Outoa, kun mies hyväksyy sukulaisten vierailun vaikka koti on sata kertaa sotkuisempi kuin näillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.

ap

Ei hyväksyminen mitään vaikeaa ole. Paljon vaikeampaa on kokoajan yrittää miettiä asioita joita ei voi hyväksyä muissa. Se kuluttaa äärettömän paljon energiaa.

Sulla on varmaan ollut kasvatus, jossa ei ole koko ajan huomauteltu mikä sussa on vialla ja vaadittu sua olemaan itseasiassa hyväksymättä itsäsi sellaisena kuin olet.

ap

Hyväksymistä ei oikeastaan kukaan ole opettanut, olen oppinut sen pikemmin itse. Tai oikeammin kuvailen sitä paremmin jatkuvasta kontrolloinnista luopumisena. Muuta saa minun puolestani ajatella mitä tahtovat, en pidä sitä omana häpeänäni. En pidä kaikista puolista itsessäni, mutta hyväksyn ne. Jos mahdollisuuksia on yritän korjata niitä asioita jotka voisi mielestäni olla paremmin, mutta hyväksyn myös sen että aina ei ole mahdollisuuksia, ei jaksa tai motivaatio ei riitä. Toisen hyväksymisen oppii siinä sivussa kun oppii hyväksymään itsensä.

Niin kun sitä ei ole sinulta kukaan vienyt. Totta kai sä pystyt sitä silloin kehittämään helpommin.

ap

Sellaista mitä ei ole on hiukan vaikea viedä.

Minusta taas lapsilla on isokin itsensä hyväksyntä synnynnäisenä. Lapsi luottaa elämään ja itseensä, ellei sitä tuhota. Itse sain sen onneksi säilymään elossa kiitos isäni (vanhemmat toki ovat eronneet kun olin pieni.)

ap

Jaa.... en oikein hyvin muista miten hyvin luotin maailmaan synyessäni. Ehkä se sitten joku hyvin nopeasti vei jos niin oli. Hyväksyminen ja luottamus on taas syntynyt paljon myöhemmin... ehkä sitten niin että syntynyt uudelleen vasta lähempänä aikuisikää.

Epäilisin, että sitä ei kohdallasi tuettu. Ikävää sekin. Mutta se on eri asia, kuin että sitä oikein nujerrettiin, sorrettiin.

ap

Jos se kerran on ihan luonnollinen olotila lapselle miksi sitä pitäisi erityisesti tukea. Oikeasti luulen että itsetunto ja se että en pystynyt välillä hyväksymään itseäni tai ajattelemaan muita juurikaan johtui juuri kuljettamisesta, ei ollenkaan välttämättä niin että vanhemmat olisi sen nujertaneet vaan siihen liittyy ihan muu ympäröivä maailma, osin sattumat. Sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä miksi itsetunto romuttui. Huomattavasti enemmän merkitystä on sillä miten nykyisin hyväksyn itseni ja muut.

Niin jos sun vanhemmat ei sitä nujertaneet, niin tietenkin se ei sitten johtunut siitä. Mutta mullapa johtuu. Ja silloin joudun tekemään paljon isomman työn sen eteen myöhemmin, kuin sinä, koska aloitan alempaa.

ap

Toisten itsetunto kuoppien syvyyttä ei ehkä kannata lähteä mittaamaan. Silloin kun on pohjalla ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin jäädä siihen olotilaan tai kivuta niin korkealle kuin pääsee.

On vielä aina jäljellä epätoivo. Oletko ollut siinä? Sellainen, josta ei pääse pois?

ap

Pohjalla oleminen on aika epätoivoista, siksi en sinne halunnutkaan jäädä.

Oikeassa epätoivossa sinä et voi valita, eihän se muuten olisi epätoivoa. Joku pelastaa sinut, ja ehkä voit valita suostua tulla pelastetuksi.

ap

Pelastakaa odottaisin varmaan vieläkin jos olisin jäänyt.

Sä et ymmärrä, että on olemassa oikeasti ihmisiä epätoivossa, joka jatkuu vuosien ajan. Mieti pikku Eerikaa, mieti ihmisiä wtc tornien huipulla.

ap

Se on toki totta että esim. lapsi ei kykene epätoivosta muuta kuin odottamaan pelastajaa, mutta minä en ollut enää lapsi kun päätin lähetä pohjalta. Tietenkin olen kiitollinen siitä että maailma tai kukaan muukaan ei nujertanut minua hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta ei tarvitse tehdä asioita, joista ei pidä. Sen sijaan on joskus pakko tehdä asioita, joita ei halua. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja äitini mielestä pakot olivat asioita, joista hän ei pidä ja hän koitti nujertaa minusta sen, että halusin myös pitää pakollisista asioista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.

ap

Ei hyväksyminen mitään vaikeaa ole. Paljon vaikeampaa on kokoajan yrittää miettiä asioita joita ei voi hyväksyä muissa. Se kuluttaa äärettömän paljon energiaa.

Sulla on varmaan ollut kasvatus, jossa ei ole koko ajan huomauteltu mikä sussa on vialla ja vaadittu sua olemaan itseasiassa hyväksymättä itsäsi sellaisena kuin olet.

ap

Hyväksymistä ei oikeastaan kukaan ole opettanut, olen oppinut sen pikemmin itse. Tai oikeammin kuvailen sitä paremmin jatkuvasta kontrolloinnista luopumisena. Muuta saa minun puolestani ajatella mitä tahtovat, en pidä sitä omana häpeänäni. En pidä kaikista puolista itsessäni, mutta hyväksyn ne. Jos mahdollisuuksia on yritän korjata niitä asioita jotka voisi mielestäni olla paremmin, mutta hyväksyn myös sen että aina ei ole mahdollisuuksia, ei jaksa tai motivaatio ei riitä. Toisen hyväksymisen oppii siinä sivussa kun oppii hyväksymään itsensä.

Niin kun sitä ei ole sinulta kukaan vienyt. Totta kai sä pystyt sitä silloin kehittämään helpommin.

ap

Sellaista mitä ei ole on hiukan vaikea viedä.

Minusta taas lapsilla on isokin itsensä hyväksyntä synnynnäisenä. Lapsi luottaa elämään ja itseensä, ellei sitä tuhota. Itse sain sen onneksi säilymään elossa kiitos isäni (vanhemmat toki ovat eronneet kun olin pieni.)

ap

Jaa.... en oikein hyvin muista miten hyvin luotin maailmaan synyessäni. Ehkä se sitten joku hyvin nopeasti vei jos niin oli. Hyväksyminen ja luottamus on taas syntynyt paljon myöhemmin... ehkä sitten niin että syntynyt uudelleen vasta lähempänä aikuisikää.

Epäilisin, että sitä ei kohdallasi tuettu. Ikävää sekin. Mutta se on eri asia, kuin että sitä oikein nujerrettiin, sorrettiin.

ap

Jos se kerran on ihan luonnollinen olotila lapselle miksi sitä pitäisi erityisesti tukea. Oikeasti luulen että itsetunto ja se että en pystynyt välillä hyväksymään itseäni tai ajattelemaan muita juurikaan johtui juuri kuljettamisesta, ei ollenkaan välttämättä niin että vanhemmat olisi sen nujertaneet vaan siihen liittyy ihan muu ympäröivä maailma, osin sattumat. Sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä miksi itsetunto romuttui. Huomattavasti enemmän merkitystä on sillä miten nykyisin hyväksyn itseni ja muut.

Niin jos sun vanhemmat ei sitä nujertaneet, niin tietenkin se ei sitten johtunut siitä. Mutta mullapa johtuu. Ja silloin joudun tekemään paljon isomman työn sen eteen myöhemmin, kuin sinä, koska aloitan alempaa.

ap

Toisten itsetunto kuoppien syvyyttä ei ehkä kannata lähteä mittaamaan. Silloin kun on pohjalla ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin jäädä siihen olotilaan tai kivuta niin korkealle kuin pääsee.

On vielä aina jäljellä epätoivo. Oletko ollut siinä? Sellainen, josta ei pääse pois?

ap

Pohjalla oleminen on aika epätoivoista, siksi en sinne halunnutkaan jäädä.

Oikeassa epätoivossa sinä et voi valita, eihän se muuten olisi epätoivoa. Joku pelastaa sinut, ja ehkä voit valita suostua tulla pelastetuksi.

ap

Pelastakaa odottaisin varmaan vieläkin jos olisin jäänyt.

Sä et ymmärrä, että on olemassa oikeasti ihmisiä epätoivossa, joka jatkuu vuosien ajan. Mieti pikku Eerikaa, mieti ihmisiä wtc tornien huipulla.

ap

Se on toki totta että esim. lapsi ei kykene epätoivosta muuta kuin odottamaan pelastajaa, mutta minä en ollut enää lapsi kun päätin lähetä pohjalta. Tietenkin olen kiitollinen siitä että maailma tai kukaan muukaan ei nujertanut minua hengiltä.

Ja ei lapsi aina edes ymmärrä odottaa pelastajaa vaan jopa sopeutuu epätoivoisiinkin tilanteisiin. Vasta aikuisena jokin tapahtuma laukaisee heissä lapsena kyteneen epätoivon tai menee vain niin, että johtaa epätoivoon, koska lapsena ei ole saanut asioita, jotka sen mistä on kyse, ratkaisisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Häpeä vähän. Sinun äitisi oli ja on pyhimys

Käski siivota. Melkein katsoi pahasti. Ojensi kun raivodit. Lainasi heppalehdet serkulle

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Ei minun epätoivo tai pohjalla oleminen omaa syytäni ollut, mutta silti oli itse ratkaistava asia, mahdotonta se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta on aika väärin pakottaa tuollaisissa tilanteissa lapsi siivoamaan vessaa, siitä tulee aikuisena just se tilanne, että en vittu siivoa, kun ei ole kukaan pakottamassa. Mun äidillä oli jokin fetissinkiuata mua pakoilla. Sehän antoi ikään kuin luvallisen väylän olla mulle ilkeä. Koska tää on pakollista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Ei minun epätoivo tai pohjalla oleminen omaa syytäni ollut, mutta silti oli itse ratkaistava asia, mahdotonta se ei ole.

No voi toki osata ratkaista, vaikkei ole oma syy, mutta siis lähinnä omaa syytä tehneet hölmöilyt voi ratkoa, muissa voi olla, ettei ole kykyjä siihen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Ei minun epätoivo tai pohjalla oleminen omaa syytäni ollut, mutta silti oli itse ratkaistava asia, mahdotonta se ei ole.

Ja siis sehän ei ollut silloin epätoivoa, tai johtanut siihen, jos sulla oli kyky ratkaista asiaa. Mutta älä kuvittele, että ihmisillä aina ois se kyky kaikissa asioissa ja että ihminen siten olisi aina itse syyllinen ongelmiinsa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehesi on hinohamstraaja eli mt-ongelmainen. Hanki miehellesi apua. Tosin taidat olla itsekin mt-potilas, koska terve olisi hakenut jo sitä apua.

Ei ole himohamstraaja, kummallakin on vain tavaraa joka on kulkenut koko elämän mukana. Siis ne asiat, joista ei ole luovuttu. Muistoina kulkevia tekstiileitä ja kaikenlaista tavaraa jonkinverran.

ap

Heti aloit puolustella. Ihan niin kuin himohamstraajat tekevät.

No siis oikeasti, ei voida puhua himohamstraamisesta, jos ei luovu elämäänsä tulleista asioista, joissa on muistoarvoa. En kerää mitään, eikä mieskään, mutta siitä lähtien kun lähdin lapsuuskodista äiti työnsi kaiken matkaani, enkä ole kaikkea heittänyt menemään. Sen jälkeen mulla oli myös oma koti ennen tätä kotia ja elin vuosia aikaa, jolloin mukaan tarttui tavaraa, siis päiväkirjoja 2-3 isoa laatikollista, vhs-kasetteja, tekstiilejä, stereot... joita ei raaski heittää pois. Ei ole kyse mistään hamstrauksesta. Miehellä on myös paljon tekstiileitä ja mitä lie papereita opinnoista ja opintoihin liittyviä töitä tallella.

ap

Jos ihmisellä on vielä VHS-kasetteja, hän hamstraa tavaraa. Kaikki vähänkin järkevät ihmiset ovat hävittäneet mokomat muinaismuistot ajat sitten.

On mulla vhs-nauhurikin olemassa ja paljon musiikkitaltiointeja musiikkikanavilta. Minusta ainakin oli lapsena makeeta, kunnisällä oli säästössä kaikenmaailman kelanauhureita ja juttuja niillä. Vaikka ne olikin jo silloin ihan antiikkisia.

ap

No ainakin tietää mistä on perinyt hölmön tapansa säilyttää nurkissa joutokamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehesi on hinohamstraaja eli mt-ongelmainen. Hanki miehellesi apua. Tosin taidat olla itsekin mt-potilas, koska terve olisi hakenut jo sitä apua.

Ei ole himohamstraaja, kummallakin on vain tavaraa joka on kulkenut koko elämän mukana. Siis ne asiat, joista ei ole luovuttu. Muistoina kulkevia tekstiileitä ja kaikenlaista tavaraa jonkinverran.

ap

Heti aloit puolustella. Ihan niin kuin himohamstraajat tekevät.

No siis oikeasti, ei voida puhua himohamstraamisesta, jos ei luovu elämäänsä tulleista asioista, joissa on muistoarvoa. En kerää mitään, eikä mieskään, mutta siitä lähtien kun lähdin lapsuuskodista äiti työnsi kaiken matkaani, enkä ole kaikkea heittänyt menemään. Sen jälkeen mulla oli myös oma koti ennen tätä kotia ja elin vuosia aikaa, jolloin mukaan tarttui tavaraa, siis päiväkirjoja 2-3 isoa laatikollista, vhs-kasetteja, tekstiilejä, stereot... joita ei raaski heittää pois. Ei ole kyse mistään hamstrauksesta. Miehellä on myös paljon tekstiileitä ja mitä lie papereita opinnoista ja opintoihin liittyviä töitä tallella.

ap

Jos ihmisellä on vielä VHS-kasetteja, hän hamstraa tavaraa. Kaikki vähänkin järkevät ihmiset ovat hävittäneet mokomat muinaismuistot ajat sitten.

On mulla vhs-nauhurikin olemassa ja paljon musiikkitaltiointeja musiikkikanavilta. Minusta ainakin oli lapsena makeeta, kunnisällä oli säästössä kaikenmaailman kelanauhureita ja juttuja niillä. Vaikka ne olikin jo silloin ihan antiikkisia.

ap

No ainakin tietää mistä on perinyt hölmön tapansa säilyttää nurkissa joutokamaa.

Sure :D

ap

Tod.näk. mie ja lapset ovat siivonneet ja saaneet huushollin kivaan kuntoon. Ap ei tätä tiedä, kun ei ole käynyt kesän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä siinä siivoamisessa sitten niin vaikeaa on. Imuroimatta voi olla vaikka 2 viikkoa, eikä koti näytä vielä mitenkään pahalta. Vaikka imuroisi kerran kuukaudessa niin koti on vielä ihan siedettävässä kunnossa. Parin viikon välein sitten petivaatteet vaihtoon ja samalla vessanpytty siistiksi. Tiskit ja pyykit voi pestä vaikka viikonloppuna. Tiskiä tulee yllättävän vähän kun ei ota aina uutta lautasta kaapista tai sitä uutta lasia. Syönnin jälkeen se vaan huuhtastaan ja takasin kaappiin. Päälivaatteitakaan tarvitse jokapäivä vaihtaa, muuta kun alusvaatteet ja nekin heittää vaan suoraan pesukoneeseen ja sitten kun se on täynnä niin ei muuta kun kone pyörimään ja menee 5 min kun sen tyhjentää. Sillä siisti ja sinillä siivous sujuu!

No mies myi vanhan talonsa skutsissa ja sieltä tuli tavaraa, mä jouduin tyhjentämään kesämökiltä tavaraa. Ne laatikot seilaa olohuoneen, vintin ja ulkovaraston väliä, mies siirtelee niitä sinne tänne, koska ne ei oikeasti vain mahdu minnekään. Ei ole lapsiperhearjessa voimia käydä niitä läpi.

ap

Aika törkeää pistää lasten syyksi se, että on itse liian laiska siivoamaan.

Ai...? Kun sanoin, ettei ole lapsiperhearjen takia voimia? No siis ne laatikotko siinä pitäisi laittaa lasten edelle?

ap

Ihminen selviää hyvin lapsiperhearjesta ja vaikka yhden laatikon siivoamisesta per päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Ei minun epätoivo tai pohjalla oleminen omaa syytäni ollut, mutta silti oli itse ratkaistava asia, mahdotonta se ei ole.

Ja siis sehän ei ollut silloin epätoivoa, tai johtanut siihen, jos sulla oli kyky ratkaista asiaa. Mutta älä kuvittele, että ihmisillä aina ois se kyky kaikissa asioissa ja että ihminen siten olisi aina itse syyllinen ongelmiinsa.

ap

Logiikkaa ei oikein toiminut mi. Meinaat että se ettei pysty ongelmia ratkomaan tarkoittaa ettei ne ole omaa syytä. Ja pänvastoin.

Ihan puppua

Sinä olet vastuussa omista valinnoista ja teoistasi. Olet valinnut olla itsekäs, laiska ja paha. Ja se on sinun syytäsi

Naiset on kyllä maailman pahimpia asioiden jankkaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Häpeä vähän. Sinun äitisi oli ja on pyhimys

Käski siivota. Melkein katsoi pahasti. Ojensi kun raivodit. Lainasi heppalehdet serkulle

Lainasi minulta kysymättä. Raivo johtui hänestä, sitä olisi kuulunut ymmärtää, ei nujertaa siitä jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tod.näk. mie ja lapset ovat siivonneet ja saaneet huushollin kivaan kuntoon. Ap ei tätä tiedä, kun ei ole käynyt kesän jälkeen.

Oonhan käynyt, mitä sä oikein puhut täyttä paskaa asioista, joista et edes voi tietää mitään? Oletko vähän kehityksessä jälkeenjäänyt vai mistä moinen kuvittelu kumpuaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä siinä siivoamisessa sitten niin vaikeaa on. Imuroimatta voi olla vaikka 2 viikkoa, eikä koti näytä vielä mitenkään pahalta. Vaikka imuroisi kerran kuukaudessa niin koti on vielä ihan siedettävässä kunnossa. Parin viikon välein sitten petivaatteet vaihtoon ja samalla vessanpytty siistiksi. Tiskit ja pyykit voi pestä vaikka viikonloppuna. Tiskiä tulee yllättävän vähän kun ei ota aina uutta lautasta kaapista tai sitä uutta lasia. Syönnin jälkeen se vaan huuhtastaan ja takasin kaappiin. Päälivaatteitakaan tarvitse jokapäivä vaihtaa, muuta kun alusvaatteet ja nekin heittää vaan suoraan pesukoneeseen ja sitten kun se on täynnä niin ei muuta kun kone pyörimään ja menee 5 min kun sen tyhjentää. Sillä siisti ja sinillä siivous sujuu!

No mies myi vanhan talonsa skutsissa ja sieltä tuli tavaraa, mä jouduin tyhjentämään kesämökiltä tavaraa. Ne laatikot seilaa olohuoneen, vintin ja ulkovaraston väliä, mies siirtelee niitä sinne tänne, koska ne ei oikeasti vain mahdu minnekään. Ei ole lapsiperhearjessa voimia käydä niitä läpi.

ap

Aika törkeää pistää lasten syyksi se, että on itse liian laiska siivoamaan.

Ai...? Kun sanoin, ettei ole lapsiperhearjen takia voimia? No siis ne laatikotko siinä pitäisi laittaa lasten edelle?

ap

Ihminen selviää hyvin lapsiperhearjesta ja vaikka yhden laatikon siivoamisesta per päivä.

No mihin ne silti siivotaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta ei tarvitse tehdä asioita, joista ei pidä. Sen sijaan on joskus pakko tehdä asioita, joita ei halua. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja äitini mielestä pakot olivat asioita, joista hän ei pidä ja hän koitti nujertaa minusta sen, että halusin myös pitää pakollisista asioista.

ap

Tietenkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Jos ei tuon vertaa ymmärrä, kyllä elämästä tulee aika helvetin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse olla Eerika kokeakseen lapsena epätoivoa, tai myöhemminkin elämässään. Sehän se epätoivon olemus varmaan onkin, että se ei ole omaa syytäsi, eli et voi ratkaista asiaa.

ap

Ei minun epätoivo tai pohjalla oleminen omaa syytäni ollut, mutta silti oli itse ratkaistava asia, mahdotonta se ei ole.

Ja siis sehän ei ollut silloin epätoivoa, tai johtanut siihen, jos sulla oli kyky ratkaista asiaa. Mutta älä kuvittele, että ihmisillä aina ois se kyky kaikissa asioissa ja että ihminen siten olisi aina itse syyllinen ongelmiinsa.

ap

Logiikkaa ei oikein toiminut mi. Meinaat että se ettei pysty ongelmia ratkomaan tarkoittaa ettei ne ole omaa syytä. Ja pänvastoin.

Ihan puppua

Sinä olet vastuussa omista valinnoista ja teoistasi. Olet valinnut olla itsekäs, laiska ja paha. Ja se on sinun syytäsi

En minä ole valinnut asioita elämääni, joita siinä on, joten en ole vastuussa niistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti kuntoon kirjoitti:

Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.

Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.

ap

Jokainen joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Harva pitää esim. vessan siivoamisesta, mutta siihen kannattaa pakottaa itsensä, koska muuten vessa on pian siinä kunnossa, ettei sitä halua eikä pysty käyttämään.

Minusta ei tarvitse tehdä asioita, joista ei pidä. Sen sijaan on joskus pakko tehdä asioita, joita ei halua. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja äitini mielestä pakot olivat asioita, joista hän ei pidä ja hän koitti nujertaa minusta sen, että halusin myös pitää pakollisista asioista.

ap

Tietenkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Jos ei tuon vertaa ymmärrä, kyllä elämästä tulee aika helvetin vaikeaa.

Ei joudu.

ap