Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Eräästä asiasta vaikenimme puolin ja toisin lähes vuoden, koska jokaikinen asiaa sivuavakin keskustelu asiasta johti ilmiriitaan, johon ei ollut muuta ratkaisua kuin odottaa prosessin etenemistä ja päätöstä.

En usko, että enää koskaan tulee eteen toista asiaa, josta olisimme yhtä erimielisiä ja johon liittyisi yhtä paljon tunteita.

Onpas täällä mallikelpoista porukkaa! Meillä on ollut joskus jopa muutaman päivän hiljaisia aikoja, voihan sitä mykkäkouluksikin kutsua. Se on saattanut alkaa jonkin isomman riidan jälkeen, jossa tilanne jotenkin lukkiutuu, eikä kumpikaan kykene asettumaan toisen asemaan, vaan pitää tiukasti kiinni omista näkemyksistään ja on juuttunut omaan poteroonsa. Aina on saatu lopulta sovittua, eikä tilanne ole jäänyt kaivelemaan. Tässä on ehkä oleellista se, että kumpikin on vaiti, hiljaisuus ei ole vain toisen ominaisuus. Ollaan oltu naimisissa 29 vuotta ja meillä on mielestäni ihan hyvä liitto. Uskon, että ollaan yhdessä hamaan kuolemaan saakka.

Mykkäkoulu on keskenkasvuista, henkistä väkivaltaa; kuvaa hyvin ihmisen sielullista kapasiteettia.

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 24 vuotta, eikä mykkäkoulua kertaakaan. Alkuaikoina oli kyllä kipakoitakin riitoja, nyt vuosikausiin ei enää niitäkään.

"Koti on siellä, missä liekki palaa" - ja mykkäkoulu jäistä, typerää huurua sen ympärillä.

Meillä ei ehkä varsinaisia mykkäkouluja ole, vaan meillä on hyvin erilainen "palautumisnopeus" ristiriidoista. Minä haluaisin aikalailla heti sopia, mies taas tarvitsee pohdiskelu- ja jäsentelyaikaa, ennen kuin voidaan puida riita loppuun. Vuorokauden kuluessa ollaan varmaan aina saatu hiljaisuus päätettyä ja keskusteltua loppuun.

5 vuotta yhdessä.

Näihin aikoihin tulee täyteen 26 vuotta yhdessä. Mykkäkoulua ei ole tarvinnut pitää lainkaan. Riitoja on ollut kaksi, viimeisin kymmenkunta vuotta sitten.

Mun ex oli mököttäjä. Ei kertonut syytä oikein koskaan. Välillä vaan huomasin, että nyt oon taas ilmaa. Olin luultavasti liian tyhmä koulutettava, kun en niistä mykkäkoulutuksista tajunnut, miyen olis pitänyt olla ja elää, jotta niit ei olis ollut. Pahimmillaan 4 viikkoa mykkäili putkeen.

Alkuaikoina otimme enemmän yhteen, kun molempia stressasi pieni koti, eikä omaa tilaa saanut. Tahallamme hiljaa emme olleet, mutta välillä meni yön yli ennen kuin viha laantui. Nykyään emme ole jaksaneet enää riidellä samalla tavalla, eikä ole ollut tarvettakaan. Heti kun toisen naaman näkee, niin alkaa naurattamaan. Ei pysty olemaan enää vihainen. 

22v yhessä, mykkänä oltu max päivä. Lähinnä että kuohut laantuvat ja ajatukset järjestyvät. Kumpikaan ei halua mököttää enempiä. Olemme sen verran kuohuvia että yhteenottoja tulee,ne myös sovitaan ja lapsen nähden. Ei hälle haluta antaa mökötyksen ja sopimattomuuden parisuhdemallia.

Kaksi kuukautta. En edes katsekontaktia ottanut. Sai aikaan muutoksen miehen käyttäytymisessä.

30 vuottaybdessä. Itse en harrasta moista henkistä väkivaltaa ja sen perään uhrautumista, varsinkin kun syyt ovat mykkäkoulun pitäjästä lähtöisin. Pari kertaa on puoliso ollut muutaman päivän mykkäkoulussa ja vaatinut anteeksipyyntöä. Seuraavasta lähtee eropaperit vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kuukautta. En edes katsekontaktia ottanut. Sai aikaan muutoksen miehen käyttäytymisessä.

Olisin lähtenyt miehenäsi kävelemään vai saiko aikaan juuri sellaisen muutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ehkä varsinaisia mykkäkouluja ole, vaan meillä on hyvin erilainen "palautumisnopeus" ristiriidoista. Minä haluaisin aikalailla heti sopia, mies taas tarvitsee pohdiskelu- ja jäsentelyaikaa, ennen kuin voidaan puida riita loppuun. Vuorokauden kuluessa ollaan varmaan aina saatu hiljaisuus päätettyä ja keskusteltua loppuun.

5 vuotta yhdessä.

Meillä vähän sama kans. Ei varsinaista mykkäkoulua mutta itse vaadin palautumiseen aikaa. Pisimmillään olen ollut hiljainen ehkä pari-kolme päivää, ei täysin puhumatta mutta ilman isompia keskusteluja.

Yhdessä ollaan oltu 13 vuotta ja näitä ”mykkäkouluja” ollut max. 5 kertaa. Tilanteeseen johtaa useimmiten se että nalkutan jostain asiasta mikä ei vaan etene.

Pieniä ja vähäpätöisiä asioita muille, sen tiedostan mutta minulle isoja.

Varmaan tunnin kaksi mietiskelty asioita ja selvitetty ne sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on kyvyttömän ihmisen alhaista vallankäyttöä. Mieheni harrastaa tätä, joskus otin asian raskaasti mutta nyt ajattelen että se on yks mykkis lähempänä eroa. Ero on vaan ajan kysymys kun en jaksa enää.

Sama, ex harrasti tätä, pystyi olemaan puhumatta jopa pari viikkoa. Oltiin yhdessä useita vuosia, muuten oli todella ihana, mutta en kestänyt ajoittaista henkistä yksinäisyyttä ja lähdin. Nyt olen puhuvan miehen kanssa, ja huomaan että nyt olen vasta oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kuukautta. En edes katsekontaktia ottanut. Sai aikaan muutoksen miehen käyttäytymisessä.

Olisin lähtenyt miehenäsi kävelemään vai saiko aikaan juuri sellaisen muutoksen.

Mies käytti väkivaltaa minua kohtaan. Sen jälkeen ei ole käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tinnyt mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.

Ja sinä olet huolehtinut siitä, ettei sinun tarvitse viettää iltoja yksin.

Säpinää ja sutinaa.

Puheliaana karjalaisena pystyn pitämään max pari tuntia mykkäkoulua. Pappa sen sijaan pystyy olemaan puhumatta vaikka kaksi viikkoa.

34 vuotta ollaan menty tällä kaavalla.

Ei ole tässä nykyisessä parisuhteessa ollut tarve millekään mykkäkouluille. Jos jokin asia harmittaa, niin siitä keskustellaan ja asia käsitellään ja sitten elämä jatkuu. En ymmärrä, mitä hyötyä mykkäkoulusta on yhtään kenellekään. Lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli tuollainen mykkäkouluttaja, joka möksähti jostain ja sitten hiljeni ihan täysin. Monta kertaa piti meidän lastenkin kyselemällä kysellä, että mistä johtuu ja pyytää anteeksi, vaikkei edes tiedetty, että mitä oltiin taas tehty väärin. Ja monta kertaa jäi selviämättäkin se, että miksi mykkäkoulu, koska ’kyllähän teidän potää se tietää, en kerro’. Ja sitä lepyttelyä piti isänkin tehdä pitkän aikaa. Ja sitten aina palattiin myöhemmin siihen, miten oli loukattu joskus vuonna x ja kukaan ei edes huomannut. Asiat jäi aina selvittämättä kunnolla. Ja mököttämisen syy saattoi olla se, ettei esim. huomannut kysyä, että ottaisiko äiti vielä toisen palan leipää ennen kuin pisti sen kaappiin.

Päätin, että minä en ikinä aloita parisuhdetta mykkäkouluttajan kanssa. Ollaan oltu yhdessä kohta kakskytvuotta ja ikinä ei ole meillä mykkäkoulua pidety. Riidat on selvitetty puhumalla ja anteeksi on aina pyydetty ja annettu. Koskaan ei ole nukkumaan menty mököttäen tai riidoissa. Vieläkin ärsyttää se, kun piti lapsena aikuisen ihmisen perässä kulkea ja anella anteeksi enkä edes tiennyt, että mitä olin tehnyt väärin. Sairasta vallankäyttöä tuollainen minusta.

Meillä äiti on kanssa samanlainen loukkaantuja. Viime kesänä olin 14 päivän vierailulla heidän luonaan ja äiti mökötti siitä 10 päivää minulle. En käy vanhemmillani edes vuosittain ja tästä ennen oleva vierailu oli 5 vuotta sitten. Jätin Suomeen mököttävän äitini. En tiedä, onko vieläkään antanut anteeksi.

Mä olen valinnut miehen niin, että hän ei mökötä. En itse mökötä vaan saatan kiihtyneeseen ääneen alkaa paapattamaan ja muutaman minuutin kuluttua tajuta, että olen hölmö.

mikä toiselle on mykkäkoulua, toiselle se ei ole: mitä hemmettiä tarkoittaa, että  ei yhtäkään tai muutaman minuutin. eikö teillä ole yhden yhtä hiljaista hetkeä, minä sen semmoista kestäisi. hiljaisuutta pitää olla minun parisuhteessa: sanotaanko sitä sitten mykkäkouluksi? tunne siitä että toinen on tuossa, se on just parasta.