Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
purjehtija kirjoitti:
Tapailin erästä miestä. Minulla oli meneillään vaikea ero takanapäin. Ex-mieheni soitti minulle kysyen josko voisimme palata yhteen. Olin jo melkein lupautumassa kun toinen puhelu koputti.
Tämä tapailemani mieshän siellä soitti ja kertoi unen jota hän oli nähnyt minun näköisestä naisesta. Nämä unet olivat alkaneet jo hänen asuessaan vielä ihan toisella puolen suomea.
Hän ei yrittänyt tehdä vaikutusta, mutta sanoi, että hänelle tuli pakonomainen tunne kertoa tämä juuri nyt.
En ollut kertonut hänelle juurikaan menneisyydestäni mutta hänen unensa olivat aivan suoraan minun elämästäni.
Ryhdyimme seurustelemaan, hän oli niin kiintoisa tyyppi. Saatoimme sanoa toisillemme vastauksen ääneen asiasta, jota toinen ajatteli itsekseen. Lupasimme myös, että jos ja kun toinen meistä kuolee , toinen tulee jollain tavalla antamaan merkkejä itsestään.
Kuinka ollakaan, tämä seurustelu-kumppanini kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen työpaikallaan.
Kuolemansa jälkeen hän tuli kaksi kertaa luokseni (ei unessa, olin valveilla ja työhommissa) ja hän oli noissa tapaamisissa levollisen ja iloisen tuntuinen. Näiden "tapaamisten" jälkeen näin unen, jossa hän astui purje-veneeseen ja seilasi pois. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi.
Unohtui sanoa: Nykyinen miesystäväni on huomattavasti tuon kiintoisan miehen näköinen. Jopa niin , että sukulaisetkin ihmettelivät samannäköisyyttä. Ja kaksikymmentä onnellista vuotta on eletty yhdessä.
Laittoiko kuollut miesystäväni tämän nykyisen mieheni eteeni ja kuiskasi, että pitää hyvää huolta minusta?
Jos on näin, sanon kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii varmaan.
Mutta ei se mitään, viihdyttäviä juttuja.
Äetees on viihdyttävä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen oli kohtalokas joulu 2004. Jo edeltävänä keväänä oli varattu perheloma Thaimaaseen, viiden tähden hotelli aivan rannan vierestä. Joululoman kolkuttaessa oltiin jo kavereillekkin muistettu koulussa lesoilla. Lähtöön oli aikaa enää pari viikkoa, kun isä pyysi minut ja siskon olohuoneeseen, jossa kertoi meille vaihtaneensa kohteen Espanjaan, koska hänellä oli ollut "huono fiilis" kohteesta. Siskon kanssa kiukuteltiin ja läimittiin ovia, vaikka ihan mieluinen se vaihtokohde lopulta oli. Kun Tapanin päivänä katsottiin televisiosta, kuinka meidän alkuperäisestä hotellista ei ollut jäljellä enää mitään, vaihdettiin siskon kanssa pelokkaat ja epäluuloiset katseet..
BULLSHIIIIIIT.
"Thaimaaseen" Sovitaanks nyt lopultakin että oikea muoto on Thaimaahan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kaksi koiraa. Toisella oli eräs hyvin erityinen ja omalaatuinen tapa tervehtiä kun joku perheenjäsen tuli kotiin. Toinen koira ei koskaan tehnyt sitä.
Loppuvuodesta tämä erityisen tavan omaava koira kuoli. Heti seuraavana päivänä toinen koira alkoi tervehtiä sillä samalla tyylillä. Ihan itse sen aloitti, kukaan meistä ihmisistä ei sitä opettanut. On ollut päivittäinen tapa siitä asti. Jotenkin hassua ja tavallaan lohduttavaa. Tuo kuollut koira oli mulle valtavan rakas, tuntuu että se jätti tuon tavan toiselle koiralle lohduttaakseen meitä...
Minulla oli kaksi hoitohevosta, äiti ja tytär. Tyttärellä oli varsasta asti tapana pelleillä vesiautomaatilla siten, että karsinaan piti keksiä poikkeusratkaisu vahinkojen välttämiseksi. Tytär kuoli ennen äitiään. Kuoleman jälkeen äiti alkoi matkia tyttären tapaa niin, että hänen karsinaansa piti tehdä samanmoinen poikkeusratkaisu.
Vaikea uskoa, että sinulla on ollut minkäänlaista hevosta. "Äiti ja tytär"? Kehnompikin hevosmies/nainen sanoo että tamma ja varsa. Tamma-varsa tai ori-varsa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kävi eilen. Olin päivystyksessä yhdellä sairaala-alueella (jätän yksityiskohdat mainitsematta, ettei tunnisteta..) ja siellä oli erikoisesti pukeutunut nainen, joka tuntui huomaavan minut ja selkeästi tunnistavan, vaikka voisin väittää etten itse tuntenut tai tiennyt naista mistään entuudestaan. Tämän ihmeellisen ensireaktion jälkeen en kiinnittänyt naiseen mitään sen kummempaa huomiota. Näin vain kun hän tuntui olevan joka paikassa samaan aikaan kuin minäkin, ja ihmettelin kun hän ei konsultoinut ketään hoitajia, lääkäreitä tai ketään koko aikana vaan istui sivussa tai pyöri käytävillä. Muut olivat kaiken aikaa tekemisissä hoitajien tai lääkäreiden kanssa sen muutaman tunnin ajan, joten kyllä tällaisen asian huomaa kun seuraa tylsyyksissään tilanteita.
Huomioitavaa tässä on, etten ensin reagoinut naiseen mitenkään, mutta vasta kertoessani miten ihanaan takkiin näkenäni nainen siellä samassa sairaalassa oli pukeutunut, aloin ajatella miten hän pyörikin ympäri rakennusta tismalleen samoihin aikoihin. Kun käytävällä istuin verikokeessa, niin hän jäi selkä päin pyörimään hoitajan ja minun läheisyyteen. Lähtiessämme mieheni kanssa hän valui samaan aikaan ulos ovista ja kun jäin kuppaamaan pihalle kun katselimme reittiopasta, niin nainen jäi myös pienen matkan päähän. Kun lähdimme liikkeelle niin hänkin lähti. Lopulta kyllästyin siihen pelleilyyn, otin miestäni kädestä ja lähdimme laukkaamaan naisen ohi ja pysäkkimme suuntaan - ja niin teki nainenkin. Siinä kohtaa nainen erkani meistä, ja tämä oli ainoa hetki kun tajusin että kohtaamisessamme voisi olla jotain outoa. Kun kerroin missä kaikkialla näin häntä niin tajusin että harvinaisen läpinäkyvää seuraamista - ellei kyseessä tosiaan ollut vain hyvä nippu sattumia.
Jos naisella olisi ollut asiaa tai tunnistanut minut jostain, niin hänhän olisi ihan hyvin voinut tulla juttelemaan kanssani. En ole ihminen, joka ajaa tuntemattomat pois läheltä vaan päinvastoin haastelen kenen kanssa vain, mutta tuollaista lähellä pyörimistä mikä menee kyöräämisen puolelle en taas siedä yhtään.
Näitkö oliko sillä naisella viikate vyöllä? Oliko se tummiin pukeutunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kävi eilen. Olin päivystyksessä yhdellä sairaala-alueella (jätän yksityiskohdat mainitsematta, ettei tunnisteta..) ja siellä oli erikoisesti pukeutunut nainen, joka tuntui huomaavan minut ja selkeästi tunnistavan, vaikka voisin väittää etten itse tuntenut tai tiennyt naista mistään entuudestaan. Tämän ihmeellisen ensireaktion jälkeen en kiinnittänyt naiseen mitään sen kummempaa huomiota. Näin vain kun hän tuntui olevan joka paikassa samaan aikaan kuin minäkin, ja ihmettelin kun hän ei konsultoinut ketään hoitajia, lääkäreitä tai ketään koko aikana vaan istui sivussa tai pyöri käytävillä. Muut olivat kaiken aikaa tekemisissä hoitajien tai lääkäreiden kanssa sen muutaman tunnin ajan, joten kyllä tällaisen asian huomaa kun seuraa tylsyyksissään tilanteita.
Huomioitavaa tässä on, etten ensin reagoinut naiseen mitenkään, mutta vasta kertoessani miten ihanaan takkiin näkenäni nainen siellä samassa sairaalassa oli pukeutunut, aloin ajatella miten hän pyörikin ympäri rakennusta tismalleen samoihin aikoihin. Kun käytävällä istuin verikokeessa, niin hän jäi selkä päin pyörimään hoitajan ja minun läheisyyteen. Lähtiessämme mieheni kanssa hän valui samaan aikaan ulos ovista ja kun jäin kuppaamaan pihalle kun katselimme reittiopasta, niin nainen jäi myös pienen matkan päähän. Kun lähdimme liikkeelle niin hänkin lähti. Lopulta kyllästyin siihen pelleilyyn, otin miestäni kädestä ja lähdimme laukkaamaan naisen ohi ja pysäkkimme suuntaan - ja niin teki nainenkin. Siinä kohtaa nainen erkani meistä, ja tämä oli ainoa hetki kun tajusin että kohtaamisessamme voisi olla jotain outoa. Kun kerroin missä kaikkialla näin häntä niin tajusin että harvinaisen läpinäkyvää seuraamista - ellei kyseessä tosiaan ollut vain hyvä nippu sattumia.
Jos naisella olisi ollut asiaa tai tunnistanut minut jostain, niin hänhän olisi ihan hyvin voinut tulla juttelemaan kanssani. En ole ihminen, joka ajaa tuntemattomat pois läheltä vaan päinvastoin haastelen kenen kanssa vain, mutta tuollaista lähellä pyörimistä mikä menee kyöräämisen puolelle en taas siedä yhtään.
Mistä syystä kävit päivystyksessä? Hoksaat varmaan miksi kysyn...
Kohdun ulkoisen raskauden takia. -tämän viestin ap
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies ov. kirjoitti:
Sitä en ymmärrä, että miksi edes niin sanotut ilotytöt eivät suostu seksiin kanssani vaikka en ole humalassa, epäsiisti, käyttäydy epäasiallisesti tms. Kai se sitten on niin, että kiltti mies ei saa sitä reikää edes rahasta.
Provoilet, etkä ole koskaan ilotyttöä tavannutkaan.
Kyllä he oikeassa elämässä rahasta suostuvat ihan varmasti seksiin, jos asiakas kerran on asiallinen ja siisti ja maksaa sovitusti. Kiltteys tai pahuus ei liity asiaan pätkääkään.
Ns. ilotytöillä on myös vapaapäivänsä. Heidän ei tarvitse suostua maksulliseen seksiin 24/7. Menkatkin joillekin ilotytöille on se "vapaa-aika" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HuohJ kirjoitti:
Minua häiritsee vieläkin eräs mies.
Meillä oli juttua joskus muutamiavuosia sitten kun olin 18v. Mies oli ihan unelma, hyvän näköinen, kiltti, seksikäs ym ym. Ongelma että mies oli vähän liian ujo, kun siihen aikaan itse olin aika menevä.
Exäni tuli sitten meidän jutun väliin, minä typeränä menin säätämään exän kanssa humalassa ja sitten seuraavana päivänä päätin rehellisesti kertoa miehelle mitä tapahtui. Tietenkin tämä mies suuttui ja sanoi että hoida entiset asiasi ennenkuin aloitat uutta. Olin todella pettynyt itseeni ja surullinen, rakastin tätä miestä, meillä oli aina kivaa, hän suuteli ja kyöhnäsi minun kanssa kavereidensa nähden ilman häpeää. Ujoutensa vuoksi ja minun menevyyteni vuoksi en ihan varmaksi uskonut että tämä mies rakastaa myös minua.
Kun pilasin suhteen, kuulin jälkeenpäin että mies oli puhunut kaikille että on onnellinen ja rakastaa minua niin paljon.
Olin entistä surullisempi. Löysin silti miehen jonka kanssa tein lapsen ja olemme vieläkin yhdessä, mutta koskaan en ole tuntenut tätä miestä kohtaan samaa kuin sitä ihanaa miestä. Minua kaduttaa tämän jutun pilaaminen edelleen ja ajattelen sitä miestä vieläkin melkein jokapäivä.
Haluaisin kertoa tämän kaiken sille miehelle, mutta en enää voi. Se mies luulee että se oli minulle vain mitätön säätö, mutta asia ei todellakaan ole niin vaan se oli unelma jonka itse rikoin. Enkä saa takaisin.Jospa saitte tekstistä selville asian, kun kirjoitin niin nopeasti.
Tekstisi olis elkein, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Itselleni on käynyt juuri näin. Vuosia myöhemmin kuulin, että ihastuminen oli ollut molemminpuolista, mutta äänekkäämmät ja sosiaalisempaa pojat veivät tuolloin voiton. Olet siinä suhteessa tyypillinen nainen. Se lähellä oleva ei kelpaa, kun se on siinä. Pitää tavoitella jotakin, muita muutkin tavoittelevat. Siinä on miehen ja naisen ero. Nainen tavoittelee samaa miestä, jota muutkin naiset haluavat. Miehelle ei naisen arvo nouse, jos nainen menee ihastumisvaiheessa jollekin toiselle. Moni mies on kuitenkin nuorena ujo, joten varmasti ilahtuisivat, jos luovuttaisiin perinteisestä käsityksestä, että pelkästään miehen pitää tehdä aloite.
Mistä sä oikein vedät nuo olkinukkesi aina. Sanoiko tuon kirjoittaja että hän tavoitteli jotain mitä muut naiset tavoittelivat? Pöh. Kyse on siitä että se menevämpi mies yksinkertaisesti jyrää reippaudellaan ja aloitteellisuudellaan nössön. Reippaan miehen kanssa on hauskaa kun kaikki on nuorena tyypillisesti humalassa, ei silloin ketään huvita istua sohvalla kyhnyttämässä. Ja sinä väännät näistä sitten tuollaisia teorioita joiden äärellä uhriudut ja tehokkaasti estät itseäsi pariutumsta kaikesta tihkuvan katkeruuden takia... No hyvä loppuelämää sen olkiukon kanssa sitten, nauttikaa toisistanne....
Niinhän minä juuri kirjoitin. En uhriudu, mutta tämähän on totuus. Mikä siinä ei,pitänyt paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole yliluonnollinen tarina mutta en ole selitystäkään keksinyt: ostin muutama vuosi sitten kaulakorun, josta roikkuu sellainen pieni lasi"timantti". Lasinpalassa on hopeinen tausta, jossa on myös kiinni se lenkki jonka varassa se roikkuu itse ketjussa. Lasi oli väriltään kaunista syvän fuksiaa. Siksi ostin koko korun, koska fuksia on lempivärini.
Käytin korua aika usein ja ihailin aina sitä lasin väriä, kunnes puff, eräänä päivänä lasi oli muuttunut täysin värittömäksi. Ei hiventäkään fuksiaa jäljellä. En kerta kaikkiaan kykene käsittämään mihin se väri katosi! Jos lasissa olisi ollut fuksian värinen kalvo tai jotain, kai siitä olisi joku jälki jäänyt? Joku pieni riekale, liimajälki, jotain. Nyt koru näyttää siltä kuin se olisi värittömäksi tarkoitettukin. Järjellä ajatellen lasi ei ole voinut olla värillistä, kun väri kerran katosi, mutta en ymmärrä sitäkään. Mielestäni se oli nimenomaan värjättyä lasia.
En tajua mitä tapahtui :D
Kaunis korusi oli maalattu fuksian väriseksi lasi-lakalla. Haalenee , vaalenee ja lopulta hiutii pois . Käypä ostamassa askartelukaupasta lasi-lakkaa ja maalaa korusi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tää mun tarina nyt ei kuulosta varmaan kovin uskottavalta, kun en muista kunnolla yksityiskohtia, mut kerron nyt kuitenkin.
Multa on kerran hävinnyt aikaa silmänräpäyksessä. En enää muista mitä tein ja paljonko aikaa meni, muistan vain, että näin kävi ja olin tosi hämmentynyt. Kello oli vain yhtäkkiä hypännyt tosi paljon eteenpäin, jollen väärin muista, olin autossa. Ehkä.
No joo, tosi tyhmää, että näin hatara tarina, siitä on useita vuosia, enkä ole sitä aikoihin miettinyt. Mutta näin kävi, se on varmaa.
Minulle sattuu noita aika-aukkoja jatkuvasti. Kyse on traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä. Mieli on kehittänyt eri puolia, jotka suojelevat psyykettä. Ufon sieppaamaksi joutuminen olisi saattanut olla vain hauskaa verrattuna lapsuudenaikaiseen, vuosia kestäneeseen hyväksikäyttöön.
Joskus 90-luvun lopussa näin Thilia Thalia -ohjelman yhteydessä pätkän jostakin elokuvasta, missä oli Tauno Palo. Kuulosti siltä, kuin hän olisi käyttänyt siinä sanaa Nintendo. Tietenkään NES-pelikonsolista ei voi olla kysymys, koska Palo näytteli viimeisen kerran jo kauan ennen kuin se tuli markkinoille eikä hän ollut enää elossakaan silloin. Mutta Nintendo on kuitenkin yrityksenä jo vanha, perustettu 1889, joten hän olisi voinut viitata johonkin sen valmistamaan tuotteeseen tai itse yritykseen. Veikkaan kyllä vahvasti, että olen kuullut väärin, mutta jos kuulin oikein, niin haluaisin tietää, missä elokuvassa tämä kohtaus on ja miksi siinä mainitaan Nintendo. On tietysti olemassa sekin mahdollisuus, että tuo sanoja ei ollutkaan Tauno Palo ja pätkä oli jostain uudemmasta elokuvasta, mutta Tauno Palon nimi ainakin mielestäni mainittiin ennen tuon pätkän näyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää yhä vieläkin kahden luokallani olleen pojan käytös minua kohtaan. Olin melko pienessä luokassa peruskoulun yläasteella ja meitä oli tyttöjen lisäksi 5 poikaa luokallamme. Minä en koskaan ollut kovin suosittu oppilas muiden oppilaiden keskuudessa, joten tytöistä vain 1 puhui joskus kanssani ja silloinkin aina salaa kun kukaan muu ei nähnyt. Kaksi neljästä muusta luokallani olleesta pojasta olivat kiusaajiani eivätkä he koskaan edes esittäneet ystäviäni. Kuitenkin 2 muuta olivat joskus välitunnilla minun kanssani jos jostain syystä muut luokan pojat eivät olleet paikalla eikä paikalla ollut muidenkaan luokkien sellaisia poikia, joiden kanssa he olisivat pihalla olleet. Siis jos minä ja toinen näistä kahdesta satuimme samaan aikaan vaikka pihalle yhdessä tai kuljimme koulumatkaa yhdessä, niin he puhuivat kanssani niin kuin kaverin kanssa puhutaan ja olivat mukavia minua kohtaan mutta jos olimme kolmisin pihalla saati sitten jos ne luokallani olleet kiusaajani olivat paikalla niin he olivat kuin eivät olisi minua tunteneetkaan. Se mikä minua ihmetyttää on se, että nämä 2 minulle melko ystävällistä poikaa tiesivät kumpikin, että jos toinen heistä oli kaksin kanssani, niin he puhuivat minulle ja heillä tuntui olevan mukavaa kanssani, mutta kun olimme kaikki kolme samaan aikaan pihalla, niin he olivat kaksin ja eivät huolineet minua mukaansa. Miksi he eivät suostuneet siihen, että olisimme olleet kolmisin yhdessä pihalla niin että olisimme vaikka jutelleet kolmisin sen sijaan että minä jouduin olemaan yksin. Meillä olisi varmasti ollut yhtä mukavaa kolmisin kuin mitä oli toisen tai toisen kanssa kaksin. Muuten olen tietääkseni normaaliälyinen mutta näissä sosiaalisissa taidoissa ja ihmissuhteissa olen todella huono, koska minulla on luultavasti jonkinlainen autismin kirjon häiriö tai ne ovat jääneet kehittymättä minulle siksi kun minulla ei ole ollut juurikaan ystäviä. Siksi en ymmärrä näitä asioita juuri koskaan ilman, että joku selittää ne minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä monia juttuja lukiessa valitettavasti on sellainen "patti"tilanne. Selittämättömille jutuille on kaksi vaihtoehtoa. Luonnollinen ja yliluonnollinen. Toisaalta olisi parempi että dyy olisi luonnollinen, koskaen usko yliluonnolliseen, mutta toisaalta luonnollinen syy on se hirveämpi. Esim. se vauva llyty maasta ihan varmana koska joku yritti kaapata sen, monet joiden koiraon metsässä vetänyt liinat kiinni tai itselle tulee ahdistava olo: lähistöllä on ihminen joka haluaa pahaa.
Ei koira kyllä pahantahtoiseen ihmiseen kaukaa reagoi. Yleensä jo koira vetää lenkillä metsässä liinat kii, on kyseessä se että lähellä liikkuu susi tai karhu. Koira reagoi koska haistaa petoeläimen hajun jaluultavasti kuuleekin sen ja tunnistaa sen vaistojensa takia vaaraksi. Voi olla myös jokin muu eläin js kora ei ole tottunut niiitten hajuihin, mutta tyypillisesti koira reagoi voimakkaasti juuri esim. karhuun ja suteen.
Pyydän, ÄLKÄÄ käyttäkö tuota "liinat kiinni" -ilmaisua. Oksettaa.
Pahantahtoiseen ihmiseen koira reagoi lähinnä eleitten perusteella - ei se lue ajatuksia eikä ihmisen pahan tahtoisuus haise. Eleet sen kertoo jos outo hyypiö on lähellä, ja silloin koiran on nähtävä henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.
Onko teitä oikeasti 24? :0
Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.
Nyt en tajua tätä yhtälöä. Siis kuinka monta lasta teidän perheessänne on? Sinä ja kaksoset= kolme lasta.
Ojalan lasku-opin mukaan teitä on siis 16 lasta. Sinä plus 7 veljeä plus 8 siskoa.
pysäytti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä monia juttuja lukiessa valitettavasti on sellainen "patti"tilanne. Selittämättömille jutuille on kaksi vaihtoehtoa. Luonnollinen ja yliluonnollinen. Toisaalta olisi parempi että dyy olisi luonnollinen, koskaen usko yliluonnolliseen, mutta toisaalta luonnollinen syy on se hirveämpi. Esim. se vauva llyty maasta ihan varmana koska joku yritti kaapata sen, monet joiden koiraon metsässä vetänyt liinat kiinni tai itselle tulee ahdistava olo: lähistöllä on ihminen joka haluaa pahaa.
Ei koira kyllä pahantahtoiseen ihmiseen kaukaa reagoi. Yleensä jo koira vetää lenkillä metsässä liinat kii, on kyseessä se että lähellä liikkuu susi tai karhu. Koira reagoi koska haistaa petoeläimen hajun jaluultavasti kuuleekin sen ja tunnistaa sen vaistojensa takia vaaraksi. Voi olla myös jokin muu eläin js kora ei ole tottunut niiitten hajuihin, mutta tyypillisesti koira reagoi voimakkaasti juuri esim. karhuun ja suteen.
Pyydän, ÄLKÄÄ käyttäkö tuota "liinat kiinni" -ilmaisua. Oksettaa.
Pahantahtoiseen ihmiseen koira reagoi lähinnä eleitten perusteella - ei se lue ajatuksia eikä ihmisen pahan tahtoisuus haise. Eleet sen kertoo jos outo hyypiö on lähellä, ja silloin koiran on nähtävä henkilö.
operaattori tai joku muu päätti laittaa tuon viestini keskelle keskustelua.
Tarkoituksenani oli sanoa: ÄLKÄÄ käyttäkö tuota "liinat kiinni"-ilmaisua. Se on junttia ja vanhanaikaista, eikä itseasiassa liity koiriin tai eläimiin ylipäätään mitenkään. Sanonnan alkuperä liittyy kuorma-autoihin.
sanos kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:
Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.
Onko teitä oikeasti 24? :0
Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.
Nyt en tajua tätä yhtälöä. Siis kuinka monta lasta teidän perheessänne on? Sinä ja kaksoset= kolme lasta.
Ojalan lasku-opin mukaan teitä on siis 16 lasta. Sinä plus 7 veljeä plus 8 siskoa.
+ ne 6 vanhempaa sisarusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tää mun tarina nyt ei kuulosta varmaan kovin uskottavalta, kun en muista kunnolla yksityiskohtia, mut kerron nyt kuitenkin.
Multa on kerran hävinnyt aikaa silmänräpäyksessä. En enää muista mitä tein ja paljonko aikaa meni, muistan vain, että näin kävi ja olin tosi hämmentynyt. Kello oli vain yhtäkkiä hypännyt tosi paljon eteenpäin, jollen väärin muista, olin autossa. Ehkä.
No joo, tosi tyhmää, että näin hatara tarina, siitä on useita vuosia, enkä ole sitä aikoihin miettinyt. Mutta näin kävi, se on varmaa.
Minulle sattuu noita aika-aukkoja jatkuvasti. Kyse on traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä. Mieli on kehittänyt eri puolia, jotka suojelevat psyykettä. Ufon sieppaamaksi joutuminen olisi saattanut olla vain hauskaa verrattuna lapsuudenaikaiseen, vuosia kestäneeseen hyväksikäyttöön.
Niin, sinulla on kyse tuosta, hyvä että olet saanut hoitoa. Et voi kuitenkaan väittää, että kaikki aika-aukkoja kokevat (tai kokemuksen kirjoittaja) ovat hoidon tarpeessa tai mieleltään jakautuneita.
Tai väittää, että ufosieppaus olisi "hauskaa", kun et sitä asiaa ole selvästikään yhtään tutkinut. Ei sellaista toivo kenellekään. Ihmisiä myös katoaa eikä koskaan palaa. Ihmisillä on ufosieppauksista kammottavia, hämmentäviä ja hyvin traumaattisia kokemuksia, eivätkä he usein uskalla puhua niistä, koska hulluksihan sitä luullaan. Karla Turnerin kirjoista ja videoista voi aloittaa, tosin en suosittele sinulle, vaan tasapainossa oleville luettavaksi. Toinen on Allies of Humanity kirjat. Ilmaiseksi löytyy.
Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.
Lapsuudenkotini sijaitsi hevosklinikan lähistöllä, ja talomme vieressä olevalla raviradalla klinikan hevosia juoksutettiin arkisin viiteen asti. Oli kevättalvi ja olin noin 12-vuotias. Ystäväni oli luonamme kylässä ja olimme myöhään illalla saunomassa. Päätimme mennä ulos vilvoittelemaan ja katselimme raviradalle päin, mutta siellä oli todella pimeää. Yhtäkkiä aloimme kuulemaan laukkaavan hevosen kavioiden kapsetta ja kuulimme, miten se lähestyi. Olimme niin kauhuissamme, ettemme voineet liikkua. Lopulta näimme, miten hevonen juoksi yksin ravirataa pitkin ohitsemme. Kukaan ei ratsastanut sillä.
Periaatteessa se hevonen oli voinut päästä karkaamaan ja täten tuo tapahtuma selittyisi siten. Mutta mikä selittää sen, että minä näin selvästi mustan hevosen, ja ystäväni näkemä sama hevonen oli hohtavan valkoinen?
Tapailin erästä miestä. Minulla oli meneillään vaikea ero takanapäin. Ex-mieheni soitti minulle kysyen josko voisimme palata yhteen. Olin jo melkein lupautumassa kun toinen puhelu koputti.
Tämä tapailemani mieshän siellä soitti ja kertoi unen jota hän oli nähnyt minun näköisestä naisesta. Nämä unet olivat alkaneet jo hänen asuessaan vielä ihan toisella puolen suomea.
Hän ei yrittänyt tehdä vaikutusta, mutta sanoi, että hänelle tuli pakonomainen tunne kertoa tämä juuri nyt.
En ollut kertonut hänelle juurikaan menneisyydestäni mutta hänen unensa olivat aivan suoraan minun elämästäni.
Ryhdyimme seurustelemaan, hän oli niin kiintoisa tyyppi. Saatoimme sanoa toisillemme vastauksen ääneen asiasta, jota toinen ajatteli itsekseen. Lupasimme myös, että jos ja kun toinen meistä kuolee , toinen tulee jollain tavalla antamaan merkkejä itsestään.
Kuinka ollakaan, tämä seurustelu-kumppanini kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen työpaikallaan.
Kuolemansa jälkeen hän tuli kaksi kertaa luokseni (ei unessa, olin valveilla ja työhommissa) ja hän oli noissa tapaamisissa levollisen ja iloisen tuntuinen. Näiden "tapaamisten" jälkeen näin unen, jossa hän astui purje-veneeseen ja seilasi pois. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi.