Lue keskustelun säännöt.
Vauvan hengen vaatinut kolari: isä yritti ohittaa ja törmäsi vastaantulijaan
11.12.2017 |
”10 kuukauden ikäisen lapsen isä yritti ohitusta, mutta törmäsi vastaantulevaan autoon.
Pohjanmaalla Uudenkaarlepyyn alueella on sattunut kolmen henkilöauton kolari, jossa kuoli 10 kuukauden ikäinen lapsi.
Poliisin mukaan onnettomuus tapahtui aamulla kello seitsemän aikaan. Pohjoisen suunnasta Vaasaa kohti ajanut auto oli poliisin mukaan lähtenyt ohittamaan edellä ajavaa henkilöautoa ja törmännyt vastaantulevaan ajoneuvoon. Ohitusta yrittäneen auton kyydissä ollut pieni vauva kuoli ja kaksi aikuista loukkaantui. ”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005485941.html
Kova on kiire. Näitä kiirehtijöitä aina näkee, ketkä ei ajattele, että omassa autossa on kyydissä kallis lasti, eikä liikenteessä muutenkaan ole yksin.
Typerät minäminä-ihmiset.
Kommentit (283)
En todellakaan luottaisi automaaattiautoihin. Miettikääpä nyt hiukan eroja liikennetiheyksissä taivaalla ja maanteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että jos sun edellä ajaa traktori niin köröttelet tyytyväisenä sen perässä ties kuin ka kauan jos sulla on lapsi kyydissä?
Ihan vaan esimerkkinä.
Tottakai mieluummin köröttelen traktorin perässä kuin lähden puolisokkona ohittamaan. Traktorit sitä paitsi antaa tietä ihan mielellään kun se on mahdollista.
Isä sai elinkautisen, ei tuollaisesta ikinä toivu ja itsesyytökset ovat murskaava. Tosi surullinen asia ;(
Lähipiiriini kuuluu yksi tällainen "mulle ei satu mitään" -tyyppi. Lapset eivät ole iänmukaisissa turvalaitteissa, mm 9kk vauva kasvot menosuuntaan turvavyöistuimessa.
On kuulemma kalliita ostaa paremmat istuimet.
Auto toki on 10000e auto, mutta esim renkaat mitä sattuu, kun eihän sillä ole väliä.
Pleikat ja julmetun kokoiset telkut ym löytyy kyllä (sillä rahalla olis saanu heittämällä istuimet muksuille, mitä niihin on laitettu) ja kaljaa pitää saada joka vkl.
En anna hänen ajaa jos joskus samassa autossa ollaan, vaikka hän onkin mies (eli huippukuski). En anna omia lapsiani hänen kyytiinsä ja jos kuskaan hänen lapsiaan, huolehdin, että kaikki muksut tiukasti oikeanlaisissa istuimissa tai auto pysyy parkissa.
En pidä itseäni loistokuskina, mutta kilometrejä tulee useita kymmeniä tuhansia vuodessa ja tien päällä näkee kaikenlaista..
En ota typeriä riskejä enkä halua jossitella jälkikäteen, jos jotain käy.
Renkaat ja auto kunnossa, oma vireystila kunnossa, muksut kiinni ja typerä kiire pois. En aja hiljaa, vaan ennemmin reippaasti jotta en provosoi idiootteja lähtemään ohi väärässä paikassa.(muutama sakko ja huomautus tullut hankittua), mutta kuitenkin parhaani mukaan turvallisesti. Turvaväli kunnossa ja nopeus muun liikenteen mukaan.
Jos silti sattuu, olen tehnyt kaikkeni kuitenkin, joten sitten on vain elettävä eteenpäin.
Tätä ei ehkä tämä isä, eikä läheiseni, pysty sanomaan. Ja aina kärsii joku muu, kuin tämä ääliökuski, jonka vastuulla toisten terveys ja henki on!!
Miksi se on niin vaikeaa???
Tunnen pari tuollaista ihmistä jotka suhtautuvat kaikkeen asenteella "onnettomuuksia vaan sattuu!". Kaikki varoittelut, lait ja opastukset on heille vaan ohjeellisia. Kun jonkun asian vaarallisuudesta on heille eri ihmiset sanoneet jo monen monta kertaa ja sit yhden kerran onnettomuus sattuukin, ollaan niin surkeena ja yllättyneitä et miten nyt tälleen voi käydä. Hetken marttyroinnin jälkeen voikin sit jatkaa samaa rataa. Jos asiasta sanoo niin on sädekehää kiillottava täydellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän hyvinä kuskeina sellaisia, jotka eivät vaaranna toisten elämää liikenteessä eivätkä ota riskejä, noudattavat liikennesääntöjä, ajavat kelin mukaista nopeutta ja pitävät kunnon turvavälit. Ne on hyviä kuskeja, ei muut.
^ Joo, samaa mieltä hyvän kuskin määritelmästä. Se kiire voi loppua sekunnissa ja sitten saa ihmetellä, että miten tässä nyt näin kävi. Aikaa ei saa käännettyä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä isä oli kai lähtenyt viimeisenä kolmen auton letkassa ohittamaan. Kaksi muuta olivat päässeet hyvin ohi mutta kohtalo osui tähän viimeiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä isä oli kai lähtenyt viimeisenä kolmen auton letkassa ohittamaan. Kaksi muuta olivat päässeet hyvin ohi mutta kohtalo osui tähän viimeiseen.
Se ei ollut kohtaloa, vaan oma valinta lähteä tuohon yritykseen, oma valinta ottaa riski. Itse en ota ikinä tuollaisia riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä isä oli kai lähtenyt viimeisenä kolmen auton letkassa ohittamaan. Kaksi muuta olivat päässeet hyvin ohi mutta kohtalo osui tähän viimeiseen.
Letkassa ohittaminen onkin aivan helvetin järkevää.
Mietihän vielä uudelleen, mikä osui. Oliko se kohtalo vai osuiko lopulta oma sanoinkuvaamaton tyhmyys omaan tai oikeastaan oman lapsen nilkkaan?
Jos kuski olisi ollut nainen, täällä jauhettaisiin korkeintaan syyllisyydentunteesta, jonka äiti tuntee lopun ikäänsä.
Nyt syytetään isää ja annetaan ajo-ohjeita, vaikka naisista monet ovat surkeita kuskeja, jotka eivät edes mielellään aja autoa, jos vaihtoehtona on että mies ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva enää henkiin herää vaikka kuinka isää syyllistetäisiin. Ja isä varmaan joutuu mielisairaalaan tai päästää itsensä hengestä muutenkin tuon kamalan syyllisyyden tuskissa. Että eipä tuo syyllistäminen nyt ketään auta.
Entäpä jos tuo sama isä olisikin törmännyt sinun autoosi ja sinun vauvasi olisi kuollut? Olisitko silloin yhä sitä mieltä ettei tässä ketään kannata syyllistää?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan luottaisi automaaattiautoihin. Miettikääpä nyt hiukan eroja liikennetiheyksissä taivaalla ja maanteillä.
Et luota automatiikkaan, mutta luotat esimerkiksi tämän ketjun keskustelijoihin, joiden mielestä kukaan ei saa tuomita ketään, koska kenelle vain voi käydä niin, että auto tuosta noin lähtee ohitukseen ohituskieltoalueella.
Mulla on vauva itselläni, ja ketjun luettuani tuntuu että taidan kyllä pysyä kotona ennemmin kuin lähden näiden ihmisten keskelle liikenteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ap hyvä mieli, kun pääsit näpäyttämään vauvan kuolemasta?
Nämähän kannattaakin aina painaa villaisella, eikä oppia virheistä. Nämä ovat parhaita tilanteita takoa järkeä ihmisten päähän, koska vaarallisia ohituksia tehdään liikenteessä jatkuvasti, eikä todellakaan pelkästään sekopäiden toimesta, vaan näitä tekee ihan tavalliset ihmiset. Ihme kiire joka paikkaan ja unohdetaan, että kuinka heikoissa kantimissa henki on noissa nopeuksissa heiveröisessä peltirungossa.
Ai meinaat, että se isä ei opi, ellet kysy "tuliko nyt hyvä mieli"? Eikä kukaan muukaan opi tuosta muuten, ellet sä tai joku muua aloita tätä ketjua?
Aika moni ei tunnu oppivan. Kun koko ajan vaan hoetaan, että noin olis voinut tapahtua kenelle tahansa. Eli täällä on aika monta kuskia jotka ohittelee vastaavassa tilanteessa ja kuvittelevat sen olevan ihan normaalia. Heille on hyvin vaikea tajuta, että kaikki ei tee noin. Esim. minä en olis ikimaailmassa lähtenyt ohittamaan tuossa tilanteessa. Niin kiire mulla ei ikinä ole. Olisin körötellyt sen edelläajavan perässä ihan rauhassa. Se ei olis ollut mulle ongelma, kuten tuntuu monelle olevan. Ohi pitää päästä, viis kelistä tai paikasta. Viis siitä että kyydissä on maailman kallein lasti, oma lapsi.
Tulee mieleen nää idiootit jotka eivät ymmärrä että vastaantulijan ei kuulu väistää... Esim. Monta kertaa tulee vastaan tilanne että vastaan tulee traktori, jota lähdetään takaa ohittamaan vaikka vastaantuleva on kohdalla, luullaan että se vetää tietenkin tien reunaan että muut pääsee ohi traktorista..
Kolme autoa ohittanut joista viimeinen ei ehtinyt omalle kaistalleen. Mietityttää sekin millaista vauhtia siellä edessä on ajettu että kaikkien kolmen on pitänyt lähteä ohittamaan? On varmaan ajettu ”rajoitusten mukaan”. Ja ei, ei ole hänen syytään tämä.
Vierailija kirjoitti:
Niin että jos sun edellä ajaa traktori niin köröttelet tyytyväisenä sen perässä ties kuin ka kauan jos sulla on lapsi kyydissä?
Ihan vaan esimerkkinä.
No tuskin se traktorikuskikaan kovik tyytyväinen on kun jono takana vaan kasvaa ja kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se "jumala" antaa tällaista tapahtua? Voisiko joku jeesustelija selittää?
Ihminen tai lähinnä sielu on itse valinnut kohtalonsa. Niin se vauvassa ollut sielu kuin sen isäkin.
Se ei ollut vauvan isä, joka ajoi. Isä ja äiti istuivat kyydissä lapsen kanssa. Nuorempi henkilö ajoi.
Harmittaako, että menee syyllistämiset ihan hukkaan?
Tää on aika hyvä esimerkki siitä, kuinka toiset vaan vetoaa siihen että voi hupsista kun vahinkoja sattuu. Kylläpä nyt toiset on tekopyhiä, sairaita idiootteja kun kehtaavat olla sitä mieltä että vahingon sattuessakin se VASTUU on kannettava. Mutta kun oikeasti, ei kukaan aikuinen ihminen voi esim. vedota siihen että hups kun kävi vahinko kun esim. lapsi sai aivovamman kun se oli ekaa kertaa luistimilla ja kaatui ja isi oli VAHINGOSSA unohtanut kypärän siltä lapselta. Kyllä se nyt vaan oli sen isin vika se aivovamma, sen kypärän olisi esim. voinut käydä hakemassa kun se huomattiin puuttuvan. Toki se oli myös vahinko mutta ei aikuinen ihminen mokatessaan voi vaan ulista että byhyy, se oli vahinko, en ole vastuussa mistään?!
Ja en oo täydellinen muita arvosteleva etc. miten tässä ketjussa on saman mielipiteen omaavia kuvattu. Sattuu niitä vahinkoja mullekin. Näen välillä yhä painajaisia kun miehen poika meinasi pienenä livahtaa mun käsistä liukkaalla laiturilla ja oli hilkulla tippua tosi pahassa paikassa veteen. Mutta ei sitä tilannetta aiheuttanut mikään mystinen hups-voima vaan yksinkertaisesti mä mokasin, pahasti. En ollut tarpeeksi tarkkana. Siinä oli katastrofi oikeasti lähellä ja siitä otettiin opiksi ettei vastaavaa tapahdu toiste. Eikä vaan tungettu päätä puskaan ja ulvottu että se oli vahinko, buhuu, olis voinut käydä kelle tahansa, no näitähän sattuu.