Lue keskustelun säännöt.
Pienin/mitättömin/erikoisin asia josta joku on katkeroitunut sinulle pitkäksi aikaa?
08.12.2017 |
Täällä oli joskus vastaava mutta se on kadonnut. Siellä oli ihan huikeita juttuja, eli tehdään uusi ketju niin saamme nauraa :)
Kommentit (48)
Eräs kaveri lakkasi dumppasi mut alettuaan seurustella. Siihen aikaan netistä löydettyä kumppania häpeiltiin, ja hänellä oli sellainen. Koska meillä ei ollut riitaa keskenämme tän kaverin kanssa, kesti jonkin aikaa ennen kuin huomasin hänen karttelevan mua. Sitten yritin saada häntä kertomaan mikä oli ongelma, mutta ei hänellä ollut mitään sanottavaa. No, kun ei asiasta tullut selvää, enkä ihan hirveästi pitänyt koko ihmisestä, unohdin hänet oikeastaan kokonaan.
Kaksi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Kaasoni oli tän ex-kaverin kaveri. Myöhemmin tuli ilmi, että tämä kaveri oli odottanut multa hääkutsua, oli ollut täysin tyrmistynyt kun sitä ei tullut, ja siitä syystä suuttunut minuun ja katkaissut välimme.
Mitään näin typerää ei mulle ole koskaan tapahtunut. Tyyppi siis oli vetäytynyt jo kaksi vuotta aiemmin, ja luuli silti pääsevänsä häihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkaverin äiti vihoitteli minulle 20 vuotta. Asia paljastui, kun hän kertoi äidilleni, että nyt hän armollisesti antaa anteeksi sen, että olen juottanut hänen tyttärensä humalaan ollessamme teini-ikäisiä. Ilmeisesti tytär oli valehdellut näin tapahtuneen, totta se ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tämän siihen aiempaankin mutta jos haluatte komiikkaa elämäänne niin lukekaa ihmeessä:
Eli, olin ekaluokkalaisena eräässä tapahtumassa ja sain äidiltä tehtäväksi jakaa konvehteja ihmisille. Olin tästä hommasta todella ylpeä, siksi muistan tapahtumat niin tarkasti.
Äiti sanoi, että kun muut konvehdit on korista jaettu, saan syödä itse palkaksi sen viimeisen. Suklaa oli meille lapsena harvinaista herkkua ja toki odotin innoissani oman konvehtini vuoroa.
Konvehdit menivät ja lopulta korissa oli jäljellä kaksi. Näin ystäväni tulevan tapahtumaan ja annoin hänelle toisen konvehdin, sen palkinnoksi luvatun söin itse.
Silloin eräs täti naapurustosta tuli paikalle ja sanoi "Annapas tyttö minullekin suklaata" Sanoin että ne loppuivat. Täti sanoi, että valehtelen ja että oli nähnyt kuinka minä ja kaverini "ahdamme suklaata napaamme" Ei auttanut selittely ja itkuhan siinä pääsi kun syytettiin aiheetta. Täti sanoi "Sinä olet sellainen ahne tyttö, paina se mieleesi"
Olin sitten 15 vuotta tapahtuneen jälkeen käymässä kotipaikkakunnalla ja päätin piipahtaa kirkon myyjäisissä. Tämä sama täti oli siellä myymässä käsitöitään. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja kysyin paljonko yhdet villasukat maksavat. Täti katsoi minua sellainen
https://cdn-img.xojane.com/sites/default/files/styles/article_inline/pu…
ilme naamallaan ja sanoi "kaksikymppiä, mutta sinulle satasen" Naurahdin kun luulin sen olevan (huono) vitsi. Täti ei nauranut. Sanoi "Kyllä minä muistan kun silloin ahneuksissasi ahmit kaikki suklaat, kuule tyttö, ahneudesta rangaistaan"
Hän oli siis minulle n.15 vuotta katkera yhdestä konvehdista :D
Tämä oli jo niin uskomatonta, että sopisi johonkin tv - sarjaan.
Isäni entinen avovaimo katkeroitui siitä, että minun koirani eli 2kk pidempään kuin hänen. En tosiaankaan tajunnut että kukaan ottaa päivämäärät noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhan kämppäni oven lukko oli kulunut ja poistuessani kotoa varmistan useampaan kertaan että se on lukossa. Usein oli yksi tietty ex-kaveri mukana ja minä kävin hänellä sitten vähän harvemmin. Kerran lähdimme hänen luotaan ja minä tulin perimmäisenä eli kokeilin ovea kerran, että varmistin sen menneen kiinni. Ex-kaveri alkoi valittaa että onko hänen kämppänsä vähemmän arvokas kuin minun kun oman oveni kokeilen niin monta kertaa.
No, se ilta jatkui muuten normaalisti. Tästä n. 6kk jälkeen olin käymässä paikkakunnalla missä tämä ex-kaveri asui. Kysyin haluaisiko hän nähdä ja sain (onneksi puhelimessa) huudot että luulenko että hän päästää minut kämppäänsä kun en pidä toisen omaisuudella mitään väliä.
No, välit meni poikki mutta en tainnut menettää mitään.
Yli 10 vuoden ystävyys katkesi kun ystäväni oli tulossa kylään. Soitti olevansa nyt lähdössä ajamaan ja sanoin että tervetuloa, ollaan taloyhtiön pihalla lapsen kanssa. Nähdään hiekkalaatikolla ja mennään hetken kuluttua sisään kahville. Ystäväni kiukkusi olenko tosissani, jos näin niin ei ole tulossa hiekkalaatikon reunalle jäätymään (plussa keli alku keväällä ei helle kuitenkaan) hämmästyneenä naurahdin ja kysyin eikö ollut tulossa moikkaamaan kummilastaan ja ihmettelin miten muutama minuutti ulkona lapsen kanssa oli noin iso ongelma. Oltiinhan me monet kerrat viety hänen koiraakin lenkille säässä kuin säässä koska pakko. Hän sanoi koiran ulkoilutuksen olevan ihan eri asia ja sinne olisi lähtenytkin jos koiran omistaisin mutta lapsen kanssa ei ulos ole lähdössä. sittemmin ei ole vastaillut viesteihin tai soittoihin. Hieman hämmentää, kaikenlaista mahtui 10 v ystävyyteen mutta tämmöiseen sitten kaatui. Ehkä hyvä näin, puoli vitsillä heitti olevansa ensimmäinen joka lapselle kaljaa ostaa (silloin lapseni oli aivan sylivauva). Mutta on kyllä ikävä ystävääni vaikka ei lähes koskaan oltu samalla aaltopituudella. Hän on reilu ja rehellinen joskin yksi törkein ihminen verbaliikaltaan mitä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin juuri yhdelle ystävälleni etten pidä helteestä ja kun palan helposti niin käytän paljon aurinkorasvaa. Ystävä käsitti tämän niin että koska hänen isänsä n tunnaihoinen niin pidän kaikkia tummaihoisia rumina. Selvä...
Vierailija kirjoitti:
Kerroin juuri yhdelle ystävälleni etten pidä helteestä ja kun palan helposti niin käytän paljon aurinkorasvaa. Ystävä käsitti tämän niin että koska hänen isänsä n tunnaihoinen niin pidän kaikkia tummaihoisia rumina. Selvä...
Varo vaan, kohta on a. sia ton. viesti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tämän siihen aiempaankin mutta jos haluatte komiikkaa elämäänne niin lukekaa ihmeessä:
Eli, olin ekaluokkalaisena eräässä tapahtumassa ja sain äidiltä tehtäväksi jakaa konvehteja ihmisille. Olin tästä hommasta todella ylpeä, siksi muistan tapahtumat niin tarkasti.
Äiti sanoi, että kun muut konvehdit on korista jaettu, saan syödä itse palkaksi sen viimeisen. Suklaa oli meille lapsena harvinaista herkkua ja toki odotin innoissani oman konvehtini vuoroa.
Konvehdit menivät ja lopulta korissa oli jäljellä kaksi. Näin ystäväni tulevan tapahtumaan ja annoin hänelle toisen konvehdin, sen palkinnoksi luvatun söin itse.
Silloin eräs täti naapurustosta tuli paikalle ja sanoi "Annapas tyttö minullekin suklaata" Sanoin että ne loppuivat. Täti sanoi, että valehtelen ja että oli nähnyt kuinka minä ja kaverini "ahdamme suklaata napaamme" Ei auttanut selittely ja itkuhan siinä pääsi kun syytettiin aiheetta. Täti sanoi "Sinä olet sellainen ahne tyttö, paina se mieleesi"
Olin sitten 15 vuotta tapahtuneen jälkeen käymässä kotipaikkakunnalla ja päätin piipahtaa kirkon myyjäisissä. Tämä sama täti oli siellä myymässä käsitöitään. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja kysyin paljonko yhdet villasukat maksavat. Täti katsoi minua sellainen
https://cdn-img.xojane.com/sites/default/files/styles/article_inline/pu…
ilme naamallaan ja sanoi "kaksikymppiä, mutta sinulle satasen" Naurahdin kun luulin sen olevan (huono) vitsi. Täti ei nauranut. Sanoi "Kyllä minä muistan kun silloin ahneuksissasi ahmit kaikki suklaat, kuule tyttö, ahneudesta rangaistaan"
Hän oli siis minulle n.15 vuotta katkera yhdestä konvehdista :D
Tämä on jotenkin niin uskomatonta :D Kuka jaksaisi tai viitsisi? Kai tällaisiakin sitten löytyy...
Kirjoitin tämän siihen aiempaankin mutta jos haluatte komiikkaa elämäänne niin lukekaa ihmeessä:
Eli, olin ekaluokkalaisena eräässä tapahtumassa ja sain äidiltä tehtäväksi jakaa konvehteja ihmisille. Olin tästä hommasta todella ylpeä, siksi muistan tapahtumat niin tarkasti.
Äiti sanoi, että kun muut konvehdit on korista jaettu, saan syödä itse palkaksi sen viimeisen. Suklaa oli meille lapsena harvinaista herkkua ja toki odotin innoissani oman konvehtini vuoroa.
Konvehdit menivät ja lopulta korissa oli jäljellä kaksi. Näin ystäväni tulevan tapahtumaan ja annoin hänelle toisen konvehdin, sen palkinnoksi luvatun söin itse.
Silloin eräs täti naapurustosta tuli paikalle ja sanoi "Annapas tyttö minullekin suklaata" Sanoin että ne loppuivat. Täti sanoi, että valehtelen ja että oli nähnyt kuinka minä ja kaverini "ahdamme suklaata napaamme" Ei auttanut selittely ja itkuhan siinä pääsi kun syytettiin aiheetta. Täti sanoi "Sinä olet sellainen ahne tyttö, paina se mieleesi"
Olin sitten 15 vuotta tapahtuneen jälkeen käymässä kotipaikkakunnalla ja päätin piipahtaa kirkon myyjäisissä. Tämä sama täti oli siellä myymässä käsitöitään. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja kysyin paljonko yhdet villasukat maksavat. Täti katsoi minua sellainen
https://cdn-img.xojane.com/sites/default/files/styles/article_inline/pub...
ilme naamallaan ja sanoi "kaksikymppiä, mutta sinulle satasen" Naurahdin kun luulin sen olevan (huono) vitsi. Täti ei nauranut. Sanoi "Kyllä minä muistan kun silloin ahneuksissasi ahmit kaikki suklaat, kuule tyttö, ahneudesta rangaistaan"
Hän oli siis minulle n.15 vuotta katkera yhdestä konvehdista :D
Tämä tosiaan sopisi johonkin huonoon sketsiin :DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin. Kaveri ollut katkera jo 12 vuotta, välit katkesivat täysin. Sentään myönsi kuukausien jälkeen, että on niin kateellinen ettei vaan pääse siitä yli. Ollaan törmätty kahdesti 10 vuoden aikana kaupassa. Välillä oon kysellyt mitä kuuluu, mutta ei vastaa.
Sairastuin suolistosairauteen ja ennenkuin sain diagnoosin, voin todella huonosti. Laihduin lyhyen ajan sisällä paljon, ripuloin, ruoka ei maittanut ja olin väsynyt.
Ystäväni tuli pitkästä aikaa käymään kylässä tuolloin kun olin huonoimmillani ja juteltiin niitä näitä ja kerroin väsymyksestäni ja että työssä olo tuntuu tällä hetkellä raskaalta. Mainitsin myös että työterveydessä lääkärin huolestui äkillisestä laihtumisestani joten pääsen tarkempiin tutkimuksiin.
Jotenkin siinä samassa mainitsin ystävälleni että painan tällähetkellä vaan 52 kg (oon 173 cm)
Ystävä suuttui tästä silmittömästi, hänen mielestään haen huomiota laihduttamalla ja muka aina yritän olla laiha ja muita parempi. Hänen mielestään näännytän itseäni tahallaan. Kerran aikaisemminkin suuttui kun mun paita ei sopinut hänelle päälle, tämä laihtumishomma oli ilmeisesti se viimeinen pisara. Ystävä itse on mua ainakin kymmenen senttiä lyhyempi ja arviolta 70-80 kg.
Välit meni. Tuntui oikeasti tosi pahalta kun tuolloin voin muutenkin huonosti ja oireideni takia pelkäsin syöpää. Myöhemmin diagnoosi tuli suolistosairaudesta ja sitä osasin alkaa hoitaa ruokavaliolla joten painokin nousi normaalimpiin lukemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin serkkuni kanssa samaan aikaan synnytyslaitoksella. Hän sai tietää, että hänen lapsensa olikin vastoin oletuksia poika. Meidän molempien piti saada tyttö. Serkku käski kaikkien sukulaisten ostaa vauvani juhliin mahdollisimman sinistä, mustaa ja ei missään nimessä vaaleanpunaista, violettia tai valkoista/beigeä. Eipä se mitään haitannut, kaikki kelpasi.
Pienin on se, että ei edes ole syytä.
Eräs tyyppi naapurista, jota tuskin tunnen sai kuulla, että käyn naapurikaupungissa töissä ja pyysi saada tulla kyydissäni joskus mukaan. Sanoin että mikäs siinä ja kerran homma sujuikin aivan hyvin.
Toisella tai kolmannella kerralla tämä tyyppi pyysi, että odottaisin häntä kolme tuntia töiden jälkeen ja hakisin kauempaa metroasemalta, koska hän ei ehdi siiheksi, kun pääsen töistä. Kieltäydyin moisesta, eikä tyypistä kuulunut mitään.
Sen jälkeen tyyppi aina tavatessa oikein tuhahteli ja käänsi päänsä toiseen suuntaan, jos tapasimme jossain eikä tervehtinyt. Ihmettelin sitä alkuun, kunnes tajusin, että oli loukkaantunut, kun en ruvennutkaan hänen henk.koht. taksikuskikseen.
Siinä vaiheessa ymmärsin, miksi tätä tyyppiä pidetään yleisesti hieman erikoisena.
Minulla kuivuu iho pakkasella, ja rasvailin jälleen paikkojani myös sisäreisistä. Samalla eksältä tuli viesti, että voisin tulla hakemaan tavarani paikasta x eron jälkeen. Siellä oli mm. Sinne jäänyt mm. Hydrocortison-rasvani. Uusi tapailikumppani oli paikalla kun hain näitä tavaroita. Alkoi huutaa minulle kuinka tuosta päätellen p a nen kesän kanssa koko ajan kun paikallinen tarvitsevat kostuketta koko ajan.
Ei noin mehevä kuin teillä mutta erikoinen silti: joka kerta kun sanon jonkun lauseen, minkälaisen tahansa, niin joku suuttuu siitä.
Niin, ja siis ystävyys kaatui tuohon. En saanut koskaan anteeksi. Olimme melkein 30-vuotiaita tuolloin.