Raskaana ja säälittää pilata tulevan isän elämä...

Aloitus ei vaikuta todelta. Mutta jos on, niin kerrot tietenkin - lapsen isällä on oikeus tietää välittömästi. Älä käytä valtaa väärin ja tee etukäteen päätöksiä hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole siis ole yhdessä seurustelumielessä, olemme olleet pitkään ystäviä ja silloin tällöin, kummankin ollessa ilman parisuhdetta, olemme päätyneet sänkyyn yhdessä.

Kaikin puolin ihana tyyppi, pariskuntaa meistä ei kuitenkaan tule.

Nyt sitten huomasin olevani raskaana. Itse raskaudesta olen iloinen (ja kauhuissaan) mutta en millään raaskisi kertoa tulevalle isälle tästä, se nimittäin "pilaa" hänen elämänsä. Hän on juuri saanut siirron työssään haaveittensa kaupunkiin ulkomaille tekemään 100% unelmatyötään ihan törkeän suurella palkalla ja työsuhde-eduilla ja tiedän tasan tarkkaan että jos tästä raskaudesta kerron, hän hylkää tuon paikan ja jää Suomeen. Ja tiedän myös että Suomeen jääminen söisi hänet elävältä.

En ole niin julma että jättäisin kertomatta raskaudesta, mutta harkitsen kovasti kertomisen lykkäämistä sen aikaa että hän ehtii tehdä kaikki tarvittavat paperihommat jne siirtoa varten ja lähteä aloittamaan elämäänsä siellä. Eli odottaisin vielä noin reilun kuukauden (jolloin olisin kolmannella kuulla raskaana) Jolloin hänen olisi "pakko" jatkaa unelmaelämäänsä siellä edes jonkin aikaa.

Mielipiteitä? Joukkolynkkaus?

Pahoittelut sekavasta tekstistä, olen vähän pimpelipom.

Eli olet nyt n. 7-8 viikolla (n. 2kk), niinkö?

Ihmetyttää, että olet jo nyt kertonut sukulaisille (mutta et tulevalle isälle!) ("Joka puolelta tungetaan jo lasten vaatteita ja muita tavaroita. Halutaan käydä kaupassa puolestani etten kanna mitään painavaa jne. Eikä raskaus vielä edes näy. Minulla on läheinen suku..."), vaikka raskaus on noin alussa ja vielä ei niin sanottu turvallinen aika ole lähelläkään. Miksi ihmeessä kukaan menisi kertomaan raskaudesta kenellekään ulkopuoliselle, kun sitä on kestänyt vasta muutama viikko ja on mahdollisuus, että se menee kesken tai on tuulimuna yms...? Tuleva isä ja isovanhemmat, jotka eivät juoruile ympäriinsä, ovat sellaiset joille kertoisin, ihan vaan sen takia, että olisivat tukena, jos vaikka tulee keskenmeno, mutta muille asia ei vielä kuulu.

Tästä syystä en nyt oikein usko koko tarinaa... Enkä usko, että kukaan paapoisi 2kk raskaana olevaa, ettei mukamas saisi edes kauppakasseja kantaa, hölmöähän tuollainen olisi. Ihan naurettava aloitus. 

Minusta miehen pitää saada tietää ennen kuin muuttaa ulkomaille. Saa sitten aikuinen ihminen tehdä omat ratkaisunsa. Sinä vain kerrot ettet vaadi mitään jos mies päättää olla osallistumasta lapsensa elämään. Mutta sinä et voi päättää miehen puolesta sitä.

Kuulostaa enemmän siltä ettet halua lapsen elämään isää, kuin "et halua pilata isän elämää".

Joo, ap trollailee.  Vaikuttaa kovin manipuloivalta ja innostuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole siis ole yhdessä seurustelumielessä, olemme olleet pitkään ystäviä ja silloin tällöin, kummankin ollessa ilman parisuhdetta, olemme päätyneet sänkyyn yhdessä.

Kaikin puolin ihana tyyppi, pariskuntaa meistä ei kuitenkaan tule.

Nyt sitten huomasin olevani raskaana. Itse raskaudesta olen iloinen (ja kauhuissaan) mutta en millään raaskisi kertoa tulevalle isälle tästä, se nimittäin "pilaa" hänen elämänsä. Hän on juuri saanut siirron työssään haaveittensa kaupunkiin ulkomaille tekemään 100% unelmatyötään ihan törkeän suurella palkalla ja työsuhde-eduilla ja tiedän tasan tarkkaan että jos tästä raskaudesta kerron, hän hylkää tuon paikan ja jää Suomeen. Ja tiedän myös että Suomeen jääminen söisi hänet elävältä.

En ole niin julma että jättäisin kertomatta raskaudesta, mutta harkitsen kovasti kertomisen lykkäämistä sen aikaa että hän ehtii tehdä kaikki tarvittavat paperihommat jne siirtoa varten ja lähteä aloittamaan elämäänsä siellä. Eli odottaisin vielä noin reilun kuukauden (jolloin olisin kolmannella kuulla raskaana) Jolloin hänen olisi "pakko" jatkaa unelmaelämäänsä siellä edes jonkin aikaa.

Mielipiteitä? Joukkolynkkaus?

Pahoittelut sekavasta tekstistä, olen vähän pimpelipom.

Eli olet nyt n. 7-8 viikolla (n. 2kk), niinkö?

Ihmetyttää, että olet jo nyt kertonut sukulaisille (mutta et tulevalle isälle!) ("Joka puolelta tungetaan jo lasten vaatteita ja muita tavaroita. Halutaan käydä kaupassa puolestani etten kanna mitään painavaa jne. Eikä raskaus vielä edes näy. Minulla on läheinen suku..."), vaikka raskaus on noin alussa ja vielä ei niin sanottu turvallinen aika ole lähelläkään. Miksi ihmeessä kukaan menisi kertomaan raskaudesta kenellekään ulkopuoliselle, kun sitä on kestänyt vasta muutama viikko ja on mahdollisuus, että se menee kesken tai on tuulimuna yms...? Tuleva isä ja isovanhemmat, jotka eivät juoruile ympäriinsä, ovat sellaiset joille kertoisin, ihan vaan sen takia, että olisivat tukena, jos vaikka tulee keskenmeno, mutta muille asia ei vielä kuulu.

Tästä syystä en nyt oikein usko koko tarinaa... Enkä usko, että kukaan paapoisi 2kk raskaana olevaa, ettei mukamas saisi edes kauppakasseja kantaa, hölmöähän tuollainen olisi. Ihan naurettava aloitus. 

Totta, ei uskottavaa. Ap:n fantasia. Ap ei ikinä ole ollut raskaana, koska ei tiedä ettei kukaan tuossa 2kk voi vielä tietää jatkuuko raskaus.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö nyt oikein, että nainen on raskaana, isä on tuleva hyvätuloinen, joka ei kuitenkaan ole suhteessa tulevan äidin kanssa ja nyt nainen haluaa pitää lapsen ja saada hyvät elatusavut, joita ei saisi, jos kertoisi miehelle hyvissä ajoin, koska tällöin mies haluaisi kantaa vastuuta ja olla lähi-isänä eikä menisi hyväpalkkaiseen työhön ulkomaille? Ja nyt täällä neuvotaan, miten suunnitelma onnistuu? Miten mikään suhde voi kestää, jos naiset ovat tuollaisia...

Onko ihan pakko kommentoida, jos ei ole vaivautunut lukemaan edes aloitusta, kommenteista puhumattakaan? Lähes yksimielisestihän täällä kehotetaan kertomaan heti eikä panttaamaan tietoa.

On itseasiassa aika tavallista, että raskaana olevan lähipiiri hössöttää raskaana olevan naisen ympärillä tarpeettomankin paljon. Hirveä haloo ihan tavalliseen elämään kuuluvista asioista kuten juuri kauppakassien kantamisesta. Onhan se ärsyttävää mutta tavallaan myös hirveän hellyttävää. Minusta on oikeastaan surullista, että joku ei edes ymmärrä koko ilmiön olemassaoloa.

Vierailija kirjoitti:

On itseasiassa aika tavallista, että raskaana olevan lähipiiri hössöttää raskaana olevan naisen ympärillä tarpeettomankin paljon. Hirveä haloo ihan tavalliseen elämään kuuluvista asioista kuten juuri kauppakassien kantamisesta. Onhan se ärsyttävää mutta tavallaan myös hirveän hellyttävää. Minusta on oikeastaan surullista, että joku ei edes ymmärrä koko ilmiön olemassaoloa.

Vastaus 67:lle, lainaus unohtui. Ja en ole ap.

abortti on murha, sama kuin tappaisit ihmisen kadulla veitsellä

Vierailija kirjoitti:

On itseasiassa aika tavallista, että raskaana olevan lähipiiri hössöttää raskaana olevan naisen ympärillä tarpeettomankin paljon. Hirveä haloo ihan tavalliseen elämään kuuluvista asioista kuten juuri kauppakassien kantamisesta. Onhan se ärsyttävää mutta tavallaan myös hirveän hellyttävää. Minusta on oikeastaan surullista, että joku ei edes ymmärrä koko ilmiön olemassaoloa.

Totta kai. Mutta raskaudesta ei yleensä kerrota ennen kuin 3 kk kohdalla, koska on niin suuri todennäköisyys vielä mennä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itseasiassa aika tavallista, että raskaana olevan lähipiiri hössöttää raskaana olevan naisen ympärillä tarpeettomankin paljon. Hirveä haloo ihan tavalliseen elämään kuuluvista asioista kuten juuri kauppakassien kantamisesta. Onhan se ärsyttävää mutta tavallaan myös hirveän hellyttävää. Minusta on oikeastaan surullista, että joku ei edes ymmärrä koko ilmiön olemassaoloa.

Totta kai. Mutta raskaudesta ei yleensä kerrota ennen kuin 3 kk kohdalla, koska on niin suuri todennäköisyys vielä mennä kesken.

Yleensä ja yleensä. Jotkut kertovat heti, kuten ap ja minä. Tuo "yleensä" on vain sinun omassa päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää kertoa heti, jotta hän voi tehdä omat ratkaisunsa. Ei mitään pelleilyjä. Sinähän pelaat jotain outoa, epärehellistä peliä. Huono juttu.

Juuri näin. Sinä et lopulta tiedä mikä pilaa kenekin elämän. Mies osaa itse päättää kyllä mitä tekee .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisiakin ajatteleva kirjoitti:

Vain yksi vahtoehto, eli abortti ja nopeasti

Helppo heitellä tuollaisia ehdotuksia sivusta. Ei lapsen tappaminen ihan niin helposti käy tulevalta äidiltä.

Ei se ole lapsi, jos ei vitkuttele siihen saakka, että kätilö sen ulos kaivaa. En minäkään sellaista tappaisi, mutta laillinen abortti ei tuota tunnontuskia.

Ap tekee omat päätöksensä, mutte en voi käsittää ihmisiä, joiden on pakko antaa lapaen syntyä, vaikka elämäntilanne olisi kuinka katastrofaalinen.

Oletko itse sitten joskus tehnyt abortin? Mieli on siitä jännä että kun tulee raskaaksi niin voikin olla vaikea saada tehtyä keskeytys.

En minäkään kertoisi vielä sillä tosiaan voi tulla vielä keskenmeno tai muuta. rakenneultrassakin voi vielä selvitä jotain hälyttävää. Ja olisi todella väärin että hän luopuu mahdollisuudesta vielä epävarmuuden pohjalta jos käykin niin ettei lasta edes synny maailmaan. Mutta kertoisin asiasta hänelle, sitten rakenneultran jälkeen jos/kun kerran onneksi jo itse olet sitä mieltä että haluat pitää lapsen. Jos et (itse en) haluaisi pitää niin silloin (itse) tekisin abortin kertomatta miehelle. Mutta hienoa että haluat pitää!

Ja kertoisin koska miehellä on myös oikeus tietää lapsesta. Painottaisin häntä kuitenkin pitämään työnsä, ja koska hän saa hyvää palkkaa hän varmasti haluaa ja on varaa osallistua hankintoihin, mikä on suuri etu. Vastaavasti koska sinulla kuitenkin on edessä ainakin 9kk äitiyslomaa synnytyksen jälkeen, itse harkitsisin myös mikäli mies ja sinä haluatte, niin voisitko käydä vierailulla hänen luonaan kun lapsi on 4kk ->? Ja miehellä on varmasti varaa lentää suomeen näkemään lasta. Mieti saisitteko silti (henkilökemiat yns) toimimaan jonkun tällaisen mallin vaikkei teistä paria ikinä tulisikaan?

Vaikuttaa kyllä siltä, että olet suunnitellut kys tilanteen. Hän kyllä tajuaa sen, tai ainakin on juuri sitä mieltä, ellei ole hyväuskoinen hölmö. Missään nimessä ei kannata kertoa edes pariin kuukauteen mitään. Voi tulla keskenmenokin -ne ovat yleisiä varsinkin esikoista odottavilla. Alat nyt keskittyä oman tulevaaisuutesi järjestämiseen vauvan kanssa. Älä ainakaan tuhlaa aikaa elämällä haavemaailmassa, jossa kys mies jää syomeen ja kosii yllätysraskauden johdosta. Ole tarvittaessa jo nyt yhteydessä kelaan ja sosiaalitoimeen jos uskot tarvitsevasi apua, kun sinulla on raskaus pidemmällä, et enää pysty järjestelemään asioita niin hyvin. Joskun määrätään jopa kuukausiksi vuodelepoon.

Selvästi ette halua parisuhdetta.

En minäkään halunnut, vaan olen ollut kaksosten yksinhuoltaja 2002 alkaen. Isä asuu ulkomailla, mutta tapaamme vähintään kerran vuodessa ja Skype ja FaceTime ym. auttavat. Minulla ei ollut varsinaista tukiverkostoa auttamassa, mutta olin kotona 3 vuotta, sitten osa-aikaisena, kunnes lapset lopettivat 2. luokan ja työttömänä 2012 alkaen.

Oli vaan helpotus, ettei isä ole ollut paapottavana lisäksi.

Kerro lapsesi isälle lähellä laskettua aikaa, jotta hän voi osallistua halutessaan, meillä Naistenklinikka valokuvat, joissa isä on mukana, ovat tärkeitä lapsille.

Oma isäni asui 200 km päässä Helsingistä, mutta kävi viikonloppuisin ja juhlapyhinä kotona. En kokenut asiaa traumaattisena.

Tärkeätä Sinulle on pitää ystävyyssuhde isään ja antaa hänen olla sekä isä, että unelmauransa toteuttaja. Onnea odotukseen!

Olen samaa mieltä, en kertoisi vielä, vasta lähempänä syntymää mutta ajoissa että hän ehtii myös tottua ajatukseen ja järjestellä jos haluaa olla silloin/heti synnytyksen jälkeen paikalla. Olisi väärin kertoa vasta sen jälkeen että hei tämän missasit jos hän olisikin halunnut nähdä ensimmäiset hetket.

Mutta tekisin myös hyvin selväksi etten näe parisuhdetta ettei hän väärin perustein tee ratkaisua jättää työnsä. Mikäli kuvittelen itseni miehen tilalle on pakko myöntää että olisin sen verran itsekäs etten hylkäisi uraa jonka olen aina halunnut mikäli suomessa ei odota mahdollisuutta parisuhteeseen ja oikeaan perhe-elämään. Etäisyyden kun globalisaation ja teknologian aikana saa toimimaan monilla muillakin tavoin. Ja ainahan hän voi muuttaa takaisin suomeen sitten vaikka vuoden tai parin päästä jos/kun tilanne muuttuu, lapsi kasvaa, elämän arvot muuttuvat, tilanteet kehittyvät. Voihan olla ettei ulkomaan keikka lähdekään rulettamaan tai tulee muuta. Mutta ne ovat hänen ratkaisuja ja on hyvä että hän menee sinne ja katsoo oliko se sitä mitä hän on kaivannut. Näin hänelle tai kenellekään muulle ei jää katkeruutta siitä ettei korttia tullut käännettyä. Sieltä pääsee aina takaisin, sinä pääset äitiyslomalla sinne vaikka pidemmäksi aikaa kylään, mistä sitä tietää miten elämänne kehittyvät.

Kyllä minäkin sitä aborttia suosittelisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän huolesi, ja siksipä odottaisin vielä, kertoisin siis myöhemmin. Nyt leikit ajatuksella, että et vielä edes tiedä olevasi raskaana.

Miten saat nyt jo apuja ns liiankin kanssa? Oletko todella varma, että avut jatkuu lapsen synnyttyä? 

Joka puolelta tungetaan jo lasten vaatteita ja muita tavaroita. Halutaan käydä kaupassa puolestani etten kanna mitään painavaa jne. Eikä raskaus vielä edes näy. Minulla on läheinen suku ja olen aika varma että halukkaita hoitajia on liiankin kanssa, ainakin niin kävi kun serkkuni sai vauvan vuosi sitten, puoli sukua sekosi. Tietenkään varmaksi en voi tietää.

AP

Ok, sukusi siis tietää, että olet raskaana, tietävätkö he kuka on isä? Mutta kunnioittavat sua niin paljon, ettei ole pelkoa, että kukaan heistä kertoisi miehelle vaikkapa huomenna?

Perun puheeni, kerro sille miehelle itse ja pian.

Lähisuku tietää isästä ja eivät tietenkään kerro koska olen pyytänyt etteivät niin tee. Ja eivätkä he häneen muutenkaan noin vaan törmäile.

AP

Tämä on liian epärealistista ollakseen totta. Olet kertonut lähisuvulle panokaveristasi, mutta et panokaverille itselleen, että hänestä on tulossa isä ja lähisukusi mielestä on normaalia, että isä ei tiedä ja he ovat mukana pimittämässä tietoa. Kuinka pitkällä raskaus on? 

Vaikutat ihan tyypilliseltä naiselta. Käännät ja väännät asioita mielessäsi niin, että teet päätöksen miehen omaksi parhaaksi. Tosiasiassa kyseessä on ihan omat mielihalusi, jolle koitat löytää epäitsekkään oikeutuksen. Kuka sinut on oikeuttanut olettamaan mikä miehelle on parhaaksi? Jos hän arvottaa tulevan lapsen työpaikkaa korkeammalle, niin mitä se sinulle kuuluu? Miehelle sitä vastoin kuuluu se, että hän on tulossa isäksi. Jos siis aiot ylipäätään kertoa, niin kerro saman tien. Muussa tapauksessa lakkaa pelaamasta ja leikkimästä jotain hyväntekijää, ja pidä suusi tukossa.

Ja naurattaa muuten perustelusi, että toivot miehen olevan lapsen elämässä läsnä samalla kun haluat edistää sitä, että mies todella lähtee ulkomaille töihin. Voisiko ristiriitaisempi enää olla?

Mutta tällaisia naiset ikävän usein ovat, eivät pysty myöntämään totuutta itselleen tai muille. Ja olen muuten itsekin nainen.