Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)
Meillä 10 vuotta takana ja nyt pari riitaa aiheuttanut sen, että kolmatta päivää ei puhuta toisillemme, ainoastaan lapsille. Heti jos yrittää suunsa aukaista niin riita alkaa uudelleen.
Kommentit (274)
Eihän nyt oikeasti aikuiset ihmiset harrasta lapsellista mykkäkoulua? Eikös se lopu jo päiväkodissa tai ensimmäisillä koulu luokilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä harrastaa, jos on narskuluonne. Mies yli 50 v harrastaa mykkäkoulua, koska valehtelee, jää kiinni, kieltää kaiken ja vetäytyy mykkäkouluun vaikka mökille, ettei tarvitse puhua ja kertoa totuutta. Oppinut kotonaan valehtelemalla selviytymään sosiaalisissa tilanteissa ja nyt sama malli avioliitossa.
Vaikea yksin puhua, kun mies elää valheidensa kanssa ja ”ei muista tehneensä mitään” vaikka jää rysän päältä kiinni!
Reputin mykkäkoulun!
Voin olla mykkä vain pari minuuttia.
Suosittelen muille mykkäkoululaisille että puhukaa!
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoa takana 43 vuotta, ja edelleen riidellään välillä varsin tulisesti. Nyt, kun ollaan muutettu kerrostaloon, huutamista on tosin pakko yrittää rajoittaa (metsän keskelle rakennetussa omakotitalossa meistä sukeutui kovia huutajia!). Minun on vaikea ymmärtää kymmeniä vuosia naimisissa olleita pariskuntia, jotka silmät ymmyrkäisinä yhdestä suusta todistavat, etteivät he koskaan riitele... ?!
Yleensä jossakin vaiheessa jompi kumpi meistä pyytää anteeksi (kevyttä kenttäv*ttuilua ei tarvitse pyytää anteeksi). Ajattelen jopa niin, että me uskalletaan tarttua vaikeisiinkin tunteisiin, koska suhteemme on vakaalla pohjalla: tästä ei lähdetä kuin kuoleman kautta.
Kyllä me riidellään. Mutta riitelyyn ei kuulu huutamista, toisen aiheetonta haukkumista tai mököttämistä. Olen kasvanut perheessä jossa toinen vanhemmista kommunikoi huutamalla, enkä enää ikinä halua joutua omassa kodissani siihen tilanteeseen. Minulle ei huudeta, piste. Sama myös toisinpäin. Ollaan rauhallisia ihmisiä muutenkin, temperamenttisemmat persoonallisuuden varmaan ottavat yhteen tulisemmin eivätkä pidä sitä ongelmana. Teillekin tuo teidän tyyli ilmeisesti sopii, se on hyvä juttu. Itse lähtisin aika nopeasti tuollaisesta suhteesta. Me tosin usein itketään riitojen aikana, sekin on monesta varmasti omituista :D
No voi hyvänen aika! Mykkäkoulullahan ne asiat selviääkin 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoa takana 43 vuotta, ja edelleen riidellään välillä varsin tulisesti. Nyt, kun ollaan muutettu kerrostaloon, huutamista on tosin pakko yrittää rajoittaa (metsän keskelle rakennetussa omakotitalossa meistä sukeutui kovia huutajia!). Minun on vaikea ymmärtää kymmeniä vuosia naimisissa olleita pariskuntia, jotka silmät ymmyrkäisinä yhdestä suusta todistavat, etteivät he koskaan riitele... ?!
Yleensä jossakin vaiheessa jompi kumpi meistä pyytää anteeksi (kevyttä kenttäv*ttuilua ei tarvitse pyytää anteeksi). Ajattelen jopa niin, että me uskalletaan tarttua vaikeisiinkin tunteisiin, koska suhteemme on vakaalla pohjalla: tästä ei lähdetä kuin kuoleman kautta.
Vaikeahan se on varmasti ymmärtää, jos itsellä tulee huutoriitaa jatkuvasti milloin mistäkin asiasta. Me puolestamme olemme hyvin sopuisia ja rauhallisia, eikä olla huudettu kertaakaan 25 vuoden aikana. Ei olla kaikesta aina samaa mieltä, mutta jutellaan rauhallisesti silloin kun siihen on tarvetta. Kun on samanlaiset arvot, asenteet, tavoitteet ja prioriteetit elämässä, niin silloin ei ole asioita mistä riidellä, eikä kumpikaan hakemalla hae ja lietso riitaa.
Kukin tyylillään. Itse en voisi olla suhteessa huutajan ja riitaisan tyypin kanssa.
Joskus vaan vituttaa toisen jutut sen verran että raivostuneena ei pätkän vertaa kiinnosta puhua. Miksi silloin pitäisi naama vitullaan runoja veistellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 15 minuuttia. Sen jälkeen saatiin asiat puhuttua.
Minunkin lapsuuden kodissa harrastettiin mykkäkoulua ja se on kyllä hirveää henkistä väkivaltaa. En ottaisi elämääni ketään, joka tuota harrastaa.
Eksäni kerran aloitti suuttuessaan mykkäkoulun. Ilmoitin jättäväni hänet, jolloin hänelle sitten tuli hätä. Mutta pysyin päätöksessäni. Edelleen mykkäkoulu on minulle "kerrasta poikki"-tyyppinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö joku oikeasti mykkäkouluja pitää? Onko paljonkin apua, kun tavallilnen ihminen ei osaa toisen ajatuksia lukea? Keskustelemalla eteenpäin, jos aikoo pidemmän suhteen säilyttää.
Takana 27 vuotta yhteistä taivalta, eikä ainoatakaan mykkäkoulua. Mykkäkoulu on narsistista ja alistavaa käytöstä. Se ei kuulu parisuhteeseen. Miettikää minkä mallin annatte lapsillenne, kun siinä teidän parisuhdetta joutuvat katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ihmettelen miksi ollaan suhteessa missä toinen huutaa ja riidellään ja ollaan mykkäkoulussa, erotkaa nyt ihmeessä ja etsikää se oikea kumppani kenen kanssa on hyvä olla omana itsenään eikä tarvitse riidellä ikinä
Jos ette tienneet, mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, väärää vallankäyttöä. Sitä ei pidä hyväksyä missään tilanteessa, kyllä aikuisen pitää pystyä keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä harrastaa, jos on narskuluonne. Mies yli 50 v harrastaa mykkäkoulua, koska valehtelee, jää kiinni, kieltää kaiken ja vetäytyy mykkäkouluun vaikka mökille, ettei tarvitse puhua ja kertoa totuutta. Oppinut kotonaan valehtelemalla selviytymään sosiaalisissa tilanteissa ja nyt sama malli avioliitossa.
Vaikea yksin puhua, kun mies elää valheidensa kanssa ja ”ei muista tehneensä mitään” vaikka jää rysän päältä kiinni!
Miksi olet vielä yhdessä keskustelutaidottoman narskun valehtelijan kanssa? Ihan oikeasti, ei tuommoista käytöstä tarvitse kenenkään sietää. Varmasti löydät paremman ja yksinkin varmasti olisit onnellisempi.
Lapsellista touhua mykkäkoulut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoa takana 43 vuotta, ja edelleen riidellään välillä varsin tulisesti. Nyt, kun ollaan muutettu kerrostaloon, huutamista on tosin pakko yrittää rajoittaa (metsän keskelle rakennetussa omakotitalossa meistä sukeutui kovia huutajia!). Minun on vaikea ymmärtää kymmeniä vuosia naimisissa olleita pariskuntia, jotka silmät ymmyrkäisinä yhdestä suusta todistavat, etteivät he koskaan riitele... ?!
Yleensä jossakin vaiheessa jompi kumpi meistä pyytää anteeksi (kevyttä kenttäv*ttuilua ei tarvitse pyytää anteeksi). Ajattelen jopa niin, että me uskalletaan tarttua vaikeisiinkin tunteisiin, koska suhteemme on vakaalla pohjalla: tästä ei lähdetä kuin kuoleman kautta.
Vaikeahan se on varmasti ymmärtää, jos itsellä tulee huutoriitaa jatkuvasti milloin mistäkin asiasta. Me puolestamme olemme hyvin sopuisia ja rauhallisia, eikä olla huudettu kertaakaan 25 vuoden aikana. Ei olla kaikesta aina samaa mieltä, mutta jutellaan rauhallisesti silloin kun siihen on tarvetta. Kun on samanlaiset arvot, asenteet, tavoitteet ja prioriteetit elämässä, niin silloin ei ole asioita mistä riidellä, eikä kumpikaan hakemalla hae ja lietso riitaa.
Kukin tyylillään. Itse en voisi olla suhteessa huutajan ja riitaisan tyypin kanssa.
Samaa mieltä. Minusta jos suhteessa jatkuvasti riidellään niin se on kyllä kaikkea muuta kuin vakaalla pohjalla. Pikemminkin kuulostaa läheisriippuvaisuussuhteelta.
ainakin kuukausi oli (miehen puolelta)
hän oli myös väkivaltainen ja rikosilmoitus oli menossa. (varmaan suutahti siitä)
sitä ennen tarjosi matkaa lomalle.
Varmaan 5 minuuttia, vaikka sitä ei kyllä varmaan mykkäkouluksi lasketa. Eikä kyllä riidelläkään. Ehkä muutaman kerran jompi kumpi on loukkaantunut toisen sanomisesta, mutta ei siitä mitään riitaa ole tullut.
Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta, 4 vuotta yhdessä asuttu ja kohta 2 vuotta naimisissa. Ei lapsia. Eikä varmaan tulekaan. Se voi toki vaikuttaa siihen, ettei niitä riidan aiheita niin herkästi synnykään.
En ole ikinä pitänyt mykkäkoulua eikä onneksi kumppanikaan.
Alue: Aihe vapaa
Joo älkää tehkö sitä. Lapsuudenkotonani vanhemmat tuota harrastivat riitelyhuudon lomassa toisinaan ja me lapset kärsimme ihan todella. Se on henkistä väkivaltaa. Kehittäkää rakentava tapa ratkoa asioita.