Onko ihan ok, jos kummilapsen äiti ei kiitä kummia lapselle lähettämästä lahjasta?

hah voi  tehdä niin että väittää kyllä lähetin lahjan , eikö muka tullut perille, vaikkei lähettänytkään

Tietysti pitää kiittää tai edes todeta, että perille tuli. Itse en tietenkään jatkossa enää lähetä jos lahjaa ei mitenkään noteerata.

Tee ensi vuonna niin,ettet lähetä lahjaa ollenkaan.Jospa sitten ottavat yhteyttä ja kyselevät lahjan perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ok. 

Toivottavasti ei opeta lapselleen yhtä huonoja käytöstapoja.

Edelleen, en odota kiitosta antamastani lahjasta.

Olisi kiva tietää tuliko paketti edes perille.

Juurikin näin. En voi ojentaa lahjaa henkilökohtaisesti, joten olisi ihan mukava kuulla edes jotain ihan vaikka vain sen takia, että tietäisin paketin löytäneen perille. Tämä mykkä ja huonotapainen linja näyttää olevan vastaanottavalla perheellä tapana, kun kiitosta tai edes yhteydenottoa ei kuulu. Tämä ei ole siis ensimmäinen kerta.

Minä en kehtaisi jättää kiittämättä.

Mullakin on kummilapsi, jonka vanhemmat ei koskaan ole kiittäneet lahjoista, paitsi jos ne annetaan suoraan käteen. Ongelma on vaan se, että kun lapsi oli 3v., he muuttivat 500km päähän eikä mulla vähän päälle parikymppisenä opiskelijana ollut varaa matkata kahdesti vuodessa pelkästään heille lahjaa viemään (varsinkin kun yösijaa ei tarjottu enkä tunne paikkakunnalta muita). Näin lasta pääasiassa suvun juhlissa ja isovanhempien luona (lapsen isä on serkkuni).

Nyt kummilapsi on 14, eikä mitään kiitosta kuulu lahjoista tai korteista. Viime vuonna laitoin joulun jälkeen viestiä lapsen äidille että tulihan paketti perille. Vastaus tekstarilla: "Tuli:)"

Vierailija kirjoitti:

Mun miniä on sellainen tolvana,joka ei kokaan kiitä mistään saamastaan avusta tai lahjasta.

Mikäs se poikasi sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miniä on sellainen tolvana,joka ei kokaan kiitä mistään saamastaan avusta tai lahjasta.

Mikäs se poikasi sitten on?

Pitäikö pojan siis kiittää äitiään jos hän on nimenoamisesti antanut joatin miniälleen  tai  auttanut erityisesti miniäänsä. - Toki varmasti monesti kun auttaa miniäänsä (tai vävyään) niin tulee samalla auttaneensa molempia; lastaan ja hein kumppaniaan ja/ tai heidän koko perhettä. Mutta ei liene mahdotonta, etteikö voisi joskus auttaa vain miniäänsä (tai vävyään). - Ja kyllä, kyllä sitä haluaisi joskus kuulla miniältä  (tai vävyltään) kiitoksen, jos tai kun on häntä auttanut tai muistanut. - Alituiseen jatkuva kiittämättömyys kun saattaa alkaa tuntumaan -tälle on itseasiassa nimikin - kiittämättömyydeltä. Ja se taas ei ole ainakaan asia, mistä itse haluaisin olla tunnettu ja mustettu.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ok. 

Toivottavasti ei opeta lapselleen yhtä huonoja käytöstapoja.

Edelleen, en odota kiitosta antamastani lahjasta.

Olisi kiva tietää tuliko paketti edes perille.

Paketissa on seurantakoodi JJFI... voit katsoa, milloin paketti on noudettu

Voi luoja tätä vinkumista kun joku kysyy, että kuuluisiko äidin tehdä asia x. Miksei isä voi kiittää? Ei sillä tarkoiteta välttämättä auoranaisesti äitejä vaan vanhempia ylipäänsä! Monesti sitä itse vain kirjoittaa sen lähimmän kautta, eli ap:lle kummilasten vanhemmista se äiti on ilmeisesti se, johon yhteyttä pitää.

Älkää siis jaksako uhriutua, kyllä se ihan isällekin kuuluu.

Onko myös tätä päivää ettei kummeja kutsuta koskaan kylään ja tarjota heille jotakin kun vuodesta toiseen jaksavat lähettää  lahjapaketteja synttäreinä ja jouluina. Vastavuoroisuus puuttuu tässäkin ja ei edes viitsitä kiittää viestillä vaikka kaikilla on kännykät lapsesta vanhempiin.

Ajattelin ostaa joululahjaksi Musiikkitaloon nimikkourkupillin. Synttärilahjaksi sitten konserttilipun: saa mennä kuuntelemaan pilliänsä.

Mun kummilapsella on yhteiset synttärit sisarustensa kanssa joka kesä. Nämä synttärijuhlat ovat kauheaa häsellystä alusta loppuun. Lapset eivät kykene keskittymään vieraiden antamiin lahjoihin vaan juoksevat ympäriinsä huutaen. Talo on täynnä kummeja ja sukulaisia, jotka ovat tulleet ympäri Suomea, ovat nälkäisiä ja toisilleen vieraita. Lasten vanhemmat yrittävät parhaansa mukaan saada lapsia johonkin järjestykseen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Turha kuvitellakaan että siinä pystyisi mitään kuulumisia vaihtamaan, vaan juhlien sosiaalinen puoli koostuu tuntemattomien ihmisten kanssa small takkia jutellen. Ja ne antamani lahjat? Taisivat lentää heti kättelyssä jonnekin lattialle, en ainakaan nähnyt että niitä olisi juhlan aikana avattu.

Onhan se epäkohteliasta jos muistamisesta ei ikinä kiitetä mutta kyllä se  myös on ihan ok että vanhemmat ei erikseen kiitä lahjasta, mikään pakko ei ole kiittää joten kiittämättömyys on siten myös "ok". 

Eihän nykyään enää kiitetä lahjoista, sehän on ihan normaalia, jota kovasti ihmettelen.

Kuuluisi ilman muuta kiittää, tai niin siis fiksut ihmiset tekevät. Minun kummityttöni äiti ei kiittänyt mistään korteista tai lahjoista, mitä olen antanut. Ja kuitenkin kirjoittelee facebookkiin päivityksiä tyyliin "Meillä opetetaan lapselle käytöstapoja" :DDDD Niin se totuus on muuta, kuin mitä facebookiin kirjoitetaan :DDD No, enää en lahjoja enkä kortteja anna muuta kuin pienen alennuskorista kaivetun halvan synttäreiksi.

Vierailija kirjoitti:

En odota kiitoksia. Ihan tarpeeksi ajattelemista oman perheen asioissa.

Ja kiitoksen välittäminen on niin rankkaa ja tekee susta toimintakyvyttömän ?

Mä en edelleenkään tajua nykyihmisiä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kiittää. Lahja on lahja, lähetetty on lähetetty. Sen jälkeen lahja ei enää antajalleen kuulu. Tietenkin jos lahja on todella suuri ja siitä on siis sovittu yhdessä vanhempien kanssa, siitä pitää kiittää. Mutta lahjojen perään ei yleisesti ottaen pidä itkeä. Ne menevät sinne pohjattomaan kaivoon.

Joku ojentaa sulle lahjan ja sinä et sano tilanteessa " Kiitos " ???

Missä tilanteessa käytät kiitos-sanaa vai onko se ihan outo sana ?

Kyllä kiitän ja odotan myös muilta samaa, sillä se kuuluu jo alkeellisimpiin käytöstapoihin.

Silloin kun lapset oli pieniä, tehtiin se vanhempien kanssa yhdessä, mutta kun lapset saivat omat puhelimet, hoitivat sen itse.

Nyt ovat jo teinejä, niin edelleen kysyn, onko kiitokset hoidettu ja eipä ole tullut tilannetta, etteikö olisi soittaneet tai lähettäneet kiitos-tekstaria.

Eikä meille synttäreille tai jouluisin tule kymmenejä pakettia, vaan ainoastaan parilta kummilta ja isovanhemmilta ja kiitoksen sanominen ei paljon aikaa vie, vaan pidän niiden pois jättämistä vain huonona käytöksensä.

Kun lahja vastaanotetaan, siihen vastataan kiitoksella.

Kiitos ei ole kirosana.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko ei ole suomea.

Ai, no mitä kieltä se sitten on?

Miksi ryhdyitte kummiksi?!