Mistä tunnistaa lapsen musikaalisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.

Minä oon aina ollut musikaalinen, osaan soittaa pianoa, kitaraa ja rumpuja, pianon soiton opettelin ala-asteella ja se sujui alusta asti hyvin. Hain johonkin musiikkikouluun, että saisin lisäoppia pianon soittoon, mutta pääsykokeissa testattiin lauluääntä mitä minulla ei ole tippaakaan. En päässyt sisälle, koska en osannut laulaa -mitähän sillä on merkitystä, koska en ollut menossa laulamaan, vaan soittamaan pianoa. Jotkut todella kuvittelevat, että kaikki ketkä ovat musikaalisia osaavat laulaa, mutta näin ei aina ole. Voi olla musikaalinen muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.

Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.

Jos vanhemmat laittavat lapsen urheiluharrastukseen, heidän on myös hyvä tiedostaa, ettei tästä todennäköisesti tule ammattilaista, eli urheilu on ihan hukkaan heitettyä aikaa. Lapsi saa vain hyvän yleiskunnon, vahvat luut ja parempaa tekemistä kuin kylillä notkuminen.

Juuri näin. Jostain lyhyenlännästä ei saa juoksijaa vaikka iskän ja äiskän kunnianhimo sitä kuinka vaatisikin. Tai uimaria.

Jos jälkikasvu on lyhyt ja tukeva kuten vanhempansa niin painnonnosto tai paini on niitä parempia lajeja.

Mutta kyllä se lyhyt ja tukevakin kannattaa laittaa uimakouluun, että pärjää tuhansien järvien maassa. Mielestäni musiikki ja muut taiteet eivät ole tärkeitä siksi että niistä pitäisi saada ammatti, vaan siksi että ne kuuluvat yleissivistykseen ja ihmisenä kehittymiseen ihan samoin kuin lukutaito tai uimataito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.

Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.

Mutta miksi jokaisesta harrastelijasta pitäisi tulla ammattilainen? Eihän kukaan sitä näytelmäkerholaisistakaan odota, että jos ei ole sitten kahdenkymmenen vuoden päästä kansallisteatterissa lavalla niin hukkaan meni harrastus! Monelle lapselle musiikki tuo paljon iloa ja lohtua. Antaa lasten soittaa ja harrastaa. Jos aikuiset ei osaa pitää leipäläpeänsä kiinni niin voivat muuttaa jonnekin metsän keskelle rauhaan missä ei vahingossakaan kuule yhdenkään lapsen harjoittelevan soittamista.

Oli kyse vanhemmista että osaisivat suhtautua realistisesti lapsen kykyihin eivätkä suotta piiskaisi lahjatonta lasta yliyrittämisen puolelle vaan antaisivat lapsen määrätä tahdin muusiikin harrastuksessaan.

Ikävää jos kodin ilmapiiri on sellainen ettei lapsi voi vapaasti soittaa ja harjoitella kykyjensä mukaan vaan joutuu ajoittamaan harjoittelun niihin aikoihin ettei muita ole kotona.

Minä olin lahjakas mutta ei vanhempani sitä mitenkään tienneet. Kyllä minut soittotunneille kuskattiin mutta vaikkapa treenaamisessa ei osattu auttaa yhtään mitenkään.

Treenasin salaa, koska en halunnut soittaa muiden kuullen. Yksi suurimmista syistä oli varmasti kateellinen isosisko, koska kehityin soittamisessa nopeammin kuin hän. Minä olen nyt ammattimuusikko, sisko tekee täysin toisenlaista uraa.

Tuli muuten mieleen juttu minkä kuulin kerran pedagogitutulta: samassa perheessä useampi lapsi soitti samaa instrumenttia. Keskimmäinen lapsi kehittyi soittamisessa nopeammin kuin esikoinen. Lapsen äiti oli pyytänyt soitonopettajalta, että voisiko sille keskimmäiselle antaa helpompia soittokappaleita ettei esikoinen pahastu!

Kaikenmoisilla keinoilla vanhempikin voi sabotoida oman lapsensa harrastamista vaikka lapsi olisi lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä "epämusikaaliset" eivät saisi harrastaa musiikkia, niin saako vaikkapa liikuntaa harrastaa "epäliikunnalliset" lapset? Ihan tiedoksi vaan, lapsien lahjakuutta on hyvin vaikea ennustaa varsinkaan pienen lapsen kohdalla. Motivaatio on kaikista tärkeintä, jos sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan. Vaikka olisi millaiset geenit ei kenestäkään tule oikeasti hyvää jos ei harjoittele.

Tietysti saa harrastaa mutta vanhempien on hyvä tiedostaa että lahjaton lapsi vaan omaksi ilokseen pimputtelee ilman sen vakavempaa pyrkimystä luoda uraa musiikin saralla.

Jos vanhemmat laittavat lapsen urheiluharrastukseen, heidän on myös hyvä tiedostaa, ettei tästä todennäköisesti tule ammattilaista, eli urheilu on ihan hukkaan heitettyä aikaa. Lapsi saa vain hyvän yleiskunnon, vahvat luut ja parempaa tekemistä kuin kylillä notkuminen.

Juuri näin. Jostain lyhyenlännästä ei saa juoksijaa vaikka iskän ja äiskän kunnianhimo sitä kuinka vaatisikin. Tai uimaria.

Jos jälkikasvu on lyhyt ja tukeva kuten vanhempansa niin painnonnosto tai paini on niitä parempia lajeja.

Mutta kyllä se lyhyt ja tukevakin kannattaa laittaa uimakouluun, että pärjää tuhansien järvien maassa. Mielestäni musiikki ja muut taiteet eivät ole tärkeitä siksi että niistä pitäisi saada ammatti, vaan siksi että ne kuuluvat yleissivistykseen ja ihmisenä kehittymiseen ihan samoin kuin lukutaito tai uimataito.

Niinpä. Jos lapsi haluaa soittaa tai laulaa eikä pääse musiikkiopistoon, niin monentasoisia harrastusryhmiä löytyy silti isommilta paikkakunnilta, esimerkiksi kansalaisopistoista. Myös musiikkipedagogiopiskelijat voivat antaa yksityisesti tunteja, matalan kynnyksen kuoroja löytyy monelta kylältä, moneihin oppilaitoksiin tarvitaan pedioppilaita ja useimmiten monen tasoisia, sekä vasta-alkajia että pidemmälle edistyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.

Minä oon aina ollut musikaalinen, osaan soittaa pianoa, kitaraa ja rumpuja, pianon soiton opettelin ala-asteella ja se sujui alusta asti hyvin. Hain johonkin musiikkikouluun, että saisin lisäoppia pianon soittoon, mutta pääsykokeissa testattiin lauluääntä mitä minulla ei ole tippaakaan. En päässyt sisälle, koska en osannut laulaa -mitähän sillä on merkitystä, koska en ollut menossa laulamaan, vaan soittamaan pianoa. Jotkut todella kuvittelevat, että kaikki ketkä ovat musikaalisia osaavat laulaa, mutta näin ei aina ole. Voi olla musikaalinen muutenkin.

Minä vuonna kävit pääsykokeissa?

Tietysti monilla paikkakunnilla siihen pianoon on kovin tunku, suosituimpia soittimia on vuodesta toiseen piano, viulu, huilu, laulu ja vain pieni prosentti hakijoista voidaan ottaa sisään. Mutta sitten on onneksi kansalaisopistoilla yms ryhmiä joissa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.

Minä oon aina ollut musikaalinen, osaan soittaa pianoa, kitaraa ja rumpuja, pianon soiton opettelin ala-asteella ja se sujui alusta asti hyvin. Hain johonkin musiikkikouluun, että saisin lisäoppia pianon soittoon, mutta pääsykokeissa testattiin lauluääntä mitä minulla ei ole tippaakaan. En päässyt sisälle, koska en osannut laulaa -mitähän sillä on merkitystä, koska en ollut menossa laulamaan, vaan soittamaan pianoa. Jotkut todella kuvittelevat, että kaikki ketkä ovat musikaalisia osaavat laulaa, mutta näin ei aina ole. Voi olla musikaalinen muutenkin.

Ei niissä kokeissa lauluääntä testattu, vaan sitä, osaatko laulaa puhtaasti. Mutta olen ihan samaa mieltä siitä, että tuo on liian yksipuolinen testi.

jos lapsi osaa soittaa beethovenin 7. sinfonian korvakuulolta pianolla 3-vuotiaana niin sitten on musikaalista lahjakkuutta, muuten kannattaa vaan viedä uimakouluun ja antaa aku ankka käteen

Miten minusta tuntuu että kaikki nuo ulisijat joiden mielestä vain lahjakkaat saisivat harrastaa ovat itse niitä joiden ei annettu lapsena harrastaa?

Muskari on niin hieno keksintö, että se pitäisi saada integroitua päiväkoteihin, jolloin ihan kaikki lapset pääsisivät mukaan. Nyt muskariin pääsevät vain ne lapset, joiden vanhemmat ovat itse kiinnostuneita musiikista.

Muskarihan on musiikkiLEIKKIKOULU. Sillä ei ole mitään tekemistä musiikin opiskelun kanssa, puhumattakaan, että siellä opeteltaisiin laulamaan oikein tai soittamaan instrumentteja. Ei siellä ole sellaisia tavoitteita.

Muskarissa leikitään musiikin kanssa, lallatellaan ja rallatellaan, siellä saa kokeilla, miten erilaiset äänet syntyvät, se kehittää vauvoilla motoriikkaa, se kehittää kaikenikäisillä lapsilla keskittymiskykyä jne. Mikään ei ole niin pysäyttävää, kun se, että ihan pienetkin lapset opetetaan muskarissa kuuntelemaan - hiljaisuutta. Muskari on tosi monipuolinen juttu.

Meidän lapsi aloitti muskarin 3 kuukauden ikäisenä ja on nyt neljä. On se varmaan musikaalisuuteen taipuvainen (vanhemmatkin ovat) mutta sillä ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin lapsi itse tykkää mennä sinne.

Isommilla lapsilla musiikin harrastaminen näyttää kehittävän myös sekä matemaattisia että kielellisiä valmiuksia. Joten. Jos lapsesi haluaa laulaa tai soittaa jotain, niin antakaa palaa vaan - ihan siitä riippumatta, onko lapsi jonkun mielestä musikaallinen tai ei. Musiikki voi parantaa sen matikan numeroita! (Mikä osaltaan selittää se, miksi musiikkiluokkalaiset yleensä saavat parempia arvosanoja muissakin aineissa.)