painajaismaiset miehen sisko ja anoppi!

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkään sun ei olisi kannattanut hymyillen ottaa vastaan niitä heittoja lompakolla elämisestä yms. Älä ainakaan jatkossa tee niin. Mitään kohtausta ei tarvitse järjestää, ottaa vaan heti heitosta kiinni ja kysyy rauhallisesti "mitä tarkoitat?" Jotkut ihmiset vaan on k***päitä, sille ei voi mitään, mutta kaikkea ei tarvitse niellä. Pitää vaan oikeusistaan kiinni, kuitenkin käyttäytyen kohteliaan viileästi. Korjaa virheelliset luulottelut jämäkästi saman tien. Ja sanomattakin lienee selvää, että yhteydenpito kannattaa pitää minimissä. Voimia.

Olen niin samaa mieltä. Ei kohteliaisuus vaadi sua ottamaan kaikkea kuraa päällesi. Kylmän rauhallisesti oikaiset asioita ja kerrot omat mielipiteesi. Et provosoidu mutta otat oman tilasi ja arvosi.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, olen NIIIN kyllästynyt siihen että en vain riitä!! Koskaan ja mikään ei ole hyvin,

Miehen perhe senkun mollaa vuodesta toiseen, ja ärsyttävintä on se etten edes TIEDÄ minkä takia. Pahimpana kiukuttelijana on miehen sisko, joka on alusta asti ollut naama mutrullaan. Jo siitä asti kun aloimme miehen kanssa olemaan yhdessä, hän oli tuolloin 15v

JATKUU...

Voi kulta pieni, koita jaksaa!!!! Tämähän oli kuin suoraan meidän miniän elämästä ja suusta! Et kirjoittanut kuitenkaan mitään isosiskosta joten näköjään eri perhe kyseessä.

Et voi valitettavasti mitään luonnehäiriöiselle anopille ja siskolle -he eivät tule muuttumaan. Voit kuitenkin avautua miehellesi ja hänen täytyy tukea sinua ja kuunnella sinua jotta jaksat. Meidän miniä puhuu minulle avoimesti ja se auttaa häntä henkisesti, hän tietää ettei ole vainoharhainen hullu tai draamakuningatar koska minä ymmärrän häntä. Veljeni vähättelee tilannetta ja se on vienyt tilannetta vaan huonompaan suuntaan.

Oma perheeni käyttäytyy siis ihan niinkuin sinun perhe -silti "sisäpiiriläisenä" tiedän että kaikki arvostavat todella paljon tätä miniää ja ajattelevat että hän on todellinen aarre!!! Kauhean käyttäytymisen takaa sitä vaan ei näe!

En lukenut koko ketjua, niin en tiedä mitä tässä on tullut, mutta tässä oma näkemykseni:

Ymmärrän turhautumisesi. Olisin itsekin tuossa tilanteessa ihan raivona. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen hieman ymmälläni myös miehesi käytöksestä. Esimerkiksi nuo tilanteet, mistä mainitsit: et saanut tulla oman lapsesi ristiäiskuvaan. Miten miehesi on sallinut heiltä tuollaisen käytöksen? Tai että jouduit takapenkille yksin istumaan hautajaisissa. Miehen olisi tuossa tilanteessa pitänyt joko sanoa heille vastaan tai tulla istumaan viereesi sinne taakse. Jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, että miehesi ei pidä puoliasi. Siitä kertoo myös se, että tuota tilannetta on jatkunut tuo sanomasi 15 vuotta. Miehesi olisi pitänyt pistää tuolle käytökselle stoppi jo ihan alkuvaiheessa, niin se olisi loppunut siihen. Sinuna keskustelisin nyt ihan kunnolla miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aika lailla samanlaista. En ole itsekään viitsinyt aloittaa suurta riitaa, vaikka mieli on tehnyt monta kertaa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita, olen tuuminut ja koittanut kestää. Mies ei oikein suostu myöntämään ongelmaa, mutta hänellä on sitä vikaa muutenkin.

Viime aikoina asiat ovat saaneet ihan kivan käänteen, kun nyt 10-vuotias tyttöni on paukauttanut pahasti näille haaskoille takaisin muutamaan kertaankin. En ole siis lapsille näitä juttuja puhunut, mutta ovat niin isoja jo, että näkevät itse. Täytyy sanoa, että anopin naama oli kuin olisi sitruunaa haukattu huolella ja kälykin aika lyöty :)

Lasten ja imeväisten suustaan kuullaan usein totuus ... Tsemppiä sinulle!

Tää on outo käsitys, että hyvä käytös tarkoittaisi lampaana oloa. Päinvastoin, tuollainen hymistely ja takanapäin naaman vääntely on huonoa käytöstä. Mua nolottaisi todella paljon, jos en osaisi pitää sen vertaa omia ja perheeni puolia, että oma lapseni joutuisi sen tekemään puolestani!!! Aivan kamala roolimalli lapselle! Eikä se itsensä arvostaminen tarkoita hooveen huutelemista ympäriinsä, kuten monet tuntuvat luulevan.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Jälkikäteen ymmärsin, että miehen sisarukset eivät hyväksyneet minua, koska minulla sattui olemaan korkeakoulutus. Minun ylikouluttautumiseni olikin monesti puheenaihe. Kuulostaa myös siltä, että miehesi perhe asuu jossakin kaukana, ehkä pienellä paikkakunnalla. Mitä pienemmät kuviot, sitä hankalampaa ihmisen on hyväksyä mitään omasta maailmasta poikkeavaa. Mies on nyt minulla ex. Yksi suuri syys ristiriitoihin oli se, ettei hän puolustanut minua syrjinnältä.

Minusta on huono asenne vain ottaa kaikki loukkaukset vastaan, asenteella parempi laiha sopu kuin lihava riita. Kerjäät loukkauksia.

Yhdelle kommentoijalle, ei ole sinun 10-vuotiaan tyttösi asia puolustaa sinua jos sinä ja miehesi olette lapamatoja.

Hassu otsikko - miehen anoppi. Olisit kirjoittanut anoppini tai mieheni äiti.

Vierailija kirjoitti:

Hassu otsikko - miehen anoppi. Olisit kirjoittanut anoppini tai mieheni äiti.

Onko sinulla LUKIHÄIRIÖ? Otsikossa lukee painajaismaiset miehen sisko ja anoppi!

Veljen Isosisko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, olen NIIIN kyllästynyt siihen että en vain riitä!! Koskaan ja mikään ei ole hyvin,

Miehen perhe senkun mollaa vuodesta toiseen, ja ärsyttävintä on se etten edes TIEDÄ minkä takia. Pahimpana kiukuttelijana on miehen sisko, joka on alusta asti ollut naama mutrullaan. Jo siitä asti kun aloimme miehen kanssa olemaan yhdessä, hän oli tuolloin 15v

JATKUU...

Voi kulta pieni, koita jaksaa!!!! Tämähän oli kuin suoraan meidän miniän elämästä ja suusta! Et kirjoittanut kuitenkaan mitään isosiskosta joten näköjään eri perhe kyseessä.

Et voi valitettavasti mitään luonnehäiriöiselle anopille ja siskolle -he eivät tule muuttumaan. Voit kuitenkin avautua miehellesi ja hänen täytyy tukea sinua ja kuunnella sinua jotta jaksat. Meidän miniä puhuu minulle avoimesti ja se auttaa häntä henkisesti, hän tietää ettei ole vainoharhainen hullu tai draamakuningatar koska minä ymmärrän häntä. Veljeni vähättelee tilannetta ja se on vienyt tilannetta vaan huonompaan suuntaan.

Oma perheeni käyttäytyy siis ihan niinkuin sinun perhe -silti "sisäpiiriläisenä" tiedän että kaikki arvostavat todella paljon tätä miniää ja ajattelevat että hän on todellinen aarre!!! Kauhean käyttäytymisen takaa sitä vaan ei näe!

Jos miniä on todellinen aarre, niin miksi sitten pitää käyttäytyä häntä kohtaan rumasti ja epäkunnioittavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aika lailla samanlaista. En ole itsekään viitsinyt aloittaa suurta riitaa, vaikka mieli on tehnyt monta kertaa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita, olen tuuminut ja koittanut kestää. Mies ei oikein suostu myöntämään ongelmaa, mutta hänellä on sitä vikaa muutenkin.

Viime aikoina asiat ovat saaneet ihan kivan käänteen, kun nyt 10-vuotias tyttöni on paukauttanut pahasti näille haaskoille takaisin muutamaan kertaankin. En ole siis lapsille näitä juttuja puhunut, mutta ovat niin isoja jo, että näkevät itse. Täytyy sanoa, että anopin naama oli kuin olisi sitruunaa haukattu huolella ja kälykin aika lyöty :)

Lasten ja imeväisten suustaan kuullaan usein totuus ... Tsemppiä sinulle!

Tää on outo käsitys, että hyvä käytös tarkoittaisi lampaana oloa. Päinvastoin, tuollainen hymistely ja takanapäin naaman vääntely on huonoa käytöstä. Mua nolottaisi todella paljon, jos en osaisi pitää sen vertaa omia ja perheeni puolia, että oma lapseni joutuisi sen tekemään puolestani!!! Aivan kamala roolimalli lapselle! Eikä se itsensä arvostaminen tarkoita hooveen huutelemista ympäriinsä, kuten monet tuntuvat luulevan.

Itseään saa ja pitää puolustaa. Tuollainen "laiha sopu on parempi kuin lihava riita" -mentaliteetti on itsensä mitätöintiä. Ja se taas syö itsentuntoa ja aiheuttaa pahaa mieltä, jopa ahdistusta. Samalla tulet hyväksyneeksi ajatuksen, että muut ovat oikeassa siitä, että olet muita huonompi ja vähäarvoisempi.

Arvosta itseäsi. Jos mies ei tee asialle stoppia, tee sinä!

Miehelle pitää vääntää rautalangasta. Kuten on jo edellä todettukin, miehen tulee asettua sinun puolellesi, istua kanssasi takarivissä SEKÄ pistää mammansa ja siskonsa kuriin. Jos 500 km etäisyys ei riitä, sitä voidaan pidentää harventamalla tapaamisia entisestään.

"Femakolle" voi myös kertoa, mitä mieltä on hänen feminismistään. Rahaoletuksiin voi vastata faktoilla.

Lasta ei pidä uskoa hoidettavaksi ihmiselle, joka ei vastaa huoltajan puheluihin.

- Mutta miehesi: kyllä hän saisi nyt tunnustaa väriä.

Moni mies sortuu siihen, että kuvittelee voivansa olla kaikkien mieliksi (= sekä vaimon että äidin), mutta ei onnistu silloin kun äiti ei hyväksy miehen vaimovalintaa. Ei miellytä silloin ketään. Vaimo saa kokea vähättelyä ja tuntea itsensä ei-toivotuksi sukulaiseksi. Jos mies tekee naissuvulleen selväksi kantansa, että toimii vaimonsa kanssa yhtenä yksikkönä, kyllä anoppi ja sisko siihen mukautuvat. Elleivät mukaudu, miksi tunnustaa sukulaisuutta toisinkaan päin.

Minä olen aikanani äänestänyt jaloillani suhteessa niihin omiin lähisukulaisiin (40 v. sitten), jotka ilmaisivat pientä poikkipuolisuutta silloisen poikaystäväni eli nykyisen mieheni suhteen edes tuntematta häntä.

Sitä, onko anoppi oivaltanut harvojen vierailujen ja hänen suhtautumisensa yhteyttä, en tiedä. Kyllähän ne lapsenlapset sitten kelpasivat, vaikkei minusta eroon päässytkään. Lastemme myötä oli pakko alistua siihen, että minäkin olen ja pysyn. Nykyisin tullaan juttuun, kun on ikää kummallakin.

Anopin koulu teki kyllä hyvääkin: pidän itseäni mukavana anoppina, en sekaannu asioihin, jotka eivät minulle kuulu, en neuvo vaan luotan lasteni ja heidän puolisoidensa arvostelukykyyn omissa asioissaan, ja klik! tapaamme tosi usein :)

Jos on liian kiltti niin saa vain paskaa niskaa. En tarkoita että pitäisi alkaa itse raivoamaan tai tappelemaan vaan puolesnsa voi pitää myös asiallisen tiukasti. Ei miehen sukua voi pakottaa pitämään kenestäkään mutta voi vaatia normaaleja käytöstapoja. Kunnioitus ansaitaan!

Kiusaajat ja kusipäät ei lopeta jos vain lampaana hymyilee ja ottaa paskan vastaan.

Miehesi tekee todella väärin kun ei puolusta sinua ja ole sinun puolellasi tilanteessa kuin tilanteessa. Munaton vässykkä! Jos hautajaisissa vaimo laitetaan takapenkkiin niin mies isttu myös siellä, vaimolle tehdään tilaa ristiäiskuvaan ja äidille ja siskolle tehdään faktat selviksi ja suut suppuun jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Miksi olet hyväksynyt miehesi passiivisuuden tässä asiassa ja miksi olet noin myrkyllisten ihmisten kanssa tekemisissä yleensäkään?

En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, ja tästä on varmaan sanottu jo aiemmin ketjussa, mutta aloittajan tilanteen korjaamisesta on vastuussa ensisijaisesti mies. Parisuhteessa on täysin ensisijaisen tärkeää, että kukaan ei joudu puolison ja tämän lapsuudenperheen väliin ikävissä tilanteissa. Puolison on toimittava itse kilpenä oman lapsuudenperheensä suuntaan - ja oltava solidaarinen ensikädessä aina omalle puolisolleen.

Aloittajan on yksinkertaisesti pakko panna mies asiassa tiukille. Miehen täytyy sanoa äidilleen ja siskolleen ystävällisesti mutta yksiselitteisen jämäkästi, että häntä häiritsee tapa, jolla he kohtelevat hänen vaimoaan, ja että käytös saa loppua samantien. Sen jälkeen mies puuttuu joka ikiseen puheenvuoroon, jossa hänen vaimoaan millään tavoin mollataan ja joka ikiseen tekoon, joka ulossulkee hiukankin. On ihan käsittämätöntä, että mies ei ole tehnyt tätä aiemmin.

Tekisin selväksi, että teidän raha-asiat ovat teidän raha-asianne. Jos ei siihen kyräily jää, niin tulostat heille nähtäväksi teidän palkkakuitit. Siitäpä sitten laskevat. Käy vaikka vielä hakemassa anopin ja kälyn verotiedot verotoimistosta ja vertaile niitä omiisi, heidän nähtensä. Lakkaat vastaamasta heille puhelimeen.

Etkä enää vie koskaan lapsia anopille hoitoon, tiedä mitä hän siellä sinusta puhuu. Jos olette yhdessä perheenä kyläilemässä, niin ok, silloinkin stoppaat heti jos alkaa sinun moittimiseen menemään ja kerrot lapsille sitten autossa ettei koskaan tarvi suostua siihen, että kohdellaan huonosti, puhutaan pahaa ja kerro kuinka tunnet olosi loukatuksi. Muuten lapsesi oppivat siihen, että hei äitiä saa morkata ja kiusata.

Miehesi ei kuulosta hyvältä aviomieheltä. Hänelle kans sanot nyt, että asia ei ole enää ok ja jos hän antaa sinun kaltoinkohtelusi jatkua, et tunne enää oloa turvalliseksi hänen kanssaan. Mitä hän tekisi, jos joku täysin tuntematon kävisi sinuun käsiksi tai h*orittelisi sinua keskellä ravintolaa? Istuisi hiljaa?

Miehesi joutuu nyt ottamaan valitsemansa vaimon puolen asioissa, eikä vain istu hiljaa kun hänen vaimoaansa kohdellaan kaltoin. Olisin jo noissa hautajaisissa ottanut lapset kainaloon ja marssinut ulos. Todella töykeää käytöstä. Koko suku kai tuolla on sekaisin, kun katselee vierestä tommosta.

Et ansaitse tollaista kohtelua. Uskon että olet mukava ihminen, täydellinen ei tarvi ollakkaan. Lapsesi ansaitsevat kuitenkin hyvinvoivan äidin ja vahvan naisen näyttämään heille, että elämässä ei kuunnella vuosikausia morkkaamista. Lapsia ja miehiäsi et enää päästä anopin tai kälyn luokse ilman sinua. Koska siellä se p*skanjauhaminen vasta onkin sitten vauhdissa, jos et ole paikalla tuomaroimassa. Et osta enää lahjoja heille. Etkä ota vastaan lahjoja lapsille, jos kohtelusi jatkuu tollaisena. Nyt laitat pisteen tolle touhulle. Jos tilanne pahenee, kuvioihin tulee uhkailuja yms. niin otat kaikista screenshotit ja kuvaat tilanteet jos anoppi tulee iholle, poliisiin loppupeleissä yhteys.

Holhoukseenhan tollainen anoppi ja käly joutuisi, eivät he voi olla täyspäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Jälkikäteen ymmärsin, että miehen sisarukset eivät hyväksyneet minua, koska minulla sattui olemaan korkeakoulutus. Minun ylikouluttautumiseni olikin monesti puheenaihe. Kuulostaa myös siltä, että miehesi perhe asuu jossakin kaukana, ehkä pienellä paikkakunnalla. Mitä pienemmät kuviot, sitä hankalampaa ihmisen on hyväksyä mitään omasta maailmasta poikkeavaa. Mies on nyt minulla ex. Yksi suuri syys ristiriitoihin oli se, ettei hän puolustanut minua syrjinnältä.

Mun mielipide on se, ettei koulutuksella ole tämän asian kanssa välttämättä mitään tekemistä. Meillä ainakin on yhtälaila haukuttu miniät oli koulutusta tai ei. Mitään muuta ei tarvita kuin se, että olet ulkopuolelta tullut. Mutta kiusaamisen syyksi sopii yhtä hyvin koulutus kuin mikä tahansa muukin asia.

Meillä mies on yrittänyt puhua äidilleen järkeä, että ei tarvitse ihan joka päivä käydä kylässä, eikä joka visiitillä arvostella kodin sisustusta ja siisteyttä. Joo, vauva-arjessa on joskus jäänyt tiskit seuraavalle päivälle, kauhea katastrofi!

Arvatkaas mitä. Ei mitään vaikutusta. Mutta kun itse räjähdin anopille (kun saapui se kamelin selän katkaiseva oljenkorsi), että nyt tämä kiusaaminen saa loppua, niin se loppui (tosin vasta kolmannen räjähdyksen jälkeen).  Nykyään ollaan hyvin etäisissä väleissä, en surisi, vaikka en enää ikinä näkisi koko painajaista.

Anoppi ei yhtään tajunnut, että mieheni on tosissaan, kun kertonut ettei äippälomalainen tarvitse vierailuja klo 8 aamulla, ja tuore äiti saa varmasti haettua postinkin laatikosta ihan itse. Anoppi on suuttui, kun en "arvosta" hänen "apuaan". Kyllähän sitä anopin hoitoapua tarvitaankin kipeästi, kun anoppi tulee koko universumin omistajan elkein ilmoittamaan, että mun tarvii nyt lähteä shoppailemaan, ja hän hoitaa vauvaa. Mä vaan satun inhoamaan shoppailua, eikä kyllä olisi ollut rahaakaan.

Ja kaikki muu puuttuminen  meidän elämään, ilkeily ja meidän perheen asioista selän takana juoruilu.... Miksi en halua olla väleissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Jälkikäteen ymmärsin, että miehen sisarukset eivät hyväksyneet minua, koska minulla sattui olemaan korkeakoulutus. Minun ylikouluttautumiseni olikin monesti puheenaihe. Kuulostaa myös siltä, että miehesi perhe asuu jossakin kaukana, ehkä pienellä paikkakunnalla. Mitä pienemmät kuviot, sitä hankalampaa ihmisen on hyväksyä mitään omasta maailmasta poikkeavaa. Mies on nyt minulla ex. Yksi suuri syys ristiriitoihin oli se, ettei hän puolustanut minua syrjinnältä.

Mun mielipide on se, ettei koulutuksella ole tämän asian kanssa välttämättä mitään tekemistä. Meillä ainakin on yhtälaila haukuttu miniät oli koulutusta tai ei. Mitään muuta ei tarvita kuin se, että olet ulkopuolelta tullut. Mutta kiusaamisen syyksi sopii yhtä hyvin koulutus kuin mikä tahansa muukin asia.

Mulla ainakin vaikuttaa sekin, että oon synkälle maaseudulle muuttanut kaupungista (koska mies välttämättä haluaa asua täällä). Onhan se nyt kauheeta, kun oma poika tuo miniän, jonka sukuhistoria ei ole anopin tiedossa vähintään 4 sukupolvea taaksepäin, miniä on korkeammin koulutettu kuin poika itse, ja vielä ruotsinkielisestä suvusta. Eikä miniä halua puhua paikallista kamalaa murretta, vaan puhun suomea. ja kääk! lapsillensa myös ruotsia!

Vierailija kirjoitti:

Ota etäisyyttä.

Itse olen päättänyt etten enää aio tavata anoppini ja miehen sisko enemmän kuin korkeintaan pari-kolme kertaa vuodessa. Minäkään ei kelpaa.

Olen yrittänyt olla diplomaattinen ja kohtelias, eli en sanonut vastaan mutta olen saanut tarpeeksi. Mies saa lähteä yksin tapaamaan perhettä jos haluaa, en lähde mukaan.

Onneksi meillä ei ole lapsia, anoppi ei pidä lapsista ja hän olisi takuuvarmasti katkera jos lapsenlapsia syntyisi ja hänen statuksensa äitinä muuttuisi isoäidiksi.

Miksi tuossa lapsiasiassa haluat anoppia miellyttää? Pullaa uuniin!

Ei se pelkkä rakkaus ja kiltteys riitä hyvään parisuhteeseen miehen puolelta.

Miehen pitää nyt kasvattaa itselleen selkäranka ja alkaa vihdoin viimein puolustamaan omaa vaimoansa määrätietoisesti ja tiukasti.

Nyt kun mies vaan hiljaa hymistelee taustalla niin miehen äidin ja siskon mielestä hän on heidän kanssaan samaa mieltä!!! Toki sinun aikuisensa ihmisenä pitää itsekin ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista ja pitää puolesi. Jos et pysty niin pysy poissa miehen sukulaisten luota ja pidä huoli ettei lapsiasi myrkytetä sinua vastaan..."äiti on huono ja paska"-jutuilla.

Miehesi ei ole kiltti vaan välinpitämätön ja passiivinen nössö joka menee siitä mistä aita on matalin vaikka sinä saat kärsiä. Jo 15 vuotta HUH!!!!!

I feel you. Meillä myös minun välini miehen sukuun ovat parhaimmillaan kohteliaan etäiset.

Muutaman tosi loukkaavan välikohtauksen jälkeen tajusin, että minua ei koskaan tulla hyväksymään siihen sukuun. Päätin, etten tarvitse sellaista paskaa elämääni ja katkaisin kaiken yhteydenpidon. Mies saa hoitaa oman sukunsa, minä hoidan omani. Näen miehen sukulaisia ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Mies yrittää välillä paikkailla välejä, mutta minua ei enää kiinnosta. Kohteliaisuudesta voin osallistua joskus synttäreille ja esitän muutaman tunnin hymyilevää miniää, mutta muuten en ole miehen sukulaisiin yhteydessä.

Meillä lapset ovat niin isoja, että he osaavat hoitaa itse yhteydenpidon mummiin ja miehen siskoon. Ymmärtääkseni ne ihmissuhteet toimivat hyvin, anoppi ja/tai käly eivät ole meidän lapsille ruvenneet v***uilemaan. Olen yrittänyt pitää lapset näiden riitojen ulkopuolella ja ilmeisesti anopilla ja kälyllä on sama ajatus. Pisteet siitä heille.