painajaismaiset miehen sisko ja anoppi!

Kas, olin äskettäin hautajaisissa, joissa lasten ex-puolisotkin istuivat eturivissä.

Miksi olet yrittänyt sietää noin törkeää kohtelua? Koka se nyt minun silmiini tässä on ihan yhtä kummallista kuin se, että mies on Late Lammas. Paitsi että hän vaikuttaa passiivis-aggressiiviselta piittaamattomuudessaan. Ihan kuin jotkut ihmiset tarvitsevat koiran haukkumaan naapureita, kun eivät itse uskalla.

Onko mies siis lammas sinuakin kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

No mikä pakko sinne anoppilaan on mennä mieltään pahoittamaan? Joko mies menee yksin tai lasten kanssa ja sinä jäät kotiin viettämään mukavan rauhallista joulua, tai voisitte vaikka kaikki jäädä kotiinne ja viettää oman perheenne kesken joulua. Ja jos mies ihmettelee, niin on kyllä hölmöläinen, koska ei kenenkään tarvitse sietää noin törkeää käytöstä vaikka sukua miehelle ovatkin.

Ja kannattaa varautua siihen, että lasten kasvaessa saavat hekin kuulla miten epäkelpo sinä olet ihmisenä.

En ole buosiin enää "anoppilassa" käynytkään, Enkä mene. Otan niiden vierailuiden aikana omaa aikaa. Mutta pakostikkin välillä joutuu olemaan tekemisissä. Koitan kuitenkin käyttäytyä ihmisiksi, en todellakaan ole lähtenyt provosoivaan loanheittoon, mutta nyt ei enää ole kaukana!

Vierailija kirjoitti:

Kas, olin äskettäin hautajaisissa, joissa lasten ex-puolisotkin istuivat eturivissä.

Miksi olet yrittänyt sietää noin törkeää kohtelua? Koka se nyt minun silmiini tässä on ihan yhtä kummallista kuin se, että mies on Late Lammas. Paitsi että hän vaikuttaa passiivis-aggressiiviselta piittaamattomuudessaan. Ihan kuin jotkut ihmiset tarvitsevat koiran haukkumaan naapureita, kun eivät itse uskalla.

Onko mies siis lammas sinuakin kohtaan?

Pakko myöntää että on. Mies on varmaan kiltein ihminen jonka olen koskaan tavannut. Mutta se on kyllä yksi hänen puolistaan mihin aikanaan rakastuin, ja olen aina rakastanut. Hänellä on kultainen sydän.

Jätä anopin ja miehen siskon jutut omaan arvoonsa. Kaikki varmasti tietää, etteivät ne ole totta. Mulla on hyvin samantyylinen anoppi ja miehen sisko. Koskaan ne ei puhu yhdestäkään miniästä mitään hyvää, vaan keksivät kaikenlaista. Just esimerkiksi tuo, että vaikka miniä on ollut koko ikänsä töissä, niin ne valittaa, että pojan pitää elättää hänet. Sitten on kaikenlaisia pettämisjuttuja yms. Kaikki tietää, ettei anopin ja kiehen siskon jutut on täysin keksittyjä. Onneksi me asutaan kaukana eikä lapset ole ikinä olleet hoidossa eikä lasten kanssa olla edes yövytty anoppilassa koskaan.

Anna miehen hoitaa puhumiset sukulaisille. Mitä vähemmän olette heidän kanssaan tekemisissä ja mitä vähemmän kerrotte asioistanne, sitä paremmin menee. Sano miehellesi, että pistää stopin, jos he panettelevat sinua tai kohtelevat huonosti. Mun mies on ollut tästä tarkka ja pistänyt anopin ja siskonsa ojennukseen pienestäkin poikkipuolisesta vihjailusta jo heti ensi tapaamisesta alkaen. No me ollaankin miehen isosta sisarussarjasta ainoat, jotka ei olla erottu. Jos oltaisiin asuttu samalla paikkakunnalla ja mieheni olisi nyhverö, niin sitä ei olisi kestänyt kukaan itseänsä arvostava ihminen ja mekin oltaisiin varmasti erottu.

Jerran jestas, kyllä ovat törkeitä!!!

Sussa ei ole vikaa (jos tää ei ole provo...), vika on täysin anopissa, kälyssä sekä sun miehessä, jos antaa heidän näin sua kohdella!

Ap hyvä, ymmärräthän sen, että vika ei tosiaankaan ole sinussa. Sun ei tarvitse sekuntiakaan tuhlata sen miettimiseen, että mitä itse olet tehnyt ansaitaksesi tuollaista epäasiallista ja moukkamaista käytöstä. Vika on täysin noiden ihmisten päässä, heillä on jotain pahoja ongelmia. He ovat ottaneet sinut sylkykupikseen ja keksivät kyllä lisää ja lisää moitittavaa. Toivoisin, että sinä nyt pistäisit stopin tuolle. Itse en alkaisi "riehumaan", vaan kertoisin miten asiat on ja miten he ovat sinua loukanneet rauhallisesti. Ja lopettaisin yhteydenpidon tyysti. Pyytäisin sinua myös miettimään, miten lapsesi mahtavat kokea sen, että omaa rakasta äitiä mollataan. (Ja hän vielä sallii sen tapahtua.) Kehotan sinua ihan lastesikin tähden tekemään tuosta lopun niin tehokkaasti kuin vain voit. Koita vielä saada miehesikin ymmärtämään, että hän ei voi myöskään sallia tuota. Itse en suostuisi moisia ihmisiä tapaamaan, ja todennäköisesti en haluaisi, että lapsenikaan olisivat tekemisissä noin myrkyllisten ihmisten kanssa.

Toinen hyvä loukkaus on pukeutua kylään överisti, lyhyt joulumekko, verkkosukat ja saapikkaat sisälläkin, kunnon meikki. Istut välillä miehesi polvella ja silittelet tukkaa, reippaasti avointa hellyyttä peliin. Toisia ärsyttää ja nolostuttaa. Vähän tanssahdusta tipeti tip ja pimpeli pom. Tuon kun tekee hyvin hienolla rajanvedolla niin veikkaan ärsyttävän sukua.

Vierailija kirjoitti:

No mikä pakko sinne anoppilaan on mennä mieltään pahoittamaan? Joko mies menee yksin tai lasten kanssa ja sinä jäät kotiin viettämään mukavan rauhallista joulua, tai voisitte vaikka kaikki jäädä kotiinne ja viettää oman perheenne kesken joulua. Ja jos mies ihmettelee, niin on kyllä hölmöläinen, koska ei kenenkään tarvitse sietää noin törkeää käytöstä vaikka sukua miehelle ovatkin.

Ja kannattaa varautua siihen, että lasten kasvaessa saavat hekin kuulla miten epäkelpo sinä olet ihmisenä.

Ja ap viettäisi joulun yksin ja kiusaajat saisi tahtonsa läpi, jos lapset menisi isän kanssa. Reilua?

En muutenkaan uskaltaisi päästää lapsiani tuollaisten kanssa ilman valvontaa, kun ei tiedä, että minkälaista settiä tulis selän takana äidistä.

Miten ihmeessä tämä kultaisuus näkyy, jos mies sallii tuollaisen kohtelun lasten äidille?

Onko sinun määritelmäsi kiltteydestäkin nyt jotenkin viallinen? Ei kiltti aikuinen voi olla kuin kiltti lapsi, joka antaa kiusata kaikkia ympärillään. Kiusaako nämä raivottaret siis miestäsi myös? Pelkääkö hän heitä?

Kannattaisi miettiä ehkä sitäkin, aletaanko rakkaita lapsenlapsia myös dissata heidän kasvaessaan, koska ovat paskaäitilleen sukua?

Ap valittaa miehen sukulaisista, joita kuitenkin tapaa hyvin harvoin (Ap kirjoitti: On se ihme, että kerran vuoteen vierailu tämän kaiken kertoo.) Jos sitä anoppia ja kälyä näkee todella harvoin ja nämä asuvat kaukana, niin miten ihmeessä ne rassaavat päivittäin ap:n elämää?

Miehen sisko ja anoppi eli miehen sisko ja äitisi!

Mulla on ollut aika lailla samanlaista. En ole itsekään viitsinyt aloittaa suurta riitaa, vaikka mieli on tehnyt monta kertaa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita, olen tuuminut ja koittanut kestää. Mies ei oikein suostu myöntämään ongelmaa, mutta hänellä on sitä vikaa muutenkin.

Viime aikoina asiat ovat saaneet ihan kivan käänteen, kun nyt 10-vuotias tyttöni on paukauttanut pahasti näille haaskoille takaisin muutamaan kertaankin. En ole siis lapsille näitä juttuja puhunut, mutta ovat niin isoja jo, että näkevät itse. Täytyy sanoa, että anopin naama oli kuin olisi sitruunaa haukattu huolella ja kälykin aika lyöty :)

Lasten ja imeväisten suustaan kuullaan usein totuus ... Tsemppiä sinulle!

Minun edesmennyt anoppini oli todella rasittava ja tyttärensä ovat todella rasittavia. Emme ole olleet vuosikymmeniin tekemisissä muuta kuin joissain koko suvun juhlissa.

Saimme yhdeltä heistä joulukortin. Mieleen tuli että miksi he eivät voi olla normaaleja ihmisiå vaan vittuilevia, kateellisia, pahansuopia ja läpeensä tahallinen ilkeitä.

Sen mitä heitå on pakosta nähnyt joskus juhlissa vahvistaa aina sen että on hyvä pysyä pois heidän seurastaan.

Sekin olin muuten kova homma päästä heistä eroon kun meillähän ei ole mitään oikeutta päättää siitä kenen seurassa aikaamme vietämme. Mutta rauha on ollut pitkään.

Ap: viettäkää joulua yms omalla perheellä. Nuo mainitsemasi sukulaiset ovat helvetistä eikä kenenkään pidä olla sellaisten kiusattavana vuodesta toiseen. Ja sukulaisuus ei velvoita mihinkään ja senhän olet jo huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,

miten helvetissä olet antanut itseäsi kohdeltavan 15 v. ala-arvoisesti? Ymmärräthän, että myös miehesi kohtelee sinua huonosti. Et saa suostua tuollaiseen. Kun lähdet, pärjäät yksin varmasti. Mutta, ennen sitä, vaadi mieheltäsi kunnioitusta ja teidän perheen SUOJELUA❤️ Äläkä koskaan anna lapsiasi ko. sukulaisten huostaan.

Kiitos, minulla on kyllä hyvä mies, joka on mitä maailman mahtavin isä. Kiltti kuin mikä, siksi häntä rakastan, en häntä hylkää sen takia että lapsuudenperheessä on ikäviä ihmisiä. Vaikka kyllä toivoisin että välillä pitäisi minunkin puoliani, eikä vain hymistelisi. Luojan kiitos nuo asuuvat satojen kilometrien päässä!

Sun mies voi olla hyvä isä ja kiltti mies, mutta hyvä aviomies hän ei ole. Hän on itse elämänkumppaninsa valinnut, hänen pitää olla valmis myös valintaansa puolustamaan. Meillä pahimmat riidat miehen kanssa ovat tulleet siitä, että hän on jättänyt minut vaikeassa tilanteessa oman onneni nojaan. Juuri silloin kun olisin kaivannut häneltä tukea, rakkautta ja hyväksyntää. Ei tee sitä virhettä enää, tietää mihin se johtaa. Vaikka varsinainen ongelma on miehen sukulaiset, mies toimii heille huonon käytöksen mahdollistajana.

Mulla on ollut ihan samanlaisia kokemuksia nukyisen anopin ja kahden edeltävän avo-anopin kohdalla. Tunne, siitä että ei kelpaa, ei ole riittävän hyvä. Olen kelaillut monta kertaa näitä kokemuksia ja niiden syitä, mutta niitä on vaikea löytää ja ymmärtää. Olen ollut näitä kolmea elämäni miestä paremmassa asemassa opiskelu-ja työelämässä aina. Yhdelläkään näistä anopeistakaan ei ole akateemista koulutusta kuten minulla. Olen tohtori, ei sillä, että sillä jotakin merkitystä olisi. En tiedä, tietääkö anoppini edes tätä, koskaan en puhu heille työasioistani. Kerton tämän vain siksi, että en siis ole mikään pummi ainakaan. Päävastuu lapsista on minulla ja vietän kaiken vapaa-aikani lasten kanssa. Olen perehtynyt kasvatukseen edellisen työnikin puolesta ja osaan hoitaa ja kantaa heistä vastuuta. Teen kotitöitä enemmän kuin mieheni, käyttäydyn korrektisti ja pukeudun asiallisesti. En käytä alkoholia kuin muutaman kerran vuodessa, en tupakoi. Olen heille ystävällinen, jne. Siitä huolimatta kaikessa heidän suhtautumisessaan huokuu halveksunta. Se, mitä halusin tällä sanoa on, että muista, että heidän suhtautuminen ei johdu mitenkään sinusta, tai että olisit tehnyt jotakin väärää. Taustalla voi olla jotakin omistamisen halua ja huonommuuden tunnetta heillä itsellään.

Itsellä myös miehen äiti, veli ja veljen avovaimo käyttäytyvät huonosti minua kohtaan, eivät hyväksy ja ylenkatsovat. Ensin nielin pari vuotta pahan mielen ja koitin olla mieliksi, nyt en ole enää missään tekemisissä heidän kanssaan. Elämä on liian lyhyt että kärsisi aina pahaa mieltä kun heidät tapaan. Mies menköön itsekseen heitä tapaamaan. Lapsia meillä ei ole. Mies ei myöskään minua heitä vastaan puolustanut eikä heille ilkeästä käytöksestään sanonut, se on aiheuttanut suurta katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tämä kultaisuus näkyy, jos mies sallii tuollaisen kohtelun lasten äidille?

Onko sinun määritelmäsi kiltteydestäkin nyt jotenkin viallinen? Ei kiltti aikuinen voi olla kuin kiltti lapsi, joka antaa kiusata kaikkia ympärillään. Kiusaako nämä raivottaret siis miestäsi myös? Pelkääkö hän heitä?

Kannattaisi miettiä ehkä sitäkin, aletaanko rakkaita lapsenlapsia myös dissata heidän kasvaessaan, koska ovat paskaäitilleen sukua?

Mulla myös todella inhottava ja ilkeä anoppi. Mies on hyvin tietoinen siitä, että äitinsä on järkyttävä persoona. Miehelläni on myös vaikeuksia puolustaa minua äitiänsä vastaan. Tähän on syynä se, että mies ei oikeastaan edes kuuntele mitä äitinsä sanoo. Osaa kasvattaa suojakuplan ympärillensä, ja kaikki äitinsä ilkeilyt valuvat kuplaa pitkin alas. Hänellä toki on ollut 30 vuotta enemmän aikaa kuin minulla tottua siihen ihmisen irvikuvaan. Itse välttelen anoppiani, mutta 100% irtiotto ei onnistu, kun melkein naapurissa asuu.  Silloin kun joutuu hänen iskuetäisyydelle, niin annan samalla mitalla takaisin. En tykkää olla ilkeä kenellekään, mutta tuo on ainoa keino, että kestän anoppini kanssa selväjärkisenä. Sen verran saa olla itsekunnioitusta, ettei ala kenenkään sylkykupiksi.

Naiset... Naiset on vaan toistensa luontasia vihollisia. Meillä ei oo lähellekään noin paha tilanne, mutta silti miehen siskosta ja äidistä huokuu se, et eivät tykkää musta. Ite oon kyllä järkeilly sen niin, että oon vaan niin erilainen ihminen kun hyö, sen puolen suku on vapaan kasvatuksen helmiä, kun taas itse oon tosi jämpi ja on tietyt säännöt ja rajat. Vaikka tiedostan tämän, niin kyllä mua silti sattuu se, kun kuulee heidän suustaan että en kuulu sukuun tai muuten arvostelevat minun tekemisiä. He ovat kuitenkin miehen perhettä ja hänelle tärkeitä, niin sinällään haluaisi itsekin olla hyvissä väleissä. 

Tässä erona on se, että eivät ole minulle suoraan ilkeitä vaan miehelle aina avautuvat ja toisaalta taas mies pitää minun puolia. Samoin puhuvat paskaa miehen veljen vaimosta aina selän takana, mutta kasvokkain ovat oikein ystävällisiä. 

Oletko oikeasti saanut miehesi ymmärtämään kuinka loukkaavasti hänen lapsuuden perheensä sua kohtaan käyttäytyy?

Hän on heidän kanssaan kasvanut ja elänyt joten luultavasti tuo on hänen silmissään vaan normaalia käytöstä heiltä. Ehkä se on aina ollut sellaista..ennen sua ollut joku muu joka on saanut heidän ilkeilyt niskaan.

En siis sano, että on hyväksyttävää.

Minä tekisin vastaavassa tilanteessa selväksi, että meidän perheen raha-asiat tai muutkaan perheen sisäiset asiat ei muille kuulu.