Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Äitini oli mykkäkoulun pitäjä, eikä edes syytä yleensä tiedetty, päätti vaan suuttua jostain. Muistan miten hirveän ahdistavaa se oli. Pyydettiin siskon kanssa anteeksi kaikkea mitä vaan keksittiin ja armollisesti äiti sitten jossain parin viikon kohdalla alkoi puhua. En itse ole koskaan pitänyt mykkäkoulua kenenkään kanssa enkä mielelläni edes riitele tai korota ääntäni. Haluan selvittää asiat heti.

Meillä puhutaan läpi asiat, jotka aiheuttavat riitoja tai epäsopua. Mieluiten heti jo kyseisessä tilanteessa.

Tosin tämä johtaa usein siihen, että jos / kun lapsi on paikalla, joudumme vaihtamaan joko englantiin tai toiseen kotimaiseen, jotta tämä ei ymmärtäisi riidan aiheitamme.

Mun mykkäkouluennätys on noin 20 minuuttia. Olen temperamentista tyyppiä, joka ennemminkin räjähtää ja antaa tulla tuutin täydeltä, mutta leppyy sitten yhtä nopeasti.

Minun isäni on mykkäkoulun mestari. Äitinsä kanssa hän on pitänyt mykkäkoulua 30 vuotta, mikä on toki helppoa, koska he eivät asu samassa osoitteessa, mutta minunkin kanssani isä piti mykkäkoulua useaan otteeseen, enimmillään puoli vuotta. Oli aika kurja asua kotona, kun olin toiselle pelkkää ilmaa.

Kaksi tuntia pisin aika mun osalta mutta mies piti välillä viikkokausia nk mykkäkoulua. Minä puhuin mutta en saanut vastakaikua. syyn tiedän nyt mitä arvelinkin miksi. Toki ollaan erottu joka oli hyvä ratkaisu. 

1-2 tuntia?? Ollaan molemmat niin puheliaita ja halutaan selvittää asiat heti ettei sitä malta hiljaa olla.

22v yhdessä

Täälä tulikin jo syy ja seuraus esille. Ihmisiä on erilaisia. Esim. Mieheni kommentoi huonona päivänä kaikkeen, syy on silloin työasioissa jotka stressaavat. Siis kaikki mitä teen on väärin ja ei löydy jääkaapista mitään ja tupakit on loppu ja en oo siivonnu kissanhiekkolaatikkoa ym. Kun tälläinen päivä on niin olen hiljaa kokopäivän, en siksi että yrittäisin saada mieheni raivostumaan vaan pyrin siihen että itse pidän hyvän päiväni ja yleensä menemmekin kumminkin yhdessä nukkumaan ym. Ei vaan ole mitään järkeä kysyä tai vastata mihinkään vaan miehen pitäisi itse tajuta että voi kertoa minulle työhuolistaan. Meneekin itseensä illan myötä ja kaikki ok. Minä myös olen yhtä lapsellinen, voisin sanoa että sairastan mustasukkaisuutta, ja kun se tulee päälle, epäilen ja vähättelen miestä, hän taas on silloin hiljaa, tiedän itsekkin ettei silloin puhe auta. Jos keskustelu ei johda mihinkään ja sen tarkoitus on purkaa omaa kiukkua, on se turhaa. Meillä varmasti teidän mielestä huono suhde, mutta itse pidän hyvänä sitä että tunnemme toistemme heikkoudet ja traumat. Kun mykkäkoulu on huomionhakua tai kiusaa se on sairasta. Ja itselläni huono päivä on sellainen että olen hiljaa, vastaan kub kysytään ja viimeistään sängyssä pystyn puhua mikä vaivaa. Lapsille en ikinä olisi mykkäkoulussa, eikä niiden aikana edes kiukutella, yleensä rauhallisempi osapuoli lähtee lasten kanssa uimaan, ja toinen saa ajatella ja onkin paremman tuulinen kun on saanut hetken miettiä asioita yksin.

Mä olen sellaista tyyppiä että jos joku kaivelee, en pysty nukkumaan, joten pisimmillään mykkökoulu on kestänyt aamusta iltaan :'D jos mies mököttää, niin sitten vaikka valvon ja odotan että puhuu jos ei pyytämällä puhu. On se sen verran huomaavainen ettei anna mun koko yötä valvoa ennen kuin puhutaan asiat halki. Näitä ei onneksi enää tule kuin kerta vuoteen jos sitäkään, ennen kuin lopetin hormonaalisen ehkäisyn tuli kerta kuukauteen.

Yks joulu pidettiin mykkistä, muistelen että ainakin kaksi kokonaista päivää. Se oli ihan miellyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä. Aina on riidat selvitetty puhumalla.  En ymmärrä mykkäkoulua. 

Jep, ja ennen sitä selvittelyä voi aivan hyvin keräillä ajatuksiaan ja itseään pari päivää hiljaisuudessa. Jos kumpikaan ei halua puhua, mitä haittaakaan siitä on. Puhutaan sitten kun molemmat ovat siihen valmiita.

MIES!!

Ei yhtään. En ikinä lähtisi suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa kommunikoida. Enkä myös lähtisi suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka huutaa tai raivoaa. Eri mieltä toki voi asioista olla, mutta ne erimielisyydet setvitään asiallisesti puhumalla ja myös sitä toisen mielipidettä kunnioittaen.

Muistatteko sitä juttua että Riikka Purra olisi viettänyt joulun pyhät mykkiksessä saunan lauteiden alla suklaakonvehtien ja viinin kanssa? 

Pitiköhä paikkansa? Juttuaha levitti täälläkin persu-miehet.

Nyt on kolmas vuosikymmen alulla. Hyvin menee, ei koskaan riitoja, hellyyden osoituksia kylläkin, haleja ym muuta. Sitä ennen oli riitoja sun muuta tyhjänpäiväistä höpötysta pari vuosikymmentä.  No ei toki ainoastaan ritoja, muutenhan tiemme olisivat jo siinä vaiheessa eronneet.

Oon yhden illan onnistunut olemaan mykkäkoulussa, olin silloin ihan todellisesta syystä miehelle vihainen ja tiesin, että leppyisin liian helposti muuten. Teki tosi tiukkaa ja tuntui itsestäkin pahalta. Ei ajanut miestä kyllä epötoivon partaalle, aamulla puhuttiin. Olisko ollut 2018 tuo... Aina saadaan kyllä sovittua paremmin kuin vihaisena kuvittelisin. No harvoin kyllä riidellään. Lisäksi muutama automatka ollaan mökötetty puhumatta ollenkaan ehkä max 2-3 tuntia kerrallaan. Tavattiin 2012, lapsia kolme.

Kerran olen ollut 1h hiljaa ja mies pisimmillään 2h. Olemme molemmat sellaisia persoonia, että pitää hetkeksi rauhoittua ennekuin alkaa juttelemaan mistä on mielensä pahoittanut.

Pillunsaantivälin ajan

Tuolla jo langan alkupäässä porukka kommentoi, että mykkäkoulun pitäminen on henkistä väkivaltaa ja sitä se kyllä toden totta on. Luonnehtisin vielä jatkoa tuolle, että se on myös vallankäyttöä omaa kumppania kohtaan eikä kuulu terveeseen parisuhteeseen.

Itse jouduin kokemaan useat kymmenet mykkäkoulut vuosien aikana ennen kuin tajusin lähteä. Lyhimmät kesti joitain minuutteja, pisimmät vuorokausia. Joskus useita tuntejakin kestäviä mykistymisiä tyhjästä ja sitten joudut anella toista sanomaan edes jotain.

Erinäisiä syitä yksipuolisille mykkäkouluille oli mm. väärän sanan käyttäminen vaikkapa WA- viestissä, väärästä kahvikupista juominen, väärästä astiasta syöminen, jne jne.

Never again...

Aviossa 39v aviossa, ei mykkäkoulua.

Äitini kertoi että hänen vanhempansa saattoivat pitää kolmekin viikkoa mykkäkoulua.

Äidin välityksellä sitten puhuttiin. Oli ollut ahdistavaa.

”Älkää antako auringon laskea vihanne ylle” Hyvä vanha neuvo.

Eli kyllä kaikilla varmaan erimielisyyksiä tulee, mutta ei mennä nukkumaan vihaisena. Eihän sitä edes saa nukuttua.