Jouluksi kauheaan lapsuudenkotiin?

Et tietenkään mene. Eihän tuota pitäisi edes kysyä. Miksi muutenkaan edes pidät mitään yhteyttä vanhempiisi?

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on elossa?

Valitettavasti vaikka niin ei saisi sanoakaan. Eläkkeellä mutta hyvissä voimissa. ap

Vierailija kirjoitti:

Kirja Kaikella Kunnioituksella (Järvinen), kannattaa lukea. Ap, olisi lähes outoa, jos veisit lapsesi isäsi nähtäville. Kutsu äitisi teille.

Kiitos vinkistä! Menee lukulistalle. ap

Vierailija kirjoitti:

Näissä perheissä on jännitteitä. Ne nousee aika nopeaan. Mitä sä sitten teet kun olet siellä kaukana ja tilaane tulehtuu. Ja kuten tiedät, syyllinen, jep jep, syyllinen kaikkeen siinä olet sinä. Ei vuosia ahdistellut isä, joka tunnontuskissaan kehittää riidan kanssasi. Pääsee sitten sanomaan kuinka hävytön tytär tuli jouluna ja ryhtyi riitelemään. Kaikki ol tytärtä varten tehty, mut hullu se on. Älä mene, ei sun tarvitse olla nyt kiltti tyttö.

Tässä on todennäköinen skenaario. Aina kun olen tavannut aikuisena isäni on tapaaminen päättynyt riitaan. Olen käsitellyt terapiassa sitä miksi edelleen haluaisin olla äidin kiltti tyttö. Tulin siihen tulokseen terapeutin tukemana että tuntuisi liian radikaalilta katkaista lopullisesti välit molempiin vanhempiin. Mutta jos ainoa keino päästä isästä ja isän varjosta eroon on katkaista välit kokonaan myös äitiin niin ei kai minulla ole vaihtoehtoja.

Kiitos tukijoille ja ymmärtäjille kauniista sanoistanne! Vauvaltakin löytyy vielä hyviä ihmisiä :) ap

Ei tarvitse valehdella uudesta miehestä! Sano vain äidillesi, että "ette ansaitse meitä, olette sairaita kumpikin ja jos vielä otat yhteyttä, ilmoitan lapsuudessa kokemastani insestistä poliisille!" (Kannattaa muuten tosissaan tuota harkitakin, niin saisit viimeinkin oikeutta ja pääsisit vähitellen eheytymään ja kuntoutumaan!

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni tuli myös, että lapsellesi, joskin on pieni vielä, välittyisi tunnetasolla se negatiivisuus, varauksellisuus ja ahdistus tai mitä tahansa välissänne on. Luo lapselle lämmin, turvallinen ja tasapainoinen jouluperinne. Hyvää joulua!

Näin on. Lapsi on varmasti huomannut jo senkin miten ahdistuneeksi äiti menee aina kun toinen mummo soittaa. Vaikka vielä pieni onkin. ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse valehdella uudesta miehestä! Sano vain äidillesi, että "ette ansaitse meitä, olette sairaita kumpikin ja jos vielä otat yhteyttä, ilmoitan lapsuudessa kokemastani insestistä poliisille!" (Kannattaa muuten tosissaan tuota harkitakin, niin saisit viimeinkin oikeutta ja pääsisit vähitellen eheytymään ja kuntoutumaan!

Sekä hyväksikäytöstä että fyysisestä väkivallasta ilmoittaminen on myöhäistä. Aikaa on kulunut liikaa eikä isä voi enää joutua vastuuseen. Se minua harmittaa eniten mutta olin liian huonossa kunnossa silloin kun se olisi ollut mahdollista (kaksikymppisenä) :( ap

Jos sä haluat, että lastasi hyväksikäyttää isäsi seksuaalisesti, niin menet viettämään joulua pedofiilin ja väkivaltaisen ihmisen kanssa ja tuon kaiken mahdollistajan kanssa (äitisi). 

Jos haluat lapsesi olevan turvassa, et mene. So simple.

Hei haloo, miksi sä eet oot yhteydessä äitiisi tai vastaat puheluun tms!!! Tommoisen lapsuuden jälkeen suojellaan itseään ja vanhemmaksi tultuaan omaa lastaan, vaikka itseään ei haluaisikaan suojella.

Mä ymmärrän, kuinka vaikeaa se on, kun äiti ei näe omassa tai isän käytöksessä mitään pahaa ja todellisuus on noin pahaa. Mä oon itse kokenut saman (paitsi seksuaalista väkivaltaa). Isä oli todella väkivaltainen, äidillä pahoja mt-ongelmia ja julkisivut kunnossa. He ovat uhreja ja mistään väkivallasta tm ei saa puhua tai saa osakseen todella sairasta käytöstä.

Mutta mä katkaisin välit. En halunnut olla yhteyksissä, kun yhteyksissä oleminen jätti hirveän olon (henkistä väkivaltaa) ja en olisi mitenkään pystynyt toipumaan lapsuudesta, jos olisin heidän antanut jatkaa samaa väärin kohtelua nykyisyydessä. Ja tiedän miltä tuntuu katkaista välit, kun toinen ei halua sitä ja painostaa kaikin tavoin. Kun en vastannut puhelimeen, soitettiin vaikka 100 kertaa tunnissa ja laitettiin kymmeniä törkyviestejä, jotta saataisiin mut vastaamaan. Kun en vaan vastannut, niin lopulta loppuivat. Sitten puhuttiin pahaa ja valheita sukulaisille ja kaikille tutuille. Osa näki vanhempien läpi ja osa ei...

Painostus alkoi uudestaan vuosien hiljaisuuden jälkeen lapseni synnyttyä. En pyytänyt heitä ristiäisiin tai ollut mitenkään yhteyksissä, sillä halusin suojella lastani. En halua, että lapseni joutuu pelkäämään isovanhempia ja kasvamaan epävakaassa ja sairaassa ilmapiirissä. Ja vaikka olisin vahtinut koko ajan, ettei lastani lyödä tai suojellut parhaani mukaan mt-ongelmaisten käytökseltä (mitenkään kokonaan ei pysty suojelemaan kuin olemaan näkemättä), lapseni olisi joka tapauksessa kärsinyt siitä, että minä olisin voinut pari päivää tapaamisten jälkeen huonosti ja stressannut etukäteen näkemistä. Lapseni ja sinun lapsesi ansaitsevat hyvinvoivan vanhemman. On sääli ettei heillä ole toisen vanhemman puolelta terveitä isovanhempia, mutta sairaita ei voi itse terveiksi muuttaa. Oma lapseni ei ole kärsinyt, vaikkei isovanhemmat ole hänen elämässään olleet minun puoleltani. Hänellä on isän puolelta isovanhemmat ja on saanut varaisovanhemmat lähipiiristämme. 

En siis halua olla tyly, mutta yritin herättää sut ajattelemaan lastasi. Mainitsemasi henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ovat erittäin vakavia ja vahingoittavia asioita. Suojele lastasi! Ihan sama, mitä vanhempasi syyttävät, ajattelevat ja puhuvat. Älä vastaa. Mene terapiaan, jos sinun on vaikeaa olla vastaamatta, sillä kukaan ihminen ei voi pakottaa toista vastaamaan, vaan se lähtee sinusta, jos syyllistyt. (Ja lapsuudesta...Tarkoitan, että sinulla on silloin käsittelemättä vielä asioita, jos koet, että sinun on "pakko" vastata tai välität paljon, mitä vanhempasi ajattelevat).

Terapiaa voin suositella ihan omasta kokemuksesta, jos et ole vielä käynyt. Tuskinpa pystyisin käymään töissä ja olemaan hyvä vanhempi ja viihtymään itsessäni ja pitämään rajani vanhempiini, jos en olisi asioita pitkään työstänyt.

Sulla on vielä ero takana ja olisi tärkeää, että saisitte lapsesi kanssa viettää mukavan ja rauhallisen joulun ilman ylimääräistä stressiä. Keksi jotain kivaa uutta, mitä voisitte tehdä kaksin tai hyvien ystävien kanssa .

Voimia paljon!

Kyllä on tullut vietettyä lapsuudessa ja nuoruudessa monet, monet Joulut lapsuuden kodissa, jonne en olisi halunnut mennä,. samoin myös osan kesälomista oli pakko olla siellä, kun ei ollut muutakaan mahdollisuutta.

Jos olisi nuorena ollut (-80 luvulla) oma vuokra-asunto, olisin ollut siellä yksin mieluummin kuin lapsuuden kodissani.Mutta minulla ei ollut vuokra-asuntoa ,  vaan alivuokralais huone,jossa tiukka vuokraemäntä ei sallinut kammarissaan viikonloppuja vietettävän, eikä kesälomia, eikä tietenkään mitään juhlapyhiä.

Eikun pois vaan, vaikka hammasta purren Joulun viettoon.

Onneksi nuo ajat ovat takana päin, enää näin Joulun alla ikävät muistot hetkeksi valtaavat mielen. Hyvää Joulua.

Vierailija kirjoitti:

Jos sä haluat, että lastasi hyväksikäyttää isäsi seksuaalisesti, niin menet viettämään joulua pedofiilin ja väkivaltaisen ihmisen kanssa ja tuon kaiken mahdollistajan kanssa (äitisi). 

Jos haluat lapsesi olevan turvassa, et mene. So simple.

Hei haloo, miksi sä eet oot yhteydessä äitiisi tai vastaat puheluun tms!!! Tommoisen lapsuuden jälkeen suojellaan itseään ja vanhemmaksi tultuaan omaa lastaan, vaikka itseään ei haluaisikaan suojella.

Mä ymmärrän, kuinka vaikeaa se on, kun äiti ei näe omassa tai isän käytöksessä mitään pahaa ja todellisuus on noin pahaa. Mä oon itse kokenut saman (paitsi seksuaalista väkivaltaa). Isä oli todella väkivaltainen, äidillä pahoja mt-ongelmia ja julkisivut kunnossa. He ovat uhreja ja mistään väkivallasta tm ei saa puhua tai saa osakseen todella sairasta käytöstä.

Mutta mä katkaisin välit. En halunnut olla yhteyksissä, kun yhteyksissä oleminen jätti hirveän olon (henkistä väkivaltaa) ja en olisi mitenkään pystynyt toipumaan lapsuudesta, jos olisin heidän antanut jatkaa samaa väärin kohtelua nykyisyydessä. Ja tiedän miltä tuntuu katkaista välit, kun toinen ei halua sitä ja painostaa kaikin tavoin. Kun en vastannut puhelimeen, soitettiin vaikka 100 kertaa tunnissa ja laitettiin kymmeniä törkyviestejä, jotta saataisiin mut vastaamaan. Kun en vaan vastannut, niin lopulta loppuivat. Sitten puhuttiin pahaa ja valheita sukulaisille ja kaikille tutuille. Osa näki vanhempien läpi ja osa ei...

Painostus alkoi uudestaan vuosien hiljaisuuden jälkeen lapseni synnyttyä. En pyytänyt heitä ristiäisiin tai ollut mitenkään yhteyksissä, sillä halusin suojella lastani. En halua, että lapseni joutuu pelkäämään isovanhempia ja kasvamaan epävakaassa ja sairaassa ilmapiirissä. Ja vaikka olisin vahtinut koko ajan, ettei lastani lyödä tai suojellut parhaani mukaan mt-ongelmaisten käytökseltä (mitenkään kokonaan ei pysty suojelemaan kuin olemaan näkemättä), lapseni olisi joka tapauksessa kärsinyt siitä, että minä olisin voinut pari päivää tapaamisten jälkeen huonosti ja stressannut etukäteen näkemistä. Lapseni ja sinun lapsesi ansaitsevat hyvinvoivan vanhemman. On sääli ettei heillä ole toisen vanhemman puolelta terveitä isovanhempia, mutta sairaita ei voi itse terveiksi muuttaa. Oma lapseni ei ole kärsinyt, vaikkei isovanhemmat ole hänen elämässään olleet minun puoleltani. Hänellä on isän puolelta isovanhemmat ja on saanut varaisovanhemmat lähipiiristämme. 

En siis halua olla tyly, mutta yritin herättää sut ajattelemaan lastasi. Mainitsemasi henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ovat erittäin vakavia ja vahingoittavia asioita. Suojele lastasi! Ihan sama, mitä vanhempasi syyttävät, ajattelevat ja puhuvat. Älä vastaa. Mene terapiaan, jos sinun on vaikeaa olla vastaamatta, sillä kukaan ihminen ei voi pakottaa toista vastaamaan, vaan se lähtee sinusta, jos syyllistyt. (Ja lapsuudesta...Tarkoitan, että sinulla on silloin käsittelemättä vielä asioita, jos koet, että sinun on "pakko" vastata tai välität paljon, mitä vanhempasi ajattelevat).

Terapiaa voin suositella ihan omasta kokemuksesta, jos et ole vielä käynyt. Tuskinpa pystyisin käymään töissä ja olemaan hyvä vanhempi ja viihtymään itsessäni ja pitämään rajani vanhempiini, jos en olisi asioita pitkään työstänyt.

Sulla on vielä ero takana ja olisi tärkeää, että saisitte lapsesi kanssa viettää mukavan ja rauhallisen joulun ilman ylimääräistä stressiä. Keksi jotain kivaa uutta, mitä voisitte tehdä kaksin tai hyvien ystävien kanssa .

Voimia paljon!

Tarinasi kuulostaa lähes samalta kuin omani ja ehkä kaipaankin pientä ravistelua vaikka se sattuisikin. Terapiassa olen käynyt ikävuodet 18-27 ja viimeaikaisten tapahtumien vuoksi tulen aloittamaan sen uudestaan.

Onko sinulla sisaruksia ja oletko heihin yhteydessä? Minulla on pikkuveli jota isä käytti lapsuudessamme minua vastaan. Vaikka veli tekikin sen päästäkseen itse vähemmällä en voi antaa hänelle anteeksi helpommin kuin vanhemmillenikaan. Veli on vieläkin vanhemmista taloudellisesti riippuvainen ja siksi uskon hänen olevan heidän puolellaan minua vastaan. Lapsi ei ole koskaan tavannut enoaan.

ap

Puhu äidillesi asiasta. Laitat hänet uskomaan. Kerrot kaiken mitä tapahtui, mitä se teki henkisesti, mitä ajattelet nyt ja että haluat suojella lastasi. Älä jätä mitään kertomatta, varsinkaan terapiaa. Jos on vaikeaa puhua, kirjoita kirje ja varmista että hän on lukenut sen. Jos ei usko, katkaise välit. Suojele lastasi. Jos se tuntuu mahdottomalta, rajoitat kontaktit siihen että äitisi saa tulla yksin käymään luonanne.

Anna äidillesi yksi mahdollisuus, jossa nostat kaiken pöydälle. Hän tuskin ansaitsee sitä, mutta sen jälkeen on helpompi katkaista välit kun kaikki on sanottu. Et ainakaan tunne syyllisyyttä. Lapsesi ansaitsee parempaa kuin sinä sait, sinäkin oisit ansainut sen. Voimia ja hyvää joulua teille.

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse pitänyt tätä ketjua hengissä tekaistuilla kommenteillaan. Voi voi. Keksi jokin vapaaehtoistyö tai kirjoita niitä novelleja muualle kuin tänne.

Puistattaa ajatellakin, millainen tyyppi tämän kommentin takaa löytyy. Vai onko Ap:n äiti Av-mamma?

Minulla alkoivat vasta joulut kun äitini kuoli. Siihen asti joka joulu ahdistavuus ja syyllisyys. Se on kauheaa sanoa mutta on totuus. Ei äiti paha ollut muttei vaan tajunnut.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711272200564246_u0.shtml

Käräjäoikeus katsoi 46-vuotiaan naisen syyllistyneen pahoinpitelyyn.

Pahoinpitelyksi katsotut teot sattuivat sisäsuomalaisella paikkakunnalla vuosina 2013-2015. Tyttö oli tuolloin 13-15-vuotias.

Tyttären mukaan äiti oli toistuvasti nimitellyt häntä huoraksi, väittänyt typeräksi ja sanonut rumaksi. Äiti oli arvostellut tytön kehoa murrosiässä.

Tyttären mukaan hänen välinsä äitiin olivat olleet huonot aina siitä saakka, kun hän oli ollut kuusivuotias. Äiti oli huutanut hänelle ja käyttäytynyt pari kertaa myös väkivaltaisesti.

Äiti oli myös sanonut, että olisi parempi kuin jos hän olisi kuollut...

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni oli isän takia helvettiä. Siihen sisältyi fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä minkä vuoksi olen ollut koko aikuisikäni mielenterveyskuntoutuja. Äitini kieltäytyi ja kieltäytyy vieläkin uskomasta mitä isä minulle teki. Hän oli työnsä takia hyvin harvoin kotona ja olin täysin isäni armoilla ja hänestä riippuvainen kunnes pääsin muuttamaan pois. Perheemme oli varakas ja vanhemmat korkeasti koulutettuja. Kulissit olivat siis kunnossa ja kun yritin pyytää ulkopuolisilta apua minut leimattiin valehtelijaksi. Olivathan vanhempani niin hienoja ihmisiä.

Sen jälkeen kun muutin pois olen käynyt lapsuudenkodissa vain harvoin. Joulut olen viettänyt ensin yksin kotona ja psykiatrisella osastolla ja elämän alettua viimein sujua myös puolisoni kanssa ja hänen perheen luona. Nyt kuitenkin erosimme juuri ja jäin 2-vuotiaan yksinhuoltajaksi. Yllättäen äitini otti yhteyttä ja alkoi painostaa minua ja lastani jouluksi heille! Heillä on mielestään oikeus tutustua lapsenlapseensa ja minulla velvollisuus mahdollistaa se.

Mitä tekisitte tilanteessani? Ahdistaa se että vanhemmillani on edelleen ote minusta koska muuten en todellakaan harkitsisi sinne menemistä.

Älä mene. Varmaan kaikki ovat onnellisia, ellet mene.

Tällä äidillä joka ITSE HYLKÄSI SINUT HYVÄKSIKÄYTTÄVÄN ISÄN KANSSA ei ole mitään asiaa vaatia sinua kiikuttamaan nyt vielä lapsesikin samaan soppaa, Et mene, ja voit perustellakin miksi: Lastensuojelusyistäkin ihan!

Totuus vain päin naamaa. Jeesuskin sanoi että parempi olisi myllynkivi kaulaan ja mereen upotus tuollaisille. ettei tarvi edes miettiä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni oli isän takia helvettiä. Siihen sisältyi fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä minkä vuoksi olen ollut koko aikuisikäni mielenterveyskuntoutuja. Äitini kieltäytyi ja kieltäytyy vieläkin uskomasta mitä isä minulle teki. Hän oli työnsä takia hyvin harvoin kotona ja olin täysin isäni armoilla ja hänestä riippuvainen kunnes pääsin muuttamaan pois. Perheemme oli varakas ja vanhemmat korkeasti koulutettuja. Kulissit olivat siis kunnossa ja kun yritin pyytää ulkopuolisilta apua minut leimattiin valehtelijaksi. Olivathan vanhempani niin hienoja ihmisiä.

Sen jälkeen kun muutin pois olen käynyt lapsuudenkodissa vain harvoin. Joulut olen viettänyt ensin yksin kotona ja psykiatrisella osastolla ja elämän alettua viimein sujua myös puolisoni kanssa ja hänen perheen luona. Nyt kuitenkin erosimme juuri ja jäin 2-vuotiaan yksinhuoltajaksi. Yllättäen äitini otti yhteyttä ja alkoi painostaa minua ja lastani jouluksi heille! Heillä on mielestään oikeus tutustua lapsenlapseensa ja minulla velvollisuus mahdollistaa se.

Mitä tekisitte tilanteessani? Ahdistaa se että vanhemmillani on edelleen ote minusta koska muuten en todellakaan harkitsisi sinne menemistä.

Niin, että isäsi voisi näppärästi käyttää myös seuraavaa sukupolvea seksuaalisesti hyväkseen? Hienoa, hieno idea äidiltäsi.

Tiesitkö muuten, että usein sama ihminen (insestitapauksissa) käyttää hyväkseen lapsia myös seuraavassa polvessa. Varmasti tiesit tämän, koska ole ollut kuntoutuksissa (terapiassa?). 

Älä mene. Muistuta äitiäsi siitä, mitä hänelle oletkin jo aikanaan kertonut. Kysy häneltä, että mikä hänen teoriansa on siihen että sinä olet kärsinyt mt-ongelmista. Ovatko ne hänen mielestään tipahtaneet taivaalta vai olisiko lapsuuden perheellä kenties jotain osuutta asiaan. 

Täällä samankaltaista kokenut, tosin äidin ja veljen kourissa, ja äiti on meillä silti se joka kieltää kaiken ja koittaa aika ajoin vaatia tapaamista. 

Häpeästä ja "olen paska ihminen"-fiiliksestä kesti kauan päästä yli. Valitettavasti myös tänäkin päivänä kun joku urpompi ihmisyksilö kysyy vanhemmistani ja vastaan etten ole tekemisissä, alkaa huokailu että "on se sääli vanhempia, kyllä lapsen pitäisi aina kunnioittaa vanhempiaan kyllä suku on pahin mutta ei sille voi mitään se pitää vaan kestää". Ei pidä, ja on täysin normaalia ja hyväksyttävää pistää välit poikki iäksi jos vanhemmat tekevät epäinhimillisiä törkeyksiä.

Terapia auttaa tosi paljon ja se että antaa niiden muutaman urpon arvostelun vaan mennä kuulon ohi. Niihinkin voi sitten kivasti katkaista välit samantien kuten kaikkiin muihinkin sairaisiin yksilöihin jotka huonontavat ympärillään olevien elämänlaatua. :D

Tärkeintä on muistaa että olet itse oma yksilöllinen ihminen jonka ei tarvitse olla "äidin kiltti tyttö", eikä isän eikä kenenkään muunkaan. Olet ihana ja arvokas sellaisenasi, vaikka sinulle olisi tapahtunut mitä!

Vain meidän omat teot ja sanat on niitä, jotka määrittää meidän oman arvon, ei se mitä muut tekee meille. :) Tsemppiä! Teet oikein jos/kun et mene, äläkä välitä äitisi pahoista puheista. Minunkin märmätti aikansa ja koitti kaikkea (teeskenteli ettei tiedä mistä on kyse ja lopulta alkoi kerjätä sääliä) mutta se loppuu aikanaan. Minä vaihdoin puhelinnumeron ja kiellän tuttujani antamasta sitä kenellekään joka kysyy, oli syy mikä tahansa. Hän ei enää edes tiedä missä asun kun elämäntilanne muuttui ja muutin ihan muista syistä eri osoitteeseen. Pikkuhiljaa elämän mennessä eteenpäin et kuule hänestä enää mitään. :)

Ainiin! Ja mua helpottaa niiden pienten surullisten hetkien tullessa sellaset itseni lohduttamiset että tekijä on syyllinen, ei teon kohde. Jos suru siitä että "ei ole perhettä" yllättää niin saan sen nopeasti kuriin muistuttamalla itselleni että ei orvoillakaan ole, hekin pärjäävät ja ovat arvokkaita ja ihania ihmisiä surullisesta asiasta huolimatta. Kolmantena tykkään ajatella että aikuisiän "todellisen perheen" sekä valitsee että tekee itse, puolison ja tämän perheen, lasten ja ystävien kanssa. Mukava, "oikea" perhejoulu syntyy minusta siitä, että kaikki nauttivat toistensa seurasta turvassa ja iloisina! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sä haluat, että lastasi hyväksikäyttää isäsi seksuaalisesti, niin menet viettämään joulua pedofiilin ja väkivaltaisen ihmisen kanssa ja tuon kaiken mahdollistajan kanssa (äitisi). 

Jos haluat lapsesi olevan turvassa, et mene. So simple.

Hei haloo, miksi sä eet oot yhteydessä äitiisi tai vastaat puheluun tms!!! Tommoisen lapsuuden jälkeen suojellaan itseään ja vanhemmaksi tultuaan omaa lastaan, vaikka itseään ei haluaisikaan suojella.

Mä ymmärrän, kuinka vaikeaa se on, kun äiti ei näe omassa tai isän käytöksessä mitään pahaa ja todellisuus on noin pahaa. Mä oon itse kokenut saman (paitsi seksuaalista väkivaltaa). Isä oli todella väkivaltainen, äidillä pahoja mt-ongelmia ja julkisivut kunnossa. He ovat uhreja ja mistään väkivallasta tm ei saa puhua tai saa osakseen todella sairasta käytöstä.

Mutta mä katkaisin välit. En halunnut olla yhteyksissä, kun yhteyksissä oleminen jätti hirveän olon (henkistä väkivaltaa) ja en olisi mitenkään pystynyt toipumaan lapsuudesta, jos olisin heidän antanut jatkaa samaa väärin kohtelua nykyisyydessä. Ja tiedän miltä tuntuu katkaista välit, kun toinen ei halua sitä ja painostaa kaikin tavoin. Kun en vastannut puhelimeen, soitettiin vaikka 100 kertaa tunnissa ja laitettiin kymmeniä törkyviestejä, jotta saataisiin mut vastaamaan. Kun en vaan vastannut, niin lopulta loppuivat. Sitten puhuttiin pahaa ja valheita sukulaisille ja kaikille tutuille. Osa näki vanhempien läpi ja osa ei...

Painostus alkoi uudestaan vuosien hiljaisuuden jälkeen lapseni synnyttyä. En pyytänyt heitä ristiäisiin tai ollut mitenkään yhteyksissä, sillä halusin suojella lastani. En halua, että lapseni joutuu pelkäämään isovanhempia ja kasvamaan epävakaassa ja sairaassa ilmapiirissä. Ja vaikka olisin vahtinut koko ajan, ettei lastani lyödä tai suojellut parhaani mukaan mt-ongelmaisten käytökseltä (mitenkään kokonaan ei pysty suojelemaan kuin olemaan näkemättä), lapseni olisi joka tapauksessa kärsinyt siitä, että minä olisin voinut pari päivää tapaamisten jälkeen huonosti ja stressannut etukäteen näkemistä. Lapseni ja sinun lapsesi ansaitsevat hyvinvoivan vanhemman. On sääli ettei heillä ole toisen vanhemman puolelta terveitä isovanhempia, mutta sairaita ei voi itse terveiksi muuttaa. Oma lapseni ei ole kärsinyt, vaikkei isovanhemmat ole hänen elämässään olleet minun puoleltani. Hänellä on isän puolelta isovanhemmat ja on saanut varaisovanhemmat lähipiiristämme. 

En siis halua olla tyly, mutta yritin herättää sut ajattelemaan lastasi. Mainitsemasi henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ovat erittäin vakavia ja vahingoittavia asioita. Suojele lastasi! Ihan sama, mitä vanhempasi syyttävät, ajattelevat ja puhuvat. Älä vastaa. Mene terapiaan, jos sinun on vaikeaa olla vastaamatta, sillä kukaan ihminen ei voi pakottaa toista vastaamaan, vaan se lähtee sinusta, jos syyllistyt. (Ja lapsuudesta...Tarkoitan, että sinulla on silloin käsittelemättä vielä asioita, jos koet, että sinun on "pakko" vastata tai välität paljon, mitä vanhempasi ajattelevat).

Terapiaa voin suositella ihan omasta kokemuksesta, jos et ole vielä käynyt. Tuskinpa pystyisin käymään töissä ja olemaan hyvä vanhempi ja viihtymään itsessäni ja pitämään rajani vanhempiini, jos en olisi asioita pitkään työstänyt.

Sulla on vielä ero takana ja olisi tärkeää, että saisitte lapsesi kanssa viettää mukavan ja rauhallisen joulun ilman ylimääräistä stressiä. Keksi jotain kivaa uutta, mitä voisitte tehdä kaksin tai hyvien ystävien kanssa .

Voimia paljon!

Tarinasi kuulostaa lähes samalta kuin omani ja ehkä kaipaankin pientä ravistelua vaikka se sattuisikin. Terapiassa olen käynyt ikävuodet 18-27 ja viimeaikaisten tapahtumien vuoksi tulen aloittamaan sen uudestaan.

Onko sinulla sisaruksia ja oletko heihin yhteydessä? Minulla on pikkuveli jota isä käytti lapsuudessamme minua vastaan. Vaikka veli tekikin sen päästäkseen itse vähemmällä en voi antaa hänelle anteeksi helpommin kuin vanhemmillenikaan. Veli on vieläkin vanhemmista taloudellisesti riippuvainen ja siksi uskon hänen olevan heidän puolellaan minua vastaan. Lapsi ei ole koskaan tavannut enoaan.

ap

Tosi samalta kuulosti sun tarina myös. Sulla vaan on vielä tuo seksuaalinen hyväksikäyttä :( Sen takia yritinkin "ravistella", koska tiedän miten hyväksikäyttäjä/väkivaltainen vanhempi käyttäytyy ja toinen vanhempi on yhtä syyllinen sulkemalla silmänsä ja miten he koko lapsuuden ovat aivopesseet uhrinsa, lapsen, uskomaan olevansa syyllinen kaikkeen pahaan. Vaikka oon terapiassa päässyt väkivallasta yli ja pystyn pitämään rajani, niin silti edelleenkin syyllistyn tosi helposti, vaikka työkuvioissa tms. Jonkun toisen terveestä perheestä on vaikeaa ymmärtää miksi hyväksikäytetty edelleen pitää yhteyttä hyväksikäyttäjään, mutta kun on itse kasvanut sellaisessa tunneympäristössä, missä on vain velvollinen muille eikä ole oikeuksia, niin ymmärrän sen vaikeuden.

Hyvä, että aloitat uudestaan terapian=) Olen huomannut, että vaikka olen "toipunut" lapsuudestani, niin silti sitä käsiteltävää riittää. Olen aloittanut uudestaan terapian ihan, etten olisi niin ankara itselleni.

Mulla on kaksi sisarusta, mutta olen toisen kanssa hyvissä väleissä, toisen kanssa ihan asialliset välit, muttei läheisemmät. Väleihin on vaikuttanut tosi paljon vanhempani. Olin ensimmäinen, joka nosti kissan pöydälle ja laitoin rajoja. Toinen sisaruksistani ei pystynyt kohtaamaan asioita ja meni vanhempien puolelle minua häiriköimään, toinen huostaan otettiin siinä vaiheessa ja on oireillut todella pahasti. Jälkimmäisen kanssa ollaan aina tultu hyvin toimeen, ensimmäisen kanssa ei jonkun aikaa oltu yhteyksissä ja myöhemmin ollaan oltu, mutta asioista ei vain puhuta. Kumpikaan ei ole enää vanhempieni kanssa tekemisissä. Ensimmäisellä on kanssa kulissit pystyssä ja on menestynyt, mutta on työnarkomaani eikä pysty luomaan läheisiä suhteita kehenkään, toinen on päässyt jaloilleen varmaankin siksi, koska on asioita käsitellyt. Omasta perheestä oon just huomannut, miten samoista oloista tulee niin erilaisia ihmisiä ja miten asioiden kohtaaminen ja terapia vaikuttaa positiivisesti elämään.

Tosi surullista toi sun veli juttu. Meillä kanssa manipuloitiin toisia vastaan ym. 

Hyvä kun olet hakenut apua. Sä voit olla hyvä äiti lapsellesi:) Pidä vaan kaukana vanhempasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat rientävät vastaamaan rakenneltuun trolliin.

Trolli tai ei, mutta toivottavasti tämän ketjun vastauksista on apua kaikille niille, jotka kamppailevat samantapaisen ongelman kanssa.

Ihanko tosissasi kuvittelet, että lukijoissa on paljonkin eronneita pikkulasten yh-äitejä, joiden oma äiti esittää täysin kohtuuttomasti perustellun vaatimuksen tuoda pikkulapsi pedofiilin ulottuville? Varmaan joka niemennotkelmassa tuollaisten kysymysten kanssa kampaillaan.

Tuohan on se tyypillinen perustelu trolliin langenneelta. Niin mutta, kun tästä voi olla apua jollekin vaikka avaus olisikin valetta...

Ja sinäkö väität, että aloituksen kaltaista tilannetta ei KOSKAAN tapahdu MISSÄÄN? Voi ystäväiseni, kiitä onneasi, kun olet selvinnyt elämässä niin helpolla, että ap:n tilanne kuulostaa sinusta sulalta mahdottomuudelta