Pienin/mitättömin/erikoisin asia josta joku on katkeroitunut sinulle pitkäksi aikaa?

Entinen kaverini haukkui minut pystyyn viestillä kun en ehtinyt puhua hänen kanssaan puhelimessa silloin kun tämä olisi halunnut. Olin kuulemma muuttunut kamalaksi ihmiseksi. Sen jälkeen ei olla oltu yhteyksissä, tästä 4-5 vuotta aikaa. :D

Sanoin kerran, että minusta ei tule lähihoitajaa. En ole sen luontoinen ihminen. Yksi ihminen tuttavapiirissäni tulkitsi sanomiseni niin, että väheksyn lähihoitajia, ja on siitä asti soittanut minulle suutaan. Onneksi en usein enää ole samassa porukassa.

Kirjoitin tämän siihen aiempaankin mutta jos haluatte komiikkaa elämäänne niin lukekaa ihmeessä:

Eli, olin ekaluokkalaisena eräässä tapahtumassa ja sain äidiltä tehtäväksi jakaa konvehteja ihmisille. Olin tästä hommasta todella ylpeä, siksi muistan tapahtumat niin tarkasti.

Äiti sanoi, että kun muut konvehdit on korista jaettu, saan syödä itse palkaksi sen viimeisen. Suklaa oli meille lapsena harvinaista herkkua ja toki odotin innoissani oman konvehtini vuoroa.

Konvehdit menivät ja lopulta korissa oli jäljellä kaksi. Näin ystäväni tulevan tapahtumaan ja annoin hänelle toisen konvehdin, sen palkinnoksi luvatun söin itse.

Silloin eräs täti naapurustosta tuli paikalle ja sanoi "Annapas tyttö minullekin suklaata" Sanoin että ne loppuivat. Täti sanoi, että valehtelen ja että oli nähnyt kuinka minä ja kaverini "ahdamme suklaata napaamme" Ei auttanut selittely ja itkuhan siinä pääsi kun syytettiin aiheetta. Täti sanoi "Sinä olet sellainen ahne tyttö, paina se mieleesi"

Olin sitten 15 vuotta tapahtuneen jälkeen käymässä kotipaikkakunnalla ja päätin piipahtaa kirkon myyjäisissä. Tämä sama täti oli siellä myymässä käsitöitään. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja kysyin paljonko yhdet villasukat maksavat. Täti katsoi minua sellainen

https://cdn-img.xojane.com/sites/default/files/styles/article_inline/pu…

ilme naamallaan ja sanoi "kaksikymppiä, mutta sinulle satasen" Naurahdin kun luulin sen olevan (huono) vitsi. Täti ei nauranut. Sanoi "Kyllä minä muistan kun silloin ahneuksissasi ahmit kaikki suklaat, kuule tyttö, ahneudesta rangaistaan"

Hän oli siis minulle n.15 vuotta katkera yhdestä konvehdista :D

En lopettanut mieheni pyynnöstä huolimatta kakkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tämän siihen aiempaankin mutta jos haluatte komiikkaa elämäänne niin lukekaa ihmeessä:

Eli, olin ekaluokkalaisena eräässä tapahtumassa ja sain äidiltä tehtäväksi jakaa konvehteja ihmisille. Olin tästä hommasta todella ylpeä, siksi muistan tapahtumat niin tarkasti.

Äiti sanoi, että kun muut konvehdit on korista jaettu, saan syödä itse palkaksi sen viimeisen. Suklaa oli meille lapsena harvinaista herkkua ja toki odotin innoissani oman konvehtini vuoroa.

Konvehdit menivät ja lopulta korissa oli jäljellä kaksi. Näin ystäväni tulevan tapahtumaan ja annoin hänelle toisen konvehdin, sen palkinnoksi luvatun söin itse.

Silloin eräs täti naapurustosta tuli paikalle ja sanoi "Annapas tyttö minullekin suklaata" Sanoin että ne loppuivat. Täti sanoi, että valehtelen ja että oli nähnyt kuinka minä ja kaverini "ahdamme suklaata napaamme" Ei auttanut selittely ja itkuhan siinä pääsi kun syytettiin aiheetta. Täti sanoi "Sinä olet sellainen ahne tyttö, paina se mieleesi"

Olin sitten 15 vuotta tapahtuneen jälkeen käymässä kotipaikkakunnalla ja päätin piipahtaa kirkon myyjäisissä. Tämä sama täti oli siellä myymässä käsitöitään. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja kysyin paljonko yhdet villasukat maksavat. Täti katsoi minua sellainen

https://cdn-img.xojane.com/sites/default/files/styles/article_inline/pu…

ilme naamallaan ja sanoi "kaksikymppiä, mutta sinulle satasen" Naurahdin kun luulin sen olevan (huono) vitsi. Täti ei nauranut. Sanoi "Kyllä minä muistan kun silloin ahneuksissasi ahmit kaikki suklaat, kuule tyttö, ahneudesta rangaistaan"

Hän oli siis minulle n.15 vuotta katkera yhdestä konvehdista :D

Muistankin tämän tuosta aikaisemmasta ketjusta, reaktio oli silloinkin ensin hämmästynyt ja sitten repeilyä 😊

Ps. Kuva on loistava 😂

Sain 18-vuotis-lahjaksi sattumalta samanlaisen kaulakorun kun kaverillani oli. Kerran meillä oli baarireissulla molemmilla samanlaiset korut päällä. Kaveri heitti korunsa suur-eleisesti roskikseen ja poistui kotiinsa.

Sain seuraavan vuoden vi**uilu-sävyisiä viestejä kuinka olen apina, pelle ja matkija jolla ei ole omaa tyylitajua. Ja tuo koru oli sellainen hopeinen pieni sydän jota voi nähdä joka toisella vastaantulijalla. Lopulta katkaisin välit kun en jaksanut draamailua.

Ex-poikaystävän kaveri (olimme jotain 18v) ja hänen tyttöystävänsä olivat meillä ja pelailimme pleikkaa. Tämä kaveri mainitsi että hänen täytyy lähteä aikaisin nukkumaan kun seuraavana päivänä on töissä yhdessä tapahtumassa. Kysyin "ai mitä sä teet siellä" kun en tiennyt onko hän esim. lipun myyjä, jotain paitoja tms. myymässä, siivoamassa vai mitä tekee. Vastasi että on järjestyksenvalvojana. Vastasin "aijaa" ja haukottelin samalla.

Ex ryntäsi sohvalta toiseen huoneeseen ja kun menin kysymään mikä hänelle tuli niin hän sanoi että olin "huohottanut kiimaisena" tuon aijaa-sanan.

Ero tuli jonkin ajan päästä tuon hepun muutenkin hullun mustasukkaisesta käytöksestä. Näimme sattumalta n. kahden vuoden jälkeen kauppakeskuksessa. Juttelimme hetken ja ohi käveli vartija. Ex nyrpisti naamaansa ja kysyi "no, tuliko kiima" ja matki kimeällä äänellä ähkimistä. :D Ei mitään itsetunto-ongelmia, ei...

Toin yhdelle kaverille tuliaisia ruotsinlaivalta (karkkipussin), toinen kaveri veti herneet nenään kun hän ei saanut mitään ja lopetti yhteydenpidon.

Ystäväni toi lomareissulta miehen. Menivät paperisodan jälkeen naimisiin ja asettuivat Suomeen. Mies ei osaa suomea, ruotsia tai englantia ja koulutus heikko.

Minä rekrytoin virastooni virastomestaria. Kaikki tietävät, kuinka tärkeä tyyppi virastomestari on. No, ystäväni oli sitä mieltä, että minun pitää ottaa hänen miehensä siihen. Kielitaidottoman ummikon! Koetin selittää, että en minä voi virkamiehenä noin toimia, edestäni löydän jos näin teen. Kokeneitakin on tarjolla ja meillä on pakko osata kumpaankin kotimaista plus työkokemuksen on oltava rautainen.

Ystäväni kieltäytyi täysi ymmärtämästä asiaa. Ihan sokea piste. Olin rasisti ja jos vaikka mitä. Tämän jälkeen ei ole ollut yhteyksissä. Tästä on 5 vuotta.

Surkuttelin ex-kaverille joskus ääneen "voi kamala" kun kaupungilla vastaan käveli pariskunta jossa mies käveli edellä sen näköisenä ja oloisena että tappaa kohta jonkun ja pieni vaimo takana surkean näköisenä, silmä mustana (sen mitä silmiä hunnun alta näkyi) perässä.

Mies käski naisen autoon ja ajoivat pois paikalta. Pystyin vain kuvittelemaan mitä sille naiselle kotonaan kävi. Olin kuulemma rasisti kun ajattelin niin. Poisti tämän jälkeen fb kavereista eikä ole vastannut yhteydenottoihin.

pff.. mulla taitaa olla hyvä tapa päästä tommosista eroon ennekuin ehtii tutustuakkaan. Eli olemalla sopian outo että helposti loukkaantuvat yms juoksevat itse pakoon. Leikkikoulussa ongelman ratkaisin tönimällä lapsia nurin. Itkijät autoin ylös mutta en puhunu niille koskaan, ne jotka töni takaisin oli mun ikuisia kavereita sen jälkeen.

Meidän taloyhtiössämme oli putkiremontti ja tekemässä virolainen remppafirma. Remontti oli vielä osin kesken kun silloinen ystävä kävi luonani kahvilla. Näki keittiön ikkunasta sen auton ja kysyi että eikös tuo ole se virolainen firma. Sanoin että juu, on se. Sitten hän yritti saada hanasta itselleen kylmää juomavettä. Neuvoin että meillä ne hanat on jostain syystä niin päin, että sieltä mistä yleensä tulee kylmä niin tulee kuuma ja päinvastoin. Hän alkoi meuhata suureen ääneen että syytänkö sitä virolaista firmaa siitä, että niin olisi voinut käydä vaikka suomalaiset olisivat tehneet sen remontin ja että hänen tätinsä on puoliksi virolainen ja miten kehtaan arvostella virolaisia. Lähti eikä ole sen jälkeen vastannut viesteihin tai soittoihin (ehkä en menettänyt mitään)

Varmaan siitä kun synnytin taksissa ja ainut lämmin kangas vauvan päälle laitettavaksi oli taksikuskin villapaita. Tämä ammattiloukkaantuja kaveri oli tuolloin mukana ja loukkaantui siitä että tämä taksikuski keksi ensimmäisenä miten saadaan vauva lämpimäksi. Sitä paljeteilla koristeltua huivia kun en voinut ottaa ettei vauva tukehdu. Pitkään luin piikitteleviä viestejä "kuinka eräät eivät ajattele toisten tunteita"  kunnes kaveri myönsi että häntä harmitti se, ettei voinut someen kirjoittaa heti tuosta tapauksesta.

Miniä suuttui kun olin haukkunut häntä pojalleni. Päin naamaa en ole mitään sanonut joten pikkumaista suuttua.

Eräs ystäväni suuttui kun sanoin hänen syntyneen kultalusikka suussa.

Entinen työkaveri loukkaantui minulle verisesti, kun en antanut hänelle paistinpannuja ja kattiloita, jotka hän oli minulta kysymättä luvannut vapaaseurakuntansa pastorille...

Työkaveri kun en tajunnut että oli vaihtanut keskustelun aiheen kesken lauseen. ”Huomenna pitäisi sataa lunta, pitää katsoa ettei..”

”tuleeko Ritva sinne”

”??? Kuka Ritva? minne tulee?”

”NO SINNE LAPPIIN SILLOIN PÄÄSIÄISENÄ!!!”

Ihan täysin outo juttu, ei kuulunut siihen kuinkaan ja en tajunnut mistä puhui. Suuttui kun en ymmärtänyt.

Sen jälkeen olen pysytellyt vähän etäällä hänestä..

Tyyppi suuttui kun erosin hänen parhaasta ystävästään ja aloitin terveen suhteen uuden kumppanin kanssa. Edelleen tätä miettii kuulemma ja ei olla varmaan enää koskaan tapaamassa tämän johdosta. :D

Sain vauvan ja menin kihloihin = olin itsekäs ihminen kun en aatellu kaverin tunteita :D kaveri asui siis kotona ja ollu ikinä seurustellu ja ei oltu 15v teinejä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan ja menin kihloihin = olin itsekäs ihminen kun en aatellu kaverin tunteita :D kaveri asui siis kotona ja ollu ikinä seurustellu ja ei oltu 15v teinejä 🙄

Samankaltainen kokemus minullakin.

Miesystäväni kosi, ja suostuin.

Ystävä sitten raivoamaan, että miten kehtaan "etuilla" häntä. Olivat olleet miesystävänsä kanssa kauemmin yhdessä, joten heidän kuului mennä kihloihin ja naimisiin ensin.

En tiennyt, että kihloihin ja naimisiin mennään vuoronumeroperiaatteella...