Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tunnistaa lapsen musikaalisuuden?
18.12.2017 |
Mietin tässä, voiko 3-vuotias tyttö olla tavallista musikaalisempi vai onko hän keskiverto. Hän on laulanut puhtaasti/nuotilleen noin kaksivuotiaasta ja jo aivan alusta lähtien on laulanut yllättävän hyvin ikäisekseen. Hän nauttii laulamisesta ja keksii joskus omia sanoituksiaan ja ilmeisesti laulujakin. Lisäksi hänellä on todella hyvä rytmitaju ollut jo ainakin 2-vuotiaasta ja hän tykkää tanssimisesta.
Eilen hän teki muista leluista itselleen "pianon" ja soitti sitä leikisti, tosin on meillä lasten kosketinsoitin muutenkin. Huomasin vain jälleen, että aihepiiri kiinnostaa kovasti. Hän ei ole käynyt missään muskareissa tms., mutta täytyy varmaankin keksiä jotain sentyyppistä aktiviteettia kevääksi. Millaisia teidän kolmevuotiaanne ovat musikaalisesti? Mistä sen lahjakkuuden erityisesti huomaa (jos poikkeaa tavallisesta)?
Kommentit (70)
Meidän nykyisin musiikkiopistossa pianonsoittoa opiskeleva teini oli selvästi musikaalinen jo alle 1-vuotiaana. Tunnisti mm. laulamani laulut jo 11 kk iässä. Tämän huomasin siitä, että meni heti noutamaan minulle cd:n, jossa kappale oli. Tamppasi tahtia jalallaan ja heilui edestakaisin ja hyräili aina kuullessaan musiikkia. Osasi soittaa marakassia melkeinpä tahdissa musiikin soidessa. 2-vuotiaana osasi sitten jo laulaa ja 3-vuotiaana aloitti pianonsoiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sävelkorvaa niin musiikin harjoittelu ohjatusti on aika epätoivoista. Voi toki sinnitellä jonkun aikaa mukana,mutta kun on niitä muitakin harrastuksia ja koulunkäyntikin pitäisi hoitaa niin kannattaa keskityä enemmänkinsiihen pianon pimputteluun kotona.
Sävelkorva ei ole mikään on/off ominaisuus, vaan jokainen voi sitä kehittää, toiset kuitenkin enemmän kuin toiset. Ja millä sen absoluuttisesti testaat, että onko jollain sävelkorvaa vai ei? Tiedän yhden ammattipianistin joka ei osaa laulaa, ei pysy nuotissa. Kyseisellä henkilöllä on absoluuttinen sävelkorva ja tietää itsekin siis laulavansa ihan pieleen. Lähinnä vaan vitsailee asialla. Laulutaito kun on taito joka sekin pitää opetella. Tuo pianisti taas on jo alle kouluikäisestä lähtien käyttänyt kaiken aikansa sen pianon äärellä. Onko hän nyt epämusikaalinen tai sävelkorvaton, kun ei osaa laulaa puhtaasti?
Soittaminen ja laulaminen on eri asioita. Soitaminen tapahtuu käsillä ja laulussa pitää osata käyttää ja hallita ääntään.
Soittamisesssa soitin tekee oikean sävelen kunhan sen vain käsillä tuottaa mutta jonkun kankea ääni ei välttämättä tähän taivu vaikka olisi millainen sävelkorva.
Niin, mutta monet silti luulevat tämänkin ketjun perusteella että jos ei osaa laulaa puhtaasti ei voi olla musikaalinen. Kaikenlaisia myyttejä sitä onkin vielä tämän alueen saralla.
Vierailija kirjoitti:
Me ei huomattu esikoisen musikaalisuutta mistään.
Johtuu ehkä siitä että hän ei pidä laulamisesta. Mummolleen joskus 2-vuotiaana sanoi, että "älä mummo laula" kun mummo veti kovaa ja korkealta nuotin vierestä.
Soittotunneille ilmoitettiin kun hän halusi. Niillä hän kävi tyytyväisenä, kunnes pari vuotta myöhemmin hänet pyydettiin konservatorioon.
On nyt soitellu muutaman vuoden konservatoriolla ja tällä hetkellä miettii että haluaisiko mennä musiikkilukioon vai tavalliseen.
Ei se musikaalisuus kotona isommin ilmene vieläkään.
Joskus satun kuulemaan kun soittaa soittoläksyjään, mutta yleensä en sitäkään.
Konserteissa olen päässyt paremmin kuulemaan soittamistaan, ja kyllähän se hienoa kuultavaa on.
Olen todella iloinen lapseni puolesta, siitä että hän on sattunut saamaan noin hienon lahjan.
Et ole kotona kuullut soittamista tai harjoittelua?
Lapsesi ei sitten ole kiinnostunut musiikista.
Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.
Vierailija kirjoitti:
Meidän nykyisin musiikkiopistossa pianonsoittoa opiskeleva teini oli selvästi musikaalinen jo alle 1-vuotiaana. Tunnisti mm. laulamani laulut jo 11 kk iässä. Tämän huomasin siitä, että meni heti noutamaan minulle cd:n, jossa kappale oli. Tamppasi tahtia jalallaan ja heilui edestakaisin ja hyräili aina kuullessaan musiikkia. Osasi soittaa marakassia melkeinpä tahdissa musiikin soidessa. 2-vuotiaana osasi sitten jo laulaa ja 3-vuotiaana aloitti pianonsoiton.
Lahjakas muksu.
Täytyy sanoa. Kuinka, soittiko poskellaan miten hanakasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se musikaalisuus ilmenee lapsilla juuri siitä että on kiinnostunut asiasta ja tykkää musiikista, ei sitä kannata arvioida liian yksityiskohtaisesti, että täyttyykö jotkut musikaalisuuden määritelmät. Ei musikaalisuus ole pelkkä valmiina annettu lahja, joka joko on tai ei, vaan mielenkiinto aihetta kohtaan ohjaa oppimaan ja kehittymään. Lapsi kiinnostuu siitä mistä nauttii ja taidot karttuu ajan myötä jos jaksaa harjoitella. Yläikärajaa soittamiseen tai laulamiseen ei ole. Ihminen voi kasvaa aikuiseksi luullen olevansa epämusikaalinen ja innostuukin vasta vanhemmalla iällä. Kodin ilmapiirilläkin on vaikutusta, annetaanko lapsen laulaa ja "tuottaa meteliä", vai pistetäänkö heti aisoihin ja käsketään käyttäytymään.
Vierailija kirjoitti:
17, olen tainnut joskus aiemminkin lukea palstalta tyttäresi tarinan. Haluan kiittää sinua sen jakamisesta ja myös kertoa ihailuni siitä, kuinka paljon olet käyttänyt aikaa ja vaivaa hänen soittoharrastukseensa alkuvuosina. Tässä esimerkkiä kaikille vanhemmille, ennen kaikkea niille, jotka ajattelevat musikaalisuuden olevan jotakin, jota lähtökohtaisesti "on" tai "ei ole" ja jonka pystyy tunnistamaan jo kolmevuotiaana.
Sen verran kysyisin, että mitä musiikkia ja kuinka paljon perheessänne on kuunneltu lasten ollessa alle kouluikäisiä.
Meillä kuunneltiin musiikkia - lähinnä klassista ja perinteisiä lastenlauluja paljon. Mieheni harrastaa erään instrumentin soittoa, ja hän harjoitteli päivittäin ihan lapsen vauvaiästä lähtien (ja toki sitä aikaisemminkin). Lisäksi kuuntelimme klassista musiikkia CD-levyiltä. Minä myös lauloin kaikille lapsille pienestä pitäen, esim. jo ihan samalla kuin imetin vauvaa. Lauloin lähinnä perinteisiä lasten- ja kansanlauluja ja vastaavia (esim. jouluna joululauloja). Ja tietenkin lauloimme yhdessä päivittäin heti, kun lapset olivat siinä iässä, että he tajusivat laulaa mukana. Lapset kävivät myös musiikkiopiston muskarissa 1-2 kertaa viikossa (sen opetuksen tasoon olin kyllä aika pettynyt). Meillä on siis muitakin lapsia, ja he vaikuttivat pieninä selvästi musikaalisemmilta kuin tämä yksi.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän nykyisin musiikkiopistossa pianonsoittoa opiskeleva teini oli selvästi musikaalinen jo alle 1-vuotiaana. Tunnisti mm. laulamani laulut jo 11 kk iässä. Tämän huomasin siitä, että meni heti noutamaan minulle cd:n, jossa kappale oli. Tamppasi tahtia jalallaan ja heilui edestakaisin ja hyräili aina kuullessaan musiikkia. Osasi soittaa marakassia melkeinpä tahdissa musiikin soidessa. 2-vuotiaana osasi sitten jo laulaa ja 3-vuotiaana aloitti pianonsoiton.
Lahjakas muksu.
Täytyy sanoa. Kuinka, soittiko poskellaan miten hanakasti?
Onko sinulla kovakin tarve yrittää (paino sanalla ’yrittää’) pahoittaa toisten mieli näin joulun alla? Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.
Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei huomattu esikoisen musikaalisuutta mistään.
Johtuu ehkä siitä että hän ei pidä laulamisesta. Mummolleen joskus 2-vuotiaana sanoi, että "älä mummo laula" kun mummo veti kovaa ja korkealta nuotin vierestä.
Soittotunneille ilmoitettiin kun hän halusi. Niillä hän kävi tyytyväisenä, kunnes pari vuotta myöhemmin hänet pyydettiin konservatorioon.
On nyt soitellu muutaman vuoden konservatoriolla ja tällä hetkellä miettii että haluaisiko mennä musiikkilukioon vai tavalliseen.
Ei se musikaalisuus kotona isommin ilmene vieläkään.
Joskus satun kuulemaan kun soittaa soittoläksyjään, mutta yleensä en sitäkään.
Konserteissa olen päässyt paremmin kuulemaan soittamistaan, ja kyllähän se hienoa kuultavaa on.
Olen todella iloinen lapseni puolesta, siitä että hän on sattunut saamaan noin hienon lahjan.
Et ole kotona kuullut soittamista tai harjoittelua?
Lapsesi ei sitten ole kiinnostunut musiikista.
Minä ainakin treenasin heti koulun jälkeen kun kukaan ei ollut vielä kotona kuulemassa. En halunnut että kukaan kuulee soittoani silloin kun se ei ollut vielä esiintymiskelpoista.
Nykyään muuten tienaan leipäni soittamalla ihmisille. Minussa ei varmaan lapsena ollut juuri mitään mistä olisi tajunnut että olen "musikaalinen", varsinkin kun en ollut todellakaan syntynyt mihinkään kulttuuriperheeseen. Muistan vaan että viuluopettajani joskus kehui kun soitan niin puhtaasti. Mutta ei esimerkiksi vanhemillani olisi ollut mitään keinoa arvioida musikaalisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.
Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.
Mutta miksi jokaisesta harrastelijasta pitäisi tulla ammattilainen? Eihän kukaan sitä näytelmäkerholaisistakaan odota, että jos ei ole sitten kahdenkymmenen vuoden päästä kansallisteatterissa lavalla niin hukkaan meni harrastus! Monelle lapselle musiikki tuo paljon iloa ja lohtua. Antaa lasten soittaa ja harrastaa. Jos aikuiset ei osaa pitää leipäläpeänsä kiinni niin voivat muuttaa jonnekin metsän keskelle rauhaan missä ei vahingossakaan kuule yhdenkään lapsen harjoittelevan soittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämusikaalinen kuopus on käynyt soittotunneilla jo useamman vuoden (koska haluaa). Musikaalisuus ei ole kasvanut. Ei edelleenkään osaa laulaa, soittaa korvakuulolta, taputtaa rytmissä tai tunnistaa kumpi ääni korkeampi.
T. 3
Kuinka paljon harjoittelette kotona ja autatte lasta löytämään oikean sävelen tai rytmin? Jos lapsella ei ole luonnostaan hyvää sävelkorvaa, ei kerran viikossa oleva soittotunti ja siellä tuleva opettajan palaute välttämättä riitä siihen, että lapsen sävelkorva kehittyy.
17
Lapsella tulee olla "luonnostaan hyvä" sävelkorva, jos hän aikoo soittaa jotain soitinta. Siksi lapset testataan musiikkiopistoon mennessä. Ei epämusikaalisen raahaaminen jollain soittotunneilla ole mistään kotoisin eikä hyödytä ketään, päinvastoin.
Meillä sitä "epämusikaalista" lasta ei raahattu soittotunnille. Hän halusi itse ihan väkisin ruveta soittamaan selloa, vaikka minä yritin varovasti ehdotella pianoa, koska siinä ei tarvita sävelkorvaa (en tietenkään perustellut asiaa lapselle näin, vaan taisin puhua jotain siitä, että piano olisi helpompi ja että piano-opettaja asuisi melkein naapurissa). Ensimmäiset kaksi vuotta olivat aika työläitä. Kun lapsi harjoitteli (päivittäin, mutta vain noin 10-15 minuuttia päivässä) minä istuin hänen vieressään ja kerroin, mihin suuntaan ääntä pitää korjata. Sitten hän vähitellen oppi itse. Ja kuten aikaisemmin sanoin, lopputuloksena oli musiikkiopiston päättötodistus erinomaisilla arvosanoilla. Neljän vuoden päästä aloituksesta lapsi oli jo selvästi parempi soittamaan kuin häntä 1-2 vuotta aikaisemmin aloittaneet saman opettajan oppilaat, jotka olivat alunperin vaikuttaneet selvästi lahjakkaammilta.
17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17, olen tainnut joskus aiemminkin lukea palstalta tyttäresi tarinan. Haluan kiittää sinua sen jakamisesta ja myös kertoa ihailuni siitä, kuinka paljon olet käyttänyt aikaa ja vaivaa hänen soittoharrastukseensa alkuvuosina. Tässä esimerkkiä kaikille vanhemmille, ennen kaikkea niille, jotka ajattelevat musikaalisuuden olevan jotakin, jota lähtökohtaisesti "on" tai "ei ole" ja jonka pystyy tunnistamaan jo kolmevuotiaana.
Sen verran kysyisin, että mitä musiikkia ja kuinka paljon perheessänne on kuunneltu lasten ollessa alle kouluikäisiä.
Meillä kuunneltiin musiikkia - lähinnä klassista ja perinteisiä lastenlauluja paljon. Mieheni harrastaa erään instrumentin soittoa, ja hän harjoitteli päivittäin ihan lapsen vauvaiästä lähtien (ja toki sitä aikaisemminkin). Lisäksi kuuntelimme klassista musiikkia CD-levyiltä. Minä myös lauloin kaikille lapsille pienestä pitäen, esim. jo ihan samalla kuin imetin vauvaa. Lauloin lähinnä perinteisiä lasten- ja kansanlauluja ja vastaavia (esim. jouluna joululauloja). Ja tietenkin lauloimme yhdessä päivittäin heti, kun lapset olivat siinä iässä, että he tajusivat laulaa mukana. Lapset kävivät myös musiikkiopiston muskarissa 1-2 kertaa viikossa (sen opetuksen tasoon olin kyllä aika pettynyt). Meillä on siis muitakin lapsia, ja he vaikuttivat pieninä selvästi musikaalisemmilta kuin tämä yksi.
17
Kiitos vastauksesta, 17. Jotain tuollaista aavistelinkin.
Itse olen ollut lapsena tyttäresi kaltainen, mutta minulta puuttui kodin tuki musiikkiin. Puursin yksinäni ja tunsin oloni lahjattomaksi, mutta musiikki sai minut hullaantumaan. Siksi tyttäresi tarina osui ja upposi.
Rakastuin sitten mieheen, jolla on musiikkialan yliopistotutkinto. Nyt meillä on kolme lasta, ja aika näyttää, onko heillä intohimoa, niin sanottuja lahjoja vai molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.
Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.
Jos vanhemmat laittavat lapsen urheiluharrastukseen, heidän on myös hyvä tiedostaa, ettei tästä todennäköisesti tule ammattilaista, eli urheilu on ihan hukkaan heitettyä aikaa. Lapsi saa vain hyvän yleiskunnon, vahvat luut ja parempaa tekemistä kuin kylillä notkuminen.
Jaa-a. Samaa oo miettinyt, mutta eri lähtökohdista. 2-vuotias rakastaa muskaria. Laulaa paljon ja kappaleet ovat tunnistettavia. Mutta meneekö täydellisesti nuotilleen? No ei. Enemmän on intoa ja volyymia. Samoin rummut ja piano. Intoa on, mutta ei ne rytmit ihan mene kohdilleen ja pianoa lähinnä kiusataan. Joten onko mun lapsi lahjakas vai lahjaton? No en tiedä. Se on vasta kaks :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.
Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.
Mutta miksi jokaisesta harrastelijasta pitäisi tulla ammattilainen? Eihän kukaan sitä näytelmäkerholaisistakaan odota, että jos ei ole sitten kahdenkymmenen vuoden päästä kansallisteatterissa lavalla niin hukkaan meni harrastus! Monelle lapselle musiikki tuo paljon iloa ja lohtua. Antaa lasten soittaa ja harrastaa. Jos aikuiset ei osaa pitää leipäläpeänsä kiinni niin voivat muuttaa jonnekin metsän keskelle rauhaan missä ei vahingossakaan kuule yhdenkään lapsen harjoittelevan soittamista.
Oli kyse vanhemmista että osaisivat suhtautua realistisesti lapsen kykyihin eivätkä suotta piiskaisi lahjatonta lasta yliyrittämisen puolelle vaan antaisivat lapsen määrätä tahdin muusiikin harrastuksessaan.
Ikävää jos kodin ilmapiiri on sellainen ettei lapsi voi vapaasti soittaa ja harjoitella kykyjensä mukaan vaan joutuu ajoittamaan harjoittelun niihin aikoihin ettei muita ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.
Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.
Jos vanhemmat laittavat lapsen urheiluharrastukseen, heidän on myös hyvä tiedostaa, ettei tästä todennäköisesti tule ammattilaista, eli urheilu on ihan hukkaan heitettyä aikaa. Lapsi saa vain hyvän yleiskunnon, vahvat luut ja parempaa tekemistä kuin kylillä notkuminen.
Juuri näin. Jostain lyhyenlännästä ei saa juoksijaa vaikka iskän ja äiskän kunnianhimo sitä kuinka vaatisikin. Tai uimaria.
Jos jälkikasvu on lyhyt ja tukeva kuten vanhempansa niin painnonnosto tai paini on niitä parempia lajeja.
Ymmärrän varsin hyvin että vanhemmat toivoo lapsestaan jotain huippua jollain taiteellisella alalla mutta lahajattomista ei vaan siihen ole ja sen kannattaa tiedostaa ja panostaa johonkin käytännöllisempään alaan.
Toki voin olla väärässä ja balettitanssijaksi soveltuu millainen vanhempien silmäterä tahansa....vai olenko väärässä sitenkään;)
Kaikista isin ja äidin silmäteristä nyt ei vaan tule mitään idols-voittajaa. Ei vaikka äiti kuinka laulaa tahdissa ja puhelinäänestää.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä meidän lapsemme osaavat sekä juosta että uida ja tekevät kumpaakin, vaikka en usko heistä niiden alojen huippuja tulevan. Ihan samoin musiikki kuuluu nähdäkseni osaksi jokaisen ihmisen hyvinvointia.