Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on ihan hyvä tapa osoittaa, että toinen ei ole hetkeen saanut ilmaistua mitään, mikä edistäisi asiaa. On toki kohtuutonta olla päiväkausia hiljaa jonkin lattialla makaavan tennissukan vuoksi, mutta jos suulaampi osapuoli ajaa jäkätyksellään tilanteen siihen, että mikään puhe ei auta, on oltava hiljaa. Ei se ole yhtään lapsellisempi vaihtoehto kuin keskusteluksi kutsuttu natkuttaminen, jossa ei olla valmiita kuuntelemaan toista.

Sehän taas on totta, että pitkä mykkäkoulu on kyllä eron enne. Mutta ei se välttämättä kerro hiljaisen lapsellisuudesta vaan parisuhteen tilasta. Minut saa lopettamaan mykkäkoulun se, että sanoo jotakin myötäsukaista. Jatkuva inttäminen ja tiukkaaminen vain syventää hiljaisuuttani. Lähtökohtani on se, että keskustelun pitää olla tasavertainen tilanne, johon tullaan, kun omat kannat on mietitty edes jollain tapaa valmiiksi. Pelkkä tunteiden huutaminen, sättiminen, väheksyntä ja kiukunpurku eivät ole keskustelua.

Olen kyllä niin eri mieltä tästä että! Mykkäkoulu on todellakin mykkäkoulua pitävän kyvyttömyys ilmaista tunteitaan keskustelemalla sekä kyvyttömyys hoitaa konfliktitilanteita. Mykkäkoulu ei edistä mitään, ongelmat ei sillä ratkea vaan jäävät kytemään pinnan alle. Sanoit, että inttäminen ja tiukkaaminen vain syventävät mykkäkouluasi. Hirveää. Silloinhan juuri sinun pitäisi pystyä keskustelemaan ja sanomaan oma mielipiteesi tai kantasi asiaan. Eihän se asia muuten ratkea ollenkaan tai riitaa saada selvitettyä. Keskustelu on harvoin tasavertainen tilanne, monesti toinen parisuhteessa on verbaalisempi, mutta sen puutetta ei voi mykkäkoululla kiertää. Eikä mykkäkoulussa välttämättä edes verbaalisuudesta ole kyse, vaan siitä, että marttyyrinä vetäytyy hiljaisuuteen, kun hommat ei mene haluamaansa suuntaan.

Mykkäkoulu? Minkä ikäisiä olette?

Isoisäni oli kuulemma mykkäkoulussa kuukauden joskus 60-luvulla kun isoäitini oli vahingossa jättänyt helöan päälle tms ja koko keittiö oli palanut. Ovat olleet naimisissa 64 vuotta joten aika pieni osa heidän suhteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on ihan hyvä tapa osoittaa, että toinen ei ole hetkeen saanut ilmaistua mitään, mikä edistäisi asiaa. On toki kohtuutonta olla päiväkausia hiljaa jonkin lattialla makaavan tennissukan vuoksi, mutta jos suulaampi osapuoli ajaa jäkätyksellään tilanteen siihen, että mikään puhe ei auta, on oltava hiljaa. Ei se ole yhtään lapsellisempi vaihtoehto kuin keskusteluksi kutsuttu natkuttaminen, jossa ei olla valmiita kuuntelemaan toista.

Sehän taas on totta, että pitkä mykkäkoulu on kyllä eron enne. Mutta ei se välttämättä kerro hiljaisen lapsellisuudesta vaan parisuhteen tilasta. Minut saa lopettamaan mykkäkoulun se, että sanoo jotakin myötäsukaista. Jatkuva inttäminen ja tiukkaaminen vain syventää hiljaisuuttani. Lähtökohtani on se, että keskustelun pitää olla tasavertainen tilanne, johon tullaan, kun omat kannat on mietitty edes jollain tapaa valmiiksi. Pelkkä tunteiden huutaminen, sättiminen, väheksyntä ja kiukunpurku eivät ole keskustelua.

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata sanoa miltä hänestä nyt tuntuu ja miksi on vihainen, sen sijaan että mököttää hiljaa sanomatta mitään. Ei voi ymmärtää. 

Mulla napsahtaa myös turpa umpeen ja voin olla puhumatta vaikka maailman tappiin. Kun se toinen osapuoli jankkaa ja jankkaa, mutta kun ei painostuksellaan saa haluamiaan vastauksia, ulisee ja jankaa, ilmeisesti hänkin maailman tappiin asti, ei tilanne siitä etene minnekään. Kyllä mykkäkoulu on eron enne. Suurin syy mykkäkouluuni on se, etten sanoisi todella pahasti tai tekisi jotain muuta lopullista. Kun inhon ja vihan määrä tuntuu ylittävän jonkin sellaisen rajan, että onko sieltä paluuta enää.

Liian moni näistä 'puhu-puhu' -tyypeistä on niitä, jotka eivät itse kykene tasavertaiseen keskusteluun. Riitojen 'ratkaiseminen' on heille lapsellista riidan voittamista keinolla millä hyvänsä. He eivät kuuntele, on vain tarkoitus päästä niskan päälle. Ja sitten voiton kunniaksi nussiskellaan intohimoisesti. Ei kiinnosta. Ehkä tämä naimisissa oleminen ei ylipäätäänkään ole mun juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla napsahtaa myös turpa umpeen ja voin olla puhumatta vaikka maailman tappiin. Kun se toinen osapuoli jankkaa ja jankkaa, mutta kun ei painostuksellaan saa haluamiaan vastauksia, ulisee ja jankaa, ilmeisesti hänkin maailman tappiin asti, ei tilanne siitä etene minnekään. Kyllä mykkäkoulu on eron enne. Suurin syy mykkäkouluuni on se, etten sanoisi todella pahasti tai tekisi jotain muuta lopullista. Kun inhon ja vihan määrä tuntuu ylittävän jonkin sellaisen rajan, että onko sieltä paluuta enää.

Liian moni näistä 'puhu-puhu' -tyypeistä on niitä, jotka eivät itse kykene tasavertaiseen keskusteluun. Riitojen 'ratkaiseminen' on heille lapsellista riidan voittamista keinolla millä hyvänsä. He eivät kuuntele, on vain tarkoitus päästä niskan päälle. Ja sitten voiton kunniaksi nussiskellaan intohimoisesti. Ei kiinnosta. Ehkä tämä naimisissa oleminen ei ylipäätäänkään ole mun juttu. 

Eksänikin selitti murjotustaan sillä ettei tekisi jotain pahempaa. Arvaa vaan, pelottiko elää ihmisen kanssa jonka murjotus kesti viikkoja, jopa kuukausia, että mikä vihan määrä siellä kytee ja koska se pahempi sitten on vuorossa. Ja en todellakaan jankannut, kun en uskaltanut edes puhutella sitä ihmistä kun murjotti. Mikään hyvittely-yritys johti ovesta ulos marssimiseen ja kotiintulo tapahtui joskus parin päivän päästä. Ja tietenkään ei sopinut kysyä missä tyyppi oli luurannut. Hyi helvetti, aikaa lähdöstäni on 10 vuotta ja vieläkin vihaan häntä. 

Edellinen suhde ei nyt oikeastaan ollut "pitkä" mutta 5 vuotta kuitenkin. 

Olin toista viikkoa puhumatta ja huomasin että ei minulla muutenkaan ole enää tuolle ihmiselle mitään sanomista. Kaikki oli jo sanottu paitsi että haluan eron. Erosin.

Pari päivää pisimmillään kestänyt mykkäkoulu meillä, ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta. Mieheni ei siedä konflikteja ja välttelee niitä välillä uskomattomilla tavoilla. Tämä johtaa usein siihen, että jos alan keskustella jostain itseäni harmittavasta asiasta (en edes siis ala riidellä, vaan nostan asian vain esiin), mies perääntyy ja sulkeutuu omiin oloihinsa. Seuraavana päivänä sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tällaisissa tilanteissa aloitan mykkäkoulun tai puhun vain välttämättömät asiat. En ole keksinyt parempaakaan ratkaisua, jotta saisin hänet keskustelemaan alkuperäisestä asiasta. Jos yritän puhua asiasta uudelleen, sulkeutuu hän taas. Mykkäkoulua hän ei voi vain ohittaa. Ja tietenkään jostain nälkäkiukuista ei tarvitse sen enempää puhua, mutta kyllä oikeiden asioiden selvittäminen on minusta välttämätön asia parisuhteessa. Pahinta olisi, jos asioiden antaisi vain muhia ja pahentua sellaiseksi, että niitä ei voisi enää puhumalla selvittää.

Onneksi mykkäkoulutilanteita on vain harvoin ja sanoisin niiden myös vähentyneen. Olemme varmaankin molemmat nykyään parempia ilmaisemaan omia näkemyksiämme tavalla, joka toisen on mahdollista ottaa vastaan. Ymmärrämme myös paremmin toistemme reaktioita ja osaamme pyytää anteeksi.

Miehen käytös johtuu pitkälti siitä, että hänen vanhempansa huusivat ja riitelivät jatkuvasti, ja hän ei ikinä enää haluaisi samaa. Tällainen käytös kummankaan osalta ei varmasti ole tervein tapa toimia, mutta jokaisella meistä on painolastimme.

Pisimmillään mkkäkoulua on kestänyt muutaman tunnin. Joskus on varmasti mennyt päivä tai pari että ei olla puhuttu toistemme kanssa, mutta sitä ei voi kutsua mielestäni mykkäkouluksi koska se ei ole johtunut riidasta tms. vaan siitä että emme ole nähneet toisiamme ja asiaa ei ole ollut niin että olisi ollut tarvetta soittaa tai muuten viestitellä. Riidat on pystytty sopimaan puhumalla ei sillä että niistä ei puhuta. Suhde kestänyt n. 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 17 vuotta, yhtenäkään iltana ei olla menty vihaisena nukkumaan. Mykkäkoulua ei siis ole harrastettu ikinä vaan asiat on selvitetty keskustelemalla.

Sama. 37v aviossa. Eka mykkäkoulu viime viikolla. 10 minuuttia. ”Älkää antako auringon laskea vihanne ylitse”

Mullon varmaan vaihdevuodet, kun tuohon sorruin. Mies ei osaa mököttää, vaikka viime aikoina hiukka on tuiskinut. Onhan ne vaihdevuodet miehilläkin. Sekä kivut tekevät ärtyisiksi.

Ei riidellä, koska ei tarvitse! Yli 7 vuotta yhdessä, ja still goin strong. Exä haastoi riitaa aikoinaan ihan typeristä asioista....ja on syystäkin ex. Ihana että on fiksu ja aikuinen mies rinnalla <3 

OT

Näin viime viikolla youtube pätkän, jossa japanilaisperheen isä oli pitänyt mykkäkoulua yli 20 vuotta. Jostain asiasta suuttui ja oli ollut jonkun aikaa mykkäkoulussa, niin ei enää kehdannutkaan antaa periksi ja jatkoi.

Siinä pätkässä saivat hiljaisuuden rikottua ja kivasti mies kertoi arvostavansa vaimoaan ja kehui tätä kovasti, että on jaksanut nämä vaikeat hetket.

Kumpikin oli valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Siinä on sitä aasialaista periksiantamattomuutta, avioliittoa ei lopeta, vaan perhe on perhe silti. Lapset kasvattivat, työssä kävivät, mutta toisilleen eivät puhuneet. Muistaakseni yksi lapsista oli syntynyt tämän mykkäkoulun aikana.

Kaikki onnellisena itkeskelivät loppujen lopuksi ja erittäin onnellisina ja rakastuneita.

5 vuotta yhdessä, eikä ole harrastettu mykkäkouluja. Riidelty on, mutta selvitetty. Joskus on mennyt pidempään, ennen kuin on saatu selväksi, mutta mykkäkoulua ei, ei enää ikinä! Exä siis harrasti sitä ja voi jumalauta, vieläkin ahdistaa ajatus! Oli päiviä ja viikkojakin puhumatta, enkä tiennyt, miksi. Anelin anteeksi, vaikken tiennyt, että mitä...

Nykyinen mies voi olla mietteliäs, välit "riidoissa" voi olla muutaman päivän meillä viileät, mutta kumpikin kunnioittaa toista niin, että jutellaan normaalit asiat ja voidaan viettää aikaa yhdessä esim leffaa katsoen ja iltaisin mennään lähekkäin nukkumaan. Tiedetään, että saadaan selvitettyä kyllä, tavallaan vedetään happea, ei olla ihan niin läheisiä kuin nornaalisti. Mutta kunnioittavasti, ei toista ignooraamalla ikinä. Ja sitten kun saadaan puhuttua loppuun, niin ollaan tyytyväisiä, ettei ajettu toista kuitenkaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, eikä kuulu kunnolliseen parisuhteeseen.

On kyllä, mutta kyllä täytyy olla sairaan tyhmä ollakseen sellaisen kanssa yhdessä minuuttiakaan.

Vierailija kirjoitti:

OT

Näin viime viikolla youtube pätkän, jossa japanilaisperheen isä oli pitänyt mykkäkoulua yli 20 vuotta. Jostain asiasta suuttui ja oli ollut jonkun aikaa mykkäkoulussa, niin ei enää kehdannutkaan antaa periksi ja jatkoi.

Siinä pätkässä saivat hiljaisuuden rikottua ja kivasti mies kertoi arvostavansa vaimoaan ja kehui tätä kovasti, että on jaksanut nämä vaikeat hetket.

Kumpikin oli valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Siinä on sitä aasialaista periksiantamattomuutta, avioliittoa ei lopeta, vaan perhe on perhe silti. Lapset kasvattivat, työssä kävivät, mutta toisilleen eivät puhuneet. Muistaakseni yksi lapsista oli syntynyt tämän mykkäkoulun aikana.

Kaikki onnellisena itkeskelivät loppujen lopuksi ja erittäin onnellisina ja rakastuneita.

...kunnes tulee seuraava erimielisyys.

Vierailija kirjoitti:

OT

Näin viime viikolla youtube pätkän, jossa japanilaisperheen isä oli pitänyt mykkäkoulua yli 20 vuotta. Jostain asiasta suuttui ja oli ollut jonkun aikaa mykkäkoulussa, niin ei enää kehdannutkaan antaa periksi ja jatkoi.

Siinä pätkässä saivat hiljaisuuden rikottua ja kivasti mies kertoi arvostavansa vaimoaan ja kehui tätä kovasti, että on jaksanut nämä vaikeat hetket.

Kumpikin oli valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Siinä on sitä aasialaista periksiantamattomuutta, avioliittoa ei lopeta, vaan perhe on perhe silti. Lapset kasvattivat, työssä kävivät, mutta toisilleen eivät puhuneet. Muistaakseni yksi lapsista oli syntynyt tämän mykkäkoulun aikana.

Kaikki onnellisena itkeskelivät loppujen lopuksi ja erittäin onnellisina ja rakastuneita.

Ihan järkyttävän tyhmiä kusipäitä noi vanhemmat, varsinkin se vaimo. Antoi pilata onnensa noin vain.

Vierailija kirjoitti:

On toki kohtuutonta olla päiväkausia hiljaa jonkin lattialla makaavan tennissukan vuoksi, mutta jos suulaampi osapuoli ajaa jäkätyksellään tilanteen siihen, että mikään puhe ei auta, on oltava hiljaa. Ei se ole yhtään lapsellisempi vaihtoehto kuin keskusteluksi kutsuttu natkuttaminen, jossa ei olla valmiita kuuntelemaan toista.

Sehän taas on totta, että pitkä mykkäkoulu on kyllä eron enne. Mutta ei se välttämättä kerro hiljaisen lapsellisuudesta vaan parisuhteen tilasta. Minut saa lopettamaan mykkäkoulun se, että sanoo jotakin myötäsukaista. Jatkuva inttäminen ja tiukkaaminen vain syventää hiljaisuuttani. Lähtökohtani on se, että keskustelun pitää olla tasavertainen tilanne, johon tullaan, kun omat kannat on mietitty edes jollain tapaa valmiiksi. Pelkkä tunteiden huutaminen, sättiminen, väheksyntä ja kiukunpurku eivät ole keskustelua.

Niimpä. Minkä siinä enää voit kun toinen jyrää jääräpäisesti mielipidettään, ottamatta huomioon sinun kantaasi, tai vääristelee tahallaan sitä. Silloin ei jää enää vaihtoehtoja kuin painaa mutea ja vastata vain tärkeisiin kysymyksiin, koska ihan sama mitä sanot, tai et sano, suulaampi ei huomioi sinun mielipidettäsi, koska hänestä olet aina väärässä. Mykkäkouluilijalla ei taida koskaan olla oikeutta olla oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Mykkäkoulu on lapsellista kiukuttelua.

Ja mitä tästä lausunnosta on hyötyä?

Mies on yleensä se, joka ensin läimäyttää oven kiinni, laittaa mahdollisimman repivän musiikin huutamaan täysillä ja uppoutuu ruudun ääreen. Jos siihen vielä yrittää sanoa jotain, se tunkee ohi, vaikka tönäisee sivuun ja tunkee kengät jalkaan ja takin niskaan. Sit se häipyy pyöräilemään. Joskus myöhemmin kun kysyin,oli outoa kuulla, se oli viettänyt kivan päivän, käynyt syömässä, ehkä leffassa tai kaljalla ja tuli yön suussa kotiin.

Mistä minä tiedän, mitä hyötyä tai haittaa siitä on. Se on vain totuus lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivottavasti menee jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan jaksaa pitää mykkäkoulua?

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan jaksaa pitää mykkäkoulua?

Nainen

Ai niinkö. Minulla kuten monilla muillakin ketjuun vastanneilla mykkäkouluilija on mies..

Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja miehen mykkäkoulut kestää max 3 päivää kerrallaan. Puhuu vain välttämättömät mutta selkeästi on poissaoleva ja vastailee niin niukasti että asenne paistaa läpi jopa tekstiviesteistä.

Aikaisempina vuosina minäkin hajosin nopeasti ja yritin lepytellä ja pyysin anteeksi.

Olemme kasvaneet tiiviisti yhteen vuosien varrella ja riidat ovat vähentyneet.

Ikäväkseni huomasin että myöskin kiinnostukseni kivivyöry oli hiipunut rajusti. Jos mies meni puhelakkoon, minua ei kiinnostanut. En anellut anteeksi, en lepytellyt. Senkun kiukuttelee, ajattelin ja olin jopa toimeliaampi kuin ennen. Tajuttiin molemmat silloin että nyt ollaan matkalla ojaan ja lujaa ja olemme asian tiimoilta käyneet parhaimmat ja rehellisimmät keskustelumme koskaan liittomme aikana.

Koen että käänsimme kelkan aika viime hetkillä mutta hyvä niin. Olemme olleet läheisempiä kuin aikoihin ja karistaneet parisuhteelle tuhoisia tapoja.

Suosittelen mököttäjille pientä itsetutkiskelua: saavutatko sillä mitä haluat mutta poltat parisuhteesi samalla ja vieraannutat puolisosi. Jos koet että mykkäkoulu on ainoa vaihtoehto niin olisivatko molemmat osapuolet onnellisempia ilman liittoa jossa moisia valtapelejä tarvitaan?