Eilinen suklaariita kumppanin kanssa. >:( Koska naurattaa?
Tiedättekö ne Lindorin ihanat suklaakonvehtipallot, joita myydään kaupoissa irtomyynnissä ja ovat helkkarin kalliita? Olin töistä tullessa käynyt hakemassa itselleni niitä 6 kpl, koska tosiaankin ovat kalliita, mutta ah miten ihania. <3 Vein ostokset kotiin ja lähdin lenkille. Kotona odotti täysin tyhjä Lindorin pussi ja virnuileva mies: Meni kaikki, kun olivat niin hyviä, et kai suutu.. Suuttuminen on aika lievä ilmaus, Äijä lähti siltä seisomalta ostamaan kaupasta korvaavia.
Mutta mitä se pälli toi sieltä kaupasta?! Fazerin suklaaPATUKAN. Ei edes levyä, vaan PATUKAN. Eikö muka ole se ja sama mitä se suklaa on, suklaa kuin suklaa. No olisiko hän itsekään ahminut Fazerin suklaalevyä kerralla, että eikö ollutkin PIENI makuero Fazerin palmuöljyshitissä ja Lindorin laatusuklaassa? Ilta meni riidellessä yhden suklaan takia ja mies vielä lipsautti, että olisi ollut järjetöntä maksaa niin paljon suklaasta kuin mitä Lindor maksaa. No aijaa? Saman rahallisen menetyksen minäkin koin, kun tämä ahmatti söi kaikki ostamani Lindorit. >:(
Koska tällainen typerä riita käy naurattamaan? Ärsyttää yhä koko mies, ajattelematon, ahmatti sika.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja nyt kun oikein mietin niin yhtään ainoaa kertaa ei ole käynyt niin että toinen olisi syönyt jotain toisen ostamia herkkuja muuta kuin jos niitä erikseen tarjotaan. Koko ajatus että noin kävisi on meidän kohdalla täysin järjetön. Ja meillä tosiaan on näkyvillä siellä ja täällä suklaata yms. jotka jompikumpi on ostanut itselleen. Toki niistä omista herkuista tarjotaan aina toisellekin jos esim. istutaan sohvalla katsomassa leffaa tms. Mutta omin luvin ei niitä tosiaankaan oteta. Ei kertakaikkiaan tulisi mieleenkään.
Joten minustakin tässä on kyse jostain paljon syvemmästä kuin kuudesta suklaapallosta, eli siitä että mies selvästi on täysin itsekäs ja piittaamaton, ja pahinta on että ei nähtävästi edes mitenkään tiedosta tehneensä väärin. Osoittaa aikamoisen negatiivisia luonteenpiirteitä tuollainen.
No nyt kyllä meni vähän yli :D Yhtälailla voisi moittia ap:tä että miksi ei ostanut sille miehellekin suklaata.
Ei tuo kiva temppu tosiaan mieheltä ollut ja niinkuin tuolla ennemmin kommentoin, ymmärrän aapeen suuttumuksen. Mutta ei kai tuosta nyt voi suuria diagnooseja vetää, jotta oikein itsekäs ja piittaamaton. Oon mäkin syöny miehen suklaatia mutta en todellakaan oo mikään luonnehäiriöinen.
Kauheen kevyttä ja helppoa työtä teet kun jaksat ostoksille ja lenkille hetimmiten töistä tullessasi. Mä itken ja oksennan. Ja mies hieroo ja hellii..
Itsekästä ja ajattelematonta käytöstä oli. Sen ei tarvitse naurattaa koskaan. Suklaa sinänsä on pieni asia, mutta tapahtuma toi esiin miehestä monta huonoa luonteenpiirrettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja nyt kun oikein mietin niin yhtään ainoaa kertaa ei ole käynyt niin että toinen olisi syönyt jotain toisen ostamia herkkuja muuta kuin jos niitä erikseen tarjotaan. Koko ajatus että noin kävisi on meidän kohdalla täysin järjetön. Ja meillä tosiaan on näkyvillä siellä ja täällä suklaata yms. jotka jompikumpi on ostanut itselleen. Toki niistä omista herkuista tarjotaan aina toisellekin jos esim. istutaan sohvalla katsomassa leffaa tms. Mutta omin luvin ei niitä tosiaankaan oteta. Ei kertakaikkiaan tulisi mieleenkään.
Joten minustakin tässä on kyse jostain paljon syvemmästä kuin kuudesta suklaapallosta, eli siitä että mies selvästi on täysin itsekäs ja piittaamaton, ja pahinta on että ei nähtävästi edes mitenkään tiedosta tehneensä väärin. Osoittaa aikamoisen negatiivisia luonteenpiirteitä tuollainen.
No nyt kyllä meni vähän yli :D Yhtälailla voisi moittia ap:tä että miksi ei ostanut sille miehellekin suklaata.
Ei tuo kiva temppu tosiaan mieheltä ollut ja niinkuin tuolla ennemmin kommentoin, ymmärrän aapeen suuttumuksen. Mutta ei kai tuosta nyt voi suuria diagnooseja vetää, jotta oikein itsekäs ja piittaamaton. Oon mäkin syöny miehen suklaatia mutta en todellakaan oo mikään luonnehäiriöinen.
Mies ostakoon itse Lindorin palloja jos niitä haluaa. Ja olen täysin varma että aloittaja olisi miehelle tarjonnutkin pallon tai kaksi.
Mutta tuo että mies syö koko pussin tyhjäksi mitään kysymättä ja yhtään ajattelematta että toinenkin varmaan haluaisi nauttia suklaasta jonka on vartavasten käynyt hakemassa - mitä muuta se on kuin puhdasta itsekkyyttä ja piittaamattomuuta?
Vierailija kirjoitti:
Oon mäkin syöny miehen suklaatia mutta en todellakaan oo mikään luonnehäiriöinen.
Jos olet todellakin syönyt kaiken miehesi ostaman suklaan jolla hän on ajatellut itse herkutella, etkä ole mitenkään edes pahoitellut asiaa - niin, kyllä sinäkin silloin itsekäs ja piittaamaton olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja nyt kun oikein mietin niin yhtään ainoaa kertaa ei ole käynyt niin että toinen olisi syönyt jotain toisen ostamia herkkuja muuta kuin jos niitä erikseen tarjotaan. Koko ajatus että noin kävisi on meidän kohdalla täysin järjetön. Ja meillä tosiaan on näkyvillä siellä ja täällä suklaata yms. jotka jompikumpi on ostanut itselleen. Toki niistä omista herkuista tarjotaan aina toisellekin jos esim. istutaan sohvalla katsomassa leffaa tms. Mutta omin luvin ei niitä tosiaankaan oteta. Ei kertakaikkiaan tulisi mieleenkään.
Joten minustakin tässä on kyse jostain paljon syvemmästä kuin kuudesta suklaapallosta, eli siitä että mies selvästi on täysin itsekäs ja piittaamaton, ja pahinta on että ei nähtävästi edes mitenkään tiedosta tehneensä väärin. Osoittaa aikamoisen negatiivisia luonteenpiirteitä tuollainen.
No nyt kyllä meni vähän yli :D Yhtälailla voisi moittia ap:tä että miksi ei ostanut sille miehellekin suklaata.
Ei tuo kiva temppu tosiaan mieheltä ollut ja niinkuin tuolla ennemmin kommentoin, ymmärrän aapeen suuttumuksen. Mutta ei kai tuosta nyt voi suuria diagnooseja vetää, jotta oikein itsekäs ja piittaamaton. Oon mäkin syöny miehen suklaatia mutta en todellakaan oo mikään luonnehäiriöinen.
Jos miehen ajattelu kulki samaa rataa kuin sun ajatukset, miks ap:n äijä ei syönyt puolta niistä helvetin suklaista? Jos tapaus ois sattunu mulle, mä olisin vielä sulattanu sen, että jätkä pistelee herkuistani puolet poskeensa, mutta en sitä, että yksin vedetään joka saatanan suklaapallero omaan naamaan.
Nyt mua rupesi oikeasti kiinnostamaan että mitä sellainen suklaapallo maksaa? 4€/ kpl? Vai kuinka kalliita ne oikein on?
Ja toinenkin tärkeä asia, mikä Lindor ja Lindt ja onko ne eri vai sama asia ja onko toinen tuotenimi ja toinen yrityksen nimi vai häh?
Ootko kuullu siitä naisesta joka antoi anteeksi kun sen suklaat oli syöty? Niin, en minäkään. Joko sitä ei ole ikinä tapahtunut tai sitten yksikään tapauksen silminnäkijä ei selvinnyt kertomaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Rahallisen menetyksen? Monta sataa ne oikeen makso. Ootte te k*sipäitä hohhoijakkaa.
En muista tarkkaa hintaa, koska en ottanut kuittia. Monesti olen kuitenkin ajatellut, että sillä rahalla saisi helposti jo kokonaisen suklaarasian, jolla saa pari Londorin konvehtia. Eli rahallinen menetys on suhteellista. Kumpikin ollaan aika surkeissa ja pienipalkkaisissa duuneissa. Meillä on omat hyllyt jääkaapissa, koska syödään niin erilaisia juttuja ja mies syö niin paljon enemmän kuin minä. Siksi ostin alunperinkin Lindorit vaan itselleni, koska näin me ollaan toimittu, omat ruoat siis.
Mieshän siis ilmeisesti jätti ostamatta mulle korvaavat Lindorit syömiensä tilalle, koska huomasi kaupassa niiden hinnan. Siksi selitteli, että olisi ollut järjetöntä maksaa suklaasta niin paljon ja toi tilalle halvan ja surkean Fazerin suklaapatukan. No minähän maksoin jo, jotta hän sai ahmattina pistää kaikki kerralla kitaansa! Itse siis nautistelen yhden tai korkeintaan kaksi niitä illassaan, mut sillä ei toki ole nyt väliä.. Eli on tosi itsekästä ja törkeää olla ostamatta korvaavaa tuotetta toiselle takaisin sen kalleuden vuoksi! Saman hinnanhan minäkin maksoin, enkä saanut itse yhtään konvehtia niistä alkuperäisistä. >:( Ei ne mitään kultaa maksa, mutta suklaaksi ovat kyllä todella arvokkaita.
Kusipäisyys ja itsekkyys on ap:n miehessä vahva.
Miehelle samanlaisen ketutuksen aiheuttaisi jos nainen kulauttaisi hänen hartaasti vaalimansa single maltin kurkkuunsa, nauraisi päälle ja toisi korvikkeeksi jotain Jallua. Ja selittäisi vielä päälle, että se 16-vuotias Ardbeg oli niin kallista ettei sitä millään raaskinut ostaa, mut eiköhän toi Jallu aja saman asian.
Mies odotti, että hermostut ja sinä täytit hänen toiveensa. Paljon tehokkaampaa olisi ollut todeta, että ei se mitään. Silloin mies ei olisi päässyt nauttimaan vallantunteesta, vaan olisi todennäköisesti hämääntynyt täysin. Mikä meni vikaan, kun nainen ei enää viitsi edes suuttua.
Välinpitämättömyys on tehokkaampaa kuin suuttuminen, koska silloin mies ei voi tietää, mikä oikeasti on tilanne.
Aikoinaan miesystävällä oli tapana yrittää härnätä minua siten, että hän oli tarjoavinaan jotain herkkua, mutta viime hetkellä tempaisi sen ulottumattomiini ja söi itse. Kun hän seuraavan kerran tarjosi jotain, totesin tyynesti, että kiitos ei, en halua maistaa. Mies suunnilleen tunki suuhuni sen kakunpalan tai mikä se nyt olikaan, jolloin minä syljin sen miehen kasvoille ja totesin, että kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Kiva provo.
Minä olisin kohauttanut olkiani ja todennut, että ai jaa ja antanut asian olla. Ja kun mies olisi jouluna ostanut itselleen mitä tahansa, niin olisin tuhonnut sen tyynen rauhallisesti. Tai ottanut esim. laatuviinipullonsa ja vienyt sen tuliaisina mummolle tms.
Sinun vastauksesi on yksi "kiva" provo. Tai sitten et edes pidä suklaasta. Kuka tahansa hermostuu jos on ostanut itselleen jotain ihanaa herkkua ja sitten kumppani onkin syönyt sen viimeistä murua myöten. Sen olisin vielä kestänyt jos olisi syönyt niistä vaikkapa puolet (3 kpl), jolloin olisin yhä minäkin saanut Lindor-herkkuhetkeni, mutta kun ei! Kaiken huippu oli vielä tuo korvaavan suklaan ostaminen, joka oli täysin ala-arvoista. >:( Jos hajotat kaverisi antiikkilautasen, niin ethän sinä voi korvaavaksi ostaa Ikeasta muovilautasta tilalle. Lautanen kuin lautanen, höhöö.
Toisaalta sinun tyylisi olisi kai kostaa jatkossa jollakin miehen omalla herkulla? Ihan hyvä idea sekin. Pitää harkita. Etenkin kun meillä on muutenkin aina omat ruoat. Se olisi miehelle oikein. Ei osaisi yhtään odottaa, että syön mitään hänen ostamaansa. Mies olisi siis toiminut väärin vaikka se olisi ollut jugurtti, jonka hän syö. Ollaan sovittu meillä olevan omat ruoat, jotka ostamme kumpikin omista pusseistamme ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Mies ostakoon itse Lindorin palloja jos niitä haluaa. Ja olen täysin varma että aloittaja olisi miehelle tarjonnutkin pallon tai kaksi.
Mutta tuo että mies syö koko pussin tyhjäksi mitään kysymättä ja yhtään ajattelematta että toinenkin varmaan haluaisi nauttia suklaasta jonka on vartavasten käynyt hakemassa - mitä muuta se on kuin puhdasta itsekkyyttä ja piittaamattomuuta?
Se on edellä mainittujen lisäksi silkkaa vittumaisuutta ja kusipäisyyttä! Kyseessä on juuri sen sortin mies, joka syö lastenkin vanukkaat. Vakavan puhuttelun paikka, jos aikoo tällaisen miehen kanssa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mua rupesi oikeasti kiinnostamaan että mitä sellainen suklaapallo maksaa? 4€/ kpl? Vai kuinka kalliita ne oikein on?
Ja toinenkin tärkeä asia, mikä Lindor ja Lindt ja onko ne eri vai sama asia ja onko toinen tuotenimi ja toinen yrityksen nimi vai häh?Ootko kuullu siitä naisesta joka antoi anteeksi kun sen suklaat oli syöty? Niin, en minäkään. Joko sitä ei ole ikinä tapahtunut tai sitten yksikään tapauksen silminnäkijä ei selvinnyt kertomaan siitä.
No nyt alkoi kyllä minua naurattaa tämä suklaakeissi... :D :D :D
Ei ap.
Minusta ei ole kyse tässä nyt hinnasta, siitä että vain itselle ostaisi, vaan siitä että on todella ilkeää syödä kaikki jostain tuotteesta minkä toinen on ostanut. Jos tuo vaikka pullon limsaa, toiselle pitää jättää siitä vähintään puolet. Toinen tekee pizzan, lähtee sit käyttämään koiran ulkona, toinen ei syö koko pizzaa sillä aikaa. Jos rikkoo toisen artekin tuolin, ikean tuoli tilalle ei kelpaa. Ei myöskään jos ostaa tietyn merkin suklaata, toinen halvempi sekä huonompi merkki ei kelpaa tilalle.
Ei siitä tarvitse suuttua, jos mies syö sun suklaat. MUTTA :D olisin itsekkin pimahtanut jos tilalle tuotaisiin jotain ihan eriä ja ei niin hyvää.
Rakastan vihreitä pringlesejä yli kaiken ja kerran mietin töihin lähtiessä että mihin piilotan tämän pötkilön ettei herkkuperso mies vedä niitä.
Laitoin lattialla pystyssä rullalla olevan joogamaton sisään. Säilyivät koko päivän :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallisen menetyksen? Monta sataa ne oikeen makso. Ootte te k*sipäitä hohhoijakkaa.
En muista tarkkaa hintaa, koska en ottanut kuittia. Monesti olen kuitenkin ajatellut, että sillä rahalla saisi helposti jo kokonaisen suklaarasian, jolla saa pari Londorin konvehtia. Eli rahallinen menetys on suhteellista. Kumpikin ollaan aika surkeissa ja pienipalkkaisissa duuneissa. Meillä on omat hyllyt jääkaapissa, koska syödään niin erilaisia juttuja ja mies syö niin paljon enemmän kuin minä. Siksi ostin alunperinkin Lindorit vaan itselleni, koska näin me ollaan toimittu, omat ruoat siis.
Mieshän siis ilmeisesti jätti ostamatta mulle korvaavat Lindorit syömiensä tilalle, koska huomasi kaupassa niiden hinnan. Siksi selitteli, että olisi ollut järjetöntä maksaa suklaasta niin paljon ja toi tilalle halvan ja surkean Fazerin suklaapatukan. No minähän maksoin jo, jotta hän sai ahmattina pistää kaikki kerralla kitaansa! Itse siis nautistelen yhden tai korkeintaan kaksi niitä illassaan, mut sillä ei toki ole nyt väliä.. Eli on tosi itsekästä ja törkeää olla ostamatta korvaavaa tuotetta toiselle takaisin sen kalleuden vuoksi! Saman hinnanhan minäkin maksoin, enkä saanut itse yhtään konvehtia niistä alkuperäisistä. >:( Ei ne mitään kultaa maksa, mutta suklaaksi ovat kyllä todella arvokkaita.
Nojoo, siis tuo ettei ostanut sulle korvaavia takaisin on tyhmää ja tökeröä. Mä takerruin aluksi vaan tuohon että söi ne, joka sekin kyllä oli tosiaan hölmöä. Miehen ajatusmaailma on vaan joskus niin yksoikoista, eikä tämä mielipide ole suinkaan puolustus sun miehen käytökselle. Nyt kuule istutat sen pöydän ääreen ja selität juurtajaksain kuinka pölvästisti se toimi ja yksinkertaisesti laitat sen ostamaan sulle samat suklaat takaisin. Jos se normijärjellä on varustettu niin kyllä se sen tekee. Enkä mä nyt pelkästään tämän tapauksen perusteella kehoita sua heivaamaan sitä niinkuin täällä suurin osa tekee :) Jos ei tuon kamalampia temppuja ole tehnyt. Vielä kerran, tuokin oli siis tyhmää siltä mutta ehkei nyt aivan eron paikka.
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä ostetaan suklaata, syömme ne yhdessä ja jaamme tasan.
Kumpikaan meistä ei ole ollut koskaan noin itsekäs, että nauttisi mitään herkkuja jättäen toisen vähemmälle, tai ilman.
Kohta 34 vuotta yhdessä ja koskaan ei ole herkkukiistaa vielä tullut kohdalle.
Ääh, nyt kaikki jankuttaa tuota samaa. Ärsyttää, kun kiukuspäissä jäi aloituksesta mainitsematta, että meillä on omat ruoat miehen kanssa. Se koskee myös herkkuja. Toisaalta olisin itsekin sun kanssa samaa mieltä jos olisi yhteinen talous. Silloin herkkuja pitäisi ostaa ihan samalla tavalla kuin vaikka maitoakin, eli niin että kaikille riittää. Meillä vaan on yhteinen sopimus siitä, että kummallakin on omasta pussista ostetut ruoat, koska syömme niin eri tavalla. Ei ole mitään yhdessä ostettua ja jaettua. Joskus voi jotain erikoisjuttuja olla, joissa on iso paketti ja se sitten jaetaan ja maksetaan tasan. Silloin kummallakin on se itse maksamansa puolikas, tietenkin. Tämänkin nojalla en tajua millä helvetin oikeudella mies ahmi MINUN ostamia suklaita?! Olisi ihan eri asia jos ruokaostokset olisivat yhteisiä. Silloinhan en voisi omia mitään vaan kaikki olisi yhteistä.
Vittu mikä vöyhöttäjä! Lasketko vessapaperiarkitkin? Meneekö sikapossumiehellä paperia enemmän? Miehelle keltaista serlaa ja sulle lampaanvillapaperia.
Tahallani söisin tollaisen välilihaleikkausta tarvitsevan suklaat ja pyyhkisin suuni lambiin.
Pyysitkö siltä niitä rahoja takaisin jotka suklaaseen meni? Käy tarkistamassa paljonko se summa oli ja laskuta mieheltä rahat takaisin, ja anna se epämieluisa patukka miehelle.
Surettaa, että tuollaisia ajattelemattomia ihmisiä edes on olemassa, tahalleen pahoittaa toisen mielen eikä edes anteeksi pyydä.
Oot sä aika pönttö. Eiks ole mitään isompia asioita, joista voi suuttua... Jos ei niin pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen siihen, että asiat ovat hyvin.
Kun meillä ostetaan suklaata, syömme ne yhdessä ja jaamme tasan.
Kumpikaan meistä ei ole ollut koskaan noin itsekäs, että nauttisi mitään herkkuja jättäen toisen vähemmälle, tai ilman.
Kohta 34 vuotta yhdessä ja koskaan ei ole herkkukiistaa vielä tullut kohdalle.