Onko ihan ok, jos kummilapsen äiti ei kiitä kummia lapselle lähettämästä lahjasta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhdyitte kummiksi?!

Miksi hankit lapsia, joille kummit tarvittiin?

Meillä selkeä periaate: ne kummilapset, jotka kiittävät/joiden vanhemmat hoitavat kiitokset, saavat arvokkaammat lahjat. Kaikki toki saavat lahjat, mutta mieluummin panostamme heihin, joilla on käytöstavat. Eli kiitos on helppo keino saada meiltä paremmat lahjat!

Tämä on silmiä avaava keskustelu. Nämä, joiden mielestä ’kun lahja on lähetetty olet menettänyt sen omistusoikeuden eikä kenenkään tarvitse siitä kiittää’ ovat ihan oma genrensä, ja heitä on vissiin iso kertymä siellä jouluapua.fi sivustolla. Ainakin moni tuntui jakavan minun kokemukseni siitä, että olen ’vähistä varoistani’ jollekin tuntemattomalle perheelle jotain jouluntoivotusta lähettänyt, ja ainoastaan kerran olen saanut kiitoksen (ja kuvan missä lapsi leikki paloautollaan) sähköpostiini. Tuota perhettä auttaisi mielelläni lisääkin, noiden muiden käytöksestä olen lähinnä tyrmistynyt: lahjasta kuuluu kiittää, oli se sitten mieluisa tai ei!!!

Ja oikeesti, se on esim isoisälle iso lahja, jos lapsi soittaa jouluna sinne toiselle puolelle Sumea ja kiittää kahdestakympistä ja kertoo ehkä jopa mihin sen aikoo käyttää. Seuraavalla kerralla voi tullakin jopa 30€....

Aika hassua, en ole itse ikinä odottanut että kummilapset kiittäisi joululahjoistaan. Osa lapsista uskoo joulupukkiin ja kaikki lahjat menee siihen piikkiin, meidän lapset ei usko joulupukkiin, joten tietävät saavansa lahjat meiltä, kummeilta ja sukulaisilta.

Meillä lapset askartelee joulukortit kummeilleen itse ja ne laitetaan postissa. En ole erikseen kiitoskortteja laittanut lapsia enää väsäilemään. Varsinkin vanhin on kirjoittanut kuulumisia kummeilleen kirjeellä pari kertaa vuodessa. Kyläillään myös kummien kanssa säännöllisesti jos vain mahdollista välimatkojen ym. suhteen. Jotkut kummit ei joka vuosi ole lahjonut, no hard fiilings, kummit eivät meille ole mikään lahjakone.

Mä en tunne ketään, joka olisi panostanut näin paljon molemminpuoliseen yhteydenpitoon lasten ja kummien välillä. Ja nyt mä opin, että olisi pitänyt erikseen tän lisäksi kiittää lahjasta ja mä oon ihan juntti. Hmm..

Hyvät tavat selvästi rapistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko ei ole suomea.

Olko siinä, jotain, mitä et ymmärtänyt? 

Siis samantekevää mitä kirjoittaa, pääasia, että sanoista voi arvata, mitä tarkoitetaan? Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miniä on sellainen tolvana,joka ei kokaan kiitä mistään saamastaan avusta tai lahjasta.

Mikäs se poikasi sitten on?

Poikani otti eron tästä tolvanasta,luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miniä on sellainen tolvana,joka ei kokaan kiitä mistään saamastaan avusta tai lahjasta.

Mikäs se poikasi sitten on?

Pitäikö pojan siis kiittää äitiään jos hän on nimenoamisesti antanut joatin miniälleen  tai  auttanut erityisesti miniäänsä. - Toki varmasti monesti kun auttaa miniäänsä (tai vävyään) niin tulee samalla auttaneensa molempia; lastaan ja hein kumppaniaan ja/ tai heidän koko perhettä. Mutta ei liene mahdotonta, etteikö voisi joskus auttaa vain miniäänsä (tai vävyään). - Ja kyllä, kyllä sitä haluaisi joskus kuulla miniältä  (tai vävyltään) kiitoksen, jos tai kun on häntä auttanut tai muistanut. - Alituiseen jatkuva kiittämättömyys kun saattaa alkaa tuntumaan -tälle on itseasiassa nimikin - kiittämättömyydeltä. Ja se taas ei ole ainakaan asia, mistä itse haluaisin olla tunnettu ja mustettu.   

Poikani on eronnut hänestä jo kauan sitten,mutta olen auttanut monella tapaa miniääni vielä tähän päivään asti.