painajaismaiset miehen sisko ja anoppi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, ja minä luulin omaa anoppia ja kälyä kamaliksi. Meillä nuo enemmän jotenkin rivien välistä vaikuttavat ja toimivat, eivät ryhdy mihinkään avoimeen konfliktiin, ja en usko että kehtaisivat noin törkeästi muiden nähden toimia kuin tuo teidän ristiäiskuvatilanne. Meillä ongelmat alkoivat vasta lasten synnyttä, tai oikeastaan esikoisen synnyttyä. Kolmannen lapsen kohdalla rajat olivat jo selvempiä, mutta en usko että selän takana pahan puhumiselta edelleenkään säästymme.

Meillä anoppi oli toivonut aina tälle lapsettomalle tyttärelleen lasta ja kälyni myös oli aina halunnut äidiksi - sopivaa miestä ei vaan löytynyt. Ovat siis anopin ainoat lapset, mieheni ja kälyni. Joka tapauksessa kun esikoinen syntyi, kävi aika pian selväksi etteivät kumpikaan tyytyisi "vain" sukulaisen rooliin. Molemmat käyttäytyivät kuin olisivat lapsemme äitejä, veivät itkevän vauvan pois luotani (hain aina takaisin, minua ei kai kasvatettu kiltiksi), pyytelivät hoitoon aivan liian aikaisin ja loukkaantuivat kun emme antaneet. Tämä johti siihen, ettemme luottaneet enää heihin ja eivät saaneet hoitaa edes isompina lapsia, en ymmärrä millainen ihminen olettaa että vastasyntynyt pärjää ilman vanhempiaan, että itse olisi parempaa seuraa kuin äiti). Muitakin ongelmia tuli, molemmat yrittivät estää lapsen tulon minun syliini. Mieheni syliin eivät. Tässä kohtaa minä heräsin että nyt ei kaikki ole ok. Kun lapsi oli isompi alkoi raskaamman sarjan käytös, lapsi saatettiin juhlissa napata syliin kun käänsin selkäni ja viedä vieraammille sukulaisille esittelyyn kuin lapsi olisi heidän oma, lapselle puhuttiin kuin äiti puhuu lapselle, jos esimerkiksi lapsi kaatui, saattoi käly mennä lohduttamaan lasta konkreettisesti eteeni, kun itse lohdutin lasta. Tai kun autoin lasta vaikkapa vaatteiden pukemisessa, anoppi tuli ja puhui lapselle että mummo auttaa pukemaan, ikään kuin minä olisin ilmaa. Lasta tultiin aina kantelemaan, nostelemaan ja ottamaan kädestä muualle, kun lapsi yritti ottaa minuun kontaktia. En tiedä kuulostaako nämä muista niin pahoilta? Itselläni se alkoi jo vaikuttamaan minun kykyyn olla äiti lapselleni kun he olivat läsnä. Olin tilanteessa jossa olisin tiuskaissut heille jotain, niin muut olisivat ihmetelleet kuinka tiukkapipoinen olen, jos taas en olisi tehnyt mitään niin lapsen ei annettaisi olla minun kanssani. Minä päädyin tiuskimaan heitä pois minun ja lspsen luota tarvittaessa, ja edelleen minua pidetään tämän vuoksi ilkeänä ihmisenä miehen suvussa.

Mies puolestaan havahtui kun toinen lapsi syntyi. Anoppi ja käly alkoivat mielestäni suorastaan manipuloimaan esikoista: "Äiti ei enää voi ottaa sinua syliin, mutta mummon syliin pääset aina". "Voi eikö se äiti kerkeä olla sinun kanssa kun sillä on uusi vauva, tule meille yötä niin täti kyllä jaksaa olla sinun kanssa kokoajan". "Eikä äiti voi ottaa syliin, minä kyllä tykkään sinusta." Silloin miehellä napsahti päässä ja hän huusi heille asiasta. Tajusi kai tsekin kuinka vahingollista heidän toiminta oli pienelle lapselle, joka kipuili uuden sisaruksen syntymää muutenkin. Kolmannen lapsen syntyessä tilanne oli jo helpompi, mutta meidän perheellä ei ole kovin lämpimät ja läheiset välit miehen sukuun, ja se kyllä harmittaa lastenkin puolesta. En nyt tiedä oliko tästä tarinasta iloa kenellekään, mutta tsemppiä ap sinulle ainakin. Yritä olla tiukempi ja sanoa suoraan asioista. Minä en olisi itse antanut enää lapsia hoitoon mummolleen, jos minun puheluuni ei tarkoituksella oltaisi vastattu. Tuohan on kerta kaikkiaan kammottavaa.

Sorry, mutta kyllä sun anoppi ja käly vie voiton hulluudessaan. Toihan on mielisairasta omia toisten lasta. Aivan järkyttävää ja vielä kun noin roikkuvat teissä, ettei juhlissakaan saa olla rauhassa..

Apn tarinassa on vaan kaksi ilkeetä naista, jotka ovat helppo poistaa yhtälöstä.

Ehkä olet oikeassa. Mun mieheni selitti pitkään tuota käytöstä sillä että ovat vain niin innoissaan etteivät osaa huomioida mua lapsen äitinä, että ikään kuin heidän käytös olisi normaalia "hössötystä". Minun oli vaikea luottaa omiin tunteisiin, ajattelin aluksi että omin liikaa esikoista ja syyllistyin omasta toiminnastani. Sitten kun huomasin, että molemmat yrittävät estää lapsen ja minun välisen toiminnan/juttelun/sylittelyn, niin havahduin. Oli helppoa verrata sitä ystävieni ja muiden sukulaisten käytökseen, joita usein tavattiin. Aika pitkään yritin selittää miehelle tuota, että ei ole ikinä hyväksyttävää puuttua lapsen ja vanhemman välisiin vuorovaikutustilanteisiin, muiden pitää kunnioittaa lapsen tarvetta vanhempiin. Itse sitten puutuin näihin tilanteisiin, mutta tilanne ratkesi vasta kun mies hermostui aikanaan. Nykyään on etäiset, viileät ja päällepäin kohteliaat välit. Vieläkin kuitenkin mietin, että oliko minussa ongelma vai mistä kaikki johtui. Petyin kovasti heidän käytökseen, olin ajatellut ennen lapsia heistä eri tavalla. Kiitos sinulle viestistäsi. Tällaiseen on vaikeaa saada varmistusta, ettei itse ole jotenkin vainoharhainen, vaan toisten käytös on todellakin ikävää. Enkä ole yhdellekään ystävälle tästä edes avautunut, vaan miehen kanssa kahdestaan käsitelty asiaa.

Täälläkin yksi joka sanoo että sairasta käytöstä on ollut, älä syytä itseäsi mitenkään. Hyvä että huomasit asian ajoissa! Voimia sinullekin 👍

melkoista porvoo höttöä...

;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

s

Olen ollut mieheni kanssa ollut yhdessä jo 15 vuotta, mutta tänä päivänäkään "en kuulu sukuun", ihan on omin sanoin aikanaan kerrottu. Aikanaan anoppi että miehen sisko kyselivät huolestuneina "ettehän vaan tee lapsia"  nyt niitä kuitenkin on siunaantuut kaksin kappalein. Alusta asti olen "miehen lompakolla", mutta hups heijakkaa, se olin minä joka elätin miehen hänen opiskelu aikanaan, tuossa oli suunnileen  4 vuotta että mies tienasi n. 300-500e/kk paremmin, tietty päälle äitiyslomani ajan, mutta nyt tilanne on toisinpäin, eli tienaan enemmän, siitä huolimatta minulle vittuillaan että olen miehen lopakolla "hyvähän sun on olla ku xxxx tienaa niin hyvin". Mutta anteeksi nyt vaan.. voi helevetin perkele!!! Aika lailla ollaan ajansatossa 50/50 menty!!

Huvittavinta on se että miehen sisko on omien uskomustensa mukaan pesunkestävä feministi, ja tasa-arvoa pitää olla.. mutta kun meidän perheessä hänen veljensä tekee lähelle puolet kotihommista, niin se kääntyykin siihen että veli se vaan raataa, ja minä nautin kaikesta, niin palkkapussista kuin valmiiksi laitetusta kodista. On se ihme, että kerran vuoteen vierailu tämän kaiken kertoo.

Olen niin kyllästynyt tähän vuosikausia olevaan dissaamiseen, että jos mies ei kohta laita suitsia anopille ja siskolleen, niin saa suoraan sanoen kävellä mutkiaan. Eli tässä asetelmassa se tasa-arvo vaan katoaa.

helvetti soikoon, teen kuitenkin suurimman osan kotihommista, tienaan n.2500-3200ekk/netto. En ole koskaan ollut  työttömänä, mutta MIKÄÄN EI KELPAA!!! Äitinäkin olen kuulema kelvoton (ihan miehen sukulaisilta kuultu, joudun ikävä kyllä työn takia välillä reissaamaan) Juon alkoholia suunnilleen pari kertaa vuodessa, enkä koskaan edes humaltumiseen asti, eli siitäkään minua ei kiinni saa. Enkä ole myöskään pettänyt tai muuta halveksuttavaa jaskaa. Joten missä tässä on oikein vika??? Mitä olen niin pahaa tehnyt että uosi vuodelta tilanne pahenee. Rehellisin sydämmin voin sanoa, että olen niellyt kaiken sonnan hymyilevin ilmein, enkä ole kettuiluun mukaan lähtenyt. Mutta nyt ei enää ole kaukana!! Ja voin sanoa että kun siihen lähden, niin voi taivas varjelkoon!!

Voisin kirjoittaa todella pitkän listan siitä mitä kaikkea tässä vuosien varrella on tapahtunut.. (mm. lapsemme ristiäisissä minua ei huolittu perhekuvaan, mutta smiehen siskon poikaystävä mahtui.. ostamiani joululahjoja on palautettu avaamattomana, jos lapsi on ollut hoidossa anopilla puheluihini ei vastata, vaan olen joutunut soittamaan miehen kännykällä saadakseni anopin kiinni, anoppi asuu 500km päässä, ettei usein hoitoja ole ollut,  miehen mummon hautajaisissa on käsketty istumaan takariviin, kun AVIOmiehen viereen etupenkille "ei mahdu", sukuun en kuulemma kuulu, ihan anopin ja miehen siskon mukaan, lista on pitkä.. )

Suoraan sanoen, EI tarvitse kaveri tai ylin ystävä olla!! mutta tuo paskapuhuminen ja dissaaminen ärsyttää. En ole kuitenkaan mikään hulttio joka jättää omat hommansa hoitamatta. Vaan ihan tavallinen työssäkäyvä kotia hoitava tallukka. Mies kyllä tietää tästä, ja on todellakin tietoinen, mutta eipä siltikkään laita lapsuudenperheellen vastaan. Kun "mitä hän nyt tilanteelle voi tehdä?" on vastaus.

Kuulostaa valitettavan tutulta. Vois ihan olla minun appi ja anoppi joista puhut. Me olemme olleet 10 vuotta naimisissa ja lapsia on kolme, mutta pari vuotta sitten he soittivat miehelle ja tarjosivat ykkösluokan Tukholman risteilyä "vanhalla jengillä" eli siis he + aikuinen mieheni ja hänen parikymppinen lapseton sisarensa... Yllättäen mies ei lähtenyt😁

Minä olen jo ajat sitten ajatellut sen niin että ongelma ei ole se, kuka minä olen vaan se, mikä minä olen. Ihan sama millainen pyhimys olisin, mutta tässä maailmassa ei vaan ole heidän mielestään tarpeeksi hyvää naista heidän pojalleen. (Ja itse olen raitis, korkeakoulutettu, täystyöllistetty ja muutenkin mielestäni ihan tasapainoinen ihminen.) Olen myös koittanut kuitata asian naurulla kun itkeäkään ei aina jaksa, ja nämä ovat loistavia juttuja illanvietossa tyttöjen kanssa😄 (mies on kyllä siitä tietoinen, ja sanoi että jos käyttäytyvät kuin pellet niin oma vika jos heille sitten nauretaan). Koitan myös antaa anteeksi ja unohtaa, koska olen päättänyt että minun elämääni he eivät pilaa ja katkeroita myrkyllään.

Välit pidetään lasten vuoksi, ja nähdään mahdollisimman harvoin. Mieheni kunniaksi on sanottava että hän on kyllä aina asettunut minun puolelleni, ja se pitää avoimen vihamielisyyden aisoissa.

Voimia sinulle❤️

Mikås siinå on vikana, jos haluaa joskus tavata ihan sen vanhan perheen kesken. Miksi se sinua sieppaa? Joskus sinua ei näet ollut olemassa tämän ydinperheen kuvioissa ja olisi tärkeää näiden tuikitärkeilevien miniöiden kautta kälyjen ymmärtää sekin että sisko tai äiti/isä voi kaivata poikaansa joskus seuraansa ilman jännitteitä - jonka tämä uusi perheenjäsen tuo mikäli ei siis itse hyväksy täysin miehensä perhettä. Silloinhan miehen pitåå tosiaan valita puolison ja entisen perheen välillä kokonaan. Jos saat pitää miehesi itselläsi muina päivinä kokonaan - miten se on sinulta pois jos annat miehesi viettää aikaansa myös vanhan perheensä kanssa.

Kokemuksesta voin sanoa että veljen vaimo laittoi perheemme suhteeet niin uusiksi että loppui se yhteydenpitohalu lopulta kaikilta puolin toisin kun sitä piikittelyä tarpeeksi pitkään kuunteli. Nämä uudet jäsenet kun tuppaa olevan kaikesta niin mustasukkaisia että pakostakin kiristävät sitten välit entiseen miehen perheeseen. Good luck with that.

Sellainen liitto tulee tuskin kestämään tai ainakaan ole kovin tervehenkinen jossa täytyy katkoa kokonaan siteet menneeseen. Jos rakastaisit miestäsi aidosti. tukisit vanhan perheen halua pitää yhteyttä toisiinsa. Se nimittäin tukisi miehesi yhteyttä juuriinsa ja täten vointia paremmin - suhteessa sinuun - joka vaikutat melkoiselta kontrollifriikiltä. Valitettavasti miehelläsi ei ole valinnanvapautta mikäli mielii pirttihirviön kanssa majaa pitää.

Miehen sisko = nato.

Miehen anoppi = sinun äitisi.

Otsikossahan puhut miehen siskosta ja anopista...

Vilkunpiilottaja kirjoitti:

Miehen sisko = nato.

Miehen anoppi = sinun äitisi.

Otsikossahan puhut miehen siskosta ja anopista...

Aviomiehen sisko on kyllä käly, ei nato.

Ja ”painaismaiset miehen sisko ja anoppi” viittaa kyllä kahteen henkilöön, eli kälyyn ja anoppiin.

Joidenkin ihmisten vain tarvitsee dissata muita että kestää itseään. Tämä anoppi ja sen tytär nyt vain potevat alemmuudentuntoa kun sinä teet ja osaat. He tahallaan luovat sinusta harhaisen käsityksen mielessään, jottei heidän tarvitse käsitellä sitä tunnetta eli sitä kun tuntevat itsensä sinua huonommaksi. Jos oikeasti olisit mitä kuvittelevat ja jokin tosi wt- lompakkoloinen, niin he kohtelisivat sinua paljon paremmin koska et olisi mikään uhka heidän itsetunnolle. Nyt ap korjaa oma asenteesi, äläkä anna kenenkään istuttaa sinua takariviin. Säälittäväähän se olisi arvottaa itsensä kahden heikko-itsetuntoisen ihmisen mielipiteiden mukaan.

Pistäsin täysin välit poikki. Kertoisin myös miehelle että en jaksa enää tuota ja nyt on loppu. Jos haluaa olla yhteydessä niin on mutta ilman sua. Et lähde mukaan mihinkään juhliin, hautajaisiin tai sukukokouksiin jossa nämä ovat mukana. Ja joulut vietät lasten kanssa jatkossa kotona. Miehesi saa tietysti valita meneekö äidilleen vai siskolleen vai minne. Et halua että puhuu puhelimessakaan kuultesi ja kylään ei ole asiaa. Kaikki suhteet poikki vaan. Ei kukaan ansaitse tuollaista suhtautumista.

Tsemppiä ja kovuutta nyt!

voi voi näitä herkkähipiäisiä sukuun tulleita, jotka toimivat kuin noidat suhteessa miehensä entiseen perheesensä. ei ihme, että eroja natsaa, kun kaikki muu on uhkana tälle uudissukulaiselle.

terveitsetuntoisen miniän / kälyn ei tarvitse pahoittaa mieltänsä siitä, että mies haluaa pitää yhä suhteita yllä vanhaa perheeseensä. mutta jos on lusikalla annettu, mitenkä sitä kauhalla voisi vaatia.

have a great christmas ja vttuilepa kunnolla miehesi sukulaisille. taas kerran.

kerran itsekäs lapsi, aina itsekäs lapsi. tähti.

En jaksanut lukea koko sepustusta, mutta sen vaan sanon, että mulle ei kahta kertaa vittuiltais.

Joo onhan nuo hieman erikoisia, pidän niistä silti.

Vierailija kirjoitti:

voi voi näitä herkkähipiäisiä sukuun tulleita, jotka toimivat kuin noidat suhteessa miehensä entiseen perheesensä. ei ihme, että eroja natsaa, kun kaikki muu on uhkana tälle uudissukulaiselle.

terveitsetuntoisen miniän / kälyn ei tarvitse pahoittaa mieltänsä siitä, että mies haluaa pitää yhä suhteita yllä vanhaa perheeseensä. mutta jos on lusikalla annettu, mitenkä sitä kauhalla voisi vaatia.

have a great christmas ja vttuilepa kunnolla miehesi sukulaisille. taas kerran.

kerran itsekäs lapsi, aina itsekäs lapsi. tähti.

Tuskin ap on liian herkkä jos ei edes pääse oman lapsensa ristiäiskuvaan mukaan.

Jos miehen perhe ei hyväksy vaimoa, helppoa ei ole. Se ei ole samaa asiaa, kuin se että halutaan nähdä ilman puolisoa.

Niin kauan kuin puoliso ei ole väkivaltainen tai käyttää huumeita, on hyväksyttävä lapsen puoliso. Anopilla tai kälyllä ei ole sananvaltaa kun mies löytää rakkauden.

Ei tarvitse rakasta "uudet sukulaiset"

... Ei tarvitse rakasta, mutta kunnioittaa ja käyttäytyä ihmiseksi on pakko. Ei maksa mitään olla ystävällinen.

#112

Vierailija kirjoitti:

s

Olen ollut mieheni kanssa ollut yhdessä jo 15 vuotta, mutta tänä päivänäkään "en kuulu sukuun", ihan on omin sanoin aikanaan kerrottu. Aikanaan anoppi että miehen sisko kyselivät huolestuneina "ettehän vaan tee lapsia"  nyt niitä kuitenkin on siunaantuut kaksin kappalein. Alusta asti olen "miehen lompakolla", mutta hups heijakkaa, se olin minä joka elätin miehen hänen opiskelu aikanaan, tuossa oli suunnileen  4 vuotta että mies tienasi n. 300-500e/kk paremmin, tietty päälle äitiyslomani ajan, mutta nyt tilanne on toisinpäin, eli tienaan enemmän, siitä huolimatta minulle vittuillaan että olen miehen lopakolla "hyvähän sun on olla ku xxxx tienaa niin hyvin". Mutta anteeksi nyt vaan.. voi helevetin perkele!!! Aika lailla ollaan ajansatossa 50/50 menty!!

Huvittavinta on se että miehen sisko on omien uskomustensa mukaan pesunkestävä feministi, ja tasa-arvoa pitää olla.. mutta kun meidän perheessä hänen veljensä tekee lähelle puolet kotihommista, niin se kääntyykin siihen että veli se vaan raataa, ja minä nautin kaikesta, niin palkkapussista kuin valmiiksi laitetusta kodista. On se ihme, että kerran vuoteen vierailu tämän kaiken kertoo.

Olen niin kyllästynyt tähän vuosikausia olevaan dissaamiseen, että jos mies ei kohta laita suitsia anopille ja siskolleen, niin saa suoraan sanoen kävellä mutkiaan. Eli tässä asetelmassa se tasa-arvo vaan katoaa.

helvetti soikoon, teen kuitenkin suurimman osan kotihommista, tienaan n.2500-3200ekk/netto. En ole koskaan ollut  työttömänä, mutta MIKÄÄN EI KELPAA!!! Äitinäkin olen kuulema kelvoton (ihan miehen sukulaisilta kuultu, joudun ikävä kyllä työn takia välillä reissaamaan) Juon alkoholia suunnilleen pari kertaa vuodessa, enkä koskaan edes humaltumiseen asti, eli siitäkään minua ei kiinni saa. Enkä ole myöskään pettänyt tai muuta halveksuttavaa jaskaa. Joten missä tässä on oikein vika??? Mitä olen niin pahaa tehnyt että uosi vuodelta tilanne pahenee. Rehellisin sydämmin voin sanoa, että olen niellyt kaiken sonnan hymyilevin ilmein, enkä ole kettuiluun mukaan lähtenyt. Mutta nyt ei enää ole kaukana!! Ja voin sanoa että kun siihen lähden, niin voi taivas varjelkoon!!

Voisin kirjoittaa todella pitkän listan siitä mitä kaikkea tässä vuosien varrella on tapahtunut.. (mm. lapsemme ristiäisissä minua ei huolittu perhekuvaan, mutta smiehen siskon poikaystävä mahtui.. ostamiani joululahjoja on palautettu avaamattomana, jos lapsi on ollut hoidossa anopilla puheluihini ei vastata, vaan olen joutunut soittamaan miehen kännykällä saadakseni anopin kiinni, anoppi asuu 500km päässä, ettei usein hoitoja ole ollut,  miehen mummon hautajaisissa on käsketty istumaan takariviin, kun AVIOmiehen viereen etupenkille "ei mahdu", sukuun en kuulemma kuulu, ihan anopin ja miehen siskon mukaan, lista on pitkä.. )

Suoraan sanoen, EI tarvitse kaveri tai ylin ystävä olla!! mutta tuo paskapuhuminen ja dissaaminen ärsyttää. En ole kuitenkaan mikään hulttio joka jättää omat hommansa hoitamatta. Vaan ihan tavallinen työssäkäyvä kotia hoitava tallukka. Mies kyllä tietää tästä, ja on todellakin tietoinen, mutta eipä siltikkään laita lapsuudenperheellen vastaan. Kun "mitä hän nyt tilanteelle voi tehdä?" on vastaus.

Kaikista ei vaan pysty pitämään, ei edes sinusta.

Huhhuh.. En olisi itse osannut olla hiljaa tuollaisten kommenttien ja tekojen kohdalla. Että hatunnosto sulle pitkästä pinnasta. Mutta kyllä noille hirviöille pitää jo jotain sanoa. Joko sinä sanot, tai miehesi sanoo.

Ja jälleen olen niin onnellinen omasta anopistani ja mieheni siskosta. Käly oikein kerran kysyi, että tykkäänkö hänestä. Sanoin, että totta kai. Häntä oli pelottanut, että en pidä hänestä jostain syystä, kun olin ollut itselleni tyypillisesti vähän etäinen ensitapaamisella.:D

Mutta tää AP:n tilanne. Huihheijaa... Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää.

Mistä tuo väheksyminen on saanut alkunsa? Kai on olemassa joku seikka, joka laukaisi anopin ja kälyn huonon käytöksen. Etkö ollut mainittujen naisten mielen mukainen heti seurustelun alusta lähtien? Etkö kuulunut "piireihin"? Tuo naisten typerä käytös kertoo mielestäni siitä, että anoppi ainakin on päässyt parempiin piireihin ns. reittä myöten eli syntyperältään on alaluokkainen. Tuollaiset vähälle sivistykselle jääneet käyttäytyvät noin.

Tuosta talouspuolesta vielä. Kuinka tarkkaan anoppi tietää tai on tietävinään, paljonko sinä ja miehesi tienaatte? Asiahan ei anopille kuulu sinänsä pätkän vertaa. Te elätte omien tapojenne ja tottumustenne mukaan.

Kun sinusta aikanaan ehkä tulee anoppi, niin tiedät ainakin, millainen anoppi sinun ei pidä olla.

Miehesi käytös on kyllä aika ala-arvoista, kun ei ole puuttunut siskonsa ja äitinsä käytökseen. En kyllä katsois päivään tuollaista miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinussa vikaa ole, ovat vain pienissä mielissään päättäneet että sinä olet epäkelpo.

Älä vaivaa päätäsi heidän horinoillaan.

Miten mies suhtautuu?

Mies kyllä tietää ja tiedostaa, mutta ei kuulema voi asialle tehdåä mitään. Hitto soikoon (anteeksi kielenkäyttäni) jos omat vanhemmat tai sisarukseni kohtelisivat tai puhuisivat miehestäni samalla tavalla, niin nostelisin täysin seinille!

Ihme lapanen sun miehesi! Puolisoiden pitää aina olla toistensa puolella, vaikka sitten koko muuta sukua vastaan jos tilanne sitä vaatii. Sano sille että et tapaa enää sen sukulaisia ollenkaan. Minä en suostuisi edes tervehtimään tuollaisia ihmisiä, saati pilaamaan jouluani tuommoisen porukan kanssa.

Nyt ryhdistäydyt ja jätät menemättä sinne jouluksi! Mies voi mennä yksin jos on niin lammas ettei uskalla sanoa äidilleen vastaan.

Ihan samaa meininkiä kuin mä koin aikoinaan oman mieheni perheen puolelta sen jälkeen kun miehen veli löysi itselleen uuden vaimon. Vaimo oli hurrrrjan aikuismainen 18-vuotias, joka halusi naimisiin nopeasti ja kaikki katselivat vierestä samanlaista dissaamista ja eristämistä ja siihen meni yllättävän moni mukaan. Mieheni ei puuttunut meininkiin mitenkään, vaikka hänen olisi kuulunut puuttua siihen. Myöhemmin jätin sen idiootin.  

Tuo on jo todella paksua mieheltäsikin, ettei hän pidä puoliasi yhtään edes LAPSENNE ristiäisissä. 

Jos sama kaksikko on tulossa teille jouluksi, lataa nyt kaikki tiskiin mitä on. Mä en päästäisi tollaisia ääliöitä teille. Sitä paitsi vinkkinä - jollet saa anoppia kiinni omalla puhelimellasi, soitapa seuraavaksi häkeen ja kerro hieman liioitellen tilanne. Lapsi on siellä etkä saa aikuisia kiinni, voisivatko he käydä katsomassa onko siellä jokin hätä ja ettei vain ole käynyt mitään - tai vielä pahempaa, peitteleekö anoppi juomistaan kun ei vastaa? Mä olisin tasan noin pirullinen. Sehän menee lapsikaappauksen puolelle, jos otetaan lapsi hoitoon eikä vastata mihinkään soittoihin. 

Mä sain ihan käsittämättömän raivarin maistraatissa, kun morsiamen äiti ilmoitti et mun pitää mennä pois eturivistä et kaaso sai paikan. Tämän hän sanoi sen jälkeen kun oli itse asettanut leveän ahterinsa viereeni ja asettanut viereensä kuusivuotiaan herranterttunsa. Ilmoitin että olen bestmanin puoliso, no can do ja kaaso huikkasi takaani ettei tarvitse siirtyä. Mieheni, joka oli bm, ei huomannut tilanteessa mitään outoa. Hän ei muuten rehellisesti tunnusta vieläkään, että hänen käytöksessään olisi ollut mitään vikana kun myöhemmin erosimme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Jälkikäteen ymmärsin, että miehen sisarukset eivät hyväksyneet minua, koska minulla sattui olemaan korkeakoulutus. Minun ylikouluttautumiseni olikin monesti puheenaihe. Kuulostaa myös siltä, että miehesi perhe asuu jossakin kaukana, ehkä pienellä paikkakunnalla. Mitä pienemmät kuviot, sitä hankalampaa ihmisen on hyväksyä mitään omasta maailmasta poikkeavaa. Mies on nyt minulla ex. Yksi suuri syys ristiriitoihin oli se, ettei hän puolustanut minua syrjinnältä.

Mun mielipide on se, ettei koulutuksella ole tämän asian kanssa välttämättä mitään tekemistä. Meillä ainakin on yhtälaila haukuttu miniät oli koulutusta tai ei. Mitään muuta ei tarvita kuin se, että olet ulkopuolelta tullut. Mutta kiusaamisen syyksi sopii yhtä hyvin koulutus kuin mikä tahansa muukin asia.

Mulla ainakin vaikuttaa sekin, että oon synkälle maaseudulle muuttanut kaupungista (koska mies välttämättä haluaa asua täällä). Onhan se nyt kauheeta, kun oma poika tuo miniän, jonka sukuhistoria ei ole anopin tiedossa vähintään 4 sukupolvea taaksepäin, miniä on korkeammin koulutettu kuin poika itse, ja vielä ruotsinkielisestä suvusta. Eikä miniä halua puhua paikallista kamalaa murretta, vaan puhun suomea. ja kääk! lapsillensa myös ruotsia!

Mä olisin onnellinen tollaisesta miniästä.