Tarvitsen tosi paljon unta ja omaa aikaa, toivun masennuksesta, siksi lapsi ei tule kyseeseen. Mies ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.

Ap:n mies ei vaikuta tuollaiselta idiootilta, joka jättää kumppaninsa heti, jos tämä sairastuu. Ehdottaisin sulle, ettet ikinä sitoudu kehenkään, jos kerran lähdet saman tien kun kaikki ei menekään täydellisesti ja elämä tuo eteen vaikeita asioita, kuten sairastumisia. Ääliö.

Mikä tuli? Ihme hermokimppu siellä räyhää, yritä rauhoittua ja vedä henkeä kultapieni! Ap:n viestistä sai kyllä sen kuvan, että ap on ollut tosi kauan kanttuvei ja mies on häntä ymmärtänyt jopa liikaakin. Ap on saanut toteuttaa itseään ja tehdä mitä haluaa vuosia, mies taas on painanut töissä ja maksanut ap:n lököilyt.

Kuinka kauan miehen pitää siis tilannetta vielä sietää ja ymmärtää? Olisiko joskus oikeasti miehenkin vuoro saada jotain? Jos se jokin on oma lapsi, jota hän voi rakastaa ja hoitaa, niin silloin ero on oikea ratkaisu. Miksi miehen pitäisi jumittua naiseen, joka ei ajattele samoin? Miehen elämä on lähes kaikilta osin hyvä, mutta siitä puuttuu jotain, mitä ap ei ehkä ikinä kykene antamaan.

Ja mitä minuun tulee, niin olen sitoutunut jo. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja meillä on kolme teini-ikäistä lasta. Matkallamme on ollut mäkistä, mutta hölmöjä emme ole ja osaamme puhua.

Kuka sanoi, että mies on "ymmärtänyt jopa liikaa" tai maksanut minun "lököilyt" kun minä olen toteuttanut itseäni vuosia? Ei mennyt kyllä näin.

Minä olen maksanut kuntoutusrahalla, sairaspäivärahalla, työllä ja säästöillä oman osuuteni yhteisestä elämästämne. Joskus mies on maksanut enemmän, pääsääntöisesti pyrin elämään tulojeni mukaan.

Kenenkään rahoilla en ole lököillyt ja sairasvuodet olivat kyllä kaukana mistään itsensä toteuttamisesta.

Et todellakaan tiedä mistä puhut nyt.

Miehet ovat sillain itsekkäitä, että jos ne haluavat lapsia niin kyllä ne sen takia lopulta myös jättävät lapsia haluamattoman kumppanin etten kyllä aapeena laskis sen varaan, etteikö mies lähtisi.

Näitä on nähty kautta historian.

Unohda paineet lapsen hankkimisesta, keskity omaan oloosi ja sen kohentamiseen. Kyllä miehesikin

varmasti ymmärtää että vauva rasittaisi sinua liikaa. Elämä voi olla hyvää ja täyttä ihan kahdestaankin!

Huomaa että jotkut vastaajista eivät todellakaan osaa asettua ap:n asemaan. Lapsenteko ei ole mikään

velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat sillain itsekkäitä, että jos ne haluavat lapsia niin kyllä ne sen takia lopulta myös jättävät lapsia haluamattoman kumppanin etten kyllä aapeena laskis sen varaan, etteikö mies lähtisi.

Näitä on nähty kautta historian.

Ei kai sitä ikinä voi laskea elämäänsä kenenkään varaan, mies tai nainen voi lähteä eri syistä tai vaikka ilman näkyvää syytä. Ja milloin vain.

Tiedän tapauksia, joissa mies on lähtenyt suhteesta saadakseen lapsia. Mutta myös niitä tapauksia, joissa mies on jäänyt, vaikka ei ole saanutkaan lapsia, koska yhteys ja rakkaus kumppaniin on ollut niin syvää. Riippuu niin ihmisestä ja tapauksesta. Ja ihan kaikesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.

Ap:n mies ei vaikuta tuollaiselta idiootilta, joka jättää kumppaninsa heti, jos tämä sairastuu. Ehdottaisin sulle, ettet ikinä sitoudu kehenkään, jos kerran lähdet saman tien kun kaikki ei menekään täydellisesti ja elämä tuo eteen vaikeita asioita, kuten sairastumisia. Ääliö.

Mikä tuli? Ihme hermokimppu siellä räyhää, yritä rauhoittua ja vedä henkeä kultapieni! Ap:n viestistä sai kyllä sen kuvan, että ap on ollut tosi kauan kanttuvei ja mies on häntä ymmärtänyt jopa liikaakin. Ap on saanut toteuttaa itseään ja tehdä mitä haluaa vuosia, mies taas on painanut töissä ja maksanut ap:n lököilyt.

Kuinka kauan miehen pitää siis tilannetta vielä sietää ja ymmärtää? Olisiko joskus oikeasti miehenkin vuoro saada jotain? Jos se jokin on oma lapsi, jota hän voi rakastaa ja hoitaa, niin silloin ero on oikea ratkaisu. Miksi miehen pitäisi jumittua naiseen, joka ei ajattele samoin? Miehen elämä on lähes kaikilta osin hyvä, mutta siitä puuttuu jotain, mitä ap ei ehkä ikinä kykene antamaan.

Ja mitä minuun tulee, niin olen sitoutunut jo. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja meillä on kolme teini-ikäistä lasta. Matkallamme on ollut mäkistä, mutta hölmöjä emme ole ja osaamme puhua.

Säpä se haluat oikein alleviivata ja ilmoittaa kaikille, kuinka typerä ja yksinkertainen ihminen olet. Blaablaablaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on luotu liikkumaan,sohvalla makaaminen tappaa.

Liikuntaa pitää olla elämässä paljon.

Ei pidä paikkaansa, kyllä mua ainakin inhottaa liikunta. En saa siitä mitään mielihyvää.

Tätä on ihan tutkittu. Osa ihmisistä saa liikunnasta mielihyvähormonia, osa ei. Minäkin varmaan kuulun näihin jotka ei saa, koska nautinto minulle tulee siitä että olen ylittänyt itseni ja saanut tehtyä jotain vastenmielistä, kun taas mieheni nauttii siitä itse liikkumisesta. Vaikea minun on sitä ymmärtää, mutta hän oikeasti saa mielihyvää siitä itsensä rääkkäämisestä, siis ihan jo sitä tehdessä.

Minäkin olen sitä mieltä että ap ja miehensä on nyt hyvä puhua asia selväksi, että heille ei yhdessä ole tulossa lasta, ikinä.

Niin mies voi tehdä sitten omat ratkaisunsa.

Voihan hän päätyä siihen että haluaa olla vain kahden. Mutta voi päätyä siihenkin, että perhe on hänelle niin iso asia että haluaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Unohda paineet lapsen hankkimisesta, keskity omaan oloosi ja sen kohentamiseen. Kyllä miehesikin

varmasti ymmärtää että vauva rasittaisi sinua liikaa. Elämä voi olla hyvää ja täyttä ihan kahdestaankin!

Huomaa että jotkut vastaajista eivät todellakaan osaa asettua ap:n asemaan. Lapsenteko ei ole mikään

velvollisuus.

Niin ja tuppaako tuolla ap:n miehellä olemaan jotakin ikäkriisiä, kun vauvakuume on nyt yhtäkkiä tupsahtanut? Jos hän ei ennen ole lapsista välittänyt, niin haluaako niitä oikeasti, vai vain sen takia, että muilla saman ikäisillä tovereilla on samat lapsijutut nyt pinnalla? Ehkä ap:n mies ole miettinyt koko hommaa ihan loppuun asti. Haluaako hän(kään) luopua hyvätuloisesta urastaan ja jäädä joksikin aikaa jopa koti-iskäksi, jos ap haluaa jatkaa opiskelujaan ja työelämään takaisin hivuttautumistaan. Kyllä hyvä parisuhde voittaa huonon lapsiperhearjen mennen tullen. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että ap ja miehensä on nyt hyvä puhua asia selväksi, että heille ei yhdessä ole tulossa lasta, ikinä.

Niin mies voi tehdä sitten omat ratkaisunsa.

Voihan hän päätyä siihen että haluaa olla vain kahden. Mutta voi päätyä siihenkin, että perhe on hänelle niin iso asia että haluaa erota.

Mistäs sinä tuon repäisit? 

Jos tilanne olisi toisinpäin, eli mies olisi sairaana, eikä haluaisi lasta ja naisella vauvakuume, niin mitä täällä kirjoitettaisiin sivukaupalla? No tietenkin, että nainen on se joka päättää ja jos mies ei halua lasta, niin joku toinen mies voi haluta, joten vaihtoon vain.

Nyt aloittaja itkee täällä, kuinka mies ei ymmärtä häntä, vaan puhuu vauvasta ja kuinka nainen tarvitsee pitkät yöunet ja valivali.. Miksi aloittaja yleensä kirjoittaa tänne, jos hänellä ei kuitenkaan ole omasta mielestään ongelmaa ja neivot eivät kiinnosta? Haluaako vain valittaa kamalan epäempaattisesta tulevaisuutta ajattelevasta miehestään ja kerätä säälipisteitä? On se vaikeaa...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että ap ja miehensä on nyt hyvä puhua asia selväksi, että heille ei yhdessä ole tulossa lasta, ikinä.

En ole sanonut, että ei ikinä. Mutta nyt ja tässä elämäntilanteessa ja henkisessä tilanteessa ei. Tilanne voi mahdollisesti olla toinen vaikka parin vuoden päästä, jos kuntoudun riittävästi.

Miksi keksit asioita?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.

Ap:n mies ei vaikuta tuollaiselta idiootilta, joka jättää kumppaninsa heti, jos tämä sairastuu. Ehdottaisin sulle, ettet ikinä sitoudu kehenkään, jos kerran lähdet saman tien kun kaikki ei menekään täydellisesti ja elämä tuo eteen vaikeita asioita, kuten sairastumisia. Ääliö.

Mikä tuli? Ihme hermokimppu siellä räyhää, yritä rauhoittua ja vedä henkeä kultapieni! Ap:n viestistä sai kyllä sen kuvan, että ap on ollut tosi kauan kanttuvei ja mies on häntä ymmärtänyt jopa liikaakin. Ap on saanut toteuttaa itseään ja tehdä mitä haluaa vuosia, mies taas on painanut töissä ja maksanut ap:n lököilyt.

Kuinka kauan miehen pitää siis tilannetta vielä sietää ja ymmärtää? Olisiko joskus oikeasti miehenkin vuoro saada jotain? Jos se jokin on oma lapsi, jota hän voi rakastaa ja hoitaa, niin silloin ero on oikea ratkaisu. Miksi miehen pitäisi jumittua naiseen, joka ei ajattele samoin? Miehen elämä on lähes kaikilta osin hyvä, mutta siitä puuttuu jotain, mitä ap ei ehkä ikinä kykene antamaan.

Ja mitä minuun tulee, niin olen sitoutunut jo. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja meillä on kolme teini-ikäistä lasta. Matkallamme on ollut mäkistä, mutta hölmöjä emme ole ja osaamme puhua.

Säpä se haluat oikein alleviivata ja ilmoittaa kaikille, kuinka typerä ja yksinkertainen ihminen olet. Blaablaablaa. 

Okei, ap:n mies ei ole ihminen ja hänen halunsa tulla isäksi ovat turhuutta ja typeryyttä. Selvä.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että ap ja miehensä on nyt hyvä puhua asia selväksi, että heille ei yhdessä ole tulossa lasta, ikinä.

En ole sanonut, että ei ikinä. Mutta nyt ja tässä elämäntilanteessa ja henkisessä tilanteessa ei. Tilanne voi mahdollisesti olla toinen vaikka parin vuoden päästä, jos kuntoudun riittävästi.

Miksi keksit asioita?

Ap

Jos jos jos

Minä minä minä

Älkää tehkö lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että ap ja miehensä on nyt hyvä puhua asia selväksi, että heille ei yhdessä ole tulossa lasta, ikinä.

Niin mies voi tehdä sitten omat ratkaisunsa.

Voihan hän päätyä siihen että haluaa olla vain kahden. Mutta voi päätyä siihenkin, että perhe on hänelle niin iso asia että haluaa erota.

Eivät he voi puhua suurimman osan mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on luotu liikkumaan,sohvalla makaaminen tappaa.

Liikuntaa pitää olla elämässä paljon.

Ei pidä paikkaansa, kyllä mua ainakin inhottaa liikunta. En saa siitä mitään mielihyvää.

Tätä on ihan tutkittu. Osa ihmisistä saa liikunnasta mielihyvähormonia, osa ei. Minäkin varmaan kuulun näihin jotka ei saa, koska nautinto minulle tulee siitä että olen ylittänyt itseni ja saanut tehtyä jotain vastenmielistä, kun taas mieheni nauttii siitä itse liikkumisesta. Vaikea minun on sitä ymmärtää, mutta hän oikeasti saa mielihyvää siitä itsensä rääkkäämisestä, siis ihan jo sitä tehdessä.

Saa mielihyvää eli ei niin siitä nyt on täysin turha kiistellä etteikö hyvä fyysinen kunto helpota elämää joka saralla.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin kun olemme miehen kanssa asiasta keskustelleet, hän ei ole ilmaissut juuri kiinnostusta jälkikasvuun. Nyt kummallakin 35v lähestyessä hän olisikin valmis lapseen.

Ongelma on minun tarpeeni. Olen kärsinyt kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja masennuksesta. Näiden takia minulta on mennyt monta vuotta "hukkaan". Opinnot jäivät kesken, jouduin vaihtamaan yliopistosta amk:uun, ja vasta nyt olen kuntoutunut sen verran, että pystyn opiskelemaan kunnolla ja tulevaisuudessa tekemään töitä.

Olen ollut työelämässä aiemminkin, sitten romahdin kunnolla. Viime aikoina tehnyt hieman osa-aikatyötä opintojen ohessa.

Mies ei ole ikinä joutunut kokemaan mitään vastaavaa eikä ymmärtä, miksi en ehkä pysty hankkimaan lasta. En jaksaisi. Mies varmasti tekisi osansa, mutta minä sen lapsen kanssa kotiin jäisin, sillä hänellä isot tulot. Eli arjen pyöritys päivisin jäisi minulle. En selviytyisi siitä. Pahimmassa tapauksessa menettäisin toimintakykyni ja masentuisin uudelleen.

Tämän takia emme eroa, mutta on turhauttavaa kun toinen ei ymmärrä. Vaikea se on ehkä terveen ja elinvoimaisen ihmisen ymmärtää, että tämä ei ole oma valintani. Joudun keskittymään täysillä siihen, että oma arki rullaa. Päivärytmini on erittäin tarkka, pakosta. Lepoa pitää olla myös tarpeeksi.

En minä ajatusta yhteisestä lapsesta vastusta sinänsä, mutta oma terveyteni ja työkykyni on kuitenkin arvokkaampi asia.

Vastaus: älä tee lasta, ikinä.

Terveytesi on heikko, tarvitset hyvin paljon unta ja omaa aikaa, erittäin tarkkaan päivärytmiisi ei sovi mitään, et selviytyisi lapsen kanssa alkuunkaan, arkesi on vaikeaa, romahtelet, haluat opiskella, et jaksa pyörittää nytkään arkea, tulet masentumaan varmasti. Ikäsi on korkea lapselle. Tässä tiivistettynä kirjoituksesi. Ihana nainen.

Mulla on sama tilanne. Olen jättämässä miestä joka haluaisi naimisiin ja lapsen ensi vuoden aikana. Itse taas en siihen pysty, ehkä joskus, ehkä en koskaan. Mies ei haluaisi erota mutta musta tuntuu että ainoa oikea ratkaisu on "pakottaa" hänet etsimään toinen nainen joka voi hänen unelmansa täyttää (ja tietysti toivottavasti löytää oikean rakkaudenkin). Hän tulee jossain vaiheessa vihaamaan minua jos pysymme yhdessä ja hän ei minun takiani lasta saa.

Ihme vittuilua täällä. Ihan asiallinen kirjoitus lastenhankinnan dilemmasta. Kaikilla meillä kun ei ole täydellinen elämä. Sairaudet rajoittaa monia juttuja elämässä

Lainatkaa miehelle pariksi päiväksi kavereiden vauva hoitoon, niin loppuu se haluaminen. Itse menet toki kylpylään siksi aikaa.

Sitähän se arki olisi: mies hoitaisi vauvan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.

Tämä. Mitenhän kauan ap meinaa oikein "toipua" ongelmistaan? Mittarissa jo 35 v. ja mieskin tajuaa, että viimeisiä hetkiä viedään. Silti ap kuvittelee, että voi pysyä yhdessä miehen kanssa, koska saa miehen jotenkin maagisesti tajuamaan oman "hankalan" tilanteensa ja luopumaan lapsihaaveistaan.

Herätys ap!

Eroat miehestä ja mietit miten aiot saada elämäsi kasaan tulevaisuudessa ilman päivänokosia ja pitkiä kauneusunia.