läimäys lapsen poskelle

En tajua tätä. Lapsi on lapsi. 100% vanhemmistaan riippuvainen ja tässä suhteessa täysin avutonön olento. Kehitys kesken. Tunteensäätely kesken, opettelee käyttäytymistä ja suhdetta muihin ihmisiin, opettelee malleja, hakee rajojaan. Ja sitten isä läpsäisee sitä naamaan, kun isällä menee maltti.

Naisen naamaan läimimistä ei hyväksytä, mutta semmoisen mini-ihmisen naamaan käsiksi käyminen on ok, kun se ärsytti ja hermot vähän meni.

Älkää hiton m***päät hankkiko niitä lapsia, jos ette ole valmiit niitä kasvattamaan kunnolla. Nyky-Suomessa lapsien hankkiminen ei ole mitenkään pakollista ja lapsi ei valitse saada syntyä. Kyllä itselläkin menee välillä hermot, mutta käsiksi käyminen ei ole mikään ratkaisu.

Hitto Ap olet tossukka ja säälittävästi miehesi puolelle lapsiesi yli asuttuva naisen riekale. Todellinen nainen (ja isä) asettaa lapsensa aina edelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen ap. Mietin mitä seurauksia voi olla yhdestä ajattelemattomasta teosta. Asia voi johtaa hallitsemattomaan lopputulokseen, jos reagoin liikaa. Näitä mietin. Ymmärrän kyllä kantasi, kun olet kokenut lapsuudessa väkivaltaa. Kaipaan vertaistukea keskiluokkaisesta perheestä, jossa läpsäisty kerran kuten meillä nyt.ap

Minä en ole läpsäissyt, mutta olen tarttunut lapseen kovakouraisesti niin että häntä on sattunut. Tietenkin pyysin myös anteeksi, ja täytyy sanoa että se tuntuu kauhealta kun lapsi antaa anteeksi, vaikka itse kokee ettei ole sitä ansainnut. Mutta se on ehkä lasten kanssa parasta, että he eivät jää kantamaan kaunaa. Itselläni oli kauhea olo tuossa tilanteessa ja tietenkin itkin myös, eihän kukaan halua omaa lastaan satuttaa. 

Tuon jälkeen opettelin ennakoimaan paremmin ja myös tukeutumaan mieheen, jos hän oli kotona. Joskus lapsen kanssa ne tilanteet vaan saattaa edetä niin, että vanhemmalta alkaa palaa käämit ja silloin pitää toisen vanhemman tulla siihen tilanteeseen ja päästää toinen jäähylle. Pitää opetella myös tunnistamaan ne tilanteet, kun omat hermot alkaa mennä ja osata pakittaa hyvissä ajoin vaikka on yksin lapsen kanssa. Ja myös kertoa lapselle missä mennään, että hermot menee ja nyt täytyy saada olla hetki rauhassa. 

Lapsi oli päiväkoti-ikäinen eikä noista kovakouraisista otteista tullut tapaa. Ei tarvittu sossua eikä poliisia. Mutta erona ap:n tapaukseen, ymmärsin tehneeni todella väärin, minusta tuntui ihan kauhealta ja pyysin todellakin lapselta anteeksi.

Kyllä muakin 90 luvulla läpsäistiin kämmenellä, tukistettiin, annettiin luunappia, äiti haki risun pihalta, veti housut nilkkoihin ja löi paljaille pakaroille. Kaikki tämä aina sillon jos en totellut ja kiukuttelin kohtuuttomasti. Eipä jääny traumoja ollenkaan mutta nykyajan penikat on niin kristallia että hajoavat heti.. :D 

Jos itsellä ois lapsia, toimisin samalla tavalla kuin vanhempani. Jos lapsi ei tottele tai liian pitkään kiukuttelee jonkun asian kanssa, riehuu, huutaa jne, niin ei muuta kuin tukasta kunnon ravistelu tms niin varmasti on hiljaa sen jälkeen. Ei mitään hakkaamista ja liian voimakkaasti tukasta kiinni ravistelua, mutta sellasta että vähän tuntuu.

Menny ihan sairaaksi tämä maailman meno vuosien saatossa, kun nykyajan lapset on ihan pellolla vapaasti kasvaneita kauhukakaroita, joille ei sais ääntäkään korottaa, ettei joku tee lasua.

Tietysti jos AP:n tapauksessa mies löi aiheettomasti, se on väärin. Mutta jos penska läpsäsi eka niin kyllä takas saa antaa että tietääpähän lapsi, miltä tuntuu kun lyö.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin??? Miehesi lyö lastanne ja sinä kuittaat sen keskustelulla?

Ikinä, ikinä, en jatkaisi elämää miehen kanssa joka pahoinpitelee lapsiani, tai minua. En koskaan. Ja Ap, tiedoksi, se tukistaminen on aivan samallalailla pahoinpitelyä.

Olen pöyristynyt että äitinä voit suhtautua tälläiseen asiaan noinkin kevyesti.

Jos tietäisin ketä olette, tekisin lasun.

Terv. 27-vuotias nainen joka kantaa edelleen arpia mukanaan isäpuolensa pahoinpitelyistä.

Kyllä minua ja veljiäni on tukistettu lapsena muttei se jättänyt mitään traumoja. Se on kuitenkin aika eri asia kuin lyönyi nyrkillä tai avokämmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tämä tapahtui lapsen mukaan eilen kerran. Mies sanoi, että se oli läpsäys. Tosin itse en hyväksy tällaista. Onko tämä pahoinpitely? Harmaalla alueella kyllä.

No ei ollut pahoinpitely. Tää älytön hyysääminen on mennyt jo ihan överiksi. Lasta saa, ja pitää ohjentaa jos sana ei mene perille. Tukkapöllyä olen itsekin saanut (ihan aiheesta) ja tukkapöllyä olen myös lapsille antanut, ihan aiheesta. 

Jos työkaveri ei töissä tajua hoitaa asiaa niin kuin pyysin, sitä pitää ojentaa. Tukkapöllyä antaisin tai läimäyttäisin poskelle niin, että oppii. Tää hyysääminen on mennyt liian pitkälle. Eihän työkaverin läpsiminen edes ole mitään väkivaltaa. Ei siltä mennyt luita katki tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin??? Miehesi lyö lastanne ja sinä kuittaat sen keskustelulla?

Ikinä, ikinä, en jatkaisi elämää miehen kanssa joka pahoinpitelee lapsiani, tai minua. En koskaan. Ja Ap, tiedoksi, se tukistaminen on aivan samallalailla pahoinpitelyä.

Olen pöyristynyt että äitinä voit suhtautua tälläiseen asiaan noinkin kevyesti.

Jos tietäisin ketä olette, tekisin lasun.

Terv. 27-vuotias nainen joka kantaa edelleen arpia mukanaan isäpuolensa pahoinpitelyistä.

Siis tämä tapahtui lapsen mukaan eilen kerran. Mies sanoi, että se oli läpsäys. Tosin itse en hyväksy tällaista. Onko tämä pahoinpitely? Harmaalla alueella kyllä.

Olisiko se ollut pahoinpitelyä, jos läpsyn kohde olisi ollut joku muu?

Jos toinen (aikuinen mies) löisi ensin, se olisi itsepuolustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen ap. Mietin mitä seurauksia voi olla yhdestä ajattelemattomasta teosta. Asia voi johtaa hallitsemattomaan lopputulokseen, jos reagoin liikaa. Näitä mietin. Ymmärrän kyllä kantasi, kun olet kokenut lapsuudessa väkivaltaa. Kaipaan vertaistukea keskiluokkaisesta perheestä, jossa läpsäisty kerran kuten meillä nyt.ap

Minä en ole läpsäissyt, mutta olen tarttunut lapseen kovakouraisesti niin että häntä on sattunut. Tietenkin pyysin myös anteeksi, ja täytyy sanoa että se tuntuu kauhealta kun lapsi antaa anteeksi, vaikka itse kokee ettei ole sitä ansainnut. Mutta se on ehkä lasten kanssa parasta, että he eivät jää kantamaan kaunaa. Itselläni oli kauhea olo tuossa tilanteessa ja tietenkin itkin myös, eihän kukaan halua omaa lastaan satuttaa. 

Tuon jälkeen opettelin ennakoimaan paremmin ja myös tukeutumaan mieheen, jos hän oli kotona. Joskus lapsen kanssa ne tilanteet vaan saattaa edetä niin, että vanhemmalta alkaa palaa käämit ja silloin pitää toisen vanhemman tulla siihen tilanteeseen ja päästää toinen jäähylle. Pitää opetella myös tunnistamaan ne tilanteet, kun omat hermot alkaa mennä ja osata pakittaa hyvissä ajoin vaikka on yksin lapsen kanssa. Ja myös kertoa lapselle missä mennään, että hermot menee ja nyt täytyy saada olla hetki rauhassa. 

Lapsi oli päiväkoti-ikäinen eikä noista kovakouraisista otteista tullut tapaa. Ei tarvittu sossua eikä poliisia. Mutta erona ap:n tapaukseen, ymmärsin tehneeni todella väärin, minusta tuntui ihan kauhealta ja pyysin todellakin lapselta anteeksi.

Mistä sinä voit tietää, ettei ap:n mies ymmärrä tehneensä väärin tai ettei hänestä tuntuisi kauhealta?

Vierailija kirjoitti:

Olet vaikeassa tilanteessa. Puhu miehesi kanssa ja a selitä,että et hyväksy hänen käytöstään. Toivokaa, että lapsi ei kerro kellekään. Muuten tukistaminen on rikos. Lähiaikoina isä sai sakkoja tukistamisesta.

Mutta myös taas jossain jätettiin rankaisematta, koska oikeus katsoi tapahtuneen kasvatusmielessä.

Kyllä se kakara oppii kun sitä tarpeeksi mätkii. Kurissa ne kakarat on kasvatettava.

Jos mun mies löis lastamme minä en todellakaan hyssyttelisi. Jos löis mua ehkä hyssyttelisinkin, mutta jumalauta mun lapsia ei lyödä, ihan sama kuka sen tekee. Mulle saa tehdä oikeastaan mitä vain, mutta jos joku pahoinpitelee mun lapsia revin siltä pään irti.

Vierailija kirjoitti:

Käännä lapsen toinenkin poski isille valmiiksi.

-Jeesus

OT ja siitä pahoittelut, mutta ärsyttää tämä. Kyseessähän ei ole kehitys, että pitäis ottaa lisää turpaan. Vaan lähi-idässä tuolloin oli vasen käsi saastainen koska sillä pyyhittiin kakkapeppu, ja kehitys kääntää vasen poski tarkoittaa, että pitää kääntää nassu niin ettei sitä poskea pysty lyömään (eli pystyisi lyömään vain vasemmalla, millä ei voi lyödä koska saastainen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännä lapsen toinenkin poski isille valmiiksi.

-Jeesus

OT ja siitä pahoittelut, mutta ärsyttää tämä. Kyseessähän ei ole kehitys, että pitäis ottaa lisää turpaan. Vaan lähi-idässä tuolloin oli vasen käsi saastainen koska sillä pyyhittiin kakkapeppu, ja kehitys kääntää vasen poski tarkoittaa, että pitää kääntää nassu niin ettei sitä poskea pysty lyömään (eli pystyisi lyömään vain vasemmalla, millä ei voi lyödä koska saastainen)

Kehoitus ei kehitys. Tästä lähin oikoluen ennen lähetystä.

Palaan tähän vanhaan keskusteluun sen verran, että tilanne ei ole toistunut. Vaikka suurin osa ketjuun vastanneista näin oletti käyvän.

Kerron tämän vain siksi, että on hetkiä jolloin ei pidä lähteä joukolla tuomitsemaan yksittäistä ihmistä yhden yksittäisen taahtuman perusteella. Esim. minä olen tuntenut mieheni yli 20 vuotta. Jokainen meistä tekee jossain olosuhteissa sellaista, mikä on väärin.

Nuorempi sisarus edelleen harrastaa sitä, että tulee ärsyttämään vanhemman sisaruksen leikkejä väsyneenä. Haluaa isän ja äidin huomiota juuri silloin, kun sitä ollaan antamassa vanhemmalle sisarukselle. Eli on vaativa ja haastava lapsi. Väsyneenä 10-kertaisesti sitä. Ap