Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tunnistaa lapsen musikaalisuuden?
18.12.2017 |
Mietin tässä, voiko 3-vuotias tyttö olla tavallista musikaalisempi vai onko hän keskiverto. Hän on laulanut puhtaasti/nuotilleen noin kaksivuotiaasta ja jo aivan alusta lähtien on laulanut yllättävän hyvin ikäisekseen. Hän nauttii laulamisesta ja keksii joskus omia sanoituksiaan ja ilmeisesti laulujakin. Lisäksi hänellä on todella hyvä rytmitaju ollut jo ainakin 2-vuotiaasta ja hän tykkää tanssimisesta.
Eilen hän teki muista leluista itselleen "pianon" ja soitti sitä leikisti, tosin on meillä lasten kosketinsoitin muutenkin. Huomasin vain jälleen, että aihepiiri kiinnostaa kovasti. Hän ei ole käynyt missään muskareissa tms., mutta täytyy varmaankin keksiä jotain sentyyppistä aktiviteettia kevääksi. Millaisia teidän kolmevuotiaanne ovat musikaalisesti? Mistä sen lahjakkuuden erityisesti huomaa (jos poikkeaa tavallisesta)?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sävelkorvaa niin musiikin harjoittelu ohjatusti on aika epätoivoista. Voi toki sinnitellä jonkun aikaa mukana,mutta kun on niitä muitakin harrastuksia ja koulunkäyntikin pitäisi hoitaa niin kannattaa keskityä enemmänkinsiihen pianon pimputteluun kotona.
Sävelkorvaa voi kehittää harjoittelemalla. Toki se vaatii sitä, että joku antaa palautetta.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei huomattu esikoisen musikaalisuutta mistään.
Johtuu ehkä siitä että hän ei pidä laulamisesta. Mummolleen joskus 2-vuotiaana sanoi, että "älä mummo laula" kun mummo veti kovaa ja korkealta nuotin vierestä.
Soittotunneille ilmoitettiin kun hän halusi. Niillä hän kävi tyytyväisenä, kunnes pari vuotta myöhemmin hänet pyydettiin konservatorioon.
On nyt soitellu muutaman vuoden konservatoriolla ja tällä hetkellä miettii että haluaisiko mennä musiikkilukioon vai tavalliseen.
Ei se musikaalisuus kotona isommin ilmene vieläkään.
Joskus satun kuulemaan kun soittaa soittoläksyjään, mutta yleensä en sitäkään.
Konserteissa olen päässyt paremmin kuulemaan soittamistaan, ja kyllähän se hienoa kuultavaa on.
Olen todella iloinen lapseni puolesta, siitä että hän on sattunut saamaan noin hienon lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sävelkorvaa niin musiikin harjoittelu ohjatusti on aika epätoivoista. Voi toki sinnitellä jonkun aikaa mukana,mutta kun on niitä muitakin harrastuksia ja koulunkäyntikin pitäisi hoitaa niin kannattaa keskityä enemmänkinsiihen pianon pimputteluun kotona.
Sävelkorva ei ole mikään on/off ominaisuus, vaan jokainen voi sitä kehittää, toiset kuitenkin enemmän kuin toiset. Ja millä sen absoluuttisesti testaat, että onko jollain sävelkorvaa vai ei? Tiedän yhden ammattipianistin joka ei osaa laulaa, ei pysy nuotissa. Kyseisellä henkilöllä on absoluuttinen sävelkorva ja tietää itsekin siis laulavansa ihan pieleen. Lähinnä vaan vitsailee asialla. Laulutaito kun on taito joka sekin pitää opetella. Tuo pianisti taas on jo alle kouluikäisestä lähtien käyttänyt kaiken aikansa sen pianon äärellä. Onko hän nyt epämusikaalinen tai sävelkorvaton, kun ei osaa laulaa puhtaasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Iso osa musiikkikouluun/opistoon pyrkivistä ovat harjoitelleet musiikkia pienestä pitäen. Eli ei siellä pääsykokeessa mitään musikaalisuutta mitata, vaan sen hetkistä taitoa.
Minun kokemuksen mukaan nimenomaan musikaalisuus testataan ihan sitä varten laaditulla testillä. Toinen juttu on sitten että musikaalisuuden puutteen kuulee soitosta vaikka olisi kuin harjoitellut.
Niinhän sitä sanotaan, että mieluummin vaikka (***) kuin epämusikaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Musiikkiopistoon pyritään yleensä alakouluiässä, ennen sitä harvalla on pitkäjänteisyyttä harjoitteluun. Alakouluiässä myös kehittyvät motoriset valmiudet puhtaasti laulamiseen. Paljon on laulutaidon suhteen kiinni siitä, laulaako eskari-iässä ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla.
Ja tämä tieto on musiikinopettajalta.
Ja minkä tiedon nyt sitten tarjosit kun vastasit tekstiin jota lainasit?
Sen, että kolmevuotiaalla on vielä vuosia matkaa siihen pisteeseen, kun hänen musikaalisuuttaan mitataan musiikkiopiston pääsykokeissa. Onneksi.
Lisäksi voin tarjota sen tiedon, että musiikista kannattaa haaveilla vakavasti, vaikkei musiikkiopistoon pääsisikään. On paljon hyviä muusikoita, jotka eivät ole lapsena osanneet laulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Iso osa musiikkikouluun/opistoon pyrkivistä ovat harjoitelleet musiikkia pienestä pitäen. Eli ei siellä pääsykokeessa mitään musikaalisuutta mitata, vaan sen hetkistä taitoa.
Minun kokemuksen mukaan nimenomaan musikaalisuus testataan ihan sitä varten laaditulla testillä. Toinen juttu on sitten että musikaalisuuden puutteen kuulee soitosta vaikka olisi kuin harjoitellut.
Mutta ei ne testit silti mitään absoluuttisia ole, vaan enemmänkin suuntaa antavia. Musiikkiopistojen pitäisi enemmän panostaa siihen, että oppilaita valittaisiin ensisijaisesti oman kiinnostuksen ja motivaation perusteella kuin jonkun musikaalisuustestin perusteella.
Miten musikaalisuuden puutten voi kuulla soitosta vaikka olisi harjoitellut? Tarkoitatko sitä, että esimerkiksi viulisti ei vaan pysty soittamaan puhtaasti? Vaikkapa pianon soitossa ei tarvitse osata soittaa puhtaasti kun pianonvirittäjä hoitaa soittimen virityksen, ei soittaja itse.
Tulkintaa, ilmaisua, improvisaatiota yms voi opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille juuri päiväkodista sanottiin, että ihanaa kun lapsemme ovat niin musikaalisia, tanssivat ja laulavat hyvin.
Koko sukuni on musikaalista, joten kaikkien sisarieni lapset tanssii ja laulaa.
Itse laulan, mutta vain huvikseni. Nyt mietin pitääkö tähän jotenkin panostaa?
Olen luullut, että kaikki lapset tanssii ja laulaa rytmissä. Että se on jotenkin sisäsyntyistä ennen kaikkea varautumista. Ilmeisesti sitten ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole sävelkorvaa niin musiikin harjoittelu ohjatusti on aika epätoivoista. Voi toki sinnitellä jonkun aikaa mukana,mutta kun on niitä muitakin harrastuksia ja koulunkäyntikin pitäisi hoitaa niin kannattaa keskityä enemmänkinsiihen pianon pimputteluun kotona.
Sävelkorva ei ole mikään on/off ominaisuus, vaan jokainen voi sitä kehittää, toiset kuitenkin enemmän kuin toiset. Ja millä sen absoluuttisesti testaat, että onko jollain sävelkorvaa vai ei? Tiedän yhden ammattipianistin joka ei osaa laulaa, ei pysy nuotissa. Kyseisellä henkilöllä on absoluuttinen sävelkorva ja tietää itsekin siis laulavansa ihan pieleen. Lähinnä vaan vitsailee asialla. Laulutaito kun on taito joka sekin pitää opetella. Tuo pianisti taas on jo alle kouluikäisestä lähtien käyttänyt kaiken aikansa sen pianon äärellä. Onko hän nyt epämusikaalinen tai sävelkorvaton, kun ei osaa laulaa puhtaasti?
Soittaminen ja laulaminen on eri asioita. Soitaminen tapahtuu käsillä ja laulussa pitää osata käyttää ja hallita ääntään.
Soittamisesssa soitin tekee oikean sävelen kunhan sen vain käsillä tuottaa mutta jonkun kankea ääni ei välttämättä tähän taivu vaikka olisi millainen sävelkorva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämusikaalinen kuopus on käynyt soittotunneilla jo useamman vuoden (koska haluaa). Musikaalisuus ei ole kasvanut. Ei edelleenkään osaa laulaa, soittaa korvakuulolta, taputtaa rytmissä tai tunnistaa kumpi ääni korkeampi.
T. 3
Kuinka paljon harjoittelette kotona ja autatte lasta löytämään oikean sävelen tai rytmin? Jos lapsella ei ole luonnostaan hyvää sävelkorvaa, ei kerran viikossa oleva soittotunti ja siellä tuleva opettajan palaute välttämättä riitä siihen, että lapsen sävelkorva kehittyy.
17
Meillähän perinteisesti musikiin numero on ollut laulunumero.
Ja jos et ole osannut laulaa, niin sitten olet ollut epämusikaalinen.
Itsekin olen ikäni kantanut epämusikaalisuuden leimaa vain koska en osaa laulaa, vaikka minulla on hyvä rytmitaju. Aikuisena olen saanut huomata, että opin helposti soittamaan eri instrumentteja. Silti vaan takaraivossa kulkee mukana moite siitä että olen epämusikaalinen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ammattilaiset halua tyrmätä epämusikaalisten pilttien musiikin harrastusta kun tämä tuo heille leivän suuhun.
Kuitenkin jos ei lahjoja ole niin ei sillä pitkälle pötkitä musiikin saralla. Musiikin opiskelu ja harjoitteleminen on aika rankkaa ja lahjakas selviää puolet vähemmällä työllä kuin lahjattomampi jonka koulunkäynti sitten vaan kärsii.
Ihan sama kuin että lahjaton laitettaisiin juoksemaan tai uimaan. Ei huipulle mitään asiaa.
Anna lapsen laulaa niin paljon kuin sielu sietää. Se on paras oppi ja harjoitus noin nuorelle. Ei tarvi vielä mihinkään muskareihin ja oppeihin viedä.
Sen aika tulee sitten kouluvaiheessa, jos alkaa äänenmurrosta (tytölläkin voi olla) ja epävarmuutta. Silloin laulutunteja, bändikerhoa tukemaan lapsen äänen käyttöä ja esiintymistä. Voihan sitä laulun opettajaa tietty aikaisemminkin miettiä, mutta yleensä siitä ei ole hirveesti vielä ennen koulu ikää hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillähän perinteisesti musikiin numero on ollut laulunumero.
Ja jos et ole osannut laulaa, niin sitten olet ollut epämusikaalinen.
Itsekin olen ikäni kantanut epämusikaalisuuden leimaa vain koska en osaa laulaa, vaikka minulla on hyvä rytmitaju. Aikuisena olen saanut huomata, että opin helposti soittamaan eri instrumentteja. Silti vaan takaraivossa kulkee mukana moite siitä että olen epämusikaalinen :/
Onneksi asiat on sitten kasarin muuttuneet. Meillä nimittäin tytär on laulussa lahjakas, muttei osaa lukea nuotteja, ei vaan tajua, mutta poika sitten taas teoriassa ja soittimissa hyvä. Kumpikin pärjää musiikissa hyvin, vaikka tiettyjä puutteita onkin.
17, olen tainnut joskus aiemminkin lukea palstalta tyttäresi tarinan. Haluan kiittää sinua sen jakamisesta ja myös kertoa ihailuni siitä, kuinka paljon olet käyttänyt aikaa ja vaivaa hänen soittoharrastukseensa alkuvuosina. Tässä esimerkkiä kaikille vanhemmille, ennen kaikkea niille, jotka ajattelevat musikaalisuuden olevan jotakin, jota lähtökohtaisesti "on" tai "ei ole" ja jonka pystyy tunnistamaan jo kolmevuotiaana.
Sen verran kysyisin, että mitä musiikkia ja kuinka paljon perheessänne on kuunneltu lasten ollessa alle kouluikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ammattilaiset halua tyrmätä epämusikaalisten pilttien musiikin harrastusta kun tämä tuo heille leivän suuhun.
Kuitenkin jos ei lahjoja ole niin ei sillä pitkälle pötkitä musiikin saralla. Musiikin opiskelu ja harjoitteleminen on aika rankkaa ja lahjakas selviää puolet vähemmällä työllä kuin lahjattomampi jonka koulunkäynti sitten vaan kärsii.
Ihan sama kuin että lahjaton laitettaisiin juoksemaan tai uimaan. Ei huipulle mitään asiaa.
Juuri näin.
Juokaa, syökää ja nnnnaa..laulakaa. Tietysti näin sanotaan että vinguttakaa sitä haitaria yöt läpensä että musiikin opettajien leipä olisi leveämpi.
"Jokainen oppii soittamaan" heh heh
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen laulaa niin paljon kuin sielu sietää. Se on paras oppi ja harjoitus noin nuorelle. Ei tarvi vielä mihinkään muskareihin ja oppeihin viedä.
Sen aika tulee sitten kouluvaiheessa, jos alkaa äänenmurrosta (tytölläkin voi olla) ja epävarmuutta. Silloin laulutunteja, bändikerhoa tukemaan lapsen äänen käyttöä ja esiintymistä. Voihan sitä laulun opettajaa tietty aikaisemminkin miettiä, mutta yleensä siitä ei ole hirveesti vielä ennen koulu ikää hyötyä.
Korva kehittyy sitä paremmaksi nimenomaan mitä nuorempana aloittaa harrastamisen. Esimerkiksi muskaria voi suositella joka ikiselle lapselle joka on kiinnostunut musiikista, soittamisesta ja laulamisesta.
Monet opettajat eivät edes suostu ottamaan laulutunneille lasta jolla ei ole ollut vielä äänenmurrosta. Sen sijaan kuoroja löytyy ihan pienillekin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämusikaalinen kuopus on käynyt soittotunneilla jo useamman vuoden (koska haluaa). Musikaalisuus ei ole kasvanut. Ei edelleenkään osaa laulaa, soittaa korvakuulolta, taputtaa rytmissä tai tunnistaa kumpi ääni korkeampi.
T. 3
Kuinka paljon harjoittelette kotona ja autatte lasta löytämään oikean sävelen tai rytmin? Jos lapsella ei ole luonnostaan hyvää sävelkorvaa, ei kerran viikossa oleva soittotunti ja siellä tuleva opettajan palaute välttämättä riitä siihen, että lapsen sävelkorva kehittyy.
17
Lapsella tulee olla "luonnostaan hyvä" sävelkorva, jos hän aikoo soittaa jotain soitinta. Siksi lapset testataan musiikkiopistoon mennessä. Ei epämusikaalisen raahaaminen jollain soittotunneilla ole mistään kotoisin eikä hyödytä ketään, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ammattilaiset halua tyrmätä epämusikaalisten pilttien musiikin harrastusta kun tämä tuo heille leivän suuhun.
Kuitenkin jos ei lahjoja ole niin ei sillä pitkälle pötkitä musiikin saralla. Musiikin opiskelu ja harjoitteleminen on aika rankkaa ja lahjakas selviää puolet vähemmällä työllä kuin lahjattomampi jonka koulunkäynti sitten vaan kärsii.
Ihan sama kuin että lahjaton laitettaisiin juoksemaan tai uimaan. Ei huipulle mitään asiaa.
Höpö höpö.
Jokainen huipulle päässyt on treenannut ihan prkeleesti, oli sitten muusikko tai urheilija. Ja miksei tavislapsilla olisi oikeus harrastaa mitä haluaa?
Suomalainen musiikkiluokkatutkimus itse asiassa kumoaa tuon väitteen että musiikin harrastaminen haittaisi jotenkin koulunkäyntiä. Musiikkiluokkalaisilla musiikki on luontevasti osana koulunkäyntiä, ja teoria-aineiden opetusta on normaalia vähemmän. Silti oppimistulokset pysyvät yhtä hyvinä kuin niillä jotka ovat tavallisilla luokilla. Jo reilun vuoden säännöllinen soittoharjoittelu muuttaa lapsen aivoja pysyvästi.
Alue: Aihe vapaa
Ei meillä ainakaan ollut hajuakaan pääsykokeista ennen kuin esikoinen niihin meni, eikä oltu harjoiteltu mitään (esim. käyty muskarissa). Tuntui monella muullakin olevan sama tilanne. Silti lapsi suoriutui erinomaisesti.
Epämusikaalinen kuopus on käynyt soittotunneilla jo useamman vuoden (koska haluaa). Musikaalisuus ei ole kasvanut. Ei edelleenkään osaa laulaa, soittaa korvakuulolta, taputtaa rytmissä tai tunnistaa kumpi ääni korkeampi.
T. 3