Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni joskus hermo miehen kykenettömyyteen puhua yhtään mistään. Aina, kun tuli erimielisyyksiä mies pisti suunsa kiinni ja vastasi vain "en tiedä mitä mun pitäis sanoa" kun yritin saada hänet sanomaan edes jotain. Yli asiasta päästiin vaan sillä, että mä unohdin asian ja aloin käyttäytyä kuin mitään ei ois tapahtunut.

Kerran sitten päätin etten sano mitään ennen kuin mies itse avaa suunsa. Oltiin 6 päivää puhumatta, kunnes itse sorruin. 6 päivää!!! Voitte varmasti arvata, että mies on entinen. Nykyään jaan arkeni miehen kanssa, joka osaa puhua. Selvitetään erimielisyydet puhumalla ja mielellään heti.

Sama juttu ja oon onnellinen.

Mykkäkoulu on lapsellista touhua. Lapset hoitoon ja sitten tiedätte riidat selviksi.

Lapsuudesta opittu malli mullakin, äiti makaili sohvalla puhumatta päiväkaudet, viikonloppuisin ja lomilla. Itsellä enkka 3 viikkoa, mies aloitti kiukuttelun ruoasta (ei ollut ensimmäinen kerta) ja kieltäytyi syömästä. Ajattelin että enpä kysele syitä aikuiselta ihmiseltä, äitinsä pilalle lellimältä peräkamarin pojalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni joskus hermo miehen kykenettömyyteen puhua yhtään mistään. Aina, kun tuli erimielisyyksiä mies pisti suunsa kiinni ja vastasi vain "en tiedä mitä mun pitäis sanoa" kun yritin saada hänet sanomaan edes jotain. Yli asiasta päästiin vaan sillä, että mä unohdin asian ja aloin käyttäytyä kuin mitään ei ois tapahtunut.

Kerran sitten päätin etten sano mitään ennen kuin mies itse avaa suunsa. Oltiin 6 päivää puhumatta, kunnes itse sorruin. 6 päivää!!! Voitte varmasti arvata, että mies on entinen. Nykyään jaan arkeni miehen kanssa, joka osaa puhua. Selvitetään erimielisyydet puhumalla ja mielellään heti.

Mulla kyllä välillä, jos muutenkin on stressiä paljon, saattaa tunteet ylikuumentua. Otan silloin itselleni vähän tilaa. Lähden koiran kanssa lenkille/käyn tiskivuoreen käsiksi tms. Niin, että saan ajatella rauhassa ja niellä kiukkua. Sen jälkeen on mukavampi puhua.

En kuitenkaan pidä tätä mykkäkouluna, vaan sanon miehelleni, että odottaa hetken et käytän koiran pihalla ja jutellan sitten. En tiuski, en kieltäydy vastaamasta. Otan vain hieman tilaa itselleni.

Asioista jutellaan kuitenkin sen jälkeen ja itse pyrinkin tekemään tämän jälkeen keskustelualoitteen.

Tu minusta järkevää, meillä molemmat tehdään samoin. Kun tunteet on liian pinnalla tulee vain huutamista. Pieni hengähdys ja ajatusten selvittäminen ennen keskustelua toimii meillä.

Suhteessa oltu 7v eikä kertaakaan oo tommosta harrastettu? Erityisen lapsellista hommaa

Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja ei harrasteta mykkäkoulua koskaan. Asioista puhutaan koska ollaan aikuisia ihmisiä.

10v yhdessä.

Rehellisesti, alle tunti. En pysty olemaan hiljaa.

Oma reaktioni oli mykäksi alkaminen kun sain tietää mieheni pettäneen. En vain pystynyt puhumaa enää. Masennuin muutenkin.

Että ei se mykkäkoulu aina tarkoita mitään lapsellisuutta. Jos toinen puukottaa selkään niin jotkut ei vaan kykene enää kommunikoimaan sille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Oma reaktioni oli mykäksi alkaminen kun sain tietää mieheni pettäneen. En vain pystynyt puhumaa enää. Masennuin muutenkin.

Että ei se mykkäkoulu aina tarkoita mitään lapsellisuutta. Jos toinen puukottaa selkään niin jotkut ei vaan kykene enää kommunikoimaan sille ihmisille.

Tällaisessa tilanteessahan koko suhde on loppu tai ainakin katkolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mykkäkoulussa ei ole kyse siitä, että tahallani haluaisin ärsyttää toista, tai olla ilkeä. Minua ei vaan pätkääkään huvita keskustella henkilön kanssa, jolle olen suutuksissa/loukkaantunut. Silloin haluan mielummin rauhoittua ja miettiä asioita omissa oloissani, ja jos joku rupeaa kyselemään jotakin niin se ärsyttää vain enemmän. Parempi antaa silloin olla jos toinen on mykkänä jostain, mutta jos tiedät itse olevasi asiaan syypää, niin sinulta odotetaan anteeksipyyntöä, tai selitystä miksi sanoit/teit jotain mikä sai mykkiksen pois tolaltaan.

😂

Harrastatko mykkäkoulua myös silloin kun olet itse syypää?

Ilmeisesti älyttömän hauskaa kyykyttää muita arvelemaan, että mistähän mykistynyt kohde on jälleen vetänyt palot otsaonteloonsa.

En, mutta en minä silloinkaan hyvällä tuulella ole, vaan silloinkin haluan olla omissa oloissani kunnes pystyn suuttumukseltani ajattelemaan selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mykkäkoulussa ei ole kyse siitä, että tahallani haluaisin ärsyttää toista, tai olla ilkeä. Minua ei vaan pätkääkään huvita keskustella henkilön kanssa, jolle olen suutuksissa/loukkaantunut. Silloin haluan mielummin rauhoittua ja miettiä asioita omissa oloissani, ja jos joku rupeaa kyselemään jotakin niin se ärsyttää vain enemmän. Parempi antaa silloin olla jos toinen on mykkänä jostain, mutta jos tiedät itse olevasi asiaan syypää, niin sinulta odotetaan anteeksipyyntöä, tai selitystä miksi sanoit/teit jotain mikä sai mykkiksen pois tolaltaan.

😂

Harrastatko mykkäkoulua myös silloin kun olet itse syypää?

Ilmeisesti älyttömän hauskaa kyykyttää muita arvelemaan, että mistähän mykistynyt kohde on jälleen vetänyt palot otsaonteloonsa.

En, mutta en minä silloinkaan hyvällä tuulella ole, vaan silloinkin haluan olla omissa oloissani kunnes pystyn suuttumukseltani ajattelemaan selkeästi.

Ja silloin ei myöskään kannata tulla tivaamaan, että mistä se kenkä puristaa. Keskustelen sitten kun olen rauhoittunut ja prosessoinut asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mykkäkoulussa ei ole kyse siitä, että tahallani haluaisin ärsyttää toista, tai olla ilkeä. Minua ei vaan pätkääkään huvita keskustella henkilön kanssa, jolle olen suutuksissa/loukkaantunut. Silloin haluan mielummin rauhoittua ja miettiä asioita omissa oloissani, ja jos joku rupeaa kyselemään jotakin niin se ärsyttää vain enemmän. Parempi antaa silloin olla jos toinen on mykkänä jostain, mutta jos tiedät itse olevasi asiaan syypää, niin sinulta odotetaan anteeksipyyntöä, tai selitystä miksi sanoit/teit jotain mikä sai mykkiksen pois tolaltaan.

😂

Harrastatko mykkäkoulua myös silloin kun olet itse syypää?

Ilmeisesti älyttömän hauskaa kyykyttää muita arvelemaan, että mistähän mykistynyt kohde on jälleen vetänyt palot otsaonteloonsa.

Jos luulet, että saan jotain kiksejä tuollaisesta "muiden kyykyttämisestä" niin metsään menee. Täytyy olla aika sairas mieleltään, jos tuollaisesta saa jotain mielihyvää kumpikaan osapuoli. Luulet ja yleistät, että me kaikki mököttäjät käytämme sitä jonain kiristys- tai protestikeinona. Just just.....

En todellakaan harrasta mykkäkoulua. Meillä puhutaan asiat, joskus huudetaankin. Lopulta tunnekuohun jälkeen rauhoitutaan, keskustellaan asia läpi ja päästään taas samalle kartalle.

16+ vuotta yhdessä, pari lasta. Mies on oppinut vuosien aikana riitelemään. Alussa hautasi ärsyynnyksensä ja se pamahti ulos yhdellä kertaa 1-2 krt vuodessa. Se oli aika rankkaa ottaa vastaan. Nykyään kumpikin tulistuu ja leppyy nopeasti. Emme haudo asioita emmekä kerää katkeruutta.

N29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmmm.... oliskohan 2 viikkoo meidän enkka, joskus muutama vuosi sitten.... Nyttemmin kestot lyhentyneet ehkä muutamiin tunteihin tai pariin päivään. :( En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vaan vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin "parempi" kuin se, että huudetaan kurkku suorana ja tavarat lentelee tai jopa käydä käsiksi toiseen. Onneksi meistä kumpikaan ei ole sellainen. Tuo erään kirjoittajan konsti että ottaa sen pienen aikalisän, on mielestäni hyvä. Olen itse alkanut harjoittaa samaa keinoa riitelytilanteissa ja mies on oppinut odottamaan rauhoittumistani ja antamaan minulle tilaa käsitellä suuttumukseni.

Sama kotoa opittu malli täälläkin. Suhteen alkuvaiheissa halusin kesken riidan mennä rauhoittumaan ja hakemaan omaa tilaa, minuuteiksi tai tunneiksi, tai vain poistua asunnosta. Miehellä oli taas päinvastainen malli opittuna. Hän seurasi minua makkariin tai ulos ja halusi selvittää asiat ennen kuin menin mykkäkouluun. :D Olin raivoissani tästä, sillä olin myöskin oppinut kotoa että ikäviä tilanteita kuten riitoja vältellään kun ne tuntuu epämiellyttäviltä ja ahdistavilta. Kiitos miehelle sinnikkyydestä, 10 vuotta nyt yhdessä ja olen jättänyt epäterveet toimintatavat.

Juuri noin minunkin mies teki ekoina vuosina, mutta on sittemmin oppinut antamaan minulle tilaa silloin kun olen loukkaantunut/vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä. Aina on riidat selvitetty puhumalla.  En ymmärrä mykkäkoulua. 

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. En kestäisi sellaista puolisolta. Toki joskus voi olla tarpeen vähän viilenellä tunteita ja keskustella riita-asiasta hetken kuluttua uudelleen. Silloin kuitenkin puhumme edelleen arkisista asioista, kuten mitä laitetaan ruoaksi, kuka vie lapset ulos yms.

Vierailija kirjoitti:

Jos oletuksena on, että mykkäkoulun sijaan olisi rakentavaa keskustelua, niin totta kai mykkäkoulu kuulostaa tyhmältä. Mutta kun ei se välttämättä niin mene, että mykkäkoulun sijaan joka parisuhteessa olisi tarjolla fiksua ratkaisuhenkistä välienselvittelyä. Voi olla että se toinen osapuoli esinerkiksi vähättelee, eikä suostu sen enempää keskustelemaan rakentavasti.

Mulla ainakin tulee defenssinä hiljaisuus, kun toisen reaktio on aina lähinnä "älä viiti, älä ylireagoi, älä ole naurettava jne". Jos edes kerran kuulisi että "olen pahoillani, en tee noin enää" tms. Mutta ei.

Niin, mieluummin olen sitten hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen kuinka mun mieleni pahoittamista vähätellään tai esittäisin iloista vaikka olen niin pahalla mielellä että oksettaa.

Ei, ei se mököttäminen tervettä ole. Mutta niin monta kertaa se vika ei ole pelkästään mököttäjässä, vaan pitäisi miettiä myös miksi se mökötys alkaa.

Ärsyttää aina sekin kun mökötystä verrataan perheväkivaltaan. Kyllä kyllä, samalla viivalla ollaan veristen nenien ja murtuneiden kylkiluiden kanssa.

Siis mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa ei fyysistä, samoin puolisosi harrastama tunteideni vähättely on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mykkäkoulussa ei ole kyse siitä, että tahallani haluaisin ärsyttää toista, tai olla ilkeä. Minua ei vaan pätkääkään huvita keskustella henkilön kanssa, jolle olen suutuksissa/loukkaantunut. Silloin haluan mielummin rauhoittua ja miettiä asioita omissa oloissani, ja jos joku rupeaa kyselemään jotakin niin se ärsyttää vain enemmän. Parempi antaa silloin olla jos toinen on mykkänä jostain, mutta jos tiedät itse olevasi asiaan syypää, niin sinulta odotetaan anteeksipyyntöä, tai selitystä miksi sanoit/teit jotain mikä sai mykkiksen pois tolaltaan.

😂

Harrastatko mykkäkoulua myös silloin kun olet itse syypää?

Ilmeisesti älyttömän hauskaa kyykyttää muita arvelemaan, että mistähän mykistynyt kohde on jälleen vetänyt palot otsaonteloonsa.

En, mutta en minä silloinkaan hyvällä tuulella ole, vaan silloinkin haluan olla omissa oloissani kunnes pystyn suuttumukseltani ajattelemaan selkeästi.

Ja silloin ei myöskään kannata tulla tivaamaan, että mistä se kenkä puristaa. Keskustelen sitten kun olen rauhoittunut ja prosessoinut asian.

Sinä, joka alapeukutat jokaista kommenttiani, taidat olla jotenkin muita parempi? Se, että riitatilanteet ahdistaa ja että vihaisena tarvitsee aikalisän (oli syy sitten oma tai jonkun toisen) ei tarkoita (kaikissa tapauksissa) että tahallaan haluaisi satuttaa toista henkisesti. Ja mitäs sellaisille riidoille sitten tehdään, joita ei saada ratkaistua keskustelemalla, muttei myöskään mykkäkoululla?

Mykkäkoulu on ihan hyvä tapa osoittaa, että toinen ei ole hetkeen saanut ilmaistua mitään, mikä edistäisi asiaa. On toki kohtuutonta olla päiväkausia hiljaa jonkin lattialla makaavan tennissukan vuoksi, mutta jos suulaampi osapuoli ajaa jäkätyksellään tilanteen siihen, että mikään puhe ei auta, on oltava hiljaa. Ei se ole yhtään lapsellisempi vaihtoehto kuin keskusteluksi kutsuttu natkuttaminen, jossa ei olla valmiita kuuntelemaan toista.

Sehän taas on totta, että pitkä mykkäkoulu on kyllä eron enne. Mutta ei se välttämättä kerro hiljaisen lapsellisuudesta vaan parisuhteen tilasta. Minut saa lopettamaan mykkäkoulun se, että sanoo jotakin myötäsukaista. Jatkuva inttäminen ja tiukkaaminen vain syventää hiljaisuuttani. Lähtökohtani on se, että keskustelun pitää olla tasavertainen tilanne, johon tullaan, kun omat kannat on mietitty edes jollain tapaa valmiiksi. Pelkkä tunteiden huutaminen, sättiminen, väheksyntä ja kiukunpurku eivät ole keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletuksena on, että mykkäkoulun sijaan olisi rakentavaa keskustelua, niin totta kai mykkäkoulu kuulostaa tyhmältä. Mutta kun ei se välttämättä niin mene, että mykkäkoulun sijaan joka parisuhteessa olisi tarjolla fiksua ratkaisuhenkistä välienselvittelyä. Voi olla että se toinen osapuoli esinerkiksi vähättelee, eikä suostu sen enempää keskustelemaan rakentavasti.

Mulla ainakin tulee defenssinä hiljaisuus, kun toisen reaktio on aina lähinnä "älä viiti, älä ylireagoi, älä ole naurettava jne". Jos edes kerran kuulisi että "olen pahoillani, en tee noin enää" tms. Mutta ei.

Niin, mieluummin olen sitten hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen kuinka mun mieleni pahoittamista vähätellään tai esittäisin iloista vaikka olen niin pahalla mielellä että oksettaa.

Ei, ei se mököttäminen tervettä ole. Mutta niin monta kertaa se vika ei ole pelkästään mököttäjässä, vaan pitäisi miettiä myös miksi se mökötys alkaa.

Ärsyttää aina sekin kun mökötystä verrataan perheväkivaltaan. Kyllä kyllä, samalla viivalla ollaan veristen nenien ja murtuneiden kylkiluiden kanssa.

Siis mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa ei fyysistä, samoin puolisosi harrastama tunteideni vähättely on henkistä väkivaltaa.

Siis kaikki puolisoon tai läheisiin kohdistuva negatiivinen puhe on henkistä väkivaltaa, niinkö??

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on ihan hyvä tapa osoittaa, että toinen ei ole hetkeen saanut ilmaistua mitään, mikä edistäisi asiaa. On toki kohtuutonta olla päiväkausia hiljaa jonkin lattialla makaavan tennissukan vuoksi, mutta jos suulaampi osapuoli ajaa jäkätyksellään tilanteen siihen, että mikään puhe ei auta, on oltava hiljaa. Ei se ole yhtään lapsellisempi vaihtoehto kuin keskusteluksi kutsuttu natkuttaminen, jossa ei olla valmiita kuuntelemaan toista.

Sehän taas on totta, että pitkä mykkäkoulu on kyllä eron enne. Mutta ei se välttämättä kerro hiljaisen lapsellisuudesta vaan parisuhteen tilasta. Minut saa lopettamaan mykkäkoulun se, että sanoo jotakin myötäsukaista. Jatkuva inttäminen ja tiukkaaminen vain syventää hiljaisuuttani. Lähtökohtani on se, että keskustelun pitää olla tasavertainen tilanne, johon tullaan, kun omat kannat on mietitty edes jollain tapaa valmiiksi. Pelkkä tunteiden huutaminen, sättiminen, väheksyntä ja kiukunpurku eivät ole keskustelua.

Olen aivan samaa mieltä.