Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Oisko noin kaksi päivää mennyt. (töissä oltiin molemmat niin se vähän pidensi)

Molemmat vaan tarvitsi sen oman aikansa, että pystyimme asiasta keskustelemaan.

Pitää saada se pahin tunnekuohu pois alta ja siitä sitten rakentaa eteenpäin.

Puhumattomuus on meillä aina selkeä seuraus erimielisyyksistä ei mitään vallan käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

”Älkää antako auringon laskea vihanne ylle” Hyvä vanha neuvo.

Eli kyllä kaikilla varmaan erimielisyyksiä tulee, mutta ei mennä nukkumaan vihaisena. Eihän sitä edes saa nukuttua.

Niinhän se ois, mutta aina ei vaan ole vielä silloin valmis antamaan anteeksi tai pyytämään anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

12 tuntia, vitutti kun mies ilmoittaa lähtevänsä "kohta treeneistä kun lopettelevat" ja kotona oli 2,5 h päästä. En vaan jaksanut ottaa enää kontaktia, ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun ilmoittaa puutaheinää. Illan istuin mykkänä ja katselin telkkaria ja aamulla lähdin töihin.

Yksin mykkäkoulu on ihan ok. Minäkin olen joskus parikin päivää puhumatta ja lueskelen, katon telkkua ja nautin👍

Laatuaikaa!

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko sitä juttua että Riikka Purra olisi viettänyt joulun pyhät mykkiksessä saunan lauteiden alla suklaakonvehtien ja viinin kanssa? 

Pitiköhä paikkansa? Juttuaha levitti täälläkin persu-miehet.

Muistan. Eikö tämän vahvistanut joku Kirkkonummelainen paikallispoliitikko? 

Meillä pidetään tärkeänä asioista puhumista. Mies on aina painottanut, että kristallipalloa meillä ei ole eikä toisen tuntemuksia/ajatuksia saa lähteä olettamaan. Ainoa vaihtoehto on siis keskusteleminen, oli ze miellyttävää tai ei.

Mielestäni meillä ei siis edes ole mykkäkoulua koskaan, mutta tunteitamme saatamme hieman jäähdytellä ja ajatuksia jäsennellä tunnin tai pari, pisimmilmään yhden illan.

Jos asia on ollut merkityksetön, pyydämme anteeksi ja tärkeissä asioissa keskustelemme kunnes olemme käsitelleet asian loppuun.

Joskus ratkaisumme on se , että emme tule asiasta koskaan olemaan samaa mieltä. Silloinkin olemme käsitelleet asian loppuun eikä siihen tarvitse enää koskaan palata...

Tunti voi olla maksimi. Yhdessä 41 vuotta.

Meillä mies kyllä saattaa heittäytyä puhumattomaksi. Siitä kun "tokenee" niin yrittää olla niin kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan, sitten on ihmettelevinään kun minulla nousee savu korvista.

Hän ei halua puhua asioista vaan mieluummin sulkeutuu ja vaikka pakenee paikalta ettei mitään ongelmia ikinä tarvitsisi käsitellä.

Olen yrittänyt kertoa nätisti ja ilman riitelyä, että toivoisin meidän voivan ratkaista riidat puhumalla. Mies ei kuitenkaan ymmärrä, miten tärkeää se minulle olisi.

Liki 50vuotta ja ehkä muutaman tunnin kokeilin mykkäkoulua nuorena. Huomasin, että toinen kyllä olisi jaksanut, mutta itsellä hermo petti.

Parempi, vaikka rähistä, jos oikein ottaa pannuun.

Eihän se mitään hienoa käytöstä ole, mutta aina sitä on kahvit lopulta keitetty.

10vuotta yhdessä ja ei pidetä mykkäkoulua. Aika vähän riidelläänkin. Enemmän keskustellaan asioista. Paljon on yhdessä opeteltu kertomaan asioista ja tunteista. Ja kuuntelemaan.

Yhdessäoloa jo 17 vuotta eikä yhtään minuuttia mykkäkoulua, eikä sen puoleen yhtään ainutta riitaakaan.

Ei vaan ole tarvetta riitoihin.

En ole koskaan pitänyt mykkäkoulua, ei liioin mieheni.

Pari kertaa lähes kolmenkymmenen yhteisen vuoden aikana olen antanut itselleni luvan raivostua kunnolla. Silloinkaan en mene mykäksi, mutta lopetan täysin kaiken huomioimisen ja puhun ainoastaan välttämättömät. Juttu on kuivunut kasaan miehen surkeuden edessä. Hän on niin kertakaikkisen onneton, että oma raivoni on väistynyt säälin tieltä.

Mies on käytännössä mykkä. Jos en minä puhu, sitten ollaan hiljaa. Nyt 12 vuoden jälkeen ollaan aika paljon hiljaa..

Jos naama alkaa v****a voidaan olla viikkokin puhumatta mitään.

Nyt on taas vähän sellanen meno, ettei paljon oo sanottavaa.

Tää ei oo läppä eikä provo; 6 vuoden parisuhteen jälkeen viimeisen puolen vuoden aikana daami päätti pitää 3kk mykkäkoulun. Pidin töissä tukkimiehen kirjanpitoa, montako sanaa on vaihdettu edellisen vuorokauden aikana ja taisin päästä 15 sanaan yhteensä. En siis ollut pettänyt tai mitään muutakaan, jolla olisin ansainnut moisen kohtelun, hän vaan pohti parisuhteemme tulevaisuutta ja päätti kiduttaa mua moisella käytöksellä. Olisin tämänkin jälkeen ollut valmis jatkamaan, mutta onneksi tuli ero.

Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että hän taisi itse käydä koeajamassa nykyistä miestään ja morkkiksissaan päätti pitää turpansa visusti kiinni.

Hyvä näin, sen jälkeen tapasin vaimoni ja kohta 12 vuotta yhdessä. Ei ole enää tarvinut mykkäkoulua katsella.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin mies ei puhunut 3 viikkoa.. ei edes lapsille :(

Aika sadisti.

Yön yli, sen jälkeen alkaa puhua kiertoteitä koiralle: sanopas tolle tyypille, joka vie sua lenkille, että..

Siitä se sitten taas lähtee. Hyvin harvoin noin pahoja riitoja on, osataan kyllä sanoa sanottavamme suoraan ja mennä masta käytöksestä myös itseemme. Kukaan ei ole täydellinen...

Tänään ärsyynnyin kun mies äksyili ja tiuski koko ajan, ärähdin asiasta. Vein koiran ulos. No en ehtiny tullessa ovea avata kun se avas sen ja kumarsi oikein syvään, että anteeksi. Oli kahvit keitettynä.

23 vuotta aviossa.

10 vuotta yhdessä ja ennätys on varmaan 3 viikkoa. Molemmat ollaan mykkäkouluhenkisiä.

Arki menee muuten pitkiä aikoja mukavasti, kunnes saadaan konflikti aikaan. Syy mykkäkouluun minun puolelta on se että toisen kanssa on aivan turha keskustella, yhtä hyödyllistä kuin jos hakkaisi päätä seinään.

Mitä sitä hyvää mykkäkoulua lopettamaan tulee vain turhaa riitaa. Tossahan se kännykkäänsä oli räpläävinään viimeiset viisvuotta kunnes huomasin et oli heittäny lusikan nurkkaan. joten etsinnässä olis kuuromykkä viinakaupan omistavasta emännästä.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta yhdessä ja ennätys on varmaan 3 viikkoa. Molemmat ollaan mykkäkouluhenkisiä.

Arki menee muuten pitkiä aikoja mukavasti, kunnes saadaan konflikti aikaan. Syy mykkäkouluun minun puolelta on se että toisen kanssa on aivan turha keskustella, yhtä hyödyllistä kuin jos hakkaisi päätä seinään.

Miten se konfliktin aiheuttanut asia sitten ’hoidetaan’ teillä? Jos ei keskustella, niin tapahtuuko se sitten jotenkin muuten?

Ei ikinä mykkäkoulua, yli 35 vuotta yhdessä. Aina sovussa nukkumaan , aina puhuttu , ei huudettu , ei loukattu , ei oltu mykkäkoulussa.

25 vuotta yhdessä ja pisin mykkäkoulu on ollut 1,3 vuotta.

Puolisoni mielestä olen ansainnut tämän, hän kouluttaa minua.

Näihin vuosiin mahtuu yhteenlaskettua mykkäkoulua varmaan vuosien verran.

Puolisoni on kieltämättä erikoinen.. töiden jälkeen hän kiirehtii kotiin, syö ja menee päiväunille. Herää nukuttuaan 2tuntia. Siirtyy katsomaan televisiota ja siinä samalla sitten tekee ylitöitä etänä useamman tunnin. Nukkumaan käy klo 1-2 aikaan ja aamulla herää klo 7:40.

Hän ei käy töiden lisäksi kuin ruokakaupassa. Ei harrasta mitään, hänellä ei ole ystäviä.

Omat ystäväni tippuivat matkastani vuosia sitten, kun meille ei saanut tulla vieraita.

Silloin kun meillä kävi vielä sukulaisia tai vieraita niin herkeämättä tarkkaili heitä.

Heidän lähdön jälkeen sain kuulla vieraiden tekemät ”virheet”

- miksi hän piti käsiään pöydän päällä, kun puserossa oli napit jotka hankasivat pöytää?

- miksi hän nojasi sängyn reunaan? (Kummitätini katsoi vauvaa pinnasängyssä)

- miksi hän astui kynnyksen päälle tullessaan / lähtiessään kylään (meillä ei saa astua kynnykselle ettei se naarmuunnu)

- jne

Sanomatta on selvää, että meille on kasa ihan omituisia sääntöjä.. olen vain kasvanut niitä noudattamaan esim vaikka asumme vuokralla on lattiapinnan vaaliminen maailman tärkein asia. Jos minulta putoaa vaikka sängystä kirja lattialle saa puoliso ihan oikean kohtauksen. Lattian vauriot tutkitaan välittömästi, ja jos lattiaan on tullut naarmu / kolo / jälki niin se on syy kuukausien mykkäkouluun.

Tiedän etten asu terveen yksilön kanssa ja tiedän senkin etten ole terve, kun tätä katselen ja siedän.

Näin meni minun elämäni.