Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrättekö miksi hermostun? (Anopista asiaa)
14.12.2017 |
Anoppi soitti eilen, oli lähdössä kaupoille ja kysyi mitä meidän lapset haluavat joululahjaksi. Oltiin asiasta puhuttu aiemminkin, mutta en koskaan oikein osaa sanoa mitään, koska lapsilla on oikeasti jo kaikkea. Itsekin joudun oikein pinnistelemään, että mitä voisin hankkia.
Sanoin anopille sitten, että Legoja tai Playmobileja vaikka, niitä kukaan muu tuskin hankkii, niin ovat turvallinen valinta. Paria tuntia myöhemmin tuli sitten viesti, että "mitä tarkkaan ottaen", anoppi siis halusi että kerron tarkasti minkä Lego-paketin ostaa.
Aamulla puhuttiin miehen kanssa tästä eikä hän ollenkaan ymmärtänyt, miksi koko keskustelu ärsytti minua. Ymmärtääkö mammat?
Kommentit (133)
Kun luin otsikon, ymmärsin välittömästi. Ärsytys ja anoppi samassa lauseessa. Tarkennusta en enää ymmärtänyt. Ehkä muori ajatteli, että mistä tenavat pitävät ja että tulee sellainen paketti, jota ei ole jo entuudestaan. Ehkä mummo ei tiedä, mikä on in nykytenavien keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette aiemminkin jo puhuneet lasten lahjatoiveista, niin miksi et ole pyytänyt lapsia kertomaan mitä haluaisivat? Samallahan helpottuisi omatkin vaikeutesi keksiä heille lahjoja. Meillä lapset kirjoittaa toivelistat "joulupukille". Lahjojen ostaminen on helppoa kuin heinänteko, kunhan muistaa vaan kommunikoida isovanhempien kanssa että kuka meinaa hankkia mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä. Anoppi haluaa olla varma, että lapset saavat lahjan, josta todella pitävät ja sinua tämä jotenkin ärsyttää? Mikset voi vain sanoa, mikä lego tai playmobile. Ei pitäisi olla ihan turhna paljon vaadittu sinulta.
Miksi minä tietäisin yhtään anoppia paremmin mikä Playmobil se voisi olla? Mitä jos menen katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja sanon anopille, että tämä xyz näyttää hyvältä. Anoppi sitten suhaa kymmenen minuuttia lelukaupan hyllyä ja sanoo, ettei sitä ole kaupassa, etsi joku muu.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaa miettiäkseni anopille, mitä lapset haluavat? Helpompaa se siellä kaupassa on itse katsella. Jos ei jaksa miettiä, voi hyvin antaa villasukat tai rahaa tilille, it's as simple as that.Sanoin myös anopille, että korvakorut voisivat olla hyvä lahja. Pitäisikö minun niistäkin miettiä minkälaiset?
Ap
Tietenkin pitää sinähän ne lapsesi parhaiten lapsesi tunnet ja on ihan turha ostaa lahjoja josta lapset ei yhtään pidä. Ja tähän ne isovanhemmat tarvitsee meidän apua. Olisit edelleen tyytymätön jos anoppi ei kysyisi ja ärsyyntyisit lahjoista josta lapsesi ei yhtään tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä. Anoppi haluaa olla varma, että lapset saavat lahjan, josta todella pitävät ja sinua tämä jotenkin ärsyttää? Mikset voi vain sanoa, mikä lego tai playmobile. Ei pitäisi olla ihan turhna paljon vaadittu sinulta.
Miksi minä tietäisin yhtään anoppia paremmin mikä Playmobil se voisi olla? Mitä jos menen katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja sanon anopille, että tämä xyz näyttää hyvältä. Anoppi sitten suhaa kymmenen minuuttia lelukaupan hyllyä ja sanoo, ettei sitä ole kaupassa, etsi joku muu.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaa miettiäkseni anopille, mitä lapset haluavat? Helpompaa se siellä kaupassa on itse katsella. Jos ei jaksa miettiä, voi hyvin antaa villasukat tai rahaa tilille, it's as simple as that.Sanoin myös anopille, että korvakorut voisivat olla hyvä lahja. Pitäisikö minun niistäkin miettiä minkälaiset?
Ap
Sinulla on ihana anoppi, huolehtivainen ja ajattelevainen - ymmärrän että jatkuva kysely ärsyttää; voisitteko käydä yhdessä valitsemassa lahjat, eihän sitä tarvitse juuri joulun alla tehdä vaan vuoden aikana kun näette jossain kohtaa kuitenkin tai lelukuvasto lapsille tms. ja sen mukaan anoppi valikoi mussukoille joululahjat :)
Vierailija kirjoitti:
Jos olette aiemminkin jo puhuneet lasten lahjatoiveista, niin miksi et ole pyytänyt lapsia kertomaan mitä haluaisivat? Samallahan helpottuisi omatkin vaikeutesi keksiä heille lahjoja. Meillä lapset kirjoittaa toivelistat "joulupukille". Lahjojen ostaminen on helppoa kuin heinänteko, kunhan muistaa vaan kommunikoida isovanhempien kanssa että kuka meinaa hankkia mitäkin.
Ovat ne lapset kertoneet. Katsoivat netistä joltain sivulta jotain leluja ja kirjoittivat A4:n täyteen ihme referenssejä. Kaikenhan ne haluaa mitä näkevät, eri asia sitten mitä järkeä niissä on. Lapset toivovat esimerkiksi jotain Kiinassa valmistettuja kiiltäviä muovihärpäkkeitä, joista on aikuisille vain harmia ja joita en itse osta. Mielestäni annoin anopille ihan riittäviä ehdotuksia, minusta on mieletöntä jos minun pitää olla joku välikäsi, joka hoitaa lahjalistaa ja jakaa sieltä sukulaisille sopivia lahjaideoita.
Viime syttäreillä olin tarkempi ja sanoin anopille, mistä kaupasta ja mistä hyllystä pitää valita, kun lapselta tuli neuvo. No, lapsi sanoi samat isälleen ja vaikka käskin miestä soittamaan äidilleen lahjaa ostaessaan, hän ei sitä tehnyt ja synttäreinä paketista tuli sama lahja, jonka olivat siitä hyllystä valinneet.
Minusta lahjojen idea on se, että antaja itse miettii mistä saaja tykkäisi ja mitä itse haluaa antaa. Minusta on jopa epäkohteliasta antaa liian tarkkoja neuvoja, kun ei tiedä kuinka paljon toinen on lahjaan valmis uhraamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä. Anoppi haluaa olla varma, että lapset saavat lahjan, josta todella pitävät ja sinua tämä jotenkin ärsyttää? Mikset voi vain sanoa, mikä lego tai playmobile. Ei pitäisi olla ihan turhna paljon vaadittu sinulta.
Miksi minä tietäisin yhtään anoppia paremmin mikä Playmobil se voisi olla? Mitä jos menen katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja sanon anopille, että tämä xyz näyttää hyvältä. Anoppi sitten suhaa kymmenen minuuttia lelukaupan hyllyä ja sanoo, ettei sitä ole kaupassa, etsi joku muu.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaa miettiäkseni anopille, mitä lapset haluavat? Helpompaa se siellä kaupassa on itse katsella. Jos ei jaksa miettiä, voi hyvin antaa villasukat tai rahaa tilille, it's as simple as that.Sanoin myös anopille, että korvakorut voisivat olla hyvä lahja. Pitäisikö minun niistäkin miettiä minkälaiset?
Ap
No ne ovat sinun lapsesi, joiden kanssa nyt luultavimmin joka päivä olet tekemisissä ja tiedät/näet, millä leluilla he mieluiten leikkivät. Vai oletko ulkoistanut koko lasten kanssa ajan viettämisen jollekin toiselle? Anoppisi tuskin on päivittäin lasten kanssa tekemisissä, eikä näin ollen voi tietää, minkä tyyppiset lelut ovat mieluisimpia. Sinulle myös lienee luontevampaa siellä samassa taloudessa asuvana kysäistä niiltä lapsilta, jos nyt oikeasti olet omien lastesi mieltymyksistä noin täysin pihalla. Tai kysy siltä mieheltäsi itse - hän saattaa jopa tuntea lapsensa ja kertoa sinullekin, mistä ne omituiset, vajaamittaiset oliot siellä teidän kodissanne tykkäävät. Ja sitten annat vaikka 3-4 vaihtoehtoa tai legoista esim. sen sarjan, johon kuuluvista mikä tahansa olisi kiva.
Ja kyllä, jos toivot korvakoruja, olisi todellakin syytä kertoa, haluatko pienet nappikorut, isot roikkuvat, jotain siltä väliltä vai kenties renkaat. Ja pidätkö kultaisista vai hopeisista vai värikkäistä. On muuten täysin mahdotonta anopin arpoa sinunkaan mieltymyksiäsi, jos et osaa itse niitä kertoa. Aika iso riski, että aattona sinua sitten kovin ärsyttää, kun tyhmä anoppi on ostanut ihan väärän tyyppiset korvikset, kun olisihan sen pitänyt tietää, että sinä käytät vain hopeisia renkaita aina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä. Anoppi haluaa olla varma, että lapset saavat lahjan, josta todella pitävät ja sinua tämä jotenkin ärsyttää? Mikset voi vain sanoa, mikä lego tai playmobile. Ei pitäisi olla ihan turhna paljon vaadittu sinulta.
Miksi minä tietäisin yhtään anoppia paremmin mikä Playmobil se voisi olla? Mitä jos menen katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja sanon anopille, että tämä xyz näyttää hyvältä. Anoppi sitten suhaa kymmenen minuuttia lelukaupan hyllyä ja sanoo, ettei sitä ole kaupassa, etsi joku muu.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaa miettiäkseni anopille, mitä lapset haluavat? Helpompaa se siellä kaupassa on itse katsella. Jos ei jaksa miettiä, voi hyvin antaa villasukat tai rahaa tilille, it's as simple as that.Sanoin myös anopille, että korvakorut voisivat olla hyvä lahja. Pitäisikö minun niistäkin miettiä minkälaiset?
Ap
No ne ovat sinun lapsesi, joiden kanssa nyt luultavimmin joka päivä olet tekemisissä ja tiedät/näet, millä leluilla he mieluiten leikkivät. Vai oletko ulkoistanut koko lasten kanssa ajan viettämisen jollekin toiselle? Anoppisi tuskin on päivittäin lasten kanssa tekemisissä, eikä näin ollen voi tietää, minkä tyyppiset lelut ovat mieluisimpia. Sinulle myös lienee luontevampaa siellä samassa taloudessa asuvana kysäistä niiltä lapsilta, jos nyt oikeasti olet omien lastesi mieltymyksistä noin täysin pihalla. Tai kysy siltä mieheltäsi itse - hän saattaa jopa tuntea lapsensa ja kertoa sinullekin, mistä ne omituiset, vajaamittaiset oliot siellä teidän kodissanne tykkäävät. Ja sitten annat vaikka 3-4 vaihtoehtoa tai legoista esim. sen sarjan, johon kuuluvista mikä tahansa olisi kiva.
Ja kyllä, jos toivot korvakoruja, olisi todellakin syytä kertoa, haluatko pienet nappikorut, isot roikkuvat, jotain siltä väliltä vai kenties renkaat. Ja pidätkö kultaisista vai hopeisista vai värikkäistä. On muuten täysin mahdotonta anopin arpoa sinunkaan mieltymyksiäsi, jos et osaa itse niitä kertoa. Aika iso riski, että aattona sinua sitten kovin ärsyttää, kun tyhmä anoppi on ostanut ihan väärän tyyppiset korvikset, kun olisihan sen pitänyt tietää, että sinä käytät vain hopeisia renkaita aina...
No tämä juuri on se pointti. En MINÄ toivo korvakoruja, vaan otaksun että ne olisivat lapsille mieluisa lahja. Minusta paras lahja on aina yllätys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun automaattisesti olisi pitänyt tietää, miksei pojaltaan kysellyt? Mua ainakin ärsyttää, kun 90 % lapsiin liittyvistä asioista oletetaan olevan mun takanani, vaikka mies on ihan yhtä toimivaltainen henkilö.
No sinä sentäs kelpaat jälkikasvusi asioiden hoitajaksi. Minä en kelpaa edes siihen anopilleni. En ole mitään, sillä vain mies heidän mielestään osaa, vaikka totuus on se, että olen itse jo uupunut kun huolehdin yksin kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että pikkujutuista voi ärsyyntyä, mutta sitä en, että miksi niistä omista mitättömistä ärsyyntymisistään pitää muille avautua. Kyllä muakin saattaa joskus rasittaa anopin kanssa touhuilu, mutta niin kauan kuin anoppi ei oikeasti tee mitään väärää, en todellakaan rupea miehelleni valittamaan.
Tässäkin tapauksessa sinun ärsyyntymisesi on ihan sun oman pään sisäinen ongelma ja anoppisi on toiminut juuri oikealla tavalla. Miksi ihmeessä viitsit miehellesi edes mainita että hänen äitinsä ärsyttää sua, kun mitään pahaa tai edes negatiivista ei ole tapahtunut? Ajattelitko yhtään, että miehestäsi ei ehkä tunnu kovin kivalta kuunnella täysin turhaa ja aiheetonta äitiinsä kohdistuvaa moitetta?
Ihanaa, että maa päällään kantaa tällaisia enkeleitä, joiden jokainen teko ja sana on tarkkaan harkittu, jotka eivät pura harmistustaan toisille vahingossakaan ja käsittelevät "pään sisäiset ongelmansa" hiljaa sydämensä sopukoissa, ettei vaan kenenkään mieli ikimaailmassa pahoittuisi sekunniksikaan.
Iskikö huono omatunto vai mistä moinen purkaus?
En ole täydellinen ihminen, mutta kyllä minusta on ihan normaalia miettiä mistä harmeistaan kenellekin avautuu. En itse tykkäisi jos mieheni alkaisi kertomaan mulle, kuinka minun lähiomaiseni ärsyttävät häntä ihan muuten vaan, ilman oikeaa syytä. Tästä syystä en myöskään itse mene miehelleni marisemaan hänen lähiomaisistaan. Kun anoppi tuntuu rasittavalta, avaudun tuntemuksistani mieluummin hyvälle kaverille kuin miehelleni. Ystävättärelläni ei ole läheistä suhdetta anoppiini, joten hänelle voin valittaa anopista loukkaamatta ketään turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämä juuri on se pointti. En MINÄ toivo korvakoruja, vaan otaksun että ne olisivat lapsille mieluisa lahja. Minusta paras lahja on aina yllätys.
Ap
Yllätyslahjassa on aina riskinä, ettei se ole mieluinen tai toivottu. Minä ostan mieluummin mieluisen lahjan kuin yllätyslahjan. Ja mitä arvokkaampi lahja on kyseessä, sitä suuremmalla syyllä varmistelen etukäteen, että se on mieluisa. Siksi kysyn aina mitä sukulaislapset ovat toivoneet ja kysyn myös omalta lapseltani hänen toivomuksiaan.
Jos anoppi on lapsen synttäreille ostanut sinun ohjeittesi mukaan saman lahjan kuin poikansa, niin onko ihme että hän haluaa tällä kierroksella hieman varmistella, ettei tule taas tuplalahoja? Siinä lahjojen vaihtamisessa joulunjälkeisessä ruuhkassa on oma riesansa.
Ap:stä saa kyllä näiden viestien perusteella melko kauhean kuvan. En haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Ap, olet rasittava ihminen. Ilkeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä. Anoppi haluaa olla varma, että lapset saavat lahjan, josta todella pitävät ja sinua tämä jotenkin ärsyttää? Mikset voi vain sanoa, mikä lego tai playmobile. Ei pitäisi olla ihan turhna paljon vaadittu sinulta.
Miksi minä tietäisin yhtään anoppia paremmin mikä Playmobil se voisi olla? Mitä jos menen katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja sanon anopille, että tämä xyz näyttää hyvältä. Anoppi sitten suhaa kymmenen minuuttia lelukaupan hyllyä ja sanoo, ettei sitä ole kaupassa, etsi joku muu.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaa miettiäkseni anopille, mitä lapset haluavat? Helpompaa se siellä kaupassa on itse katsella. Jos ei jaksa miettiä, voi hyvin antaa villasukat tai rahaa tilille, it's as simple as that.Sanoin myös anopille, että korvakorut voisivat olla hyvä lahja. Pitäisikö minun niistäkin miettiä minkälaiset?
Ap
Laitat miehen ja lapset katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja kerrot anopille, mikä malli herätti lapsissa ihastusta. Säilyy lapsille vähän yllätystä jouluun, ja miehes voi hoitaa homman ens kerralla.
Tai sitten voit jatkaa ärtyneenä olemista ja jätät vastaamatta anopille. Oma valinta.
Jos apn ongelmat ovat tuota tasoa, niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä. Anoppi haluaa olla varma, että lapset saavat lahjan, josta todella pitävät ja sinua tämä jotenkin ärsyttää? Mikset voi vain sanoa, mikä lego tai playmobile. Ei pitäisi olla ihan turhna paljon vaadittu sinulta.
Miksi minä tietäisin yhtään anoppia paremmin mikä Playmobil se voisi olla? Mitä jos menen katsomaan netistä Playmobil-valikoimaa ja sanon anopille, että tämä xyz näyttää hyvältä. Anoppi sitten suhaa kymmenen minuuttia lelukaupan hyllyä ja sanoo, ettei sitä ole kaupassa, etsi joku muu.
Miksi minun pitäisi käyttää aikaa miettiäkseni anopille, mitä lapset haluavat? Helpompaa se siellä kaupassa on itse katsella. Jos ei jaksa miettiä, voi hyvin antaa villasukat tai rahaa tilille, it's as simple as that.Sanoin myös anopille, että korvakorut voisivat olla hyvä lahja. Pitäisikö minun niistäkin miettiä minkälaiset?
Ap
No ne ovat sinun lapsesi, joiden kanssa nyt luultavimmin joka päivä olet tekemisissä ja tiedät/näet, millä leluilla he mieluiten leikkivät. Vai oletko ulkoistanut koko lasten kanssa ajan viettämisen jollekin toiselle? Anoppisi tuskin on päivittäin lasten kanssa tekemisissä, eikä näin ollen voi tietää, minkä tyyppiset lelut ovat mieluisimpia. Sinulle myös lienee luontevampaa siellä samassa taloudessa asuvana kysäistä niiltä lapsilta, jos nyt oikeasti olet omien lastesi mieltymyksistä noin täysin pihalla. Tai kysy siltä mieheltäsi itse - hän saattaa jopa tuntea lapsensa ja kertoa sinullekin, mistä ne omituiset, vajaamittaiset oliot siellä teidän kodissanne tykkäävät. Ja sitten annat vaikka 3-4 vaihtoehtoa tai legoista esim. sen sarjan, johon kuuluvista mikä tahansa olisi kiva.
Ja kyllä, jos toivot korvakoruja, olisi todellakin syytä kertoa, haluatko pienet nappikorut, isot roikkuvat, jotain siltä väliltä vai kenties renkaat. Ja pidätkö kultaisista vai hopeisista vai värikkäistä. On muuten täysin mahdotonta anopin arpoa sinunkaan mieltymyksiäsi, jos et osaa itse niitä kertoa. Aika iso riski, että aattona sinua sitten kovin ärsyttää, kun tyhmä anoppi on ostanut ihan väärän tyyppiset korvikset, kun olisihan sen pitänyt tietää, että sinä käytät vain hopeisia renkaita aina...
No tämä juuri on se pointti. En MINÄ toivo korvakoruja, vaan otaksun että ne olisivat lapsille mieluisa lahja. Minusta paras lahja on aina yllätys.
Ap
Onhan se lapselle yllätys vaikka sinä tai miehesi olisitte anopille sanoneet suoraan, että tuollaiset. On ihan ok kysyä lahjan antajalta, paljonko tämä oli ajatellut käyttää lahjaan rahaa ja kertoa toive sen puitteissa.
Meillä lapset kirjoitti joulun alla joulupukille joko itse tai vanhemman avustuksella. Siitä oli helppo valita, mitä lapselle hankkii lahjaksi ja kertoa isovanhemmille, mitä oli toiveissa.
Vierailija kirjoitti:
Olisitko ärsyyntynyt jos kyseessä olisi ollut äitisi eikä anoppi?
Ap, et vastannut tähän kysymykseen. Miksi et?
Vain Kivikissaäiti voi ärsyyntyä tällaisesta asiasta.
Millä tavalla olen ilkeä ihminen? Olisin hyvin kiitollinen, jos voisit avata näkemystäsi minulle.
Ja jos anoppi soittaa minulle hetkeä ennen kuin menee lahjaostoksille ja lapset ja mies ovat töissä ja koulussa, on minun vaikea valjastaa ketään heistä katalogin ääreen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos apn ongelmat ovat tuota tasoa, niin hyvä.
Ei suinkaan ole, tämä nyt vain on pienin tällä hetkellä. Mielen puolella on paljon lisää, eikä se ole hyvä asia alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko ärsyyntynyt jos kyseessä olisi ollut äitisi eikä anoppi?
Ap, et vastannut tähän kysymykseen. Miksi et?
Koska en voisi ikinä kuvitella äitini soittelevan minulle tuollaisesta asiasta. Toki annan hänellekin jotakin osviittaa, mutta meillä on varmaankin samanlainen käsitys lahjojen antamisesta ja metatyön jakamisesta.
Ap
Etkö saa riittävästi empatiaa tyttökavereilta, joilla on oikeasti ongelmia sen anonpin kanssa ja jostain nyt sitten pitää niitä jaxuhalejan kalastella?
Sydämiä.