Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
80-luvulla, kun olin teini-ikäinen, niin hyvin monta kertaa pitkältä matkalta sammui katuvalot niitä ohittaessa. Yksin ja hiljaista oli liikkenne tai jopa olematonta. Ehkä ne oli vain paskaa kiina-laatua ne polttimot. Ehkä ne sammu muidenkin kohdalla moneksi aikaa, ja syttyi taas. Ehkä niillä muillakin tunteet kuohui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
Sitten on kuitenkin myös se täysin toinen ilmiö, josta täälläkin on ollut ketjuja. Siinä lapsi alkaa heti puhumaan opittuaan kertoa olleensa aikaisemmin joku toinen, ja se toinen on nimenomaan joku tavis, joka on elänyt suhteellisen lähistöllä ja suhteellisen äskettäin. Ja jos sitä lähdetään jäljittämään, ilmenee että se on ollut olemassa ja lapsen kertomat asiat täsmäävät.
Itse en ole kokenut tätä, mutta eräs tuttuni on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
Jaa-a, itseä piinasi vuosia uni jota näin satunnaisesti ja joka oli hyvin todentuntuinen. Siinä unessa oli noin 1900-luvun alussa oleva nuori tyttö(vaatetuksen mukaan) joka oli jumissa jossain laivan hytissä. Laiva nähtävästi upposi ja tyttö panikoi, näin veden nousevan hytissä. Heräsin aina ennen loppua. Yhdessä vaiheessa uni alkoi näkymään useammin ja viimeisellä kerralla näin kuinka tyttö "katsoi" minuun ja viimein hukkui hyttiin, heräsin hiestä märkänä tunteeseen etten voi hengittää ja tajusin että se tyttö oli minä, edellisessä elämässä. Sen jälkeen en ole kertaakaan nähnyt tuota unta enää ja tästä on jo yli 10 vuotta.
En millään tavalla ollut kiinnostunut vanhoista laivaonnettomuuksista jne noiden unien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
Varsinkin, kun ottaa huomioon, kuinka vähän näitä aatelisia, puhumattakaan kuninkaallisista, lopulta oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin perustuu käsitys, että suuri osa edellistä elämää muistelevat väittäisivät olleensa kuuluisuuksia? Lukemissani tapauksissa he muistavat usein olleensa tavallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
Jaa-a, itseä piinasi vuosia uni jota
Höyrylaiva Kurun uppoaminen Näsijärveen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista menneitä elämiä prinsessoina tai ruhtinattarina.
Muistan olleeni köyhääkin köyhempi mies Andeilla. Näin ja tunsin, kuinka makasin kuolemaisillani pienessä hökkeliasumuksessa. Kehoni oli lopen väsynyt ja ruotoni mennyt kasaan, koska olin koko elämäni kantanut raskaita taakkoja ylös ja alas vuorten rinteitä.
Mutta. Tiesin olleeni paskamainen, inhottava, ilkeä mies. Vaimoni ja lapseni odottivat asumuksen ulkopuolella, valmiiksi huojentuneina tulevan kuolemani johdosta. He eivät halunneet olla vieressäni kuolemani hetkellä ja jättivät minut yksin. Olin ansainnut sen ja ymmärsin ehkä vasta siinä makoillessani mitä kaikkea pahaa olin tehnyt.
Oli jotenkin opettavainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla, kun olin teini-ikäinen, niin hyvin monta kertaa pitkältä matkalta sammui katuvalot niitä ohittaessa. Yksin ja hiljaista oli liikkenne tai jopa olematonta. Ehkä ne oli vain paskaa kiina-laatua ne polttimot. Ehkä ne sammu muidenkin kohdalla moneksi aikaa, ja syttyi taas. Ehkä niillä muillakin tunteet kuohui.
Sinussa voi olla yliluonnollista voimaa, joka vain odottaa purkautumistaan. Joku päivä koulussa tai töissä joku kiusaaja saa tuta sinun hirmuiset voimat kun tämä yliluonnollinen voima purkautuu täydellä voimalla. Sitten muut perääntyvät ja katsovat sinua aivan uudellla tavalla ja siitä lähtien sinä olet täysin koskematon, koska kaikki pelkäävät ja samalla himoitsevat sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu käsitys, että suuri osa edellistä elämää muistelevat väittäisivät olleensa kuuluisuuksia? Lukemissani tapauksissa he muistavat usein olleensa tavallisia ihmisiä.
No entinen minäni ei ole edes tältä planeetalta. On vieläpä toisesta tähdistöstä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla, kun olin teini-ikäinen, niin hyvin monta kertaa pitkältä matkalta sammui katuvalot niitä ohittaessa. Yksin ja hiljaista oli liikkenne tai jopa olematonta. Ehkä ne oli vain paskaa kiina-laatua ne polttimot. Ehkä ne sammu muidenkin kohdalla moneksi aikaa, ja syttyi taas. Ehkä niillä muillakin tunteet kuohui.
No tuota käy itselleni edelleen. Ja sammuvat myös muiden ihmisten kohdalla, esim. niiden jotka ovat kävelleet edelläni. Sammuneet tuon edelläkävijän kohdalla ja syttyneet taas, sammuneet ja syttyneet sitten minun ohittaessa ne.
Olisi jännä tietää mihin tuo perustuu, mutta ei siinä kyllä taida mitän yliluonnollista tai selittämätöntä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
&n
"Höyrylaiva Kurun uppoaminen Näsijärveen?"
Hui kauhea, en tiennyt näin pahasta laivaonnettomuudesta Suomen vesillä tuohon aikaan. Kukapa tietää, ehkäpä olin tyttönen tuosta laivasta :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
Jaa-a, itseä piinasi vuosia uni jota
Tämmösillä unilla on ihan eri tarkoitus, kuin miten sinä tulkitset sen. Se unen tilanne vain kuvastaa sinun sen hetkistä elämäntilannetta. Eli koet olevasi kuin hukkuva ja jos et pääse pois tilanteesta, pahaa tapahtuu, eli hukut, kuolet yms. Eli sun pitäisi ottaa siitä opetus että lähde pois tilanteesta, muuta elämääsi, relaa, tms. Nämä entisiin elämiin uskovat tekee aina vääristyneitä tulkintoja unista, sekä myös lapsiensa mielikuvitustarinoista. Oon nähny näitä netistä ja aina ne on aivan naurettavia johtopäätöksiä. Lapset tarinoi, valehtelee, lurittelee satuja, joita ovat kuulleet toislta, televisiosta, satukirjoista, mutta jotkut sekaisin olevat aikuiset kehittää niille "entisen elämän". Ne lapsien jutut on aivan tolkuttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet rockmuusikkojen kuolemat. Mitä todella tapahtui viimeisen vuorokauden aikana, jonka elivät? Brian Jones, Jimi Hendrix, Janis Joplin, Jim Morrison, Duane Allman, Gram Parsons, Cass Elliott, Marc Bolan, Ronnie Van Zant, Keith Moon, Sid Vicious, Bon Scott, John Bonham, John Lennon jne.
Vierailija kirjoitti:
Ajelin autolla nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani käymään kotiseudullani. Matkaa on yli 400 kilometriä. Tuolla reissulla kadotin kännykkäni, jota mielestäni olin pitänyt povitaskussani koko matkan. Soitin kahdelle huoltoasemalle, jolla olin pysähtynyt, oliko kännykkää näkynyt. Ei kukaan eikä missään ollut nähnyt unohtunutta puhelinta. Ajattelin, että olen sen lopullisesti hukannut.
Kului viikko, ja yhtäkkiä minulle tuli ikään kuin näky, jossa poikkean pissalle tien poskeen ja kännykkä putoaa povitaskustani. Ihan näin tämän! Kokemus oli niin voimakas, että oli pakko saman tien lähteä ajamaan tuolle paikalle, vaikka matkaa oli 100 km. Ja siellä kännykkäni oli, täsmälleen tien penkalla siinä paikassa, mikä minulle näyssä osoitettiin. Kaiken huipuksi se toimi, vaikka oli maannut viikon räntäsateessa.
Selitys on varmaan se, että olin alitajuisesti hoksannut puhelimen putoamisen, ja myöhemmin se palautui mieleen. Tai sitten...
Eiköhän se selitys ole juuri tuo minkä itsekin kerroit. Kännykkä on ollut mielessäsi koko ajan vähintään alitajuisesti. Sitten yhtäkkiä aivoissasi loksahti palaset kohdilleen ja tajusit, tai siis aivosi tajusivat tai muistivat, mitä oli tapahtunut. Olit varmasti sivusilmällä nähnyt kun kännykkä tippui tai sitten tunsit sen, mutta et siinä tilanteessa tajunnut/sisäistänyt asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kuukausi sitten lauantaina puolen päivän tienoilla, koin ihmeellisen kohtaamisen tuntemattoman miehen kanssa. Tiesin jotenkin alitajuisesti jo bussissa, että hänen kohtaamisensa on väistämätön. Jäin pois bussista ja kiiruhdin jatkopysäkille. Seuraavassa hetkessä alkoi kuulumaan huutoa Sir,sir, sir ja sitten englanninkielistä puhetta. Mies oli tullut samalle pysäkille kuin minä. Jotenkin tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kohtaamissamne. Ja siis minä olen nainen, mutta sir tuntui liittyvän aiempaan elämääni joskus 100 vuotta sitten.
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.
Varsinkin, kun ottaa huomioon, kuinka vähän
Heidän jälkeläisiään on maailma täynnä, ainakin Euroopassa. Minunkin esi-isäni täyttävät historiankirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä kun puhelimeeni oli soitettu kaksi kertaa,numero oli terveyskeskuksen ja olin kuulemma jättänyt sinä aamuna takaisinsoitto-pyynnön. En ollut. Ja palvelu tallensi sen numeron josta puhelu tuli joten ei ole mahdollista että joku olisi antanut kipeänä väärän numeron.
Eikös numeron voi halutessaan myös itse syöttää siihen automaatiin?
Vierailija kirjoitti:
En muista menneitä elämiä prinsessoina tai ruhtinattarina.
Muistan olleeni köyhääkin köyhempi mies Andeilla. Näin ja tunsin, kuinka makasin kuolemaisillani pienessä hökkeliasumuksessa. Kehoni oli lopen väsynyt ja ruotoni mennyt kasaan, koska olin koko elämäni kantanut raskaita taakkoja ylös ja alas vuorten rinteitä.
Mutta. Tiesin olleeni paskamainen, inhottava, ilkeä mies. Vaimoni ja lapseni odottivat asumuksen ulkopuolella, valmiiksi huojentuneina tulevan kuolemani johdosta. He eivät halunneet olla vieressäni kuolemani hetkellä ja jättivät minut yksin. Olin ansainnut sen ja ymmärsin ehkä vasta siinä makoillessani mitä kaikkea pahaa olin tehnyt.
Oli jotenkin opettavainen kokemus.
Minä olen odottanut kuolemaa jossain päin Ahvenanmaata tms. Olin renki, sairastin jotakin suolistosairautta. Makasin veden ja riukujen päälle rakennetun aitan vintillä. En surrut kohtaloani, päinvastoin. Odotin sitä, elämä ei antanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään hauska tapaus. Oltiin lomamatkalla ulkomailla rinnetalohuoneistossa. Siinä oli 2 kerrosta, alahuoneessa olohuone, keittiö ja kylpyhuone ja yläkerrassa kolme pientä makuuhuonetta. Illalla kun menin nukkumaan, laitoin kukkaron tyynyn alle ja siinä oli rahaa noin 200 euroa. Aamulla kun heräsin, kukkaro oli sängyn päädyssä ja rahaa oli yksi 50 euron seteli ja muutama kolikko. Mitään muuta ei ollut kadonnut. Toisessa makuuhuoneessa nukkuneen mieheni veljen siskon käsilaukku oli ollut tuolilla, eikä siitä puuttunut mitään.
On jäänyt vaivaamaan. Jos joku murtautui nukkuessamme huoneistoon, niin miksi ihmeessä hän oli nähnyt vaivaa etsiäkseen lompakkoa minun tyynyni alta ja miksi hän ei vienyt sitä kokonaan, mikä olisi loogisempaa. Vai oliko hän nimenomaan hämäyksen vuoksi jättänyt lompakon ja rahaa sen sisälle, että alkaisin epäillä, olenko itse tuhlannut rahat ja muistanut summan väärin.
Minulle tarjottiin lähipiiristä selitykseksi, että olisin itse kävellyt unissani ja vienyt rahat jonnekin. Minne jonnekin? Ei niitä missään näkyvällä paikalla ollut. Ja miksi olisin juuri lomamatkalla kävellyt unissani, kun en tee sitä kotonakaan. Olen kyllä puhunut unissani noin 8-12-vuotiaana ja kuulemani mukaan noussut joskus sängyssä istumaan höpöttäen päivän tapahtumia, mutta teini-iästä alkaen en tietääkseni ole edes puhunut unissani. Kun viereisessä huoneessa oli käsilaukku helposti otettavissa, niin miksi varas ei ole vienyt sitä? Ja jos huoneistossa kävi varas, joka vei rahaa lompakosta, niin miten meistä kukaan ei herännyt siihen? Onko hän sukkasillaan hiipinyt ja ujuttanut kätensä tyynyn alle niin huomaamattomasti?
Miehesi veljen sisko? Siis miehesi sisko, vai onko heillä eri äiti tai isä?
Alue: Aihe vapaa
Ok, mutta jännä miten kaikki asiasta "muistavat" on olleet edellisessä elämässään jotain aatelisia vähintään. Yleensä toki Napoleoneja, Aleksanteri suuria ja Kleopatroja.