Raskaana ja säälittää pilata tulevan isän elämä...

Vierailija kirjoitti:

Osaksi kyllä hirveitä kommentteja täällä. Ap, onnea odotukseen.

Suosittelisin silti kertomaan mahd pian.

Minä päätin olla tekemättä aborttia kun tulin raskaaksi miehelle jonka kanssa en ollut yhdessä. Olimme säätäneet vuosien saatossa useamman kerran. Mutta parisuhdetta ei ollut muodostumassa eikä vauvan myötä muodostunut myöskään.

Kerroin lapsen isälle pari viikkoa sen jälkeen kun olin tehnyt raskaustestin/-testejä, muistaakseni olin silloin viikolla 8 tai 9.

Silloin hän asui 200km päässä. Kerroin etten velvoita häntä mihinkään. Jos haluaa, saa olla isä mahdollisimman paljon mutta jos ei halua nimeänsä papereihin, sekin on okei. Minun mielestäni se oli ja on edelleen ainoa oikea tapa tilanteessani. Hän kuitenkin halusi nimensä papereihin, päätimme yhdessä lapsen nimestä ja hän osti lapselle jotain tavaroita ja oli muutaman yön luonsni lapsen synnyttyä.

Ja tietysti myöhemminkin.

Ikinä ei ole ns. elareita maksanut, mutta säästää lapselle rahaa ja nyt kun lapsi on jo 9-vuotias niin tekee tämän isompia hankintoja ja maksaa harrastusmaksut kokonaan.

Poika tapaa isäänsä säännöllisesti 2-3 kertaa kuussa pari päivää kerrallaan.

Ei ikinä maksanut elatusmaksuja..oletko itse kenties saanut Kelalta kuukausittain elatusmaksut ?? Jos olet, niin olet kyllä melkoinen kusi..., kun rahastat meitä veronmaksajia niistä jos olet itse tullut toimeen niin edellinen ei koske sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itseasiassa aika tavallista, että raskaana olevan lähipiiri hössöttää raskaana olevan naisen ympärillä tarpeettomankin paljon. Hirveä haloo ihan tavalliseen elämään kuuluvista asioista kuten juuri kauppakassien kantamisesta. Onhan se ärsyttävää mutta tavallaan myös hirveän hellyttävää. Minusta on oikeastaan surullista, että joku ei edes ymmärrä koko ilmiön olemassaoloa.

Totta kai. Mutta raskaudesta ei yleensä kerrota ennen kuin 3 kk kohdalla, koska on niin suuri todennäköisyys vielä mennä kesken.

Yleensä ja yleensä. Jotkut kertovat heti, kuten ap ja minä. Tuo "yleensä" on vain sinun omassa päässäsi.

Mä oon kans aina ihmetellyt tätä "kukaan ei voi kertoa ennen 3kk:n rajaa" -väitettä. Mä ainakin oon kertonut. En yleensäkään salaile asioitani läheisiltäni. Heille jakaisin myös keskenmenon. Ja kyllä 3-4 parasta ystävää menee aina omien vanhempien edelle läheisyydessä ja tällaisissa asioissa. Silti vanhemmat ja vielä sisaruksenikin kuuluvat tähän joukkoon, jotka ovat saaneet tiedon raskauksistani jo 7-9-viikoilla. Ja minulla sentään oli ihana mies.

Jos ei olisi ollut miestä ja tukiverkot painottuneet vielä enemmän ystäviin ja muihin läheisiin, niin varmasti olisin puhunut enemmän/aiemmin/useammalle jne.

Lisäksi vielä se, että tarkkasilmäiset läheiset huomaavat raskauden hyvinkin aikaisessa vaiheessa, vaikka siitä ei kertoisi. Kyllä se sen verran moneen asiaan vaikuttaa, että aina joku arvaa - eri asia sitten, ottavatko asian puheeksi.