läimäys lapsen poskelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluhan tuossa todella auttaa! Siksi meillä on oikeuslaitos, että voidaan keskustella siitä, miten isi on ollut tuhma murtaessaan lapsen sääriluun tai aiheuttaessaan kallovamman. Soosoo me sanomme isille, että se ymmärtäisi, että ihan kaikkea ihanaa ei sentään saa tehdä.

Millainen äiti sallii lastensa pahoinpitelyn?

Minä en salli lapsen pahoinpitelyä. Kuten sanoin tämä on harmaalla alueella. Sääriluun murtaminen tai kallovamma ovat hyvin kaukana läpsäisystä. Ap

Harmaalla alueella? Eli lapselle ei koitunut kipua tai pelkoa lyömisestä?

Pahoinpitely tarkoittaa sitä että esim. aiheutetaan tahallaan kipua toiselle.

Miten luulet, että lapsen kaverin vamhemmat reagoisi jos miehesi samalla tavoin läimäisisi heidän lastaan? Olisivat vain, että nojoo onhan toi meidän lapsi välillä hankala niin sai mitä tilasi?

Mites sitten murrosiässä kun lapset on jo isompia ja läpsyt ei enää säikäytä? Onko sitten nyrkki jo ihan jees, murrosikäiset kun voi olla vielä ärsyttävämpiä kuin alakoululaiset.

Ota yhteyttä johonkin auttavaan tahoon. Perheneuvolaan tai lastensuojeluun.

Itse näen tämän yhtenä erillisenä kertana, joka ei toistu. Jos tulee seuraava kerta, toimin ja tämäkin otetaan esiin. Olen ehkä naiivi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen edun mukaista on se, että otatte nyt jonkun rauhallisen hetken ja kokoonnutte koko perheen kanssa juttelemaan. Kerrotte lapselle, että se mitä isi teki oli väärin ja niin ei saisi ikinä tehdä. Kerrotte myöskin, että teko ei ollut millään lailla lapsen syytä, ainoastaan isin vika.

Isän pitää pyytää kunnolla anteeksi ja yrittää selittää miksi toimi näin. Muussa tapauksessa lapsi pelkää ja ajattelee, että hänessä on joku vika ja siksi häntä lyötiin ja voidaan lyödä jatkossakin.

Paitsi että

Ap:N mies ei tule tähän suostumaan sillä hän ei kuuleman perusteella koe tehneensä oikeasti väärin.

Juuri näin teemme käymme asian läpi ja korostamme lapsille, että isä teki väärin ja isä pyytää anteeksi. Riittääkö tämä mietin. Ap

Se riippuu täysin siitä että onko miehesi sanojensa takana, ajatteleeko hän todella niin. Mutta sen sinä voit tietää vasta seuraavaan kertaan asti. Kuka tahansa voi sanoa mitä vaan, mutta se ei ole tae mistään. Ja sillon kuin kyseessä on lasten turvallisuus, ei epävarmuustekijöitä pitäisi olla. Voitko todella luottaa siihen ettei tälläistä tapahdu jatkossa poissaollessasi?

Totta. Ap

Miksi tekisitkään heti lasua? Ota yhteys perheneuvolaan ja pyydä vaikka perhetyöntekijää käymään teillä, mies tarvitsee ehkä ulkopuolisen neuvoja kommunikointiin ja itsehillintään.

Perhetyöntekijällä voi muutenkin olla kokemusta miten perheiden sisäistä kommunikointia voi parantaa.

Kai ymmärrät, että jos/kun seuraava vastaava tilanne tapahtuu ja silloin teet ilmoituksen, niin olet samalla syytteessä aiemman tilanteen sallimisen suhteen kun et sitä heti ilmoittanut.

Teet viranomaisten silmissä NYT päätöksesi asiaan suhtautumisessasi.

Ap, tässäpä näkökulma. Äitini antoi isäni läimäytellä, tukistella ja repiä remeleistä (nostaa seinille vaatteista) koko lapsuuteni ajan. Pelkäsi isää itsekin ehkä. Mutta ennenkaikkea vähätteli asiaa kun ”ei tuo mitään oikeaa väkivaltaa ole”.

No, isää kun ei kielletty niin homma alkoi laajeta. Isä tukisteli päivittäin ja ennenpitkää ilman syytä. Tuli töistä turhautuneena ja stressaantuneena - tukisti lapsia. Hävisi korttelijääkiekossa - läimäytti lasta päähän. Siitä tuli tapa purkaa paineita ja kiukkua. Me lapset elettiin koko lapsuus kusi sukass alati peläten. Koko ajan piti tarkkailla tilannetta peläten ja vältellen tilanteita jossa isä suuttuu.

Seuraus: aikuisena olen stressitilassa aina. Vihaan äitiäni ja isääni ja välit ovat jäiset. En anna heidän oikeastaan mitenkään osallistua lasteni elämään. Olen katkera ja kaunainen ja eritoten olen sitä äidilleni. Isä oli siis se paskapää joka läimäytteli mutta äiti SALLI sen tapahtua.

Ps. Lapsi muistaa tuollaiset kristallinkirkkaasti eli lapsesi ei ikinä unohda että isä löi. Luottamus meni jo, isä ei saa sitä koskaan enää takaisin. Minäkin muistan satoja satoja pahoinpitelyitä tarkasti. Muistan tilanteen, päivän, ajan ja vaatteetkin jotka oli päällä.

Haluatko ap että lapsesi vihaavat sinua aikuisena ja sulkevat pois elämästään? Näin kävi omalle äidilleni jonka mielestä ”läpsäisy ei haittaa lasta”.

Miksi se lasu tuntuu niin hankalalta? Eihän sieltä kukaan tule perhettä hajottamaan, jos ja kun asiat kuulostavat olevan muuten hyvällä tolalla. Joku tulee käymään tai menette selvittämään asiaa ja saatte toivottavasti vaikka perheneuvolasta tukea siihen, miten tilanteita voi selvittää ilman fyysisen koskemattomuuden rikkomista. Ymmärrän tietenkin sen, että "systeemiin" kirjautuminen tuntuu vaikealta. Mutta monimutkaisemmaksi asiat menevät, jos a) asia tulee ulkopuolisten tietoon joka tapauksessa tai b) tilanne toistuu.

Ystäväni miehestä teki tarha lasun, kun lapsi oli tarhassa sanonut isän lyöneen. "Lyönti" oli houttava pyyhkäisy pehmeällä hanskalla lapsen poskelle ohimennessä, kun tehtiin lähtöä eteisessä. Perhe on maailman huolehtivin, huomioonottavin ja lempein, mies väkivaltaisen ihmisen vastakohta. Lastensuojelu kävi, katseli ja kuunteli ja totesi ettei ole syytä mihinkään toimenpiteisiin. Pointti tässä se, että lapset myös kertovat asioistaan ja se on hyvä asia. Lapsi voi kertoa asiasta ulkopuolisille, jolloin lasu mahdollisesti tehdään joka tapauksessa. Ja kertomisen kieltäminen on muuten vihonviimeinen asia jonka voitte tehdä, sillä silloin asia todella jää painamaan lapsen mieltä ja muuttaa yksittäisen ylilyönnin koko perheen ikäväksi salaisuudeksi.

Olkaa avoimia, selvittäkää asia ja menkää eteenpäin elämässä. Maailma ei tähän lopu.

"Lyönti" oli houttava pyyhkäisy pehmeällä hanskalla lapsen poskelle ohimennessä, kun tehtiin lähtöä eteisessä.

Houttava = hoputtava

Nykyohjeiden mukaan työntekijöiden tulee tehdä pahoinpitelyepäilystä suoraan ilmoitus poliisille. Lievästä pahoinpitelyepäilystä lasu. Jos lapsi kertoo isän kylkeen, saattaa olla, että teihin ottaa yhteyttä poliisi, ei sosiaalityöntekijä.

Niin ja nuo ohjeet on tulleet Vilja Eerikan tapauksen jälkeen. Toki niitä ei kaikkialla varmasti noudateta.

kylkeen = lyöneen

lapset nyt keksii päästään tommosia juttuja. Meidänkin muksu juoksee aina äidille että isi löi vaikka tämmöistä ei ole tapahtunutkaan :D alkaa olemaan jo yleinen vitsi meidän perheessä

Luojan kiitos en asu Suomessa. Suomi on sekopaiden maa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin??? Miehesi lyö lastanne ja sinä kuittaat sen keskustelulla?

Ikinä, ikinä, en jatkaisi elämää miehen kanssa joka pahoinpitelee lapsiani, tai minua. En koskaan. Ja Ap, tiedoksi, se tukistaminen on aivan samallalailla pahoinpitelyä.

Olen pöyristynyt että äitinä voit suhtautua tälläiseen asiaan noinkin kevyesti.

Jos tietäisin ketä olette, tekisin lasun.

Terv. 27-vuotias nainen joka kantaa edelleen arpia mukanaan isäpuolensa pahoinpitelyistä.

Siis tämä tapahtui lapsen mukaan eilen kerran. Mies sanoi, että se oli läpsäys. Tosin itse en hyväksy tällaista. Onko tämä pahoinpitely? Harmaalla alueella kyllä.

Tämä yhteiskuntamme väkivaltakeskustelussa on vialla: siinä kuvitellaan olevan jotain harmaata aluetta, jota on vaikea tulkita. Väärin. Väkivaltaa joko on tai sitä ei ole. Ap:n tapauksessa sitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, tässäpä näkökulma. Äitini antoi isäni läimäytellä, tukistella ja repiä remeleistä (nostaa seinille vaatteista) koko lapsuuteni ajan. Pelkäsi isää itsekin ehkä. Mutta ennenkaikkea vähätteli asiaa kun ”ei tuo mitään oikeaa väkivaltaa ole”.

No, isää kun ei kielletty niin homma alkoi laajeta. Isä tukisteli päivittäin ja ennenpitkää ilman syytä. Tuli töistä turhautuneena ja stressaantuneena - tukisti lapsia. Hävisi korttelijääkiekossa - läimäytti lasta päähän. Siitä tuli tapa purkaa paineita ja kiukkua. Me lapset elettiin koko lapsuus kusi sukass alati peläten. Koko ajan piti tarkkailla tilannetta peläten ja vältellen tilanteita jossa isä suuttuu.

Seuraus: aikuisena olen stressitilassa aina. Vihaan äitiäni ja isääni ja välit ovat jäiset. En anna heidän oikeastaan mitenkään osallistua lasteni elämään. Olen katkera ja kaunainen ja eritoten olen sitä äidilleni. Isä oli siis se paskapää joka läimäytteli mutta äiti SALLI sen tapahtua.

Ps. Lapsi muistaa tuollaiset kristallinkirkkaasti eli lapsesi ei ikinä unohda että isä löi. Luottamus meni jo, isä ei saa sitä koskaan enää takaisin. Minäkin muistan satoja satoja pahoinpitelyitä tarkasti. Muistan tilanteen, päivän, ajan ja vaatteetkin jotka oli päällä.

Haluatko ap että lapsesi vihaavat sinua aikuisena ja sulkevat pois elämästään? Näin kävi omalle äidilleni jonka mielestä ”läpsäisy ei haittaa lasta”.

Lapsuudessasi tilanne oli toistuva, tämä oli yksittäinen kerta. Käymme tämän perheen kanssa läpi. Jos ilmassa edes väkivallan uhkaa jatkossa, toimin kyllä.ap

Ap, toivon lastesi takia että avaat silmäsi ja lopetat jankuttamisen yhdestä kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Siis tämä tapahtui lapsen mukaan eilen kerran. Mies sanoi, että se oli läpsäys. Tosin itse en hyväksy tällaista. Onko tämä pahoinpitely? Harmaalla alueella kyllä.

No ei ollut pahoinpitely. Tää älytön hyysääminen on mennyt jo ihan överiksi. Lasta saa, ja pitää ohjentaa jos sana ei mene perille. Tukkapöllyä olen itsekin saanut (ihan aiheesta) ja tukkapöllyä olen myös lapsille antanut, ihan aiheesta. 

Mistä ap tietää että oli ensimmäinen kerta. Mistä hän tietää mitä tapahtuu, kun isä on keskenään lasten kanssa.

"Ei jäänyt edes jälkeä ". Se nyt vielä puuttuisi, että lapsi on naama mustana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen edun mukaista on se, että otatte nyt jonkun rauhallisen hetken ja kokoonnutte koko perheen kanssa juttelemaan. Kerrotte lapselle, että se mitä isi teki oli väärin ja niin ei saisi ikinä tehdä. Kerrotte myöskin, että teko ei ollut millään lailla lapsen syytä, ainoastaan isin vika.

Isän pitää pyytää kunnolla anteeksi ja yrittää selittää miksi toimi näin. Muussa tapauksessa lapsi pelkää ja ajattelee, että hänessä on joku vika ja siksi häntä lyötiin ja voidaan lyödä jatkossakin.

Miksi ainoastaan isän vika ja miksi isän pitää vain pyytää anteeksi? Kyllä kouluikäisenkin pitäisi jo ymmärtää ettei läimi muita ihmisiä ja pyytää anteeksi. Sorry, mutta en näe, että on "vain" isän vika. Toki joutuu pyytämään anteeksi, mutta kyllä lapsenkin pitäisi.

Hyvä, että lapsi häpeilee käytöstään. Tajusi ehkä itse käyttäytyneensä huonosti, koska löi ensin isää ja isä menetti malttinsa. Tajuaa nyt aiheuttaneen isomman ongelman. Selvittäkää tilanne keskenänne ja jatkakaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä juuri luin??? Miehesi lyö lastanne ja sinä kuittaat sen keskustelulla?

Ikinä, ikinä, en jatkaisi elämää miehen kanssa joka pahoinpitelee lapsiani, tai minua. En koskaan. Ja Ap, tiedoksi, se tukistaminen on aivan samallalailla pahoinpitelyä.

Olen pöyristynyt että äitinä voit suhtautua tälläiseen asiaan noinkin kevyesti.

Jos tietäisin ketä olette, tekisin lasun.

Terv. 27-vuotias nainen joka kantaa edelleen arpia mukanaan isäpuolensa pahoinpitelyistä.

Siis tämä tapahtui lapsen mukaan eilen kerran. Mies sanoi, että se oli läpsäys. Tosin itse en hyväksy tällaista. Onko tämä pahoinpitely? Harmaalla alueella kyllä.

Olisiko se ollut pahoinpitelyä, jos läpsyn kohde olisi ollut joku muu?

Ämmät hakkaa miehiään ja lapsiaan. Totuus.