Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Markus kirjoitti:
4. Tässä ei ole mitään yliluonnollista, mutta silti häiritsee ja jaan tuskani teille :). Kävin koulua 90-luvulla teollisuuspaikkakunnalla. Vielä neljänteen luokkaan asti olin ihan tavallinen poika, jolla oli kavereita eikä koulussa mitään suurempia ongelmia. Viidennellä luokalla tulikin sitten kerralla kylmä suihku naamalle, ja se kesti siihen asti, kun tulin mopoikään.
Normaali aamu, kävelin koulun pihalla kohti kaveriporukan rinkiä (oli tapana hengailla sellaisessa ympärän muotoisessa asetelmassa..). Kun olin parin metrin päässä, kuului ringistä "hei, nyt se tulee" ja kaverit laittoivat takin kaulukset ylös sekä huput päähän ja lähtivät kaikki eri suuntiin. Siinä vähän aikaa yksinäni ihmettelin että mitähän nyt? Noh, siitä alkoi sitten vuosia kestänyt yksinäisyys. Joka aamu, jokanen välitunti, jokainen koulumatka... Kaikki piti tehdä yksin. Ärsyynnyin asiasta ja tuppasin sitten väkisin porukkaan mukaan. Tästähän ei tietenkään pidetty, vaan sain osakseni pilkkaa sekä joskus myös pienimuotoista väkivaltaa. Välillä en jaksanut kuunnella nälvimistä, vaan olin sitten yksikseni. Vuorotöissä oleva äitini, sekä reissutöissä ollut isäni eivät tienneet asiasta mitään, vietin yksinäni kotosalla aikaa kun ei kavereitakaan ollut. Tilanne muuttui tosiaan ysiluokalla, kun löytyi muitakin ketkä mopoilla tykkäsivät ajella ja niitä rassata. Ammattikouluun menin toiselle paikkakunnalle, ja sieltä löytyikin sitten hyviäkin ystäviä.
Selviydyin tästä ihmeen hyvin. Tai noh, näin 35-vuotiaana asia edelleen palaa mieliin, joten jonkinlaisia traumoja on kyllä. Sitä minä vaan mietin, että miksi näin kävi?
Mitä tein väärin? Miksi noin yhtä-äkkiä minusta tulikin sylkykuppi?
Olen pahoillani puolestasi, tällaiset kokemukset eivät ole tavattomia. Jostain syystä pentujen ja isompienkin ryhmädynamiikkaan kuuluu tällaiset oudot p3rseilyt. Itselleni kävi vähän vastaava ammattikorkeassa, yhtäkkiä porukka kollektiivisesti päätti alkaa syrjiä minua. Edelleenkään en tiedä miksi, mutta sain myöhemmin kuulla, että minusta oli juoruttu asioita jotka eivät edes pitäneet paikkaansa. Ehkä liittyi niihin.
Tutulta kuulostaa. Itselleni kävi myös näin yläasteella. Edellisenä päivänä kuuluin vielä luokan tyttöjen porukkaan, seuraavana päivänä minut jätettiin kaikesta ulkopuolelle ja kiusaaminen alkoi koko luokan toimesta. Ja ei, en kyllä ollut itse tehnyt mitään heistä kenellekään - olin vain se hiljainen ja ujo tyttö ja ilmeisesti sitä kautta ns. helppo uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa kun äidinkielen tunnilla opettaja kyseli meiltä oppilailta, että kuinka monta kirjainta eri sanoissa on. Minulta hän kysyi, että montako kirjainta sanassa kissa on ja minä vastasin, että viisi. Opettaja sanoi, että ei ole mutta minä ja muutama muukin oppilas sanoimme, että varmasti on. Silloin opettaja suuttui ja me niin sanoneet oppilaat jouduimme istumaan seuraavan välitunnin luokassa häpeämässä kun muut pääsivät ulos. Tämä nyt on melko pieni tapaus monien muiden täällä ketjussa olevien tapausten rinnalla mutta edelleen ihmettelen, että mitä me jouduimme jäämään häpeämään? Sitäkö, että sanassa kissa on viisi kirjainta?
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa kun äidinkielen tunnilla opettaja kyseli meiltä oppilailta, että kuinka monta kirjainta eri sanoissa on. Minulta hän kysyi, että montako kirjainta sanassa kissa on ja minä vastasin, että viisi. Opettaja sanoi, että ei ole mutta minä ja muutama muukin oppilas sanoimme, että varmasti on. Silloin opettaja suuttui ja me niin sanoneet oppilaat jouduimme istumaan seuraavan välitunnin luokassa häpeämässä kun muut pääsivät ulos. Tämä nyt on melko pieni tapaus monien muiden täällä ketjussa olevien tapausten rinnalla mutta edelleen ihmettelen, että mitä me jouduimme jäämään häpeämään? Sitäkö, että sanassa kissa on viisi kirjainta?
Ehkä opella oli itsellään lukihäiriö? Eikä hän halunnut myöntää sitä, vaan sinnikkäästi väitti olevansa oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa kun äidinkielen tunnilla opettaja kyseli meiltä oppilailta, että kuinka monta kirjainta eri sanoissa on. Minulta hän kysyi, että montako kirjainta sanassa kissa on ja minä vastasin, että viisi. Opettaja sanoi, että ei ole mutta minä ja muutama muukin oppilas sanoimme, että varmasti on. Silloin opettaja suuttui ja me niin sanoneet oppilaat jouduimme istumaan seuraavan välitunnin luokassa häpeämässä kun muut pääsivät ulos. Tämä nyt on melko pieni tapaus monien muiden täällä ketjussa olevien tapausten rinnalla mutta edelleen ihmettelen, että mitä me jouduimme jäämään häpeämään? Sitäkö, että sanassa kissa on viisi kirjainta?
Jos se pölkky tarkoitti, että kuinka monta eri kirjainta. Ehkei silti paras syy suivaantua.
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa kun äidinkielen tunnilla opettaja kyseli meiltä oppilailta, että kuinka monta kirjainta eri sanoissa on. Minulta hän kysyi, että montako kirjainta sanassa kissa on ja minä vastasin, että viisi. Opettaja sanoi, että ei ole mutta minä ja muutama muukin oppilas sanoimme, että varmasti on. Silloin opettaja suuttui ja me niin sanoneet oppilaat jouduimme istumaan seuraavan välitunnin luokassa häpeämässä kun muut pääsivät ulos. Tämä nyt on melko pieni tapaus monien muiden täällä ketjussa olevien tapausten rinnalla mutta edelleen ihmettelen, että mitä me jouduimme jäämään häpeämään? Sitäkö, että sanassa kissa on viisi kirjainta?
Ja jos hän kyseli muitakin sanoja, niin olisi varmasti käynyt ilmi, jos hän olisi montako eri kirjainta sanassa on? Outo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikanaan sain ruotsinkielen opettajalta myös väärin -merkinnän, kun olin hänen mielestään tehnyt virheen suomennoksessa. Olin suomentanut lauseen näin: Tämä laji on Suomessa hyvin pidetty. Se oli hänen mielestään väärin. Oikea suomennos olisi ollut: Tästä lajista Suomessa pidetään hyvin paljon.
Ja opettaja ei suostunut ottamaan mitään kantaa, kun sanoin, että sanotaanhan suomenkielessä noin. Yritin antaa esimerkkejä. Kuten että "Aleksis Kivi on meillä hyvin rakastettu kansankirjailija." Tai "Mämmi on meillä suosittu perinneruoka." Ei käynyt, opettaja vain pyöritteli päätään, että ei noin sanota.
Tämä jäi mieleeni, koska pidin sitä epäoikeudenmukaisena. Olen ajatellut sittemmin, että se opettaja oli alkujaan suomenruotsalainen, eikä puhunut suomea aivan täysin oikein, äänsikin ruotsalaisittain. Mutta sai siis opettaa meille suomea äidinkielenään puhuville ruotsia, ja päättää itse, onko meidän puhumamme kieli oikein vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.
En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.
Kiitäjät (yöperhosia) ovat sellaisia kolibrin näköisiä ja kokoisia. Niillä voi olla myös sellainen pitkä nokan näköinen, millä imevät mettä kukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa kun äidinkielen tunnilla opettaja kyseli meiltä oppilailta, että kuinka monta kirjainta eri sanoissa on. Minulta hän kysyi, että montako kirjainta sanassa kissa on ja minä vastasin, että viisi. Opettaja sanoi, että ei ole mutta minä ja muutama muukin oppilas sanoimme, että varmasti on. Silloin opettaja suuttui ja me niin sanoneet oppilaat jouduimme istumaan seuraavan välitunnin luokassa häpeämässä kun muut pääsivät ulos. Tämä nyt on melko pieni tapaus monien muiden täällä ketjussa olevien tapausten rinnalla mutta edelleen ihmettelen, että mitä me jouduimme jäämään häpeämään? Sitäkö, että sanassa kissa on viisi kirjainta?
Jos se pölkky tarkoitti, että kuinka monta eri kirjainta. Ehkei silti paras syy suivaantua.
Nimenomaan siitä oli kyse, että montako kirjainta yhteensä oli jossakin sanassa. Muistan hyvin kuinka vaikka se oli oikein, että sanassa susi oli neljä kirjainta ja sanassa ovi on kolme kirjainta mutta jostain syystä sanassa kissa ei hänen mukaansa ollut viittä kirjainta. Se ei muistaakseni selvinnyt, että kuinka monta kirjainta siinä hänen mielestään oli.
mistä se yli 30 vuotta metsässä asunut mies on saanut ruokansa kun ei ole kaupassa käynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaapeli kirjoitti:
Televisiostamme näkyi kerran pätkä elokuvaa, jota en ole nähnyt koskaan sen jälkeen, mikä on outoa, sillä muistaakseni kaikki muut videovuokraamosta vuokratut tai elokuvateatterissa tai jossain muualla katsotut elokuvat olen nähnyt ennemmin tai myöhemmin telkkaristakin.
Filmi jäi vähän jännään kohtaan, joten on jäänyt askarruttamaan, että miten siinä lopulta kävi.
Se tuli maksulliselta FilmNet -kanavalta, jota emme olleet tilanneet, joten on jälkeenpäin tullut mieleen, että onkohan tässä tapahtunut jonkinlainen kosminen vääristymä, että televisiomme otti hetken aikaa vastaan radioaaltoja jostain toisesta ulottuvuudesta, vaikka se sillä hetkellä näytti ihan normaalilta elokuvalta.
Eli olet siis nähnyt kaikki mahdolliset elokuvat vai?? Kyllä minä ainakin olen usein nähnyt telkkarista pätkiä ties mistä elokuvista joita en ole myöhemmin nähnyt enkä niin välittänyt koko asiasta😂
Mutta ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä elokuvassa tapahtui?
Tämä ei nyt mitenkään kovin ihmeellinen ja pelottava tarina ole, hieman karmiva kylläkin. Olimme viettämässä muutamaa kesäpäivää mummolassani, minä, mieheni sekä meidän tytär. Paikalla olivat myöskin minun isovanhempani sekä äitini. Talossa on lastenhuone, joka on ollut aikanaan äitini huone. Myöhemmin minä olen nukkunut siellä kun olen ollut mummolassa ja nykyään tyttäreni nukkuu siellä.
Illalla tyttäreni oli laittamassa ihan tavallisesti nukkumaan. Mummolassa on kesäaikaan yleensä aika kuuma, joten raotin ikkunaa hetkeksi. Ennen kuin menimme itse nukkumaan, kävin vielä kurkkaamassa lastenhuoneeseen. Suljin ikkunan ja huomasin että ikkunanpieleen oli ilmestynyt vanha postikortti. Kuvassa oli pieni tyttö ja kissa. En ajatellut asiaa sen enempää, oletin että joku toisista aikuisista oli sen siihen laittanut.
Aamulla kun otin asian puheeksi, selvisi ettei kukaan ollut sitä korttia asettanut siihen. Ja edelleenkään emme tiedä miten se siihen ilmestyi. Olisiko ikkunasta voinut tulla tuurevire, ja kortti olisi lennähtänyt kaapin päältä ikkunanpieleen? Kortti vaan vaikutti siihen asetellulta, ei lennähtäneeltä. Pohdimme myös hieman karmivaa vaihtoehtoa siitä että joku olisi sen asettanut siihen avoinna olevasta ikkunasta. Mutta emme keksineet kuka se voisi olla, talo on aika kaukana kaikesta.
Juttu jäi mysteeriksi ja hieman se kyllä painaa mieltä. Ensi kesänä tyttö taitaa nukkua ikkuna kiinni tai sitten meidän huoneessamme ihan vaan varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui kun olin lapsi ja olimme sukulaisten luona kylässä. Talo sijaitsee keskellä ei-mitään kaukana muista taloista, lähistöllä on vain yksi naapuri, jossa asuu eräs toinen sukulaisemme. Istuimme keittiössä iltapalalla ja kuulimme kaikki kun viereisen eteisen ulko-ovi aukesi. Joku aikuisista huikkasi tervehdyksen, mutta siinä samassa ovi meni takaisin kiinni, eikä eteisestä kuulunut enää mitään. Joku kävi katsomassa ja oli että "ei siellä ketään ole".
Keittiön ikkunat ovat samaan suuntaan kuin ulko-ovi, eikä ketään näkynyt ulkona ennen oven aukeamista tai sen jälkeen. Periaatteessa joku voi mennä nurkan takaa niin läheltä seinää, että keittiön ikkunasta ei näkisi, mutta kuka tekisi niin ja miksi. Nurkan takaa on myös siis epälooginen reitti, koska siellä ei ole tietä tai mitään syytä miksi kukaan kulkisi siitä.
Muistan kun aikuiset keskenään yrittivät selittää asiaa jotenkin "ehkä se oli joku vieras, joka oli tulossa tapaamaan talon väkeä, mutta kuuli, että paikalla on vieraita ja lähti pois, että ei häiritsisi". Mutta muistan kyllä, että aikuisetkin olivat ihmeissään ja eivät ehkä itsekään uskoneet tuota selitystä.
Joo olihan se mahdollista, että se oli joku epäsosiaalinen tyyppi, mutta meidän auto oli pihassa ja jo siitä olisi pitänyt tajuta, että vieraita on, jos ei jo nähnyt isoa porukkaa keittiön isoista ikkunoista. Se toinen sukulainen joka asuu lähistöllä on sosiaalinen tapaus ja hän myöskin kulkisi keittiön ikkunan edestä, jos tulisi käymään oman kotinsa suunnasta.
Tälle on varmasti joku luonnollinen selitys, mutta luulen, että tämä juttu on jäänyt mieleen, koska jotenkin outo tunnelma laskeutui tämän tapahtuman jälkeen. Ja ne aikuisten selittelyt myös jäivät lapsen mieleen, koska jo silloin ajattelin, että eihän nuo usko itsekään mitä höpisevät.
Olin alakouluikäisenä paljon kahdestaan kaverini kanssa koulupäivien jälkeen jommankumman kodissa ennen kuin vanhemmat tulivat kotiin. Joinakin päivinä pystyttiin leikkimään ihan normaalisti, mutta monesti meitä pelotti ihan älyttömästi ja kuultiin muka jotain ääniä ulkoa ja oikein lietsottiin sitä pelkoa toisissamme.
Yksi kerta istuttiin sisällä portaissa taas ihan pelokkaina ja molemmat tuijotettiin eteisen ovea (meitä pelotti aina, että joku ulkopuolinen tulee taloon sisälle, vaikka ulko-ovikin oli lukossa). Yhtäkkiä nähdään molemmat kun eteisen oven kahva painuu alas ja ovi "raksahtaa" auki. Mentiin molemmat ihan paniikkiin, mutta myöhemmin vähän rauhoituttuamme uskallettiin käydä tarkastamassa tilanne, eikä siellä tietenkään ketään ollut. Vanhemmat meitä sitten rauhoitteli, että veto tai muu vetäisi oven auki. Juujuu mutta ei sellaisen oven kahva painu alas, vaikka ovi aukeaisi itsestään esim. just vedon takia. Ja talon ikkunatkin olivat kiinni.
Olenkin myöhemmin miettinyt, että oliko tää joku meidän itseaiheuttama energiajuttu, kun molemmat tuijotetaan ovea intensiivisesti ja saadaan ihmeellisiä juttuja tapahtumaan. :D Jotain muitakin juttuja oli, mutta ne olen voinut laittaa mielikuvituksen piikkiin, mutta tämä nähtiin tosiaan molemmat samanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta selvittämättömästä elokuvasta muistui mieleen japanilainen elokuva, jonka näin lapsena tv:stä 60-luvulla, jos oikein muistan. Mahtaisiko joku auttaa selvittämään...
Siinä oli nainen, jonka talon luona luki kyltissä väärin päin ja suomeksi käännettynä "pidänkissoista". Muistaakseni naisella oli kissoja ja kylän lapset kysyivät häneltä, miksi pidät kissoista. Nainen kertoi, että aiemmin hän vihasi kissoja. Yksi kissa oli käynyt hänen kotonaan usein kunnes hän kerran oli sanonut, että inhoaa sitä kissaa. Sen jälkeen sitä kissaa ei ollut näkynyt ja nainen oli alkanut ymmärtää kissoja.
Elokuva jäi silloin mieleeni ja nyt nettiaikana olen yrittänyt selvittää, mikä elokuva se oli, mutta en ole löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut työt asiakaspalvelussa selkäkipuisena ja en tuntenut ketään kyseisestä yrityksestä tai asiakkaista. Muutaman päivän päästä eräs asiakas tuli ja kysyi "miten selkäsi voi?". Tämä oli todella hämmentävää. Tulin siihen tulokseen, että ehkä olin toisessa yhteydessä ollut tämän henkilön kanssa, mutta kasvot eivät olleet jääneet mieleen.
Selkäkipuiset huomaan itse ainakin heti, kävelytyylistä ja olemuksesta. Muutenkin luen ihmisiä aika hyvin eleiden perusteella. Kaikki arveluni ihmisistä ja heidän ajatuksistaan osuvat yleensä oikeaan. Tiedän mitä minusta puhutaan seläntakana työpaikalla ja vaistoan esim. pahan energian.
Täällä jotkut yrittää tehdä normista järjellä seliteytåvistä asioista "paranormaalia ja yliluonnollista"
Joo on niitäkin asioita toki joita ei pysty tiede eikä järjellä selittämään mut suurin osa jutuista pystyy
Olin 8 tai 9 kun leikin kotini läheisellä kalliolla alkuillasta kun äkkiä näin kalpean mustaan viittaan pukeutuneen miehen joka viittoi luokseen ja hymyili. Miehellä oli torahampaat. Juoksin hysteerisenä kotiin ja isäni sekä kylässä ollut setäni lähtivät katsomaan tätä vampyyriä, eikä siellä enää ketään ollut. Äitini syytti isää joka oli antanut minun katsoa vanhaa mustavalkoista dracula-leffaa mitä sitten olin pelästynyt. Äiti raivosi, että nyt tyttö sitten näkee näkyjä! Mutta oliko se harhanäky joka johtui siitä leffasta? Olinhan pelästynyt Muumien mörköäkin, enkä silti nähnyt mörköjä hiipimässä pihapuskissa. Tuolloin oli lokakuun alku ja muuten voisi ajatella että se oli joku etuajassa liikkeelle ollut halloween-hörhö, mutta ei 90-luvun alussa suomalaisessa pikkukaupungissa juhlittu halloweenia. Eikä ollut nettikauppoja josta saisi tilattua tekotorahampaita sun muuta. Vampyyritkaan eivät tainneet olla vielä muodissa.
Muistan miehen elävästi yhä näin kolmenkymmenvuoden jälkeenkin: pitkän ja hoikan hahmon, syvät tummat silmät, tosi pitkät torahampaat ja sen pitkän mustan viitan. Perus-leffavampyyri siis.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui kun olin lapsi ja olimme sukulaisten luona kylässä. Talo sijaitsee keskellä ei-mitään kaukana muista taloista, lähistöllä on vain yksi naapuri, jossa asuu eräs toinen sukulaisemme. Istuimme keittiössä iltapalalla ja kuulimme kaikki kun viereisen eteisen ulko-ovi aukesi. Joku aikuisista huikkasi tervehdyksen, mutta siinä samassa ovi meni takaisin kiinni, eikä eteisestä kuulunut enää mitään. Joku kävi katsomassa ja oli että "ei siellä ketään ole".
Keittiön ikkunat ovat samaan suuntaan kuin ulko-ovi, eikä ketään näkynyt ulkona ennen oven aukeamista tai sen jälkeen. Periaatteessa joku voi mennä nurkan takaa niin läheltä seinää, että keittiön ikkunasta ei näkisi, mutta kuka tekisi niin ja miksi. Nurkan takaa on myös siis epälooginen reitti, koska siellä ei ole tietä tai mitään syytä miksi kukaan kulkisi siitä.
Muistan kun aikuiset keskenään yrittivät selittää asiaa jotenkin "ehkä se oli joku vieras, joka oli tulossa tapaamaan talon väkeä, mutta kuuli, että paikalla on vieraita ja lähti pois, että ei häiritsisi". Mutta muistan kyllä, että aikuisetkin olivat ihmeissään ja eivät ehkä itsekään uskoneet tuota selitystä.
Joo olihan se mahdollista, että se oli joku epäsosiaalinen tyyppi, mutta meidän auto oli pihassa ja jo siitä olisi pitänyt tajuta, että vieraita on, jos ei jo nähnyt isoa porukkaa keittiön isoista ikkunoista. Se toinen sukulainen joka asuu lähistöllä on sosiaalinen tapaus ja hän myöskin kulkisi keittiön ikkunan edestä, jos tulisi käymään oman kotinsa suunnasta.Tälle on varmasti joku luonnollinen selitys, mutta luulen, että tämä juttu on jäänyt mieleen, koska jotenkin outo tunnelma laskeutui tämän tapahtuman jälkeen. Ja ne aikuisten selittelyt myös jäivät lapsen mieleen, koska jo silloin ajattelin, että eihän nuo usko itsekään mitä höpisevät.
Tuuli, läpiveto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui kun olin lapsi ja olimme sukulaisten luona kylässä. Talo sijaitsee keskellä ei-mitään kaukana muista taloista, lähistöllä on vain yksi naapuri, jossa asuu eräs toinen sukulaisemme. Istuimme keittiössä iltapalalla ja kuulimme kaikki kun viereisen eteisen ulko-ovi aukesi. Joku aikuisista huikkasi tervehdyksen, mutta siinä samassa ovi meni takaisin kiinni, eikä eteisestä kuulunut enää mitään. Joku kävi katsomassa ja oli että "ei siellä ketään ole".
Keittiön ikkunat ovat samaan suuntaan kuin ulko-ovi, eikä ketään näkynyt ulkona ennen oven aukeamista tai sen jälkeen. Periaatteessa joku voi mennä nurkan takaa niin läheltä seinää, että keittiön ikkunasta ei näkisi, mutta kuka tekisi niin ja miksi. Nurkan takaa on myös siis epälooginen reitti, koska siellä ei ole tietä tai mitään syytä miksi kukaan kulkisi siitä.
Muistan kun aikuiset keskenään yrittivät selittää asiaa jotenkin "ehkä se oli joku vieras, joka oli tulossa tapaamaan talon väkeä, mutta kuuli, että paikalla on vieraita ja lähti pois, että ei häiritsisi". Mutta muistan kyllä, että aikuisetkin olivat ihmeissään ja eivät ehkä itsekään uskoneet tuota selitystä.
Joo olihan se mahdollista, että se oli joku epäsosiaalinen tyyppi, mutta meidän auto oli pihassa ja jo siitä olisi pitänyt tajuta, että vieraita on, jos ei jo nähnyt isoa porukkaa keittiön isoista ikkunoista. Se toinen sukulainen joka asuu lähistöllä on sosiaalinen tapaus ja hän myöskin kulkisi keittiön ikkunan edestä, jos tulisi käymään oman kotinsa suunnasta.Tälle on varmasti joku luonnollinen selitys, mutta luulen, että tämä juttu on jäänyt mieleen, koska jotenkin outo tunnelma laskeutui tämän tapahtuman jälkeen. Ja ne aikuisten selittelyt myös jäivät lapsen mieleen, koska jo silloin ajattelin, että eihän nuo usko itsekään mitä höpisevät.
Tuuli, läpiveto?
En usko. Sää oli muistaakseni ihan tyyni ja ovi oli raskas vanhanaikainen ulko-ovi. Ovi myös meni ihan "sievästi" kiinni sen tervehdyksen jälkeen, eikä sillä tavalla pamahtamalla miten veto tai tuuli sulkee ovia.
Joskus mietin myös, että jos se oli vaikka joku nuorisoporukka tms. pilailemassa, mutta kun siellä ei tosiaan sen toisen sukulaisen lisäksi asu ketään lähimaillakaan. Ja yleensä pilailijat koputtavat tai soittavat ovikelloa ja sitten juoksevat piiloon katsomaan tuleeko joku avaamaan. Suoraan oven avaamisessa on paljon suurempi riski jäädä kiinni.
Hendrikssonit on Lumijoelta kotoisin alun perin. Kulkeutuneet toki kuka minnekin.