Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinani koira joka oli aina kiltti ja erittäin ihmisrakas kaikkia ihmisiä kohtaan. Nimittäin joskus ollessani koiran kanssa lenkillä vastaan niin vastaan saattoi tulla eräs mies ja aina tämän nähdessään koira oli uhkaavassa asennossa selvästi valmiina hyökkäämään miehen kimppuun, paljasti hampaansa, tuijotti miestä ja murisi. Joskus koira tosissaan yritti hyökätä miehen kimppuun ja minä sain pitää lujasti remmistä kiinni ettei koira pääse irti ja mirhen kimppuun. Olen kuitenkin itse melko iso ja vahva mies mutta jouduin käyttämään voimaa koiran hallitsemiseen koska koirakin oli iso ja voimakas. Tuo toiben mies tietysti pelästyi tapauksia ja huomasin, että hän alkoi vältellä meitä. Huomasin, että kun hän näki kauempaa minun ja koiran tulrvan niin hän väisti meitä menemällä kiertotietä ohitsemme.

Koira on ollut kuolleena jo monta vuotta mutta edelleen on täysi mysteeri, että miksi se vihasi tuota miestä. Miehen ulkonäössä, eleissä, käytöksessä, vaatetuksessa tai missään muussakaan ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja siitä olen 100% varms, että tuo mies ei ollut voinut tietämättäni esim. satuttaa tai kiusata koiraani tietämättäni. Itse asiassa koira vihasi tuota miestä heti ensi näkemältä sillä kun olin vasta hankkinut koirani ja ulkoilutin sitä ensimmäistä kertaa sen ollessa ensimmäistä päivää luonsni niin tuo mies tuli vastaan ja jo silloin koira tuijotti häntä korvat luimussa ja murisi hänelle.

Koiralla oli huono kokemus saman näköisestä miehestä.

Veljellä on löytökoira. Tämä pelkää miestäni, joka on pitkä, kalju jne. Se ei ole ikinä murissut toisen tyyppisille miehille.

Vaimoni oli nuori ja muuten hyväkuntoinen mutta hänelle piti tehdä sairaalassa rutiininomainen ja helppo leikkaus minkä jälkeen hänen oli tarkoitus päästä pian kotiin.

Olin 4v ja 2v lasten kanssa kolmisin kotona. Lapset olivat nukkumassa päiväunia ja sairaalasta oli soitettu, että vaimoani viedään leikkaukseen. Minulle oli luvattu ilmoittaa kun leikkaus ohi. 2-vuotias poika nukkui levottomasti, kääntyili sängyssään ja puhui unissaan. En saanut siitä muuta selvää kuin, että "Äiti on pipi". Tulin katsoneeksi kelloa js kellonaika jäi mieleeni. En muita kuinka kauan siinä kului sikaa, mutta äkisti 4v tyttö heräsi itkemään ja huusi, että "Äiti, älä jätä meitä". Taas tulin katsoneeksi kelloa ja kellonaika jäi mieleeni. Aivan kuin jokin voima olisi pakottanut minut taas katsomaan kelloa ja jokin sisäinen pakko sai minut kirjoittamaan nuo kellonajat muistiin.

Myöhemmin sairaalasta soitettiin ja ilmoitettiin, että täysin yllättäen kesken leikkauksen vaimolleni tuli rytmihäiriöitä joita yritettiin hoitaa mutta hoito ei tehonnut vaan vaimon sydän oli pysähtynyt. Häntä yritettiin elvyttää mutta se ei onnistunut vaan hänet julistettiin kuolleeksi. Minä jäin sitten kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi.

Vaimoni hautajaisten jälkeen löysin sen lapun, jossa oli ne kellonajat. Aluksi en muistanut, että mikä lappu se oli mutta sitten muistin sen. Silloin myös tiesin, että ensimmäinen kellonaika oli hetki kun vaimoni rytmihäiriöt olivat alkaneet ja poika sanoi unissaan, että "Äiti on pipi". Toinen kellonaika oli se jolloin vaimoni oli julistettu kuolleeksi jolloin tyttö heräsi itkien sanomaan, että "Äiti, älä jätä meitä".

Siitä on nyt 30 vuotta ja tämä on yhä mysteeri. Jo aikuiset lapseni eivät muita tapausta eivätkä osaa selittää asiaa sen paremmin kuin minäkään.

tapahtui muutama viikko sitten.

Yöllä herään siihen kuin joku vahva "magneettinen" voima vetää minua väkipakolla pois sängystä jaloilleni.

Kun olen seisaallani, näen makkarissa istuvan afrikkalaisen vanhemman kookkaan naisen, jolla on jonkin sortin turbaani tms. päässä. Naisessa on jotain arvovaltaista ja ankaraa. Oli hämärää ja en eroittanut naisen vaatteiden väriä.

Nainen ei suoraan vaikuttanut "agressiiviselta" eikä hän puhunut mitään tms. Näky kesti vain hetken ja olin, että huh! mikä uni.

Uni tai hallusinaatio jäi kuitenkin vaivaamaa.

Se oli niin todellisentuntuinen.

Mulla ei ole tapana kävellä unissani tai nähdä näkyjä.

En myöskään tunne Afrikkaan tai afrikkalaisuuteen mitään sen kummempaa vetoa.

Huvittais tietää, mitä tuollainen uni tai "kokemus" voi tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

tapahtui muutama viikko sitten.

Yöllä herään siihen kuin joku vahva "magneettinen" voima vetää minua väkipakolla pois sängystä jaloilleni.

Kun olen seisaallani, näen makkarissa istuvan afrikkalaisen vanhemman kookkaan naisen, jolla on jonkin sortin turbaani tms. päässä. Naisessa on jotain arvovaltaista ja ankaraa. Oli hämärää ja en eroittanut naisen vaatteiden väriä.

Nainen ei suoraan vaikuttanut "agressiiviselta" eikä hän puhunut mitään tms. Näky kesti vain hetken ja olin, että huh! mikä uni.

Uni tai hallusinaatio jäi kuitenkin vaivaamaa.

Se oli niin todellisentuntuinen.

Mulla ei ole tapana kävellä unissani tai nähdä näkyjä.

En myöskään tunne Afrikkaan tai afrikkalaisuuteen mitään sen kummempaa vetoa.

Huvittais tietää, mitä tuollainen uni tai "kokemus" voi tarkoittaa.

Minulle on tapahtunut saman tyylinen tapaus. Olin 17-vuotias nuori, joka asui vanhempien luona. Kun kerran heräsin, sänkyni vastapäätä olevalla tuolilla istui arviolta n. 12-vuotias poika, joka vain tuijotti minua. Suutuin hieman vanhemmilleni, koska he olivat päästäneet huoneeseeni jonkun tuntemattoman vaikka olin nukkumassa. Hän näytti jollain tavalla ”arvioivalta” ja vakavalta. Hän myös näytti hieman ehkä pelokkaalta, koska katsoin häntä suoraan silmiin. Kuitenkin hänestä näki, ettei hän sillä tavalla kunnolla pelännyt, vaan ehkä mietti, näenkö hänet vai en, koska katsoin suoraan häntä kohti.

Ajattelen, että kyseessä oli valveuni. Silti hieman jäi häiritsemään, jos kyseinen poika olikin todellinen.

Tämä tapahtui 1950-luvylla kun olin 5-vuotias. Muistan itsekin tämän tapauksen hämärästi mutta minulle on kerrottu myöhemmin tästä että tiedän tarkasti, että mitä tapahtui.

Eräänä päivänä äiti kutsui meidät lapset luokseen, kertoi, että hänellä on vauva vatsassa ja että syksyllä me saamme pienen siskon tai veljen. Minä innostuin asiasta ja aloin kyselemään kaikenlaisia kysymyksiä kuten että miten vauva on päässyt mahaan, mitä kautta se tulee ulos ja miten se tapahtuu. Sain ajan kanssa tietää iänmukaisesti sen, että miten lapsi saa alkunsa, kuinka se kasvaa äitinsä mahassa ja lopulta syntyy.

Silloin ei tietenkään ollut nykyaikaisia laitteita jolla olisi saanut tietoa lapsen kehityksestä ja kunnosta. Siksi vasta vauvan syntyessä selvisi, että se on vakavasti sairas.

Mysteeri tässä asiassa oli, että 2-vuotias pikkuveljeni näytti kovin huolestuneelta. Hän meni äidin luo, taputti hänen mahaa ja totesi, että "Vauva pipi". Koko äidin raskauden ajan veli aina välillä taputti äidin mahaa ja totesi, että "Vauva pipi" tai "Vauva itkee siellä".

Sitten syksyllä äidillä alkoi synnytys. Se olivalkanut jo yöllä mutta aamulla naapurin isäntä vei äidin autolla synnytyssairaalaan. Meillä ei ollut omaa autoa, että isä olisi vonit viedä hänet sinne. Samalla naapurin isäntä jätti sinne naapurien puhelinnumeron johon vauvan syntymän jälkeen sopisi soittaa ja heiltä käytäisiin kertomassa meille kun vauvan syntymästä on ilmoitettu sairaalasta. Meillä kun ei ollut omaa puhelinta.

Isä oli meidän lasten kanssa kotona. Silloin jo 3 vuotta täyttänyt pikkuveli leikki lattialla vähän ennen iltapalaa. Yllättäen hän lopetti leikkimisen ja toisti moneen kertaan, että "Nyt vauva nukkuu. Vauva ei herää enää". Pian ovelle koputettiin ja siellä oli naapurin emäntä, joka kertoi vakavana, että sairaalasta oli soitettu ja hänellä olisi oikein huonoja uutisia. Äiti oli synnyttänyt pienen ja heikon lapsen, jolle oli annettu hätäkaste minkä jälkern vauva oli kuollut. Kuolinsyynä oli vakava sydänvika jota ei olisi siihen aikaan hoitamaan.

Mysteeri on siis, että mistä veli tiesi jo raskausaikana, että "Vauva on pipi" ja miten hän vauvan syntymäpäivänä tiesi, että vauva nukkuu unta josta se ei koskaan herää. Ilmeisesti se oli hänen tapansa ilmaista, että vauva on kuollut mutta mistä hän sen sai tietää ennen muuta perhettä? Kaiken lisäksi äiti kertoi minulle jo ollessani aikuinen, että hän oli näjnyt juuri tuon raskauden aikana paljon unia vsuvsn hautajaisista ja oli jollain tasolla aavistanut, että hänen odottamansta vauvasta ei olisi eläjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan olin töissä vanhusten hoivakodissa, ja kotona minulla oli akvaario.Miten liittyvät toisiinsa? Mielestäni ei mitenkään,mutta sitten yhtenä aamuna tapahtui jotain outoa.Menin herättelemään yhtä vanhusta hoivakodissa, hän oli jo sellainen lähemmäs 100v, enimmäkseen lepäili mutta halusi kuitenkin syödä toisten seurassa ja mennä autettuna vessaan. Eli tarkoitus oli viedä hänet  Wc käynnille ja aamiaiselle, kun hän yhtäkkiä tuijotti minua silmät selällään ja huusi: "Sinä aiheutat minulle näkyjä! Seinät on täynnä kotiloita!"

Kyllä täytyy sanoa että kylmät väreet kulki selässä, minulla oli akvaariossa kalojen lisäksi kotiloitakin ja jopa hiukan ongelmaa niitten kanssa, mutta en töissä puhunut näistä asioista.Jotenkin se vanhus "näki" pääni sisään tai ajatuksiini, olisko ihmiset herkempiä elämän ehtoopuolella??

Samassa hoivakodissa oli toinen vanhus, joka aina iltaisin kertoi, että edesmennyt poikansa istuu meidän kanssa siinä sohvalla ja katsoo telkkaria...Aluksi tuli vähän spuuki fiilis mutta kaikkeen tottuu, ja mistäpä sitä tietää jos poika oli tullut äitiä vastaan, koska joitakin kuukausia myöhemmin tämä vanhus nukkui pois.

Tuosta viimeisestä tuli mieleen kun olin itse vsnhusten hoivakodissa töissä. Siellä oli hoidossa jo kohtalaisen iäkäs ja ikäisekseen hyväkuntoinen nainen, jolla eibollut mitään vakavia tauteja johob hän olisi kuolemassa pian tms. Mikään ei muutenkaan viitannut siihen, että hänen kuolemansa olisi niin lähellä kuin se oli. Hän oli ollut koko ikänsä ollut harras uskovainen, minä taas olin ateisti.

Tiesin, että monta vuotta kymmentä vuotta aikaisemmin kun hän oli ollut nuori äiti kuollut muutaman vuoden ikäinen lapsi, sanotaanko vaikka Petri. Hän sanoi usein, että kuinka kova ikävä hänellä on tätä lasta ja kaikista kuolleista omaisista hän kaipaa eniten Petriä.

Yllätyäen hän muutaman päivän ajan toisti, että häntä jo Taivaassa odotetaan. Jumala, Jeesus ja kaikki kuolleet läheiset ovat häntä vastassa ja hänen on aika lähteä heidän luokseen. Eräänä päivänä hän istui tuolissa kun hän alkoi katsomaan kiinteästi kohti kattoa ja sanoi selvällä äänellä, "Voi Petri! Viimeinkin saan sinut taas syliini! Äidillä on ollut niin kova ikävä sinua". Sitten kesti vain muutama minuutti kun hän sai yllättävän sairaskohtauksen johon hän kuoli.

Enää en ole täysin ateisti vaan uskon ainakin jollain tapaa, että tuo nainen pääsi Taivaaseen Jumalan, Jeesuksen ja kuolleiden omaistensa luo sekä sai viimein syliinsä kauan kaipaamansa pienenä kuolleen lapsensa.

Onko Petri kovinkin yleinen nimi Intiassa?

Minusta tuo ei ollut intiahullun kirjoitus...

Sain ensimmäisen omaan asuntoon ystävältä tuulettimen, joka oli vanha ja lonksui ja rohisi. Asuntoni oli kuitenkin kuudennessa kerroksessa ja kesä oli kuuma, joten ilolla  jopa  rohisevan vekottimen vastaan.

 Sitten tuli ukkomyrsky , ja ilma viileni. Yhtenä  iltana kävin nukkumaan ja olin juuri saamassa unen päästä kiinni, kun havahduin lonksuvaan ja hurisevaan ääneen. Tuuletin oli päällä. Ainut vaan, etten laittanut sitä päälle. Se oli vielä kolmannella, eli kovimmalla teholla!  Niskakarvat pystyssä menin sammuttamaan sen.

Mikä ihmeen kommentti tuo on? 72-vuotias voi olla paremmassa kunnossa kuin sinä.

Mun äiti täytti juuri 75 vuotta. Pää toimii hyvin.

Fyysisesti hän on aktiivinen myös. Tietokonetta käyttää joka päivä ja pitää asuntonsa tosi siistissä kunnossa.

Tämän äitini kertoi mulle pari tuntia sitten.

Hän katseli telkkaria keinutuolissa istuen kun yht'äkkiä TV:n takaa oli hitaasti noussut nuoren pitkähiuksisen naisen pää.

Kysyin äidiltä eikö hän säikähtänyt, vastasi olleensa ihmeissään muttei pelännyt. Näytti enkeliltä tämä näky.

Tämä ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta kun hänelle tapahtuu outoja.

Minulle niitä käy myös. Pesin neljä ohutta peittoa pesukoneessa mutta pesuohjelman päätyttyä peittoa oli kolme.

Tämä tavaroiden yht'äkkinen katoaminen on tuttua mutta tosi ärsyttävää.

Jotkin tavarat ilmestyvät takaisin, yleensä johonkin outoon paikkaan minne eivät kuulu. Toiset katoavat lopullisesti.

Ovikelloni soi omia aikojaan eikä oven takana ole ketään.

Tässä nykyisessä asunnossani tunnen läsnäolontunteen käydessäni nukkumaan. Vielä kun olen täysin hereillä kuulen "jonkun" hengittävän lähellä itseäni. Ääni on erittäin selkeä eikä tule naapurista. Täällä on hyvä äänieristys.

Nämä ovat hyvin lieviä ilmiöitä.

Olen asunut talossa jossa paranormaalit ilmiöt olivat päivittäisiä, pelottavia ja monen ihmisen todistamia. Se oli oikeesti kamalaa.

Pappi kävi siunaamassa kaksi kertaa sen asunnon.

Ilmiöt ja oudot tapahtumat jatkuivat.

Uskon näin jälkeenpäin että siellä oli portaali. Sen kautta pääsi eritasoisia energioita ja entiteettejä meidän tasollemme maankenttään.

11.6.2016 minun 3-vuotias tyttäreni sanoi kesken leikkien, että "Vuoden päästä meille tulee sellainen pieni poika". Tuon olisi voinut laittaa lapsuuden mielikuvituksen piikkiin mutta jostain syystä tytön lause ja päivämäärä jäivät mieleeni. Tytön ennustus kävi toteen, sillä 11.6.2017 synnytin pojan joka painoi vain kilon. Tänään poika täyttää 4 vuotta ja on onneksi keskoisuudesta huolimatta terve ja normaalisti kehittynyt poika.

Muutama vuosi sitten pojallani oli todella vaikea elämäntilanne mielenterveysongelmien ja alkoholismin vuoksi. Myös hänen naisystävänsä oli juuri jättänyt hänet. Minä olin todella huolissani pojastani.

Eräänä aamuna kuulin selvästi kuinka poikani huusi, että "Äiti, auta minua". Olin ihmeissäni kun minä olin omassa kodissani ja poika usean kilometrin päässä omassa kodissaan. Jotenkin vaistomaisesti katsoin kelloa ja kellonaika jäi mieleen.

Olin koko päivän huolissani pojastani, varsinkin kun hän ei vastannut puhelimeen. Sitten ovelleni ilmestyi kaksi virka-asuista poliisia, jotka ilmoittivat että poikani oli löytynyt kuolleena kotoaan. Hänen ex-naisensa oli mennyt hakemaan sieltä vielä viimeisiä tavaroitaan ja samalla hänen oli tarkoitus luovuttaa omistuksessaan oleva poikani asunnon avain pojalleni. Kun poikani ei ollut avannut ovea, niin nainen oli mennyt sisälle omalla avaimellaan ja löytänyt poikani sieltä kuolleena.

Myöhemmin kuolinsyyksi paljastui itsemurha. Aivan tarkkaa kuolinhetkeä ei saatu selville koska hän oli yksin kuollessaan mutta minä olen varma, että hän kuoli juuri kellonaikaan kun kuulin hänen huutavan apua ja katsoin kelloa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kommentti tuo on? 72-vuotias voi olla paremmassa kunnossa kuin sinä.

Mun äiti täytti juuri 75 vuotta. Pää toimii hyvin.

Fyysisesti hän on aktiivinen myös. Tietokonetta käyttää joka päivä ja pitää asuntonsa tosi siistissä kunnossa.

Tämän äitini kertoi mulle pari tuntia sitten.

Hän katseli telkkaria keinutuolissa istuen kun yht'äkkiä TV:n takaa oli hitaasti noussut nuoren pitkähiuksisen naisen pää.

Kysyin äidiltä eikö hän säikähtänyt, vastasi olleensa ihmeissään muttei pelännyt. Näytti enkeliltä tämä näky.

Tämä ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta kun hänelle tapahtuu outoja.

Minulle niitä käy myös. Pesin neljä ohutta peittoa pesukoneessa mutta pesuohjelman päätyttyä peittoa oli kolme.

Tämä tavaroiden yht'äkkinen katoaminen on tuttua mutta tosi ärsyttävää.

Jotkin tavarat ilmestyvät takaisin, yleensä johonkin outoon paikkaan minne eivät kuulu. Toiset katoavat lopullisesti.

Ovikelloni soi omia aikojaan eikä oven takana ole ketään.

Tässä nykyisessä asunnossani tunnen läsnäolontunteen käydessäni nukkumaan. Vielä kun olen täysin hereillä kuulen "jonkun" hengittävän lähellä itseäni. Ääni on erittäin selkeä eikä tule naapurista. Täällä on hyvä äänieristys.

Nämä ovat hyvin lieviä ilmiöitä.

Olen asunut talossa jossa paranormaalit ilmiöt olivat päivittäisiä, pelottavia ja monen ihmisen todistamia. Se oli oikeesti kamalaa.

Pappi kävi siunaamassa kaksi kertaa sen asunnon.

Ilmiöt ja oudot tapahtumat jatkuivat.

Uskon näin jälkeenpäin että siellä oli portaali. Sen kautta pääsi eritasoisia energioita ja entiteettejä meidän tasollemme maankenttään.

Ei millään pahalla mutta nämä ovat tyypillisiä skitsofrenian oireita. En halua loukata sua, mutta sukulaisellani oli skitsofrenia ja tuo oli just yksi oire: joku käy ottamassa tavaroitaan kotoaan muka, vaikka ei itse tajua laittaneensa sen tavaran muualle, tai hukanneensa sen. Etsii muita selityksiä. Samoin hallusinaatiot, kuulo ja näköharhat kuuluu siihen.

Vierailija kirjoitti:

11.6.2016 minun 3-vuotias tyttäreni sanoi kesken leikkien, että "Vuoden päästä meille tulee sellainen pieni poika". Tuon olisi voinut laittaa lapsuuden mielikuvituksen piikkiin mutta jostain syystä tytön lause ja päivämäärä jäivät mieleeni. Tytön ennustus kävi toteen, sillä 11.6.2017 synnytin pojan joka painoi vain kilon. Tänään poika täyttää 4 vuotta ja on onneksi keskoisuudesta huolimatta terve ja normaalisti kehittynyt poika.

Mitä saat tästä kun keksit juttuja tänne? Hanki oikeasti apua. Sut tunnistaa näistä.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että kaksoisolento saattaa olla todella sukua, esim. oma sisar tai veli, josta ei ole tiedetty? Eihän sitä tiedä, mitä isä on aikoinaan puuhannut...

Nainen 72v kirjoitti:

Tämä tapahtui 1950-luvylla kun olin 5-vuotias. Muistan itsekin tämän tapauksen hämärästi mutta minulle on kerrottu myöhemmin tästä että tiedän tarkasti, että mitä tapahtui.

Eräänä päivänä äiti kutsui meidät lapset luokseen, kertoi, että hänellä on vauva vatsassa ja että syksyllä me saamme pienen siskon tai veljen. Minä innostuin asiasta ja aloin kyselemään kaikenlaisia kysymyksiä kuten että miten vauva on päässyt mahaan, mitä kautta se tulee ulos ja miten se tapahtuu. Sain ajan kanssa tietää iänmukaisesti sen, että miten lapsi saa alkunsa, kuinka se kasvaa äitinsä mahassa ja lopulta syntyy.

Silloin ei tietenkään ollut nykyaikaisia laitteita jolla olisi saanut tietoa lapsen kehityksestä ja kunnosta. Siksi vasta vauvan syntyessä selvisi, että se on vakavasti sairas.

Mysteeri tässä asiassa oli, että 2-vuotias pikkuveljeni näytti kovin huolestuneelta. Hän meni äidin luo, taputti hänen mahaa ja totesi, että "Vauva pipi". Koko äidin raskauden ajan veli aina välillä taputti äidin mahaa ja totesi, että "Vauva pipi" tai "Vauva itkee siellä".

Sitten syksyllä äidillä alkoi synnytys. Se olivalkanut jo yöllä mutta aamulla naapurin isäntä vei äidin autolla synnytyssairaalaan. Meillä ei ollut omaa autoa, että isä olisi vonit viedä hänet sinne. Samalla naapurin isäntä jätti sinne naapurien puhelinnumeron johon vauvan syntymän jälkeen sopisi soittaa ja heiltä käytäisiin kertomassa meille kun vauvan syntymästä on ilmoitettu sairaalasta. Meillä kun ei ollut omaa puhelinta.

Isä oli meidän lasten kanssa kotona. Silloin jo 3 vuotta täyttänyt pikkuveli leikki lattialla vähän ennen iltapalaa. Yllättäen hän lopetti leikkimisen ja toisti moneen kertaan, että "Nyt vauva nukkuu. Vauva ei herää enää". Pian ovelle koputettiin ja siellä oli naapurin emäntä, joka kertoi vakavana, että sairaalasta oli soitettu ja hänellä olisi oikein huonoja uutisia. Äiti oli synnyttänyt pienen ja heikon lapsen, jolle oli annettu hätäkaste minkä jälkern vauva oli kuollut. Kuolinsyynä oli vakava sydänvika jota ei olisi siihen aikaan hoitamaan.

Mysteeri on siis, että mistä veli tiesi jo raskausaikana, että "Vauva on pipi" ja miten hän vauvan syntymäpäivänä tiesi, että vauva nukkuu unta josta se ei koskaan herää. Ilmeisesti se oli hänen tapansa ilmaista, että vauva on kuollut mutta mistä hän sen sai tietää ennen muuta perhettä? Kaiken lisäksi äiti kertoi minulle jo ollessani aikuinen, että hän oli näjnyt juuri tuon raskauden aikana paljon unia vsuvsn hautajaisista ja oli jollain tasolla aavistanut, että hänen odottamansta vauvasta ei olisi eläjäksi.

Äitini näki ennen syntymääni unta, että synnytti kuolleen pojan. Samaan aikaan serkkuni (poika) syntyi kuolleena.

Raskaus antaa merkkejä itsestään. Olen kokenut keskenmenon, joka joutui alun alkaenkin epäterveestä raskaudesta. Tunsin alusta asti että jotain on pielessä. Myös syntyneiden lasteni sukupuolet ovat olleet tiedossani ilman ultraa.

Vierailija kirjoitti:

Kissani katosi 20 vuotta sitten. Silloin oli kevät kun se pääsi pujahtamaan auki jääneestä olevasta ulos, ei tullut takaisin vaikka huusin sitä nimeltä enkä löytänyt sitä etsinnöistä huolimatta. Jätin esim. kauppojen ilmoitustauluille ilmoituksia kadonneesta kissastani, soittelin läheisiin löytöeläintarhoihin että olisiko niihin tuotu tuntomerkkeihin sopiva kissa jne.

Etsinnöistäni huolimatta kissaa ei löytynyt ja olin jo luopunut toivosta että se koskaan löytyy. Silti en osannut kerätä sen tavaroita pois vaan annoin niiden olla paikoillaan.

Syksyllä eräänä päivänä olin juuri tullut kaupasta ja olin eteisessä riisumassa ulkovaatteita kun huomasin, että raolleen jäänyt ulko-ovi avautui enemmän ja kissani tuli takaisin kotiin kuin ei olisi ollut ollenkaan poissa montaa kuukautta yhteen menoon. Se tuli suoraan luokseni, hieroi itseään jalkojani vasten ja kehräsi. Minä otin sen syliin, kerroin kuinka iloinen olin kun se palasi luokseni sen kehrätessä. Laskin sen maahan, se kävi hiekkalaatikollaan ja meni istumaan ruokakuppinsa viereen istumaan, naukui ja katsoi minuun kuten sillä oli tapana tehdä kun sillä oli nälkä. Minä huolestuin, koska en ollut varma, että oliko kaapissa olleen kissanruoan parasta ennen päivä mennyt jo umpeen mutta sitten katseeni osui kauppakassiin ja tajusin vanhasta muistista ostaneeni kaupasta kissanruokaa. Minä annoin kissalleni heti ruokaa. Se söi hyvällä halulla, nuoli itsensä puhtaaksi ja meni olohuoneessa olevaan sänkyynsä nukkumaan. Olin onnellinen, että kissani oli palannut kotiin mutta se minua ihmetytti, että se oli oli ihan eri värinen kuin kadotessaan.

Vielä samana päivänä kun kissa palasi kotiin soitin eläinlääkärille ja varasin häneltä ajan että hän voisi tarkistaa, että onko kissa kunnossa. Sain ajan eläinlääkärille ja pari päivää ennen sitä kissa alkoi käyttäytymään erikoisesti. Kun vein kissan eläinlääkärille, niin hän tutki sen ja totesi sen olevan aivan kunnossa oleva naaraskissa, mutta että sillä oli kiima-aika. Minä ihmettelin sitä ja sanoin kyseessä olevan uroskissa ja että se on leikattu eli siltä on poistettu leikkauksessa kivekset. Lääkäri katsoi minua ihmeissään ja sanoi, että kyllä kyseessä on tyttökissa. Hän jopa paljasti minulle kissan emättimen aukon joten minun oli pakko uskoa sen olevan naaras. Myöhemmin se leikattiin eli siltä poistettiin kohtu ja munasarjat.

Vaikka se leikattiin eikä se ollut enää kertaakaan kiimassa eikä tavannut muita kissoja niin silti se synnytti säännöllisesti joka kuukausi uudet pennut. Muutama viikko sitten se kuoli. Se oli ihmeellinen kissa. Se ei 32-vuotiaaksi, muuttui karkumatkansa aikana ihan eri väriseksi ja samalla myös uroksesta naaraaksi. Se piti leikkauttaa kaksi kertaa ja silti se sai joka kuukausi uudet pennut vaikka ei edes kertaakaan paritellut yhdenkään uroksen kanssa jne.

Heh.

Vierailija kirjoitti:

Kissani katosi 20 vuotta sitten. Silloin oli kevät kun se pääsi pujahtamaan auki jääneestä olevasta ulos, ei tullut takaisin vaikka huusin sitä nimeltä enkä löytänyt sitä etsinnöistä huolimatta. Jätin esim. kauppojen ilmoitustauluille ilmoituksia kadonneesta kissastani, soittelin läheisiin löytöeläintarhoihin että olisiko niihin tuotu tuntomerkkeihin sopiva kissa jne.

Etsinnöistäni huolimatta kissaa ei löytynyt ja olin jo luopunut toivosta että se koskaan löytyy. Silti en osannut kerätä sen tavaroita pois vaan annoin niiden olla paikoillaan.

Syksyllä eräänä päivänä olin juuri tullut kaupasta ja olin eteisessä riisumassa ulkovaatteita kun huomasin, että raolleen jäänyt ulko-ovi avautui enemmän ja kissani tuli takaisin kotiin kuin ei olisi ollut ollenkaan poissa montaa kuukautta yhteen menoon. Se tuli suoraan luokseni, hieroi itseään jalkojani vasten ja kehräsi. Minä otin sen syliin, kerroin kuinka iloinen olin kun se palasi luokseni sen kehrätessä. Laskin sen maahan, se kävi hiekkalaatikollaan ja meni istumaan ruokakuppinsa viereen istumaan, naukui ja katsoi minuun kuten sillä oli tapana tehdä kun sillä oli nälkä. Minä huolestuin, koska en ollut varma, että oliko kaapissa olleen kissanruoan parasta ennen päivä mennyt jo umpeen mutta sitten katseeni osui kauppakassiin ja tajusin vanhasta muistista ostaneeni kaupasta kissanruokaa. Minä annoin kissalleni heti ruokaa. Se söi hyvällä halulla, nuoli itsensä puhtaaksi ja meni olohuoneessa olevaan sänkyynsä nukkumaan. Olin onnellinen, että kissani oli palannut kotiin mutta se minua ihmetytti, että se oli oli ihan eri värinen kuin kadotessaan.

Vielä samana päivänä kun kissa palasi kotiin soitin eläinlääkärille ja varasin häneltä ajan että hän voisi tarkistaa, että onko kissa kunnossa. Sain ajan eläinlääkärille ja pari päivää ennen sitä kissa alkoi käyttäytymään erikoisesti. Kun vein kissan eläinlääkärille, niin hän tutki sen ja totesi sen olevan aivan kunnossa oleva naaraskissa, mutta että sillä oli kiima-aika. Minä ihmettelin sitä ja sanoin kyseessä olevan uroskissa ja että se on leikattu eli siltä on poistettu leikkauksessa kivekset. Lääkäri katsoi minua ihmeissään ja sanoi, että kyllä kyseessä on tyttökissa. Hän jopa paljasti minulle kissan emättimen aukon joten minun oli pakko uskoa sen olevan naaras. Myöhemmin se leikattiin eli siltä poistettiin kohtu ja munasarjat.

Vaikka se leikattiin eikä se ollut enää kertaakaan kiimassa eikä tavannut muita kissoja niin silti se synnytti säännöllisesti joka kuukausi uudet pennut. Muutama viikko sitten se kuoli. Se oli ihmeellinen kissa. Se ei 32-vuotiaaksi, muuttui karkumatkansa aikana ihan eri väriseksi ja samalla myös uroksesta naaraaksi. Se piti leikkauttaa kaksi kertaa ja silti se sai joka kuukausi uudet pennut vaikka ei edes kertaakaan paritellut yhdenkään uroksen kanssa jne.

Siis tämä on saman kirjoittajan kuin tuo ylempää tällä sivulla "Vauva on pipi" ja mysteerikaksonen mahassa pari sivua sitten ja vaikka mitä muuta. Joskus kirjoittaa jopa niin että osa uskoo ja joskus menee aivan yli.

Lopettaisit jo.

Vierailija kirjoitti:

Äiti 32v kirjoitti:

3-vuotias poikani on mysteeri. Tai oikeastaan mysteeri on se, että hän syntyi 3-vuotiaan sisarensa kanssa kaksosena. Nimittäin kun reilu 3 vuotta sitten olin raskaana niin kohdusta kuului aina vain yhden lapsen sydänäänet, ei koskaan kahden lapsen sydänääniä vaikka kohdussa oli 2 lasta. Olin ennen sitä synnyttänyt jo 8 lasta josta 2 nuorinta olivat kaksoset ja tiesin, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu vain yksi sikiö ja myös sen, että miltä tuntuu kun kohdussa liikkuu kaksi sikiötä. Koko raskauden ajan silloin 3 vuotta sitten tunsin kohdussa vain yhden sikiön liikkeet. Ultraäänitutkimuksissakin kohdussa näkyi vain 1 sikiö. Kun vatsaani tutkittiin päältä päin kädin, niin kohdussa tuntui vain 1 sikiö ja sen liikkeet. Halusimme miehen kanssa tietää lapsen sukupuolen ja meille kerrottiin, että tulossa on tyttö.

Synnytyksessäkin kuului vain yhden vauvan sydänäänet ja kun tyttö syntyi maailmaan, niin pian ulos tuli myös istukka. Sitten tapahtui se ihmeellinen asia, synnytys nimittäin jatkui ja vaikutti, että tulossa on toinenkin lapsi mutta kun sydänääniä mittaava laite laitettiin paikoilleen, niin kohdusta ei kuulunut sydänääniä. Silti synnytys jatkui ja pian emättimestä tuli esille ensin vauvan päälaki, sitten pää ja pian koko vauva, terve poikavauva terveen tyttövauvan lisäksi ja vaikka pojan sydänääniä ei raskauden tai synnytyksen aikana kuulunut, niin silti syntymän jälkern vauvan sydän löi normaalisti ja oli sivan terve ja normaalisti kehittynyt sydän. Kaikki olivat aivan ihmeissään kun lapsia syntyi kaksi vaikka koko raskausaikana ei ollut merkkiäkään kaksosten syntymästä. Aina kuului vain yhdet sydänäänet, tunsin yhden sikiön liikkeet, ultraäänessä näkyi aina vsin yksi sikiö jne. Miten poika onnistui piilottelemaan kohdussa koko raskauden ajan varsinkin kun hän oli kaksoissiskoaan reilusti isompi? Poika painoi syntyessään 4700g kun taas tyttö painoi 2900g. Mitrn tässä raskaudessa merkit osoittivat, että tulossa on vain yksi lapsi vaikka tuli kaksoset? Edellidessäkin raskaudessa 2 vuotta aikaisemmin syntyi kaksoset ja siitä saatiin tietää jo varhaisessa vaiheessa.

Kaksosten jälkeen olen synnyttänyt 2 lasta, jotka ovat nyt 1v6kk ja 2kk. Näilläkin kerroilla merkit osoittivat, että tulossa on 1 lapsi mutta vitsailtiin että taas tulee yllätyskaksoset mutta ei tullut. Molemmilla kerroilla tuli vain yksi lapsi.

Miksi tämä haiskahtaa intia-tyypin kirjoitukselta?

Melkoinen mahakin, jos 7,5 kg vauvan lihaa ym. asiaankuuluva raskausrekvisiitta.

Nyt on kyllä helteet sekoittaneet jonkun pään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kommentti tuo on? 72-vuotias voi olla paremmassa kunnossa kuin sinä.

Mun äiti täytti juuri 75 vuotta. Pää toimii hyvin.

Fyysisesti hän on aktiivinen myös. Tietokonetta käyttää joka päivä ja pitää asuntonsa tosi siistissä kunnossa.

Tämän äitini kertoi mulle pari tuntia sitten.

Hän katseli telkkaria keinutuolissa istuen kun yht'äkkiä TV:n takaa oli hitaasti noussut nuoren pitkähiuksisen naisen pää.

Kysyin äidiltä eikö hän säikähtänyt, vastasi olleensa ihmeissään muttei pelännyt. Näytti enkeliltä tämä näky.

Tämä ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta kun hänelle tapahtuu outoja.

Minulle niitä käy myös. Pesin neljä ohutta peittoa pesukoneessa mutta pesuohjelman päätyttyä peittoa oli kolme.

Tämä tavaroiden yht'äkkinen katoaminen on tuttua mutta tosi ärsyttävää.

Jotkin tavarat ilmestyvät takaisin, yleensä johonkin outoon paikkaan minne eivät kuulu. Toiset katoavat lopullisesti.

Ovikelloni soi omia aikojaan eikä oven takana ole ketään.

Tässä nykyisessä asunnossani tunnen läsnäolontunteen käydessäni nukkumaan. Vielä kun olen täysin hereillä kuulen "jonkun" hengittävän lähellä itseäni. Ääni on erittäin selkeä eikä tule naapurista. Täällä on hyvä äänieristys.

Nämä ovat hyvin lieviä ilmiöitä.

Olen asunut talossa jossa paranormaalit ilmiöt olivat päivittäisiä, pelottavia ja monen ihmisen todistamia. Se oli oikeesti kamalaa.

Pappi kävi siunaamassa kaksi kertaa sen asunnon.

Ilmiöt ja oudot tapahtumat jatkuivat.

Uskon näin jälkeenpäin että siellä oli portaali. Sen kautta pääsi eritasoisia energioita ja entiteettejä meidän tasollemme maankenttään.

Ei millään pahalla mutta nämä ovat tyypillisiä skitsofrenian oireita. En halua loukata sua, mutta sukulaisellani oli skitsofrenia ja tuo oli just yksi oire: joku käy ottamassa tavaroitaan kotoaan muka, vaikka ei itse tajua laittaneensa sen tavaran muualle, tai hukanneensa sen. Etsii muita selityksiä. Samoin hallusinaatiot, kuulo ja näköharhat kuuluu siihen.

Olen käynyt terapiassa traumatapahtuman vuoksi. Eiköhän ammatti-ihminen olisi huomannut jos minulla olisi vakava mielisairaus.

Ei myöskään pahalla mutta jos et ole kokenut mitäänlaisia henkimaailman aikaansaamia ilmiöitä, et pysty arvioimaan mitä kaikkea voikaan tapahtua.

Tuo äitini näkemä pää television takana ja mun peiton katoaminen tapahtuivat saman vuorokauden aikana.

Aiemminkin meidän kokemat yliluonnolliset ilmiöt on olleet ajallisesti lähekkäin vaikka olemme eri mestoissa.

Minua kiusattiin koko kouluaika. Peruskoulun ensimmäisestä luokasta ammattikoulun viimeiseen luokkaan kanssaan. Alussa kiusaamista tapahtui vain välitunneilla mutta sitten sitä alkoi tapahtua myös oppitunneilla.

Minua pilkattiin, minulle naurettiin, minulle huudeltiin törkeyksiä ja uhkauksia jne. Opettajien täytyi huomata asia mutta kukaan heistä ei tehnyt koskaan mitään puuttuakseen asiaan. Sama jatkui eri kouluissa ala-asteella, yläasteella ja ammattikoulussa. Sitä en ihmettele, että miksi minua kiusattiin. Olin ihanteellinen kohde kiusaajille koska olin hiljainen, ujo enkä uskaltanut puuttua asiaan. Mysteeri on, että miten kolmessa eri koulussa monet eri opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseeni vaikka tiesivät asiasta. Heitä oli sentään paljon, koska 12 vuoden aikana kolmessa eri koulussa oli paljon minua opettanutta opettajaa koska monessa eri aineessa oli eri opettajat. Kukaan heistä ei puolustanut minua tai puuttunut kiusaamiseeni.