Mitä ja miten vanhempasi opettivat sinulle puolison valitsemisesta?

"Lika barn leka bäst". Kun on suunnilleen samanlainen tausta, tulotaso, arvomaailma ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä toiveet tulevaisuudesta yksilönä, puolisona ja äitinä/isänä, niin onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ei kannata ottaa mallia Sinkkuelämän tms. naisista, jotka puhuvat miehilleen todella rumasti ja laittavat vain itseään. Arvot pitää olla jossain muualla.

Melkein veikkaan, etteivät ole koskaan katsoneet ko. sarjaa.

Ovatpa hyvinkin. Samaa sarjaa kuin jotkut Kardashianit.

Toki itseään voi laittaa olematta itsekäs. Mutta myös toista voi ja pitääkin kunnioittaa.

Äiti äsähti, kun aloin kokeilla kandidaatteja 14-vuotiaana ja katselin kutakin pari kolme kuukautta. Että kun aikas valkkaat ni jää sohlo kouraas.

Hyvä neuvo tavallaan, mutta väärälle ihmiselle. En valikoinut siksi, että olin nirso, vaan minulle kirkastui pitkin matkaa, millaisessa suhteessa en ainakaan pysty olemaan. Mitään järkevää mallia kun ei ollut asiasta saatavilla. Vasta aikuisena aloin hahmottaa, minkälaisia erityistarpeita minulla olisi, joiden jääminen heitteille tulee pilaamaan muuten loistavankin suhteen.

Olisin tarvinnut ennemminkin muutaman hyvin asetetun kysymyksen kuin neuvoja. Mutta sen olisi saanut sanoa, että kun olet erityisen älykäs ja sen verran hyvännäköinen että tarjokkaista ei tule hetkeen pulaa, niin kokeile rauhassa ja etsi sellainen mies, joka pystyy kestämään ne molemmat asiat ja silti näkemään ja tukemaan sinua ihmisenä, jotta saat tehdä niitä asioita rauhassa, joihin päätät älysi suunnata. Ja valitsekin tarkkaan. Ensimmäisestä tuhoavan kateuden merkistä lähde, koska toinen tulee sitten sabotoimaan sinua eikä yksikään suuria asioita saavuttanut nainen ole tehnyt sitä puoliso roikkuen pallona jalassa.

Isältä ei ehtinyt neuvoja sataa, koska hänellä oli liian kiire esitellä tyttöystäviään, jotta olisin ehtinyt esitellä poikaystäviä. Teki kyllä joskus mieli itse heittäytyä neuvomaan, mutta milläs sitä kun toisella silmät harittaa ja korvat tukossa.

Älä pidä koskaan toista itsestäänselvyytenä.

No eivät antaneet mitään neuvoja onneksi. Itse olin sen verran "hereillä", että valitsin isäni täydellisen vastakohdan, menestyvän, luotettavan ja muuten vaan järkevän ihmisen. Äiti neuvoi vain, että naisella täytyy olla omat rahat ja tietty ammatti!

Hyvin on näillä pärjätty 😉!

Isä ei ihmeemmin kommentoinut, toivoi varmasti hyvää. Piti sekä minun että siskon nykyisistä, ns. kunnon miehistä.

Äiti on lievästi 2-suuntainen ADHD, joten hänen neuvonsa olivat mitä himphamppua milloinkin. Välillä ihan järkeviä mutta toisella hetkellä täyttä tuubaa. Hän esim. tyrkytti minulle vanhemman lapseni isää, joka oli paljon vanhempi ja mielenterveysongelmainen (äitini ei ymmärrä esimerkiksi masennusta tai psykoottisuutta). Tämä kun hänen mielestään vain puhui pehmoisia lämpimikseen. Sitten hän virheensä havaittuaan käski vain kylmästi paiskata mokoman ulos, koska tämä oli "laiska"- ts depressiossa ja lamankin vuoksi työtön.

Ei hirveästi muuten opetettu, mutta yhden karmean tapauksen jälkeen äiti sanoi, että etsi, joku joka tekee sinut onnelliseksi ja joka tekee sulle samoin.

Ja nyt mulla on semmonen.:) Maailman ihanin mies, josta myös mun vanhemmat tykkää.

Yleensäkin meillä opetettiin, että pitää voida olla onnellinen elämässään. Valinnat tehdään sen perusteella.

Tuttuja seuranneena omille lapsille haluan opettaa moniakin asioita. Tietenkin itsestäänselvyys on se, että toista kohdellaan kunnioittavasti, eikä asioita jätetä välinpitämättömästi käsittelemättä jos mokaa. Rahalla ei myöskään toista alisteta. Niin monella on nää ”omat rahat muka itsenäisesti”, mutta hoitovapaalla ruinataan viikkorahoja mieheltä, ja jotkut joutuvat jopa laittamaan lapset päiväkotiin aikaisemmin, kun ukko istuu perheen rahasalkun päällä itsekkäästi. Tämä nykyinen trendi on naista alentavampi kuin 50-luvun ja sitä edeltävät tavat... miten joku suostuu?! :D Ettekö arvosta itseänne? Miten alentavaa hoitaa yhteisiä lapsia kotona, kun toinen porskuttaa urallaan, ja pitää rahat itsellään. Ällöttävää. Haluan opettaa, että perheellä on oltava yhteiset rahat, oli se sitten järjestetty miten tahansa reilulla tavalla, ja näitä tapoja on lukuisia. (Eli ainoa vaihtoehto ei ole yhteinen tili ja nainen hoitovapaalla) Näen niin paljon ahneuden aiheuttamaa paskaa, että pidän tuota raha-asiaa suurempana asiana kuin sen todellakaan tarvitsisi olla.

Esimerkillä lapset oppii myös sen, miten tärkeää on toisen ilahduttaminen pienillä teoilla toista, ja näin pidetään aina parempi sävel parisuhteessa.

Äiti neuvoi matkustamaan ja katsomaan maailmaa, ei niistä miehistä ole niin väliä. 

Paljonkin, sanallisesti sekä sanattomasti. Sitä, että kaveruus/ ystävyys on  hyvä ja kestävä pohja, ei kannata odottaa mitään "vuosisadan rakkaustarinaa", koska me ihmiset ei oikeasti olla täydellisiä prinssejä tai prinsessoja. Sama arvopohja on tärkeä, ja  kiltit miehet on tavoittelun arvoisia. Tässä päällimmäiset, ja hyvän löysin <3

Minun äitini neuvot:

1) Älä ota jääkiekkoilijaa. Sen ympärillä pörräävät muutkin naiset, ja mies voi olla uskoton. Lisäksi tulee hirveästi pyykkiä pestäväksi.

2) Älä ota muslimimiestä, koska hän ei välttämättä arvosta naisia.

3) Älä ota väkivaltaista tai mustasukkaista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ei kannata ottaa mallia Sinkkuelämän tms. naisista, jotka puhuvat miehilleen todella rumasti ja laittavat vain itseään. Arvot pitää olla jossain muualla.

Melkein veikkaan, etteivät ole koskaan katsoneet ko. sarjaa.

Millä perusteella veikkaat ettei me teinien vanhemmat olla katsottu? Katsottin (tai minä ainakin) jo silloin kun ne tuli ekan kerran Suomessa ;)

Vierailija kirjoitti:

Äiti äsähti, kun aloin kokeilla kandidaatteja 14-vuotiaana ja katselin kutakin pari kolme kuukautta. Että kun aikas valkkaat ni jää sohlo kouraas.

Hyvä neuvo tavallaan, mutta väärälle ihmiselle. En valikoinut siksi, että olin nirso, vaan minulle kirkastui pitkin matkaa, millaisessa suhteessa en ainakaan pysty olemaan. Mitään järkevää mallia kun ei ollut asiasta saatavilla. Vasta aikuisena aloin hahmottaa, minkälaisia erityistarpeita minulla olisi, joiden jääminen heitteille tulee pilaamaan muuten loistavankin suhteen.

Olisin tarvinnut ennemminkin muutaman hyvin asetetun kysymyksen kuin neuvoja. Mutta sen olisi saanut sanoa, että kun olet erityisen älykäs ja sen verran hyvännäköinen että tarjokkaista ei tule hetkeen pulaa, niin kokeile rauhassa ja etsi sellainen mies, joka pystyy kestämään ne molemmat asiat ja silti näkemään ja tukemaan sinua ihmisenä, jotta saat tehdä niitä asioita rauhassa, joihin päätät älysi suunnata. Ja valitsekin tarkkaan. Ensimmäisestä tuhoavan kateuden merkistä lähde, koska toinen tulee sitten sabotoimaan sinua eikä yksikään suuria asioita saavuttanut nainen ole tehnyt sitä puoliso roikkuen pallona jalassa.

Isältä ei ehtinyt neuvoja sataa, koska hänellä oli liian kiire esitellä tyttöystäviään, jotta olisin ehtinyt esitellä poikaystäviä. Teki kyllä joskus mieli itse heittäytyä neuvomaan, mutta milläs sitä kun toisella silmät harittaa ja korvat tukossa.

"Kokeilla kandidaatteja" ? Siis kokeilitko ihmisiä ihan kuin olisivat tavaroita?

Minusta äitisi olisi voinut sanoa, että ei ole kiire "kokeilla" ketään, vaan kasva rauhassa ja ota ensisijaisesti selvää, kuka itse olet. Kuten itsekin sanoit, vasta aikuisena hahmotit itseäsi. 

Ei yhtään mitenkään ole opastettu. Ellei sitten opastuksella voisi sanoa ettei ainakaan vanhempien kaltaista liittoa itselleen halua.

"Köyhän vierellä itkeminen on kaksin verroin surkeampaa kuin rikkaan vieressä nauraminen". Noudatin neuvoa ja elän varakkaan,huumorintajuisen miehen kanssa.

Vanhempien parisuhdetta katsoessa ja äidin silloista jatkuvaa valitusta kuunnellen (kehotin häntä eroamaankin, kun en jaksanut kuunnella teininä valitusta siivoamisesta tms) päätin, että jos joskus haluan parisuhteeseen, niin jos miehessä paljastuu vähänkin naista alentavia piirteitä, elän mieluummin yksin eikä minusta tasan tule itsesäälissä rypeävää marttyyria. Poikaystävä onkin aika lailla kaikkea muuta kuin isäni, vaikka toki rakas hänkin on. Etenkin nykyisin.

Äitini konkreettisia neuvoja olivat ainakin, että muista kouluttautua ja hanki hyvä ammatti, niin voit elättää itsesi eikä kannata mennä huonoon suhteeseen. Kehottipa joskus olemaan hankkimatta miestä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin, ett kannattaa pitää polvet yhdessä, kunnes kohtaan sen oikean. Sit parikymppisenä sen oikean toin näytille. Mies oli pitkä, tumma ja komea, joten vanhemmat kehoitti heti ryhtymään makaamaan sen kanssa, jottei se pääse karkuun.☺ oikein hyviä neuvoja molemmat, mutt kohtuullisen turhia.

Millä tavalla tämä on hyvä neuvo? Tai oikeastaan tuo toinenkaan? 

No ainakin tuo keino toimi mun kohdalla. Ollaan oltu onnellisesti reilu 20 v naimisissa. Kyllähän me jo oltiin sänkyyn menty ennenkuin vein miehen ekaa kertaa nähtäväksi. Joten jälkimmäinen oli siinä suhteessa turha ja ehkäpä vitsillä heitetty. Itse kyllä kannatan varsinkin kovin nuorena tuota pidättäytymistä seksistä, kunnes on valmis tekemään kypsiä ratkaisuja.

Eli miehesi olisi jättänyt sinut, jos et olisi maannut hänen kanssaan heti, kun vanhempasi käskivät ja jos olisit maannut jonkun kanssa ennen kuin tapasit miehesi. Okei. Sinun miehesihän kuulostaa todelliselta helmeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ei kannata ottaa mallia Sinkkuelämän tms. naisista, jotka puhuvat miehilleen todella rumasti ja laittavat vain itseään. Arvot pitää olla jossain muualla.

Melkein veikkaan, etteivät ole koskaan katsoneet ko. sarjaa.

Millä perusteella veikkaat ettei me teinien vanhemmat olla katsottu? Katsottin (tai minä ainakin) jo silloin kun ne tuli ekan kerran Suomessa ;)

Ovatko sinun teinisikin siis nyt palstalla vastaamassa tähän kysymykseen vai? 

Sänkyyn ei pidä mennä ihan kenen tahansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Omista vanhemmistani seuraamalla opin aika paljonkin, vaikkei mitään varsinaisia keskusteluita ikinä käyty.

Opin: älä juo kaljaa joka päivä töiden jälkeen, älä haaskaa rahojasi kaljan lisäksi veikkauksen uhkapeleihin ja tupakkaan. Älä linnottaudu illaksi television ääreen ja osoita, ettei perheesi käytännössä merkitse sinulle mitään - lapsien kanssahan ei tarvitse keskustella mistään mielekkäistä ja merkityksellisistä asioista ja tehdä mitään yhdessä koskaan. Sitten vanhemmiten saattaa ihmetellä, kun ei tiedä lapsistaan mitään ja he eivät halua enää teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä edes kertoa asioistaan.

Älä ole moukka ja esim. jouluaattona änkyrä kännnissä arvostele jouluruokia "kun ei ole hyvää" - tällein saat takuulla perheriidan aikaiseksi kun provoilet ja et anna toisen tekemälle suurelle panokselle mitään arvoa. Puoliso on siivonnut talon kunnolla, koristellut, tehnyt ruuat ja leiponut jne ja et arvosta sitä yhtään. Älä myöskään yleisesti ole sika ja kaada kännissä vaikka kaljaa lattialle ja kun puoliso hermostuu ja alkaa siivoamaan vielä heitä lisää vettä kiukaalle önisemällä jotakin typerää kuten "viddu shää kyl aiina jaksssat marmattaa turhassta".

Uskon vakaasti, että tekemällä aina päinvastoin kuin oma isäni niin tulen pärjäämään joskus mahdollisessa parisuhteessa ja avioliitossa ihan hyvin, lapsien kanssakin varmasti touhuan ja huomioin heidän tarpeensakkin.

M26

Joku saa susta todella hyvän miehen!