katoaminen vaivaa. Tätä tapausta on jatkuvasti tuotu esille lehdissä. Olisi hyvä kun saisi jonkun päätöksen tälle tai sulkisi tapauksen tutkimisen kokonaan. Jos tämä on murha niin tekijät taitavat olla jo kuolleita.
Poliisi etsii tälläisiä autoja, mutta 20v myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo spiritismi on sellainen asia, että se kyllä toimii. Olen niin paljon lukenut siitä kaikenlaista, että kuinka sitä itse liikutetaan ja muuta soopaa, mutta näillä kirjoittajilla ei liene itsellään todellisia kokemuksia. En suosittele kenellekään. Siinä on pakko olla jonkun henkivallan mukana, ja ei välttämättä hyvän sellaisen. Parempi olla kokeilematta.
Nuorena pelattiin parin kaverin kanssa sitä paljon ja se oli olevinaan viihdykettä aina nii kauan, kunnes se ei sitä enää ollut. Se, että sitä liikkuvaa juomalasia (tai vastaavaa) pitää koskettaa, tarkoittaa varmasti sitä, että joku voima lähtee pelaajasta itsestään. Mutta ikinä en pystyisi niin heikolla voimalla liikuttamaan lasia ja toiset sitten liikuttaisivat sitä omiin suuntiinsa samanaikaisesti, ei onnistuisi. Se vain tarvitsi ne sormet koskettamaan lasin reunaa ja sitten lasi lähti liikkeelle itsestään. Joskus se meni kauheaa vauhtia, emmek
Joopa joo, en usko et spiritismiä pelataan euroviisu tulosten takia :D
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää yhä reilun 20 vuoden jälkeen, että kuka oli se tyttö, joka lapsuuskotini pihassa kiipeili ympäri vuoden puissa, näytti vuodesta toiseen noin 8-vuotiaalta, jota kukaan muu ei nähnyt ja joka tuijotti minua aina hirveän vihaisesti nähdessään minut?
Saattoi olla huono näkö ja siristeli silmiään nähdäkseen paremmin, eli näytti vihaiselle sen takia.
Ala ja yläasteella luokassamme oli hiljainen, mutta hyvä oppilas nimeltään Jukka. Hänellä ei ollut juurikaan kavereita, mutta minä pidin hänestä. Aikuisiällä olen yrittänyt jutella luokkakavereiden kanssa Jukasta, mutta kukaan heistä ei muistanut koko ihmistä. Olen lisäksi yrittänyt etsiä Jukkaa sosiaalisista medioista ja netistä, mutta hänestä ei löydy mitään tietoa, vaikka koulumenestyksensä perusteella voisi olla hyvinkin asiantuntija tai johtotehtävissä.
Oliko Jukkaa olemassakaan?
Taapero nukkui pinniksessä ja katselin elokuvaa tabletilta kuulokkeet päässä ja niin että tabletti oli peiton alla. Tämä oli iltarutiinini ja omaa aikaa. Yhtenä iltana en jaksanut vaan imetettyäni kävin suoraan nukkumaan. Tabletti oli lipaston päällä ja kuulokkeet tabletin päällä. Sammutettuna. Heräsin kun kuulokkeista kuului käheä miesääni joka hoki "Wake up! Wake up darling!"" Lapsikin havahtui ja alkoi känistä. Nousin ja kävelin ottamaan kuulokkeet käteen. Ääni loppui heti kun asetin kuulokkeet päähäni. Ne olivat täysin mykät ja tabletti sammuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala ja yläasteella luokassamme oli hiljainen, mutta hyvä oppilas nimeltään Jukka. Hänellä ei ollut juurikaan kavereita, mutta minä pidin hänestä. Aikuisiällä olen yrittänyt jutella luokkakavereiden kanssa Jukasta, mutta kukaan heistä ei muistanut koko ihmistä. Olen lisäksi yrittänyt etsiä Jukkaa sosiaalisista medioista ja netistä, mutta hänestä ei löydy mitään tietoa, vaikka koulumenestyksensä perusteella voisi olla hyvinkin asiantuntija tai johtotehtävissä.
Oliko Jukkaa olemassakaan?
Eikö ole kouluajoilta yhtään luokkakuvaa?
Vierailija kirjoitti:
Ala ja yläasteella luokassamme oli hiljainen, mutta hyvä oppilas nimeltään Jukka. Hänellä ei ollut juurikaan kavereita, mutta minä pidin hänestä. Aikuisiällä olen yrittänyt jutella luokkakavereiden kanssa Jukasta, mutta kukaan heistä ei muistanut koko ihmistä. Olen lisäksi yrittänyt etsiä Jukkaa sosiaalisista medioista ja netistä, mutta hänestä ei löydy mitään tietoa, vaikka koulumenestyksensä perusteella voisi olla hyvinkin asiantuntija tai johtotehtävissä.
Oliko Jukkaa olemassakaan?
Mulla on samallainen ongelma. Kirkonkirjoista löysin että isäni serkulla oli sodan aikana syntynyt poika. Olin yhteyksissä ao isän serkkuun ja kirjoitti pojastaan. Kertoi puhuneensa poikansa kanssa yms. Mistään en ole saanut tietoa missä tämä henkilö on. Kukaan ei tunne häntä. Ei edes hänen siskopuolensa. Ei väestörekisteri, ei numerotiedustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
memi kirjoitti:
Nostetaan että saataisiin lisää näitä tarinoita! :)
Juu
Vierailija kirjoitti:
Raisa Räisäsen katoaminen vaivaa. Tätä tapausta on jatkuvasti tuotu esille lehdissä. Olisi hyvä kun saisi jonkun päätöksen tälle tai sulkisi tapauksen tutkimisen kokonaan. Jos tämä on murha niin tekijät taitavat olla jo kuolleita.
Poliisi etsii tälläisiä autoja, mutta 20v myöhässä.
Mulla on semmonen kutina että Raisa lähti johonkin ulkomaalaiseen autoon kyytiin. Siellähän oli ulkomailta porukkaa? Tutkittiinko kaikki autolautalle nousevat vip-autot? On saattanut olla sellaisen kyydissä vapaaehtoisesti tai sitten on ollut siellä takakontissa jo kuolleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala ja yläasteella luokassamme oli hiljainen, mutta hyvä oppilas nimeltään Jukka. Hänellä ei ollut juurikaan kavereita, mutta minä pidin hänestä. Aikuisiällä olen yrittänyt jutella luokkakavereiden kanssa Jukasta, mutta kukaan heistä ei muistanut koko ihmistä. Olen lisäksi yrittänyt etsiä Jukkaa sosiaalisista medioista ja netistä, mutta hänestä ei löydy mitään tietoa, vaikka koulumenestyksensä perusteella voisi olla hyvinkin asiantuntija tai johtotehtävissä.
Oliko Jukkaa olemassakaan?
Eikö ole kouluajoilta yhtään luokkakuvaa?
https://media.licdn.com/dms/image/C5603AQEpZuvjYByARw/profile-displayph…
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nykyisessä asunnossani kaksi vuotta ja herään ovikellon soittoon vähintään kerran viikossa.
Oven takana ei ole ollut ketään kun puoliunessa olen katsonut ovisilmästä.
Olen miettinyt liittyykö tämä jotenkin edellisen asuntoni paranormaaleihin ilmiöihin.
Onko sieltä lähtenyt jotain mun mukaan?
Tosin ovikellon soittelu on pieni häiriö edellisen kämpän menoon verrattuna.
Siellä tavarat liikkuivat itsestään, sähkölaitteet sekoilivat ( tv itsestään on/off, samoin stereot ja valaisimet.
Kaappien ovet aukesivat myös öisin.
Erityisesti yhdestä huoneesta kuului puheensorina ja välillä musiikkia.
Kaksi kertaa näin selvästi mustan hahmon.
Aamuisin näin katossa mustan liikkuvan "pilven" maatessani sängyssä. Kamala tunnelma jatkuvasti. Voimakas läsnäolontunne ja pelko.
Pappi eikä meedio pystynyt rauhoittamaan kokonaan tilannetta siinä asunnossa joten muutin pois.
Nuo ilmiöt jäi
Voisitko kertoa mitä meedio sanoi asunnostasi ? itsekin nähnyt Mustan pikkupilven ja on selvinnyt et se on jonkun ajatus- etiäinen, joku muistelee ja miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin, näitä juttuja on tapahtunut nyt vuoden sisään pari kertaa. Eli minulla on talossani muutamia huoneita, joita en oikeastaan käytä. Kyseessä siis vierashuone sekä ihan vaan komero. Käyn niissä harvakseltaan, jos vien jotain huoneeseen/tulee vieraita tai siivouksen yhteydessä.
Yleensä pidän ovet kiinni jo koirien takia, en välitä ajatuksesta että esim karvanlähtöaikaan ne makoilisivat vierashuoneen sängyllä yms. Nyt kuitenkin olen useamman kerran kuullut suljetun vierashuoneen tai komeron takaa SELKEÄN koputuksen/koputuksia.
Myös koirat reagoineet noihin, naapureita ei ole eikä äänet ole voineet pihaltakaan kuulua. En myöskään keksi mitään "järkevää" selitystä äänille, kuten putkisto/jokin eläin tms. Yksinkertaisesti nuo ovat vaan kuulostaneet liian selkeiltä kopuksilta suljuten huoneen takaa.
Ja tosiaan myös koirat reagoineet noihin koputuksen ääniin, joka kuulostaa joka kerta kovalta. Ollut aina aika ahdista
Omakotitalossa voi majailla kuolemankello niminen ötökkä, se koputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sen verran, että muutettuani pois ei yhdessäkään asunnossa ole enää tapahtunut tuollaista. Ilmiö jäi tuohon asuntoon, onneksi. Vieläkin inhottaa miettiä kävikö joku asunnossani ja miksi vai oliko jotakin yliluonnollista:(
Jos sun kyttääjällä oli oma kamera siellä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödäänkö Intiassa näkkileipää? Entä tuo maito, juodaanko siellä sitä ihan samalla tavalla kuin meillä? Voisiko tuo päiväkotiin jäänyt kirjoittaja selventää nämä asiat ja vielä tuon katulamppujen loisteessä näkyneen lumisateen?
Miten niin vanhemmat eivät saaneet lastaan pois päiväkodista ennen kuin viikonlopun jälkeen? Ymmärrän, että monissa asioissa Intia on ollut ja on vieläkin melkoinen takapajula, mutta että ei edes viranomaisten avulla olisi saatu lasta pois lukkojen takaa....?
Kyllä Intiassa maitoa juodaan, mutta ei samalla tavalla kuin meillä täällä suomessa. Intiassa sitä juodaan toisella tapaa.
KIrjoittaja lienee tarkoittanut kysymyksellään, että juodaanko Intiassa maitoa ruuan kanssa, niin kuin meillä tehdään. Ei ehkä enää niin usein, kuin
TEHKÄÄ OMA INTIA-KETJU !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala ja yläasteella luokassamme oli hiljainen, mutta hyvä oppilas nimeltään Jukka. Hänellä ei ollut juurikaan kavereita, mutta minä pidin hänestä. Aikuisiällä olen yrittänyt jutella luokkakavereiden kanssa Jukasta, mutta kukaan heistä ei muistanut koko ihmistä. Olen lisäksi yrittänyt etsiä Jukkaa sosiaalisista medioista ja netistä, mutta hänestä ei löydy mitään tietoa, vaikka koulumenestyksensä perusteella voisi olla hyvinkin asiantuntija tai johtotehtävissä.
Oliko Jukkaa olemassakaan?
Eikö ole kouluajoilta yhtään luokkakuvaa?
Meillä oli ekaluokan luokkakuvassa yksi poika, nimen muistan Hannuksi. Kukaan luokkakavereista ei myöhemmin muistanut häntä eikä tunnistanut kuvasta. Luokkamme tosin hajotettiin, kun osa oppilaista siirtyi jonkin matkan päähän valmistuneeseen uuteen kouluun ja sitten yläasteella siirryimme kaikki samaan kouluun. Tätä Hannua ei muistanut kukaan silloisista luokkakavereista, osan kanssa olin samalla luokalla vielä lukiossa ja kysyin aina tästä yhdestä oppilaasta, samoin luokkakokouksessa.
Onkohan hän ollut luokallamme vain vähän aikaa ja perhe muuttanut koko paikkakunnalta pois? Ei ollut sen näköinen, että olisi tehnyt saman kuin yksi tyyppi myöhemmin. Koulukuvaus suoritettiin pihalla ja yksi hyväkäs oli varmaan kaikkien seiska - ja kasiluokkien luokkakuvassa.
Veikkaisin että Hannu ja Jukka eivät kumpikaan olleet kauhean mieleenpainuvia lapsia, varsinkin jos olivat vähän hiljaisempia eivätkä kauheasti hankkineet kavereita luokiltaan. Omissa ala-asteen koulukuvissa on myös henkilöitä joita ei enää osaa nimetä tai pahimmillaan tunnistaa / muistaa.
Olin ottanut uuden tatuoinnin ja sehän on alussa erittäin aristava. Kävin suihkussa tosi myöhään,kello oli varmaan jo 23.00 ja pyyhe päällä sitten makasin säkkituolissa vatsallani,märkä tukka naamalla ja leikkasin kynsiä. Ja silloin sain tökkäisyn,se tuntui hiusvarjan varrelta,suoraan keskelle pohkeen takaosaa ja ikäänkuin varta vasten kohdistettuna tatuoituun aurinkooni. Huusin kivusta ja kiukusta ja nousin vihaisena ylös,jotenkin ajattelin että veli taas kiusaa, kunnes muistin että mullahan on nyt oma koti eikä avaimia kellään muulla .Hiusharja oli sohvalla ja mietin olinko jotenkin jalkoja heilutellessa osunut siihen mutta totesin teoriani mahdottomaksi.En vieläkään tiedä mikä mua tökki.
Uppaan tätä koska tää on paras keskustelu ikinä ja oon seurannut tätä alusta lähtien ja lukenut jokasen viestin!
Ja kerron tähän yhden mieleeni tulleen kokemuksen, jonka oon saattanut aiemminkin kirjoittaa..
Oltiin mummolassa joulun aikoihin käymässä perheen kanssa, oli ilta ja menimme pikkuveljen kanssa nukkumaan yhteen huoneeseen alakerrassa. Mummo nukkui toisessa alakerran huoneessa, muut olivat ylhäällä. Olimme innoissamme tulevasta joulusta ja pellelilimme ja juttelimme jotain myöhään yöhön kun emme malttaneet nukkua. Ehkä se oli vaan mielikuvitusta, mutta sängyn jalkopäädyssä olevan kaapin ovi oli raollaan ja näytti kuin se olisi liikahtanut itsekseen. Tästä vasta innostuimme ja aloimme spekuloimaan kaikenlaista kummituksista. Lopulta pikkuveli nukahti ja minä jäin vielä hetkeksi ajatuksineni valvomaan.
Juuri kun olin nukahtamassa, kuulin musiikkia olohuoneesta. Musiikki oli klassista sävelmää. Pelästyin, koska muut nukkuivat ja olin jännittyneenä kaikista kummitusjutuista mistä olimme jutelleet. Kuuntelin hetken sävelmää, mutta se vain jatkui ja jatkui enkä saanut unta. Nousin katsomaan, olisiko radio mennyt päälle, mutta en uskaltautunut pimeään olohuoneeseen vaan jäin keittiön ovensuuhun ja käännyin takaisin makkariin. Avasin sitten fiksuna puhelimesta radion ja kuuntelin, kuuluisiko samanlaista musiikkia joltain kanavalta. Kävin kaikki kanavat läpi, mutta missään ei kuulunut samanlaista. Sitten alkoi pelottaa todella. Hetken aikaa pyörittyä sängyssä tyynyt korvien peittona nukahdin lopulta. Kysyin aamulla mummolta oliko radio ollut yön päällä. Mummo kertoi ettei radio ole toiminut hetkeen. En tiedä vieläkään mistä musiikki kuului. Naapurista se ei kuulunut, sillä naapureita ei ole lähellä ja musiikki oli hiljaista, mutta selkeästi kuultavissa olohuoneesta.
Vierailija kirjoitti:
Olin ottanut uuden tatuoinnin ja sehän on alussa erittäin aristava. Kävin suihkussa tosi myöhään,kello oli varmaan jo 23.00 ja pyyhe päällä sitten makasin säkkituolissa vatsallani,märkä tukka naamalla ja leikkasin kynsiä. Ja silloin sain tökkäisyn,se tuntui hiusvarjan varrelta,suoraan keskelle pohkeen takaosaa ja ikäänkuin varta vasten kohdistettuna tatuoituun aurinkooni. Huusin kivusta ja kiukusta ja nousin vihaisena ylös,jotenkin ajattelin että veli taas kiusaa, kunnes muistin että mullahan on nyt oma koti eikä avaimia kellään muulla .Hiusharja oli sohvalla ja mietin olinko jotenkin jalkoja heilutellessa osunut siihen mutta totesin teoriani mahdottomaksi.En vieläkään tiedä mikä mua tökki.
Tatuoidun alueen hermot