Työ"kaverit" jätti kutsumatta pikkujouluihin :(

Voisiko sitä kysyä ilman isompia tunteenpurkauksia, että kuulin että on juhlat ja saanko tulla mukaan ensi kerralla. Jos kysymyksen pystyy esittämään rauhallisesti ja neutraalisti, rauhallisella hetkellä, se voi jopa toimia. Ainakin herättää ajatuksia siellä toisella puolella. Kun ovat porukalla touhunneet niin voi käydä niinkin että "innostuksissaan" joku jää ulkopuolelle eikä kukaan kehtaa nostaa aisaa esille.

Kauhean ikävän kuuloisia kokemuksia monella. Ja jos joku luuli, että olisin joku ensikertalainen niin kyllä tämä ihan tuttua mulle on. Koulukiusaamista koko yläaste, osa ala-asteesta sekä lukiossakin olin aina se ulkopuolinen. Jotenkin ajattelin näiden jääneen jo menneisyyteen, mutta ilmeisesti osa ei koskaan aikuistu.

Tottakai juhliinsa saa kutsua ketä itse haluaa eikä ketään voi pakottaa kutsumaan toisia. Työyhteisön kannalta se ei vaan ole kovin hyvä juttu jos joku jätetään tahallaan ulkopuolelle. Tommonen vastakkainasettelu on ihan typerää ja vie turhaa energiaa. Kaikilla on ikävämpi fiilis töissä.

Ja olen aivan varma, että porukka tiesi etten ole kutsuttu.

Anna olla. Ehkä sinussa on jotain kateutta herättävää? Kliseisenä esimerkkinä, olet ehkä nuori ja hehkeä, loput on vanhoja haaskoja (naisistahan tässä on kyse, se on selvää). Minusta vaikutat asialliselta, ehkä nämä olivat jotkut haaskojen juorukekkerit joihin sinua ei kutsuttu juuri siksi ettet kiinnostuisi noin kanamaisesta selkäänpuukottamisesta?

Onhan toi aika mulkkua toimintaa. Alkaisin pitää etäisyyttä kyseisiin työkavereihin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tykkää kaikista. Ei kai AP:kaan kutsu juhliinsa henkilöitä joista ei pidä?

Itseasiassa omistan käytöstavat ja jonkinlaisen hävyn. Olisin kutsunut kaikki. Ei tulisi mieleenkäån olla kutsumatta työporukasta jotain yhtä joka ei ole ihan lemppari mulle. Tykkään ottaa ihmiset porukkaan koska tiedän miltä tuntuu olla ulkopuolinen. Tykkään tutustua erilaisiin ihmisiin ja näen heissä myös hyviä puolia.

Ap ja myös yks aiempi oli multa, mutta jäi taas laittamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja kokemuksia on. Sain vielä tietää tästä siten, että törmäsin tähän muuhun porukkaan, kun olin menossa mieheni kanssa oluelle. No, vaihdettiin sitten paikkaa. Otin asian puheeksi maanataina töissä ja kerroin kuinka paskamaista tommoinen on, ja kuulin sitten, että illanvieton 'järjestäjä' oli itse juoninut siten ettei ollut minua pyytänyt, eivätkä muut sitten lampaina pyytäneet kun huomasivat että en olekaan paikalla. No, muutama kuukausi sen jälkeen tämä illanvieton järkkääjä sai potkut ja jäi kiinni muustakin juonimisesta. Jäi harmittamaan kuitenkin, että kenessäkään ei ollut munaa puolustaa minua, koska aika varmasti tiedän ainakin muutaman olleen minun puolella. Olen vaihtanut jo työpaikkaa. Ehkä sinunkin työpaikalla on joku yksi joka sinua haluaa sorsia, eivätkä kaikki.

Itseasiassa tämä kenen luona nämä juhlat oli haukkuu minua kuulemani mukaan seläntakana. On voinut olla tämän yhden idiootin aivotuksia, ainakin osittain. Mutta juurikin tuo, että miksi kukaan ei puolusta. Miksi kukaan ei kertonut, jos eivät ole mukana juonittelussa? Olen mielestäni tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa, jutellaan aina ja naureskellaan yhdessä. Tunsin kuuluvani porukkaan. Sen sijaan tämä, jonka luona juhlat olivat, on varmasti yksi työpaikan vihatuimpia. Kaikki haukkuu sitä koko ajan ja paljon. Itse olen jopa välillä häntä puolustanut tai ollut vain hiljaa, kun muut haukkuu sitä minulle.

Ja vielä, että kavereiden kesken kekkerit ymmärrän, ja niitäkin työyhteisössäni on. Ei aina voi päästä sisäpiiriin. Mutta kun kutsutaan yksi oma osasto pikkujouluihin, niin silloin kutsutaan kaikki. Myös muut ovat vähintään niin olleet mukana, että ovat olleet hiljaa ja järjestäneet vuorot tietyllä tavalla. Ikävää kun ihan oikeesti tykkäsin niistä ihmisistä, yksikin kun on alottanu mun kanssa lähes samaan aikaan on ollu vähän niinku mun sellanen luotettava kaveri. Mutta ei, hänkin mukana menossa. Tuli todella petetty fiilis. :/

Omalle kaverille tehtiin muutamina pikkujouluina peräkkäin niin, että sattumalta hänet laitettiin työvuoroon aina pikkujoulujen aikaan, kun muut oli juhlimassa. Nämä vielä ihan "viralliset" pikkujoulut. Onhan toi sun tapaus inhottavaa myös. Kertoo aika paljon työyhteisöstä ja kulttuuristanne. Voi kuitenkin olla, että nämä muut eivät ole tienneet ettei sua ole kutsuttu?

Olen itse mielestäni ihan reilu tyyppi ja, jos tietäisin, että työyhteisöstä kaikki muut yhtä tai kahta lukuunottamatta on kutsuttu pikkujouluihin niin en välttämättä näihin pirskeisiin menisi itsekään. En silti todellakaan mitää metakkaa nostaisi, vaan riittää kun sanon "kiitos mutta en pääse." Jos kyseessä on joku hankala ja juonitteleva tyyppi niin ei sellaisen kanssa kannata alkaa napit vastakkain ja vänkäämään vastaan. En siis ihmettele ettei kukaan ole "puolustanut" sua.  Ja voihan olla, että onkin mutta ei ole silti "suostunut" kutsumaan sua.  Ainoat tapaukset, jolloin ehkä ymmärrän, että sinua ei ole kutsuttu, jos olet jonkinlainen kännikala tai riehuja, joka ei osaa käyttäytyä ja pilaa siten muien fiilisken tai sitten vastaavasti ei niin pidetty henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Mun on aivan pakko tänne avautua, kun oma mieli on jotenkin niin sekaisin ja surullinen.

Muutan vähän yksityiskohtia, tunnistusvaaran vuoksi, mutta luulen että joku silti tunnistaa :D

Eli meillä töissä ei tänä vuonna juhlittu virallisia pikkujouluja. Työpaikka on jakautunut erillisiin osastoihin ja sain viikonloppuna tietää, että tällä hetkellä kaikki muut oman osastoni työkaverit ovat kokoontuneet näistä yhden luo viettämään pikkujouluja, paitsi minä ja eräs toinen osastolainen. Työvuorot ja kaikki oli järjestetty nämä pikkujoulut huomioonottaen, eli tästä on tiedetty jo viikkoja. Itselläni on todella petetty olo, en pysty käsittämään, kuinka joku voi olla noin törkeä... Ja tämähän ei ole ollut vahinko, vaan jo aiemmin juonittiin, kuinka jätetään tämä toinen kutsutta jäänyt pois eräistä toisista kekkereistä. (Ja tässä työkaverissahan ei ole mitään vikaa, ihan kiva tyyppi!) Minä en juoninut, minulle vaan kerrottiin tästä ideasta. Ärsyttää itseäni, että olin silloin vain hiljaa, vaikka päässäni ajattelin että ei hemmetti mitä touhua! Kyseessä on vieläpä aikuiset ihmiset neljänkympin molemmin puolin. Mukana menossa myös osastoni päällikkö, tietysti.

Olen vain niin loukkaantunut etten edes tiedä miten toimia, miten minun tulisi käyttäytyä töissä. Saanko osoittaa mieltäni, vaikka tiedän sen kääntyvänkin niin, että minä olen se pahis tässä :( Olen töissä aina ollut ihan hirmu mukava ja avulias, en tiedä mitä niin pahaa olen tehnyt, että tämän ansaitsen. Kaikki se jousto ja työ... Ja tämä on palkinto. Onko muilla vastaavia kokemuksia tai vinkkejä kuinka hoitaa tilanne? En halua olla yhtä lapsellinen ja alhainen ihmisenkuvatus kuin muut. Enkä tähän tilanteeseen potkujakaan halua, ainakaan ennen kuin uusi työ on löytynyt.

Niin törkeää, etten edes tiedä mitä ajatella.

Olen pahoillani, että sait kokea noin raakaa kiusaamista ja sekin vielä, että pomo on mukana ilkeilemässä on kaikkein pahin asia.

Valitettavasti vaan tuollainen käytös on suomalaisessa työelämässä tosi yleistä naisten kesken - tai ainakin olen kuullut  tuon tapaisista kokemuksista useita kertoja. 

Itsekin olen kokenut kerran kiusaamista ja kerroin asiasta ylemmälle pomolle ja kiusaaminen loppui, koska asiasta tehtiin iso juttu ja palaveri ja kiusaajalle annettiin varotus.

Mutta meidän iso bossi olikin tosi reilu ja mukava, uskovainen nainen. Harvat pomotkaan ottaa näitä kiusaamisjuttuja kovin vakavasti, koska pelkäävät itse joutuvansa kiusan kohteeksi tms.

Vaan eihän se mukavaa ole, kun huomaa joutuneensa syrjäytetyksi - nyt on vaan sinun oma päätöksesi nostatko jutun pöydälle, vai et. 

Vierailija kirjoitti:

Kauhean ikävän kuuloisia kokemuksia monella. Ja jos joku luuli, että olisin joku ensikertalainen niin kyllä tämä ihan tuttua mulle on. Koulukiusaamista koko yläaste, osa ala-asteesta sekä lukiossakin olin aina se ulkopuolinen. Jotenkin ajattelin näiden jääneen jo menneisyyteen, mutta ilmeisesti osa ei koskaan aikuistu.

Tottakai juhliinsa saa kutsua ketä itse haluaa eikä ketään voi pakottaa kutsumaan toisia. Työyhteisön kannalta se ei vaan ole kovin hyvä juttu jos joku jätetään tahallaan ulkopuolelle. Tommonen vastakkainasettelu on ihan typerää ja vie turhaa energiaa. Kaikilla on ikävämpi fiilis töissä.

Ja olen aivan varma, että porukka tiesi etten ole kutsuttu.

Aikoinaan olin sitä mieltä, että koulukiusattu on uhri, hänessä ei ole mitään syytä.

Sitten työpaikalle tuli henkilö, koka melkein kättelyssä kertoi olleensa koulukiusattu ja edellisessä työpaikassa työpaikkakiusattu. Säälin häntä ja ajattelin, että kamalia ihmisiä, mistä niitä kiusaajia oikein löytyy. Puoli vuotta myöhemmin tajusin, että kiusaamista oli se, että menin kahville ilman, että kerroin ko. henkilölle (emme tehneet töitä tiiminä, yhteinen kahvihetki ei perustunut muuhun kuin hänen kuvitelmiinsa) tai kiusaamista oli se, että olin ajanut autoni hänen autopaikalleen (ei meillä ollut nimettyjä paikkoja, hän vain oli päättänyt, että tietty paikka oli hänen). Kiusaamista oli se, että nauroin lounaalla pomon kanssa, kiusaamista oli se, että menin siskoni kanssa teatteriin (enkä tuon työkaverin) ja kiusaamista oli se, että en vastannut aamulla skypeviesteihin. Ja erityisen pahaa kiusaamista oli se, että en kutsunut luokseni synttäreille, siitä meni pomolle asti valitus ja otettiin yhteyttä luottamusmieheen.

Tajusin, että joskus kiusatulle normaali elämä on kiusaamista. Hän haluaa kokea niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on aivan pakko tänne avautua, kun oma mieli on jotenkin niin sekaisin ja surullinen.

Muutan vähän yksityiskohtia, tunnistusvaaran vuoksi, mutta luulen että joku silti tunnistaa :D

Eli meillä töissä ei tänä vuonna juhlittu virallisia pikkujouluja. Työpaikka on jakautunut erillisiin osastoihin ja sain viikonloppuna tietää, että tällä hetkellä kaikki muut oman osastoni työkaverit ovat kokoontuneet näistä yhden luo viettämään pikkujouluja, paitsi minä ja eräs toinen osastolainen. Työvuorot ja kaikki oli järjestetty nämä pikkujoulut huomioonottaen, eli tästä on tiedetty jo viikkoja. Itselläni on todella petetty olo, en pysty käsittämään, kuinka joku voi olla noin törkeä... Ja tämähän ei ole ollut vahinko, vaan jo aiemmin juonittiin, kuinka jätetään tämä toinen kutsutta jäänyt pois eräistä toisista kekkereistä. (Ja tässä työkaverissahan ei ole mitään vikaa, ihan kiva tyyppi!) Minä en juoninut, minulle vaan kerrottiin tästä ideasta. Ärsyttää itseäni, että olin silloin vain hiljaa, vaikka päässäni ajattelin että ei hemmetti mitä touhua! Kyseessä on vieläpä aikuiset ihmiset neljänkympin molemmin puolin. Mukana menossa myös osastoni päällikkö, tietysti.

Olen vain niin loukkaantunut etten edes tiedä miten toimia, miten minun tulisi käyttäytyä töissä. Saanko osoittaa mieltäni, vaikka tiedän sen kääntyvänkin niin, että minä olen se pahis tässä :( Olen töissä aina ollut ihan hirmu mukava ja avulias, en tiedä mitä niin pahaa olen tehnyt, että tämän ansaitsen. Kaikki se jousto ja työ... Ja tämä on palkinto. Onko muilla vastaavia kokemuksia tai vinkkejä kuinka hoitaa tilanne? En halua olla yhtä lapsellinen ja alhainen ihmisenkuvatus kuin muut. Enkä tähän tilanteeseen potkujakaan halua, ainakaan ennen kuin uusi työ on löytynyt.

Niin törkeää, etten edes tiedä mitä ajatella.

Olen pahoillani, että sait kokea noin raakaa kiusaamista ja sekin vielä, että pomo on mukana ilkeilemässä on kaikkein pahin asia.

Valitettavasti vaan tuollainen käytös on suomalaisessa työelämässä tosi yleistä naisten kesken - tai ainakin olen kuullut  tuon tapaisista kokemuksista useita kertoja. 

Itsekin olen kokenut kerran kiusaamista ja kerroin asiasta ylemmälle pomolle ja kiusaaminen loppui, koska asiasta tehtiin iso juttu ja palaveri ja kiusaajalle annettiin varotus.

Mutta meidän iso bossi olikin tosi reilu ja mukava, uskovainen nainen. Harvat pomotkaan ottaa näitä kiusaamisjuttuja kovin vakavasti, koska pelkäävät itse joutuvansa kiusan kohteeksi tms.

Vaan eihän se mukavaa ole, kun huomaa joutuneensa syrjäytetyksi - nyt on vaan sinun oma päätöksesi nostatko jutun pöydälle, vai et. 

Siis oikeastiko siitä voi saada varoituksen, ettei kutsu koko osastoa kotiinsa illanistujaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean ikävän kuuloisia kokemuksia monella. Ja jos joku luuli, että olisin joku ensikertalainen niin kyllä tämä ihan tuttua mulle on. Koulukiusaamista koko yläaste, osa ala-asteesta sekä lukiossakin olin aina se ulkopuolinen. Jotenkin ajattelin näiden jääneen jo menneisyyteen, mutta ilmeisesti osa ei koskaan aikuistu.

Tottakai juhliinsa saa kutsua ketä itse haluaa eikä ketään voi pakottaa kutsumaan toisia. Työyhteisön kannalta se ei vaan ole kovin hyvä juttu jos joku jätetään tahallaan ulkopuolelle. Tommonen vastakkainasettelu on ihan typerää ja vie turhaa energiaa. Kaikilla on ikävämpi fiilis töissä.

Ja olen aivan varma, että porukka tiesi etten ole kutsuttu.

Aikoinaan olin sitä mieltä, että koulukiusattu on uhri, hänessä ei ole mitään syytä.

Sitten työpaikalle tuli henkilö, koka melkein kättelyssä kertoi olleensa koulukiusattu ja edellisessä työpaikassa työpaikkakiusattu. Säälin häntä ja ajattelin, että kamalia ihmisiä, mistä niitä kiusaajia oikein löytyy. Puoli vuotta myöhemmin tajusin, että kiusaamista oli se, että menin kahville ilman, että kerroin ko. henkilölle (emme tehneet töitä tiiminä, yhteinen kahvihetki ei perustunut muuhun kuin hänen kuvitelmiinsa) tai kiusaamista oli se, että olin ajanut autoni hänen autopaikalleen (ei meillä ollut nimettyjä paikkoja, hän vain oli päättänyt, että tietty paikka oli hänen). Kiusaamista oli se, että nauroin lounaalla pomon kanssa, kiusaamista oli se, että menin siskoni kanssa teatteriin (enkä tuon työkaverin) ja kiusaamista oli se, että en vastannut aamulla skypeviesteihin. Ja erityisen pahaa kiusaamista oli se, että en kutsunut luokseni synttäreille, siitä meni pomolle asti valitus ja otettiin yhteyttä luottamusmieheen.

Tajusin, että joskus kiusatulle normaali elämä on kiusaamista. Hän haluaa kokea niin.

Ei kannata silti yleistää. Työpaikkakiusaamista oikeasti on ja monesti ne ehkä vähän hiljaisemmat voivat valikoitua uhriksi. Tiedän kyllä itsekin erään tapauksen, joka kertoi aiemmista työpaikkakiusaamisistaan. Siis useammassa paikassa. Ihmettelin miten niin kivan oloista ja sosiaalista on voitu kiusata, vaikka eihän se nyt sitä tietystikään katso. Ajan myötä sitten paljatui, että hän näki itseensä kohdistuvaa kiusaamista joka puolella. Toi työyhteisöön myös yksityiselämäänsä koskevia kiusaamistapauksia ilmi. Useita ystävyyssuhteita oli ilkeiden ihmisten kanssa mennyt katki, samoin entisiä miesystäviä ja aiemmat työyhtteisöt. Tietyllä tavalla nämä vievät kyllä valitettavasti uskoa niiltä oikeilta kiusatuilta. Mutta ehkä jatkossa olen tarkkana siitä, jos joku nää kiusaamista joka puolella niin voi olla, että kaikki kertomukset  ei ihan natsaakaan. Mutta ei silti kaikki ole tällaisia ja aina olen kiusattujen puolella.

Oisko nämä nyt niitä, joille on päiväkodista lähtien opetettu, että vain yhtä ei saa jättää kutsumatta? Ja sen vuoksi jätettiin kutsumatta kaksi?

Eeei en koe muuten mitään työpaikkakiusaamista tässä, kuin tämä tapaus. Ja tiedän kyllä milloin olen kiusaamisen eteen itse jotain tehnyt - ala-asteella olin yhteen aikaan aika ärsyttävä, ja olen usein sanonut että sen ansaitsin. Yläasteella taas oli hiljainen, kiltti ja hyvin koulussa pärjäävä tyttö, jonka olemassaolo oli suuri vääryys. Yläasteella tuntemattomat pojat saattoivat yht'äkkiä vain kiusata ja luokkalaiset haukkui rumaksi lehmäksi. Jos joskus harvoin avasin suuni minun käskettiin olla hiljaa, koska olin nolo ja minulle ei puhuttu. Tämä taas johti siihen, että eristäydyin ja tein työtä käskettyä. Lukiossa en ollut erotyisemmin kiusattu, vaan ulkopuolinen koska en enää osannut jutella ihmisille. Nyt pikkuhiljaa olen kehittynyt jälleen sosiaaliseksi, en edelleenkään mikään ekstrovertti ole, mutta kuitenkin. Töissä taas yritän olla kaikille kiva ja avuksi, enkä halua että vahingossakaan ketään loukkaan. Kai sitten vain olen niin paska ihminen kuitenkin ettei ketään tykkää. Olen ainakin itse sitä epäillyt vahvasti, koska näin käy aina. Haluaisin itse tietää miksi, jotta voin sen ikävän asian itsessäni muuttaa.

Itse en ole ollut kiusattu, mutta hiljaisuuteni ja absolutismin takia koen itseni joskus ulkopuoliseksi juurikin vapaa-ajan riennoissa. Yliopistossa bilekutsut loppuivat, kun huomattiin etten juo. Jopa paras yliopistoaikainen kaverini jätti minut kutsumatta kotibileisiinsä. Se selvisi minulle sattumalta, kun näin ryhmätyö aikatauluja sumpliessamme erään muun kaverin kalenterissa merkinnän juhlista. Tuntui tosi pahalta, mutta en kuitenkaan uskonut/ usko olevani paska - niinkuin et sinäkään ole. Jotenkin päättelin, että olen sitten ilmeisesti kiva opiskelukaveri yliopistoympäristössä, mutten kaiketi rauhallisella luonteellani tuo riehakkaisiin juhliin lisäarvoa. Onneksi on ystäviä opiskelujen ja työn ulkopuolelta.

xxxxxxxItsekin olen kokenut kerran kiusaamista ja kerroin asiasta ylemmälle pomolle ja kiusaaminen loppui, koska asiasta tehtiin iso juttu ja palaveri ja kiusaajalle annettiin varotus.

Mutta meidän iso bossi olikin tosi reilu ja mukava, uskovainen nainen. Harvat pomotkaan ottaa näitä kiusaamisjuttuja kovin vakavasti, koska pelkäävät itse joutuvansa kiusan kohteeksi tms.

Vaan eihän se mukavaa ole, kun huomaa joutuneensa syrjäytetyksi - nyt on vaan sinun oma päätöksesi nostatko jutun pöydälle, vai et. xxxxxx

------------Siis oikeastiko siitä voi saada varoituksen, ettei kutsu koko osastoa kotiinsa illanistujaisiin----------

No itseasiassa, tässä ei ollut nyt kyse illanistujaisasiasta, mutta työpaikkakiusaamisesta muulla tavoin.

Kiusaamista on monenlaista, mutta tunne on aina yhtä kurja, kun huomaa, että on jäänyt tahallaan huomiotta ja ulkopuoliseksi ryhmästä  -  saa kuulla veetuilua ja naureskelua ihan ilman omaa syytä.

Onko mahdollista, että suurin osa muista kutsutuista on olettanut, että kaikki on kutsuttu? Eivät siis olisi olleet mukana kuviossa.

Onkohan juhlapäivä päätetty sen jälkeen, kun työlistasta on nähty, että olet työvuorossa? Vai onko sinut ja työkaverisi tarkoituksella jörjestetty samaan vuoroon (koska teitä kumpaakaan ei ole haluttu kutsua)

Hämmästyttävän keskenkasvuista touhua.

Mutta minusta se on vain palvelus, että ei tarvitse vapaalla olla mokomien seurassa.

Olipas ikävästi toimittu. Ihmeellistä edes kutsua ketään työkavereita kotiin.  Silti, kyllä näitä juntteja riittää joka puolella, jotka eivät osaa muuta kuin loukata toisia. Parempi unohtaa koko juttu, menkää kahdestaan sen kivan työkaverin kanssa jonnekin?

Tuttuni on juuri tuollainen hovin kokoaja ja sitten joku vaan pudotetaan pois jos ei ole samaa mieltä. Katsoin aikani sitä touhua ja jätin sen porukan, elämä on todella paljon helpompaa kun ei tarvitse joka hetki miettiä mitenhän nyt frouvaa miellyttäisi. Yrittää edelleen mielistellen hymyillen puheille, mutta häivyn aina jonkun tekosyyn turvin.

Minussa on liikaa sellaista toisten puolustajaa. Olen nyt oppinut, että en enää edes puolusta sitä jota haukutaan seläntakana. Monesti sellainen on yhtä paha ja joutuu vain vedetyksi johonkin sotkuun.

Sinua en tarkoita.

Ihmisissä on vain niitä jotka eivät koskaan lopeta tuota. He elävät ja hengittävät omassa pikkuruisessa ilkeässä maailmassaan.

Silmien mulkoilut merkitsevästi ja supatisupati.

Mutta kuten Aku Ankkakin sanoi: Kiltti kilteille...olen nyt oppinut odottamaan. Ihmisen luonne ei heti paljastu. En halua tuhlata mitään hyvää pahoille.

Mä kuulin kun toista työkaveria kysyttiin pikkujouluihin, jolloin oli pakko kysyä minultakin että tulenko. No, pikkujoulut oli järkätty tarkoituksella sellaiseen aikaan etten ois päässyt jos oisin halunnut mennä ja kysyivät mukaan vain koska tasan tiesivät etten pääse silloin ja kysyivät mukaan myös siksi ettei tule käsitystä että ne on järkätty mun selän takana. Kun vastasin (ihan tahallaan), että ehkä ois kantsinut vähän miettiä tuota aikataulua niin että kaikille sopii ja alkaa miettiä hyvissä ajoin sopivaa päivää että osaa järjestää aikaa niin sain kuulla olevani "ihan vitun hankala ihminen joka vaan tahallaan tekee kaikesta vaikeeta".

No, enpä menettänyt mitään,ei henk koht asioiden kysely ja niiden vääristely, selän takana haukkuminen, juoruilu ja muu tuollainen kiinnosta, eli en olis mennyt vaikka oisin päässytkin, oisin keksinyt jonkun tekosyyn miksi en pääse.

Mut aika lapsellista järkätä pikkujoulut "salaa" toisilta ja sit kun asiasta sanoo suoraan, eikä selän takana, niin suututaan. Minun kai tässä pitäis olla se loukkaantunut kun järkkäsivät salassa.

Ja joo, oon hankala ihminen siinä mielessä että en lähde mukaan noihin ihmisten haukkumisiin ja selän takana puhumiseen edes töissä, sivuutan aiheen vaihtamalla puheenaihetta tai en kommentoi mitään jos joku mulle juoruilee ilkeästi toisista. Mä vihaan sitä että jutellaan kun parhaalle kaverille ja kohta haukutaan se lyttyyn kun ei oo kuulemassa. Kunnon wt-touhua tuollainen.

Mutta jos tuota systeemiä seuraa kuin ulkopuolelta on se todella koomista.

Pahanpuhuja A supsuttelee milloin kellekkin ja nämä joko ovat tai teeskentelevät olevansa samaa mieltä. Kun A ei näe ovat kuitenkin ystävällisiä haukutuille. Kai siihen tarvitaan joku vakituinen hyötyjien joukko jotta systeemi pyörii.

Joku komediaryhmä voisi tehdä hyvän sketsin aiheesta. Mikää ei voisi olla liian yliampuvaa, todellisuus kun on oikeasti huvittavampaa ja hullumpaa kuin mikään komedia pläjäys.